Te, joiden lapsilla ei ole omia huoneita, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kuin yksi lapsi ja kolmiossa hänelle on oma huone, eikä vanhempien tarvitse punkata olkkarissa. Jos tulisi toinen lapsi saisi se luvan olla samassa huoneessa esikoisen kanssa, ainakin aluksi. Mutta onneksi tätä ei tarvitse miettiä, sillä toista lasta ei ole tulossa, ellei vahinkoa tapahdu.

Ja alkuperäiseen aiheeseen lisään vielä, että lapset haluavat moniakin asioita, joita ei ole realistista toteuttaa. Oma huone on yksi kuumimmista kiistanaiheista lapsuudessa. Sitten pitää vain sanoa joka kerta, että et saa omaa huonetta ennen kuin muutat omillesi ja kummasti se elämä vain jatkuu niin lapsella kuin vanhemmillakin ja ihan tervejärkisiä aikuisia niistä huoneensa jakaneista kehittyy.

Tietenkään poika ja tyttö eivät voi välttämättä jakaa huonetta enää teini-iässä, mutta samaa sukupuolta olevilla se tuskin on ongelma. Kasvattaahan se lapsia myös toisen huomioonottamiseen ja jakamisen jaloon taitoon, kun pitää pienestä pitäen huomioida toisen oman tilan kaipuu sekä osata tehdä asioista yhteisiä. Ehkäpä tällaisista lapsista ei kasva niin kovin itsekkäitä kuin niistä omissa huoneissaan lymyilijöistä.

Nämähän asiat ovat tietenkin aivan tapauskohtaisia eikä voi niputtaa samaan kastiin kaikki kun kysytään tarvitseeko lapset omia huoneita. Matti ja Maija 3v. ja 5 v. voivat aivan hyvin jakaa saman huoneen pitkäänkin mutta Matti 16v. ja Maija 11v. eivät ilman että siitä kumpikin kärsisi. Kyllä vaan useampi on sitä mieltä että lapsilla pitäisi olla omat huoneet jos ovat eri sukupuolta ja jos ovat kovin eri-ikäisiä. Vaikka olisivatkin kummatkin esim. poikia niin mitä luulette että tulee yhteiselosta jos toinen on 17v. ja toinen 4v?

Kaksi lasta, kaksi yhteistä lastenhuonetta. Toisessa nukkuvat ja toisessa ovat lelut. Itse tahtovat näin, sen sijaan, että kummallakin olisi ihan oma huone.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille on varmasti ihanaa asua samassa huoneessa, jos he sitä haluavat! :)

Mutta noin lähtökohtaisesti en ymmärrä, miksi pitää perustaa niin suuri perhe, jos ei ole varaa asumukseen, jossa kaikille olisi tilaa. Tällä siis en halua provosoida, vaan vilpittömästi ihmettelen!

Voihan se tilanne muuttua jälkeenpäin sairauden, työttömyyden tms. vuoksi jolloin tulot tippuu ja joudutaan vaihtamaan pienempään asuntoon.

On se kyllä KARSEETA jos lapsella ei ole omaa huonetta, kyllä vanhempien täytyy ilman muuta ostaa isompi asunto kun lapsi kärsii jos ei ole omaa huonetta !

Tämä on irvailua jos ette huomannut,  mä itse asuin kolmen siskon kanssa samassa huoneessa niinkauan kuin asuin kotona, Vanhemmat oli köyhiä ei varaa ostaa isompaa !!

Ei koskaan ollut omaa huonetta mulla. Samassa huoneessa kolmen sisaren kanssa aina, huoneen koko sama mitä ois yhen hengen huone. Yksityisyyttä ei yksinkertaisesti ollut mutta eipä sitä koskaan alkanut vaatimaan kun tiesi ettei ole rahaa eikä tilaa eikä tiennytkään paljon paremmasta. Terv. Köyhän lestaperheen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Lapsille on varmasti ihanaa asua samassa huoneessa, jos he sitä haluavat! :)

Mutta noin lähtökohtaisesti en ymmärrä, miksi pitää perustaa niin suuri perhe, jos ei ole varaa asumukseen, jossa kaikille olisi tilaa. Tällä siis en halua provosoida, vaan vilpittömästi ihmettelen!

Miten niin kaikille ei ole tilaa? Tuo nyt on ihan tyhmä tulkinta. Harva nyt 8 neliön mh 3 lasta ahtaa - makkareita voi olla jopa 20 neliön huoneita. Hesalaisen yksiö?

Lapista kasvaa paljon fiksupia aikuisia, kun ovat tottuneet sosiaalisuuteen ja jakamiseen. Ei ole näitä "minä minä minä minä" -tyyppejä.

Ihan kuule siksi että ihmiset ovat erilaisia ja lapsista löytyy yhtä lailla introverttejä kuin ekstroverttejä. Toiset nauttivat kaiken jakamisesta, toiset kaipaavat yksityisyyttä enemmän. Meillä on/ei ole saanut omaa huonetta ihan sen mukaan mikä on lapselle itselleen paras. On aika putkinäköistä ajatella että jokainen tarvitsee samoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö lapset halua omia huoneita? Minulla on neljä lasta ja jokainen halusi oman huoneen noin seitsemänvuotiaana mennessään, nuorimmainen "joutui" muuttamaan aikaisemmin omaan huoneeseen kun isoveli halusi. Mielenkiinnosta kysyn, miten niiss perheissä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta, toimitaan. Onko lapsilla yhteinen huone vai nukkuuko vanhempien huoneessa?

Onko sinun lapsillasi kaikilla oma kylpyhuone? Jos ei ole, niin miksi ei? Minulla on kolme lasta ja noin 7-vuotiaana jokaisella oli oma kylpyhuone oman huoneensa yhteydessä. Ei tulisi kysymykseenkään, etteikö tytöllä olisi ollut omaansa ja pojilla omaansa. Saati että he käyttäisivät samaa kuin me vanhemmat. Ja lisäksi vieraille tietenkin on vielä omansa.

Sä asutkun jenkeissä.

Kyllä ihan Euroopassa asun, en tosin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö lapset halua omia huoneita? Minulla on neljä lasta ja jokainen halusi oman huoneen noin seitsemänvuotiaana mennessään, nuorimmainen "joutui" muuttamaan aikaisemmin omaan huoneeseen kun isoveli halusi. Mielenkiinnosta kysyn, miten niiss perheissä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta, toimitaan. Onko lapsilla yhteinen huone vai nukkuuko vanhempien huoneessa?

Onko sinun lapsillasi kaikilla oma kylpyhuone? Jos ei ole, niin miksi ei? Minulla on kolme lasta ja noin 7-vuotiaana jokaisella oli oma kylpyhuone oman huoneensa yhteydessä. Ei tulisi kysymykseenkään, etteikö tytöllä olisi ollut omaansa ja pojilla omaansa. Saati että he käyttäisivät samaa kuin me vanhemmat. Ja lisäksi vieraille tietenkin on vielä omansa.

Olettepa te joko todella neuroottista tai tautista sakkia, jos kukaan yksittäinen henkilö ei voi käyttää samaa pyttyä ja suihkua kuin joku toinen. Ihanaa varmaan myös jynssätä tuota määrää kylppäreitä ;D

Sitä varten on siivooja.

Äitini lapsuudessa oli tyttöjen huone ja poikien huone. Kotina rintamamiestalo. Vanhemmat nukkuivat alakerrassa olohuoneen viereisessä huoneessa ja yläkerrassa sitten oli neljän tytön huone ja neljän pojan huone. Siihen nähden tämä keskustelu on aika nipottava.

Toisaalta kyllä olen sitä mieltä, että vanhempien tehtävänä on miettiä, mikä on sopiva lapsiluku ja miten sen oman perheen saa parhaiten elätettyä. En jaksa käsittää perhettä, jossa on esim. neljä lasta ja kaksi koiraa ja kolme kissaa ja toinen vanhemmista työttömänä, kun ei sitten töitä saanutkaan enää äitiyslomien jälkeen. Kappas vaan. Ei kaikkea voi aina uskoa tulevaisuuden huomaan. Jotain pääomaakin on hankittava ja pääomalla tarkoitan nyt vaikka sitten vain tietoa tai työkokemusta. Jos tulevaisuus ei ole turvattu (varmat työpaikat, rahaa säästössä, omaa omaisuutta esim. talon muodossa), niin sitten niitä lapsia hankitaan vain se yksi, korkeintaan kaksi ja eläimiä ei ehkä ollenkaan ennen kuin tiedetään tulevaisuudesta tarkemmin.

Tämä kaikki-mulle-heti-tässä-nyt-sukupolvi ei suostu ymmärtämään, että ihan itse meillä on vastuu valinnoistamme. Aina elämä ei kohtele silkkihansikkain ja silloin on ymmärrettävää, että kaikki ei mene nappiin mutta kyllä tuo kolme lasta kaksiossa tarina on ihan omaa syytä. Lapset hankitaan silloin, kun niille on tilaa ja niihin on varaa eikä silloin, kun kuvitellaan, että ehkä joskus meillä on tilaa ja ehkä joskus meillä on varaa. Yksinhuoltajat on asia erikseen. Sitä tulevaisuutta ei aina ole voinut suunnitella mutta toisaalta pakkoko sitä on suoltaa tolkuttomasti lapsia jonkun retkun kanssa, yksi tai kaksi vielä on ymmärrettävää mutta esim. neljä jonkun juopon kanssa on jo ihan omaa tyhmyyttä. Jos ei itse omista tarpeeksi eikä ansaitse tarpeeksi, ei hanki niitä lapsia tuurilla liikaa. Yksinkertaista, eikö?

Yksinkertaistettuna sanoisin, että kuka tahansa voi saada elämässä huonot kortit ja kaikkeen ei voi vaan aina varautua, mutta järkevä ihminen ymmärtää omat rajansa ja tajuaa, milloin ei kannata leikkiä tuurilla. Jos ei ole rahaa, ei ole varaa hankkia montaa lasta. Silloin tyydytään yhteen eikä olla ahneita.

Vierailija kirjoitti:

Meitsivain kirjoitti:

Meitsivain kirjoitti:

Mä en kans tätä ymmärrä miksi ei voisi muka olla omaa huonetta. Omassa lapsuudessa (on kaksi nuorempaa sisarusta) ja etenkin vielä enemmän teininä ahdist se ettei yksityisyyttä ja mahdollisuutta omaan rauhaan ollut yhtään. Epäilen että oli mun kiusaksi näin, meinaan kun sitten muutin kotoa pois, porukat muuttivat asuntoon jossa molemmilla sisaruksillani omat huoneet ja vanhemmilla makkari. Ja joo, olen ehkä vähän katkera.

Ja lisättäkööt ettei mua innostanut jakaa huonetta etenkään 13-17 vuotiaana 3 ja 5 vuotta nuorempien sisarusten kanssa. Ei, VIHASIN sitä. Ei todellakaan mitään omaa tilaa eikä edes tiettyjä tavaroita voinut sanoa omaksi vaikka oikeasti olivat, esim sukulaisen mulle täysin OMAKSI ostama läppäri johon faija sanoi että mun TÄYTYY jakaa se sisarusten kanssa....

Sellaistahan se köyhyys on. Luuletko, että vanhempasi kiusallaan ja ilkeyttään asuivat ahtaasti? Luultavasti heidän taloudellinen tilanteensa hieman helpotti, kun pystyivät muuttamaan myöhemmin isompaan. Jospa olit niin suuri kuluerä  asuessasi vanhempiesi kanssa, että vasta sitten oli varaa muuttaa isompaan :(

Kyllä, todella suuri kuluerä, kuule, mulle ei vanhemmat ikinä maksaneet harrastuksia, vaatteita jne. Jos jotain halusin, tarvitsin, nolona piti sukulaisilta pyytää. Vanhemat maksoi mun kohdal vaa pakollisen eli ruuan. Vanhemmat eivät edes antaneet mun ottaa lisää ruokaa vaikka oli nälkä.

Mut nää nuoremmat saivat mm merkkivaatteita, uusia puhelimia/tabletteja säännöllisin väliajoin. Ja joo, saivat syödä lisää ruokaa ja jopa välipaloja. +mä tiesin et faija tienas 5 tonnii kuussa, ei ollut salaisuus ikinä vanhempien tulot. Ja huomiona, äitini olisi halunnut kohdella mua reilummin mut isä ei antanut. Eli äiti antoi mulle jotain vain silloin kun isä ei ollut kotona.

Kahdella lapsellani on yhteinen huone minun luona ja isänsä luona. Helsingissä asuvina suuremmat omistusasunnot veisivät yksin maksaessa liian suuren osan tuloista. Mutta siis, onhan lapsillani kaksi eri huonetta, eivät vain samassa asunnossa.

Ei ole varaa isompaan asuntoon. Tällä hetkellä taapero ja 7v. jakavat huoneen keskenään, 11-vuotiaalla on oma. Käytännössä kuitenkin kaksi vanhinta nukkuvat samassa huoneessa (omasta tahdostaan) ja leikit noin muutoinkin hajautuvat minne sattuvat. Minä ja mies nukutaan olkkarissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille on varmasti ihanaa asua samassa huoneessa, jos he sitä haluavat! :)

Mutta noin lähtökohtaisesti en ymmärrä, miksi pitää perustaa niin suuri perhe, jos ei ole varaa asumukseen, jossa kaikille olisi tilaa. Tällä siis en halua provosoida, vaan vilpittömästi ihmettelen!

No, aikoinaan suunnittelin (Helsinkiin) talon, jossa kasvavalle perheelle riittävästi tilaa. Kun lapset teini-iässä, jokaisella (myös miehellä) oli oma kerros. Nyt siis kaksi (käytännössä kolme) tyhjää kerrosta, kyllä vähän harmittaa.

Tämä ketju on pistänyt miettimään.

Koko lapsuuteni asuin 2v. vanhemman siskoni kanssa samassa huoneessa. Vanhimmalla siskolla oli oma huone ja veljellä oma. Eipä tilanne mitenkään erityisesti ahdistanut koskaan. Etenkin pienempänä oli todella kivaa nukkua siskon kanssa samassa huoneessa, on monia todella hyviä muistoja yöllisistä kuiskailuista ja salaisissa majoissa taskulampun valossa Aku Ankan lukemisesta.

Teininä tietysti tuli jonkun verran ovien paiskomisia ja riitoja siitä laitetaanko seinälle Twilight vai My Chemical Romance juliste, mutta kuitenkin siitä siskosta tuli todella tärkeä voimavara teininä. Kun vanhin sisko muutti opiskelemaan ja huoneen kanssani jakanut sisko muutti tyhjään huoneeseen, en muista mitään erityisiä onnen hetkiä. En nyt siskon perään itkenyt (olihan se 10 metrin päässä) tai mitään, mutta en siis juhlinutkaan.

Nykyään olenkin tämän siskon kanssa läheisempi kuin kahden muun sisarrukseni, niin paljon vietettiin aikaa yhdessä.

Meitsivain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitsivain kirjoitti:

Meitsivain kirjoitti:

Mä en kans tätä ymmärrä miksi ei voisi muka olla omaa huonetta. Omassa lapsuudessa (on kaksi nuorempaa sisarusta) ja etenkin vielä enemmän teininä ahdist se ettei yksityisyyttä ja mahdollisuutta omaan rauhaan ollut yhtään. Epäilen että oli mun kiusaksi näin, meinaan kun sitten muutin kotoa pois, porukat muuttivat asuntoon jossa molemmilla sisaruksillani omat huoneet ja vanhemmilla makkari. Ja joo, olen ehkä vähän katkera.

Ja lisättäkööt ettei mua innostanut jakaa huonetta etenkään 13-17 vuotiaana 3 ja 5 vuotta nuorempien sisarusten kanssa. Ei, VIHASIN sitä. Ei todellakaan mitään omaa tilaa eikä edes tiettyjä tavaroita voinut sanoa omaksi vaikka oikeasti olivat, esim sukulaisen mulle täysin OMAKSI ostama läppäri johon faija sanoi että mun TÄYTYY jakaa se sisarusten kanssa....

Sellaistahan se köyhyys on. Luuletko, että vanhempasi kiusallaan ja ilkeyttään asuivat ahtaasti? Luultavasti heidän taloudellinen tilanteensa hieman helpotti, kun pystyivät muuttamaan myöhemmin isompaan. Jospa olit niin suuri kuluerä  asuessasi vanhempiesi kanssa, että vasta sitten oli varaa muuttaa isompaan :(

Kyllä, todella suuri kuluerä, kuule, mulle ei vanhemmat ikinä maksaneet harrastuksia, vaatteita jne. Jos jotain halusin, tarvitsin, nolona piti sukulaisilta pyytää. Vanhemat maksoi mun kohdal vaa pakollisen eli ruuan. Vanhemmat eivät edes antaneet mun ottaa lisää ruokaa vaikka oli nälkä.

Mut nää nuoremmat saivat mm merkkivaatteita, uusia puhelimia/tabletteja säännöllisin väliajoin. Ja joo, saivat syödä lisää ruokaa ja jopa välipaloja. +mä tiesin et faija tienas 5 tonnii kuussa, ei ollut salaisuus ikinä vanhempien tulot. Ja huomiona, äitini olisi halunnut kohdella mua reilummin mut isä ei antanut. Eli äiti antoi mulle jotain vain silloin kun isä ei ollut kotona.

Oon miettiny sit aikuisena syytä isän käytökselle mua, esikoistaan kohtaan. Oon tullut siihen johtopäätökseen että on omasta lapsuudestaan katkera koska koki että isosiskonsa sai tehdä mitä tahtoi yms. (Tosin mitä muulta suvulta olen kuullut niin oma isäni sai esim perseillä paljon enemmän ilman seurauksia)

Vierailija kirjoitti:

Lapsille on varmasti ihanaa asua samassa huoneessa, jos he sitä haluavat! :)

Mutta noin lähtökohtaisesti en ymmärrä, miksi pitää perustaa niin suuri perhe, jos ei ole varaa asumukseen, jossa kaikille olisi tilaa. Tällä siis en halua provosoida, vaan vilpittömästi ihmettelen!

Helppo huudella jostain Kuusamosta, josta saa omakotitaloja samaan hintaan kuin Helsingistä saisi muutaman neliön (isommasta kämpästä siis - pienemmissä jo se muutamakin neliö maksaisi enemmän kuin se peräjortsun omakotitalo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö lapset halua omia huoneita? Minulla on neljä lasta ja jokainen halusi oman huoneen noin seitsemänvuotiaana mennessään, nuorimmainen "joutui" muuttamaan aikaisemmin omaan huoneeseen kun isoveli halusi. Mielenkiinnosta kysyn, miten niiss perheissä, joissa lapsilla ei ole omaa huonetta, toimitaan. Onko lapsilla yhteinen huone vai nukkuuko vanhempien huoneessa?

Täh? Mitä tuo tarkoittaa? Kuulostaa oudolta. Isompi lapsiko teillä sanelee miten muut asuvat ja tämän lapsen tahdon mukaan sitten hypitään, ap?

Eiköhän tässä oo kyse siitä että jos kaksi nuorimmaista ovat yhteisessä huoneessa ja toisiksi nuorin haluaa oman, niin nuorin "joutuu" omaan, kun ei ole enää ketään kenen kanssa jakaa. Ehkä vähän hassusti ilmaistu, mutta varmaan alkuperäinen huone jäi toisiksi nuorimmalle ja nuorin muutti toiseen huoneeseen.

Mun tuttu muutti 90 neliön avaraan kaksioon Helsingin keskustaan ja se maksoi 480 000 euroa. Kyllähän sillä sais kivan omakotitalon Pöppölästä.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu muutti 90 neliön avaraan kaksioon Helsingin keskustaan ja se maksoi 480 000 euroa. Kyllähän sillä sais kivan omakotitalon Pöppölästä.

Näppäilyvirhe, sorry. 680 000 euroa siis!