Te, joiden lapsilla ei ole omia huoneita, miksi?

Koska mäkin haluan aviomiehen kanssa oman huoneen ja neliöön ei ole varaa. Asumme siispä kolmiossa ja likat saavat jakaa ainakin toistaiseksi huoneensa. Ikäeroa 1,5v.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu muutti 90 neliön avaraan kaksioon Helsingin keskustaan ja se maksoi 480 000 euroa. Kyllähän sillä sais kivan omakotitalon Pöppölästä.

Itse asun siis juurikin "Pöppölässä" ja ok-talomme hinta on jotain 180 000, korkeintaan. Jos edes kaupaksi sais. Sillä ei taitaisi saada Helsingistä edes yksiötä?

Itselläni ei ole lapsia, mutta lapsuudenkodissani Helsingissä kerrostalossa oli 4h+k ja lapsia kolme, joten jouduin siskoni kanssa samaan huoneeseen. Ja nimenomaan sanon että jouduin, sillä tästä tapeltiin vaikka kuinka pitkään, joten teille jotka perustelette samaa sukupuolta olevien sisarusten laittoa samaan huoneeseen pienellä ikäerolla, suosittelen kysymään lasten mielipidettä. Meillä on ikäeroa alle kaksi vuotta. Olemme kuitenkin läheisiä ja aina olleetkin mutta itsestäni tuntui ettei vanhemmila ollut minkäänlaista ymmärrystä yksityisyyden tarpeesta. Joskus suunnilleen 13-14v ollessani vanhemmat vihdoin tajusivat tai sitten valitus oli mennyt perille ja rakennuttivat isoimman huoneen väliin kevyen seinän jotta huone saatiin jaettua kahdeksi erilliseksi (oli kaksi ovea ja ikkunaa joka mahdollisti tämän, ja molemmat puolet jäi suunniileen samankokoisiksi). Itseäni lähinnä ketutti miksei sitä voinut tehdä aiemmin.

Rahan lisäksi syy voi olla asuinalueessa. Meidän kaupunginosassa asunnot on ylipäätään kiven alla. On ok-taloja, rivareita ja pari kerrostaloa - kaikki myyntiin tulleet on 2-4h kokoisia. Isompia varmasti on, mutta eipä niitä myydä. Kaikki ok-kuntoinen viedään heti käsistä, rivarit varsinkin.

Toki on oma valinta asua kaupungissa, mutta tulipahan joskus valittua ja täällä on lapsen tutut kuviot. Asia nyt ei onneksi minua kosketa kun on vain yksi lapsi.

Vartuin viisilapsisessa perheessä, kaikki tyttöjä. Meidän viiden lapsen käytössä oli kaksi huonetta ja oma yksityisyyden tarve oli valtava yläaste/lukioikäisenä. Oma lisänsä oli isosiskoni, joka raahasi poikaystäviään meille ja lukittautui yhteen huoneeseen, jolloin neljä muuta sisarta jakoi keskenään yhden huoneen. Edelleen olen katkera vanhemmilleni, jotka tekivät viisi lasta huolimatta ajoittaisista pitkistäkin työttömyysjaksoista molemmilla. Äidilläni oli lisäksi jonkinasteisia mielenterveysongelmia sekä petti isääni muiden miesten kanssa. Viha nousee pintaan välillä kun ajattelen lapsuuttani ja sit köyhyyttä. Onneksi nyt aikuisiällä minulla on oma koti ja tilaa riittävästi. Mikäli ikinä lisääntyisin niin tekisin korkeintaan yhden lapsen jolloin ei tarvitsisi itkeä rahan ja tilan riittämättömyydestä. Ottaa niin päähän ihmiset jotka lisääntyy holtittomasti, sitten vedotaan siihen että ei ole rahaa ja isommat asunnot on niin kalliita...

Kuule, kaikilla ei ole varaa suureen kämppään. Sitäpaitsi enemmän huoneita - enemmän siivottavaa omaan niskaan. Vai siivoaako sun 7-vuotias huoneensa itse, pyyhkii polyt ja imuroi? Niin...

Miksi pitäisi? On ihan terveellistä, että lapset oppivat jakamaan. Turvallisuuden tunne on myös ihan eri luokkaa kuin yksin omassa huoneessa kykkivillä. Vain jos ikäero olisi suuri ja lapset eri sukupuolta, olisi jossakin vaiheessa paikallaan järjestää molemmille oma huone. Kyllähän lapset haluaisivat vaikka mitä, jos kyselee, mutta kaikkea ei kannata kysellä!

Ei ole tilaa. 5 lasta ja 3 makkaria. Kaksi pienintä nukkuu meidän kanssa samassa ja lelut olkkarissa. Kunhan kasvaavat ja nukkuuvat täydet yöt (molemmat alle 2 v) parisänky survotaan olkkariin ja pienet saa yhteishuoneen. Koululaisista kaksi vanhinta samassa. Ei ne lapset aina kotona asu niin joskus meillä on miehen kanssa sitten oma huonekin taas. Ei tehdä laajennusta vaan käytetään rahaa mielummin lapsiin.

680 000e huh huh.

Onneksi asutaan pikkukaupungissa idässä.

Talo vanha rintamamiestalo, ostettiin kunnostettavana pilkkahintaan. Tehtiin täysi peruskorjaus, kaikkineen koti taajamassa maksoi 40 000e. Molemmilla töitä ja lapsilla hyvä kasvaa.

Meillä lapset siirtyivät pmiin huoneisiin kun olivat 14 ja 11. Sitä ennen halusivat jakaa. Mökillä jakavat edelleen vaikka oma huone olisi mahdollinen.