Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta
Kommentit (665)
Mieluummin lapsi tähän perheeseen kuin johonkin pahansuopaan hymyttömään täällä vänisevään epätoivoista trendikkyyttä yrittävään 25-35-äitiin, jotka naama norsunv...tulla kasvattavat etelähelsinkiläisissä leikkipuistoissa koulukiusaajia mustaharmaaseen ja minirodiniin puetuista pilteistään.
Itse olen melkein tuon ikäinen ja lapseni koputtelevat jo kolmeakymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Lapselta voi kuolla isä tai äiti vaikka lapsi olisi 2-vuotias tai 7-vuotias. Onnettomuudet ja sairaudet koskettavat ikää katsomatta.
Niin voi kuolla juu, taivas voi meillä kaikilla tippua niskaan koska vaan, mutta kyllä lähtökohtaisesti se, että äiti on 54 altistaa paljon enemmän erilaisille riskeille.
Hän on 72-73 kun lapsi pääsee ylioppilaaksi ja jos lapsi opiskelee tms. isoäiti on jo kasikymppinen ennen kuin tulee lastenlapsia.
Vanhan vanhemman lapsi on jo lapsena ilman isovanhempia. Niin olin minäkin.
Jos lenettää nuoren vanhemman, hyvin todennäköisesti esim ne isovanhemmat on silti tukena.
Opin lapsena että kahta asiaa en omilleni koskaan tee: vanhat vanhemmat ja uusioperhe. Yhdistelmänä tappava. Perinnönjakokin kesti kahdeksan vuotta ja kaikki siteet sen kuolleen vanhemman sukuun katkesivat.
M49 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi kertoa miksi 50 vuotias ei saa tehdä lapsia?
Lapsia voi ja saa tehdä niin kauan kuin sikiää. Keskiajalla ihmiset eli keskimäärin 40 vuotiaiksi. Silloin puolet lapsista ja äideistä kuoli komplikaatioihin. Ei siinä lapsenlapsiaan nähnyt kuin harva.
Jokainen lapsi tähän maahan on uusi käsipari töitä tekemään ja veroja maksamaan.
Ja toivokaamme että lapsi päätyy yksityiselle sektorille töihin: nettoveronmaksajaksi:)
Ja toivokaamme, että tämän yksityisen sektorin työnantajan asiakkaana ei ole julkinen sektori, jolloin elettäisiin mutkan kautta verovaroilla. :)
Olen itse saanut (luomu) lapseni 42-vuotiaana enkä koe olevani yhtä.n liian vanha, paljon vauvoja tuttavapiirissäkin, mutta keholleni raskaus oli rankka. Toisaalta minulla vuoden vanhempi vauvansaaja tuttavapiirissä, hänelle taas ei ollut mitenkään kovin rankka. Nivelet itsellä koetuksella, ei niinkään mikään ulos näkyvä seikka. Olemme eläneet terveellistä elämää, hyvässä kunnossa ja mäihä käynyt siinä, ettei sairauksia. (Ja miksi emme aiemmin ole tejneet lapsia. Halusin parisuhteen, joka toimii, aiemmin kohdalle osunut ongelmia, sairaudesta johtuva kuolema jne. On monia syitä, miksei parikymppisenä, itse halusin silloin opiskella ja matkustaa enkä kadu sitä päätöstä.)
Toivon Stormbomille ja perheelle kaikkea hyvää, hänellä on varmaan osaamista ja rahaa hankkia hoitoa, jos tulee vaikka nivelhuolia tms ja varmaan kartoittanut riskit. Vauvalla ei välttämättä ole mitään hätää. Mua kiinnostaa se, miten raskaus on saanut alkunsa. Tiedän nimittäin kolmikymppisiä, joille hoidot eivät ole tuottaneet tuloksia, mikä on suuri suru, niin olisi kiva, jos tämä pari haluaisi jakaa tiedon: mikä metodi ja missä tehty. Onhan se ykistyisasia toki, mutta kun kaikille on selvää, että ei ole luomuraskaus, niin olisi ihanaa,jos toisetkin saisivat tietää. Ymmärrän, etteivät halua ruotia, mutta jospa joskus haluaisivatkin.
Toivon kaikkea hyvää loppuraskauteen, pienen syntymään ja siitä eteenpäin. Ihmisten pahat puheet voisi poiistaa täältä. Kateellista sakkia. Tässä on onnellinen ja yhtä pitävä pari, jotka varmasti antavat lapselle hyvät eväät. Se samalla puolella oleminen on yksi tosi olennainen lapsen mielenrauhalle ja luonteenlujuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei maailmasta lopu, niin ihmisten paha tahto. Se näkyy täällä taas joissain kommenteissa.
Lapsen hankinta on täysin tämän pariskunnan oma asia. En tunne heitä henkilökohtaisesti, mutta en näin ulkopuolisena pysty toivomaan heille muuta kuin hyvää. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
Ei se ole pariskunnan oma asia. Se on mitä suurimmassa määrin myös sen lapsen asia. Ja lapsen etu ei ole syntyä 54-vuotiaalle äidille.
Lapsen etu mainittu!
Tämä pariskunta pystyy varmasti olemaan hyviä vanhempia lapselle. Se on lopulta ainoa asia, joka ratkaisee.
Poliitikon etuoikeus. En usko että hedelmöityshoitoihin olisi edes ryhdytty kaiken tuon jälkeen(kohtukuilema/t) muutoin paitsi, rahaa kun on ja vaikutusvaltaa niin kaikki on näemmä mahdollista. Raimo rappausmies 34-v ja Kirsti-kampaaja 54v- tuskin olisivat saaneet tahtoaan läpi.
On hienoa, että heidän hartain toive käy toteen. Siihen on kuitenkin syynsä miksi naisella on vaihdevuodet yleensä 50 ikävuoden jommalla kummalla puolella. Storbom on 70-vuotias kun lapsella on pahin murrosikä. Toivottavasti hän ei sairastu dementiaan. Toisaalta, eipä riidat haittaa kun jokainen riita murrosikäisen kanssa on täysin uusi tilanne.
Liian vanhana äidiksi. Ei voi mitään.
Myöhään lapsia saaneet naiset elävät pidempään ja keskimäärin terveempinä kuin he jotka tekivät lapset jo nuorena tai ei ollenkaan.
Sedu Koskinen sai esikoisensa 56-vuotiaana eikä sitäkään noin kauhisteltu vaikka miehillä on lyhyempi elinajanodote.
Mammis kirjoitti:
Olen itse saanut (luomu) lapseni 42-vuotiaana enkä koe olevani yhtä.n liian vanha, paljon vauvoja tuttavapiirissäkin, mutta keholleni raskaus oli rankka. Toisaalta minulla vuoden vanhempi vauvansaaja tuttavapiirissä, hänelle taas ei ollut mitenkään kovin rankka. Nivelet itsellä koetuksella, ei niinkään mikään ulos näkyvä seikka. Olemme eläneet terveellistä elämää, hyvässä kunnossa ja mäihä käynyt siinä, ettei sairauksia. (Ja miksi emme aiemmin ole tejneet lapsia. Halusin parisuhteen, joka toimii, aiemmin kohdalle osunut ongelmia, sairaudesta johtuva kuolema jne. On monia syitä, miksei parikymppisenä, itse halusin silloin opiskella ja matkustaa enkä kadu sitä päätöstä.)
Toivon Stormbomille ja perheelle kaikkea hyvää, hänellä on varmaan osaamista ja rahaa hankkia hoitoa, jos tulee vaikka nivelhuolia tms ja varmaan kartoittanut riskit. Vauvalla ei välttämättä ole mitään hätää. Mua kiinnostaa se, miten raskaus on saanut alkunsa. Tiedän nimittäin kolmikymppisiä, joille hoidot eivät ole tuottaneet tuloksia, mikä on suuri suru, niin olisi kiva, jos tämä pari haluaisi jakaa tiedon: mikä metodi ja missä tehty. Onhan se ykistyisasia toki, mutta kun kaikille on selvää, että ei ole luomuraskaus, niin olisi ihanaa,jos toisetkin saisivat tietää. Ymmärrän, etteivät halua ruotia, mutta jospa joskus haluaisivatkin.
Toivon kaikkea hyvää loppuraskauteen, pienen syntymään ja siitä eteenpäin. Ihmisten pahat puheet voisi poiistaa täältä. Kateellista sakkia. Tässä on onnellinen ja yhtä pitävä pari, jotka varmasti antavat lapselle hyvät eväät. Se samalla puolella oleminen on yksi tosi olennainen lapsen mielenrauhalle ja luonteenlujuudelle.
42 on eri asia kuin 54.
Kyse ei ole kateellisuudesta. Vaan siitä että joku ajattelee lastakin, mitä vanhemmat eivät tässä tapauksessa tee.
Vierailija kirjoitti:
äitinsä nuorena menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Ikävä kohtalo sinulla, mutta mikään ei takaa ihmisen pitkää elämää. Nuoriakin vanhempia kuolee. Elämä ei ole reilua. Kaija elää varmaan melko terveellistä elämää, joten hänen eliniän ennusteensa on yli 80 vuotta. Hänen lapsensa on tuossa vaiheessa jo kolmissakymmenissä ja kykenevä elämään ilman äitiäkin.
Ei takaa ei. Mutta kyllä valinnoissaan voi silti olla järkevä. Vaikka hän eläisi kasikymppiseksi, hän ei silti esimerkiksi kykene mummona tukemaan lastaan oman perheen kanssa. Pahimmassa tapauksessa lapsi muuttuu omaishoitajaksi. Minä tiedän mistä puhun.
Näiss pitäisi ajatella sitä lasta ensin, ei itseään. Esim adoptiolasta ei saa jos ikäero on yli 45 vuotta. Se on vielä realistista. Tuo 54 ei ole.
Jos ikäero puolisoilla olisi toisinpäin, harva kommentoisi mitään. Mutta pipoa kiristää ilmeisesti suuren ikäeron parit, joissa nainen on vanhempi. Menestyneen pariskunnan lasta säälitään jo etukäteen, vaikka tuskin mitään tulee häneltä puuttumaan. Voi lapsiparkaa, syntyä nyt toivottuna luksuksen keskelle...
Vierailija kirjoitti:
On hienoa, että heidän hartain toive käy toteen. Siihen on kuitenkin syynsä miksi naisella on vaihdevuodet yleensä 50 ikävuoden jommalla kummalla puolella. Storbom on 70-vuotias kun lapsella on pahin murrosikä. Toivottavasti hän ei sairastu dementiaan. Toisaalta, eipä riidat haittaa kun jokainen riita murrosikäisen kanssa on täysin uusi tilanne.
Liian vanhana äidiksi. Ei voi mitään.
Harvemmin 16-vuotiailla enää pahin murrosikä on. Toisaalta ei kaikilla edes ole mitään vaativaa murrosikää.
Vierailija kirjoitti:
Myöhään lapsia saaneet naiset elävät pidempään ja keskimäärin terveempinä kuin he jotka tekivät lapset jo nuorena tai ei ollenkaan.
Sedu Koskinen sai esikoisensa 56-vuotiaana eikä sitäkään noin kauhisteltu vaikka miehillä on lyhyempi elinajanodote.
Myös miehillä se on liian korkea ikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äitinsä nuorena menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Ikävä kohtalo sinulla, mutta mikään ei takaa ihmisen pitkää elämää. Nuoriakin vanhempia kuolee. Elämä ei ole reilua. Kaija elää varmaan melko terveellistä elämää, joten hänen eliniän ennusteensa on yli 80 vuotta. Hänen lapsensa on tuossa vaiheessa jo kolmissakymmenissä ja kykenevä elämään ilman äitiäkin.
Ei takaa ei. Mutta kyllä valinnoissaan voi silti olla järkevä. Vaikka hän eläisi kasikymppiseksi, hän ei silti esimerkiksi kykene mummona tukemaan lastaan oman perheen kanssa. Pahimmassa tapauksessa lapsi muuttuu omaishoitajaksi. Minä tiedän mistä puhun.
Näiss pitäisi ajatella sitä lasta ensin, ei itseään. Esim adoptiolasta ei saa jos ikäero on yli 45 vuotta. Se on vielä realistista. Tuo 54 ei ole.
Jos ikäero puolisoilla olisi toisinpäin, harva kommentoisi mitään. Mutta pipoa kiristää ilmeisesti suuren ikäeron parit, joissa nainen on vanhempi. Menestyneen pariskunnan lasta säälitään jo etukäteen, vaikka tuskin mitään tulee häneltä puuttumaan. Voi lapsiparkaa, syntyä nyt toivottuna luksuksen keskelle...
Olen kommentoinut myös silloin kun isä on vanha.
Kirkonkirjoja kiun katsoo niin kyllä siellä suhteellisen tasaisesti on myös noita viisikymmentä täyttäneitä. Oma isoisoisoäitinikin sai 1800-luvulla viimeisen lapsensa 53-vuotiaana, yhteensä lapsia oli 14 kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei maailmasta lopu, niin ihmisten paha tahto. Se näkyy täällä taas joissain kommenteissa.
Lapsen hankinta on täysin tämän pariskunnan oma asia. En tunne heitä henkilökohtaisesti, mutta en näin ulkopuolisena pysty toivomaan heille muuta kuin hyvää. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
Ei se ole pariskunnan oma asia. Se on mitä suurimmassa määrin myös sen lapsen asia. Ja lapsen etu ei ole syntyä 54-vuotiaalle äidille.
Lapsen etu mainittu!
Tämä pariskunta pystyy varmasti olemaan hyviä vanhempia lapselle. Se on lopulta ainoa asia, joka ratkaisee.
Ei pysty. Äiti on liian vanha.
Mammis kirjoitti:
Olen itse saanut (luomu) lapseni 42-vuotiaana enkä koe olevani yhtä.n liian vanha, paljon vauvoja tuttavapiirissäkin, mutta keholleni raskaus oli rankka. Toisaalta minulla vuoden vanhempi vauvansaaja tuttavapiirissä, hänelle taas ei ollut mitenkään kovin rankka. Nivelet itsellä koetuksella, ei niinkään mikään ulos näkyvä seikka. Olemme eläneet terveellistä elämää, hyvässä kunnossa ja mäihä käynyt siinä, ettei sairauksia. (Ja miksi emme aiemmin ole tejneet lapsia. Halusin parisuhteen, joka toimii, aiemmin kohdalle osunut ongelmia, sairaudesta johtuva kuolema jne. On monia syitä, miksei parikymppisenä, itse halusin silloin opiskella ja matkustaa enkä kadu sitä päätöstä.)
Toivon Stormbomille ja perheelle kaikkea hyvää, hänellä on varmaan osaamista ja rahaa hankkia hoitoa, jos tulee vaikka nivelhuolia tms ja varmaan kartoittanut riskit. Vauvalla ei välttämättä ole mitään hätää. Mua kiinnostaa se, miten raskaus on saanut alkunsa. Tiedän nimittäin kolmikymppisiä, joille hoidot eivät ole tuottaneet tuloksia, mikä on suuri suru, niin olisi kiva, jos tämä pari haluaisi jakaa tiedon: mikä metodi ja missä tehty. Onhan se ykistyisasia toki, mutta kun kaikille on selvää, että ei ole luomuraskaus, niin olisi ihanaa,jos toisetkin saisivat tietää. Ymmärrän, etteivät halua ruotia, mutta jospa joskus haluaisivatkin.
Toivon kaikkea hyvää loppuraskauteen, pienen syntymään ja siitä eteenpäin. Ihmisten pahat puheet voisi poiistaa täältä. Kateellista sakkia. Tässä on onnellinen ja yhtä pitävä pari, jotka varmasti antavat lapselle hyvät eväät. Se samalla puolella oleminen on yksi tosi olennainen lapsen mielenrauhalle ja luonteenlujuudelle.
En todellakaan ole kateellinen siitä, että tuo nainen saa vauvan 54 vuotiaana. Että kun lapsi menee kouluun, äiti on 60-vuotias. Tai pääsee ripille, hän 69-vuotias. Ehtiikö äiti lapsensa häihin? Ehtiikö nähdä lapsenlapset? Tuossa on venytetty biologiaa jo äärimmäisille riskirajoille.
Vierailija kirjoitti:
Kirkonkirjoja kiun katsoo niin kyllä siellä suhteellisen tasaisesti on myös noita viisikymmentä täyttäneitä. Oma isoisoisoäitinikin sai 1800-luvulla viimeisen lapsensa 53-vuotiaana, yhteensä lapsia oli 14 kpl.
Eri asia.
Luonto koittaa viestittää ettei 20- vuoden ikäero naisen ja miehen välillä ole ok.