Koiran omistaja, minkä takia et suostu ymmärtämään sitä, että jotkut ihan oikeasti pelkäävät koiria?

Vierailija kirjoitti:

Aika monet koiranomistajat ihan suoraan rikkovat lakia pitämällä koiransa irti taajamissa. Käyn juoksemassa lähes påivittäin ja joka kerta törmään näihin jotka pitävät koiraansa irti lenkillä. Pelkään itselleni vieraita eläimiä ja useita kertoja on isokin koira lähtenyt juoksemaan perään tai tullut hyppimään vasten. Kaikilla on oikeis lenkkeillä ilman pelkoa teidän koiristanne! Kuvittelette, että olette kouluttaneet sen oman koiranne niin hyvin että pysyy vierellä mutta kokemus on osoittanut, että olette täysin väärässä. Ja sillähän ei ole merkitystä vaikka olisi kuinka hyvin koulutettu, koska koirat on pidettevä kytkettynä taajamissa. Mikä siinä on niin vaikeaa, että koiran omistajien älykkyysosamäärä ei riitä sitä ymmärtämään?

Niin, miksi ne tyhmät ihmiset aina ottaa koiran? Tätä minäkin olen aina ihmetellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin koiranomistaja, ja minua ärsyttävät silti suunnattomasti nämä "ei tää mitään tee" -koiranomistajat, jotka pitävät koiriaan kaupunkialueella vapaana ja sitten suuttuvat, kun joku siitä hermostuu. Oma koirani on kolmekiloinen, joten todellakin jos joku 40 kilon koiranmötikkä syöksyy vapaana sitä kohti, niin nappaan sen syliin, ja vaikka en muutoin itse koiria pelkääkään, niin kyllä siinä tilanteessa aika paniikkiin menee. Ja TIEDÄN, että koiraa ei saisi ottaa syliin tuollaisessa tilanteessa, mutta mitä muutakaan voi tehdä?

Vastikään joku kunnon wt-tantta sekarotuisen jättiläisensä kanssa päästi sen vapaana olevan koiransa ryntäämään oman koirani luo, ja kun sitten oma pikkukoira sylissä huusin kauhuissani kun se mötikkä hyppi ja tavoitteli koiraani, niin tantta sai raivokohtauksen ja alkoi rääkyä "miksi huudat, senkin hullu?!". Ei olisi häneltä varmaan riittänyt ymmärrystä koirapelkoisia kohtaan.

En ihmettele, miksi koiranomistajia vihataan. Itse pidän koirani kiinni, enkä koskaan päästä sitä vieraiden ihmisten luo. Vaikka itse rakastan koiria, ymmärrän hyvin, että joku muu voi pelätä niitä kuollakseen. On niitä fobioita minullakin, vaikka ne eivät koiriin kohdistukaan. Miksi koirapelko aiheuttaa joissakin koiranomistajissa näin kauheaa raivoa?

Miksi kiellät koirapelon joka sulla selvästikin on?

Ymmärrätkö mitä eroa on pelätä oman koiransa puolesta, ja pelätä koiria yleensä? Jos olisin ollut yksin liikkeellä, minua ei olisi vähääkään hetkauttanut päälle hyppivä jättikoira, mutta tuossa tilanteessa pelkäsin sen tappavan oman pikkuruisen koirani joko tahallaan tai vahingossa. Sinulla ei varmaan ole koiraa tai ylipäätään ketään josta välität, kun et tajua toisen puolesta pelkäämistä?

N41 kirjoitti:

Minä ymmärrän. Mulla on isohko koira (65 kg), ja pidän sen AINA hihnassa, myös niillä alueilla, jossa koira saisi "laillisesti" juosta vapaanakin. Pidän sitä hihnassa siksi, että se on niin iso; en siis siksi, että se olisi kertaakaan osoittanut aggressiivisuutta. Tämä myös muitten, pienempien koirien takia; mutta myös siksi, että tosiaan on ihmisiä, jotka pelkäävät koiria - ja varsinkin isoja koiria. 

Edelleen muuten jaksan hämmästellä niitä ihmisiä, jotka tulevat lääppimään mun koiraa kysymättä ensin, saako sitä silittää. Mun koira ei ole vihainen, mutta eivätpä ne lääppijät sitä etukäteen tiedä. Ja toisaalta koira on aina eläin, ja eläimen käytös voi olla arvaamatonta. Olen itsekin täysin tietoinen siitä, että jos mun koira kilahtaa joku päivä, sillä on resursseja tappaa minut. Luotan kuitenkin hyvään koulutukseen (tyyliin kaikki koirakurssit käyty) ja kotikasvatukseen. 

Jos 65kg koira on mielestäsi isohko, niin mikähän mahtaisi olla oikeasti iso koira?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, enkä tunge koiraani lähellesi jos oikeasti pelkäät. Siinä vaiheessa olen toiminut toisin, kun vanhemmat on tartuttaneet omat pelkonsa lapsille. Vanhemmat ei tätä tosin ole näkemässä olleet, mutta lapset on pian hoksanneet ettei koiraa tarvitsekkaan pelätä.

Minä ja mieheni ollaan taas alettu antamaan niille koirille makupaloja, kun omistajat eivät ole näkemässä. Kovasti tykkäävät vaikka nipottaja omistajat joskus sanivat ettei niille saa antaa mitään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole koirillekaan tapahtunut. Ihan hyviä herkkuja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, enkä tunge koiraani lähellesi jos oikeasti pelkäät. Siinä vaiheessa olen toiminut toisin, kun vanhemmat on tartuttaneet omat pelkonsa lapsille. Vanhemmat ei tätä tosin ole näkemässä olleet, mutta lapset on pian hoksanneet ettei koiraa tarvitsekkaan pelätä.

Minä ja mieheni ollaan taas alettu antamaan niille koirille makupaloja, kun omistajat eivät ole näkemässä. Kovasti tykkäävät vaikka nipottaja omistajat joskus sanivat ettei niille saa antaa mitään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole koirillekaan tapahtunut. Ihan hyviä herkkuja ovat.

Koirilla voi olla allergioita ja niitä ei todellakaan pitäisi syöttää ilman lupaa. Sitäpaitsi koira voi oppia että ventovierailta saa kerjäämällä ruokaa ja siksi sitten pyrkiä ventovieraiden lähelle. Yritäppä siinä sitten kouluttaa koirasta sellaista ettei mene vieraiden lähelle kun jotkut tällaset ihmiset sabotoi kouluttamista. Ja mun koiralle ette tulisi syöttämään yhtään mitään, nimittäin antaisin sellaista palautetta että olisi aivan painokelvotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, enkä tunge koiraani lähellesi jos oikeasti pelkäät. Siinä vaiheessa olen toiminut toisin, kun vanhemmat on tartuttaneet omat pelkonsa lapsille. Vanhemmat ei tätä tosin ole näkemässä olleet, mutta lapset on pian hoksanneet ettei koiraa tarvitsekkaan pelätä.

Lapsen koirapelko on voinut syntyä myös ilman vanhempien tartuttamista. Siksi en halua, että sinä tai muut toimitte toisin vanhempien selän takana.

Tunnen vanhemmat. Ei mulle jätetä vieraita lapsia hoitoon. Usein se paniikkihuuto loppuu siihen, kun vanhempi joka pelkää poistuu tilasta. Äläkä huoli, en ole mitään traumavastaanottoa pitämässä. Lapset on hiljalleen vieressäni keskustelleet ja hiljalleen tutustuneet koiraan. Tilanne muuttuu sitten niin päin, että haluavatkin tulla meille juuri koiraa tapaamaan. En ymmärrä mitä saat siitä, että lapsesi pitää pelätä.

Onpa huomaavaista toimia vanhempien selän takana. Kieroilu on aina kunnioitettavaa! Onneksi sinä tiedät, mitä pitää tehdä, koska eihän muut mistään mitään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, enkä tunge koiraani lähellesi jos oikeasti pelkäät. Siinä vaiheessa olen toiminut toisin, kun vanhemmat on tartuttaneet omat pelkonsa lapsille. Vanhemmat ei tätä tosin ole näkemässä olleet, mutta lapset on pian hoksanneet ettei koiraa tarvitsekkaan pelätä.

Lapsen koirapelko on voinut syntyä myös ilman vanhempien tartuttamista. Siksi en halua, että sinä tai muut toimitte toisin vanhempien selän takana.

Tunnen vanhemmat. Ei mulle jätetä vieraita lapsia hoitoon. Usein se paniikkihuuto loppuu siihen, kun vanhempi joka pelkää poistuu tilasta. Äläkä huoli, en ole mitään traumavastaanottoa pitämässä. Lapset on hiljalleen vieressäni keskustelleet ja hiljalleen tutustuneet koiraan. Tilanne muuttuu sitten niin päin, että haluavatkin tulla meille juuri koiraa tapaamaan. En ymmärrä mitä saat siitä, että lapsesi pitää pelätä.

Onpa huomaavaista toimia vanhempien selän takana. Kieroilu on aina kunnioitettavaa! Onneksi sinä tiedät, mitä pitää tehdä, koska eihän muut mistään mitään ymmärrä.

Jos lapset kerran jätetään koiratalouteen ni miten siellä pitäisi sitten lapsen kanssa toimia, ellei totuttaa koiraan? Jos kerta koira on täyspäinen ja omistaja valvoo tilannetta, niin miksei lapsi saisi opetella ettei kaikki koirat ole pelottavia? En ole siis se, jolle kommentoit, mutta kommentoin silti.

Sanokoot nämä koiran rakastelijat mitä lystää, mutta mä en kestä koiria. En niiden likaista haisevaa turkkia, hengityksen hajua, keräämistä ruokapöydän ääressä, päälle hyppimistä, kuolaamista jne.

Toki jotkut on söpöjä, kaukaa katsottuna ja kun ei tarvi olla minkäänlaisessa kontaktissa..

Tuovat punkkejakin sisälle. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Sanokoot nämä koiran rakastelijat mitä lystää, mutta mä en kestä koiria. En niiden likaista haisevaa turkkia, hengityksen hajua, keräämistä ruokapöydän ääressä, päälle hyppimistä, kuolaamista jne.

Toki jotkut on söpöjä, kaukaa katsottuna ja kun ei tarvi olla minkäänlaisessa kontaktissa..

Tuovat punkkejakin sisälle. Hyi.

*Kerjäämistä.

Minäkin ihan oikeasti pelkään järjettömästi koiria.Saksanpaimenkoira repi teininä reiteni ja vatsani auki.olen miettinyt samaa kysymystä usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, enkä tunge koiraani lähellesi jos oikeasti pelkäät. Siinä vaiheessa olen toiminut toisin, kun vanhemmat on tartuttaneet omat pelkonsa lapsille. Vanhemmat ei tätä tosin ole näkemässä olleet, mutta lapset on pian hoksanneet ettei koiraa tarvitsekkaan pelätä.

Lapsen koirapelko on voinut syntyä myös ilman vanhempien tartuttamista. Siksi en halua, että sinä tai muut toimitte toisin vanhempien selän takana.

Tunnen vanhemmat. Ei mulle jätetä vieraita lapsia hoitoon. Usein se paniikkihuuto loppuu siihen, kun vanhempi joka pelkää poistuu tilasta. Äläkä huoli, en ole mitään traumavastaanottoa pitämässä. Lapset on hiljalleen vieressäni keskustelleet ja hiljalleen tutustuneet koiraan. Tilanne muuttuu sitten niin päin, että haluavatkin tulla meille juuri koiraa tapaamaan. En ymmärrä mitä saat siitä, että lapsesi pitää pelätä.

Onpa huomaavaista toimia vanhempien selän takana. Kieroilu on aina kunnioitettavaa! Onneksi sinä tiedät, mitä pitää tehdä, koska eihän muut mistään mitään ymmärrä.

Jos lapset kerran jätetään koiratalouteen ni miten siellä pitäisi sitten lapsen kanssa toimia, ellei totuttaa koiraan? Jos kerta koira on täyspäinen ja omistaja valvoo tilannetta, niin miksei lapsi saisi opetella ettei kaikki koirat ole pelottavia? En ole siis se, jolle kommentoit, mutta kommentoin silti.

Eikä asioista voi sopia yhdessä?

Naapuri pitää pihalla (asumme kerrostalossa) koiraansa vapaana. En tiedä koiran rotua, mutta joku sellainen vähän lyttynaamainen lyhytkarvainen pienehkö koira. Varmaan ihan vaaraton, kun kerran antaa kulkea vapaana. Silti pidän todella epämiellyttävänä, että kun esim. tulemme autosta ulos, tämä koira tulee siihen auton ovelle ihmettelemään ja ihan iholle kiinni. Eikä edes lähde heti kun omistajansa käskee.

En sinänsä pelkää pieniä koiria, ja tähän koiraan olen suht tottunut, mutta on silti inhottavaa että käytännössä vieras koira tulee lähelle. Isompia ja erityisesti innokkaita koiria kyllä pelkään. Onneksi lapseni ei pelkää kun tuo naapurin koira tunkee iholle. :/

Samoin monet koiranulkoiluttajat päästävät koiransa aivan vastaantulijan jalkoihin. En voi ymmärtää. Siitä tulee pelokas ja epämiellyttävä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, enkä tunge koiraani lähellesi jos oikeasti pelkäät. Siinä vaiheessa olen toiminut toisin, kun vanhemmat on tartuttaneet omat pelkonsa lapsille. Vanhemmat ei tätä tosin ole näkemässä olleet, mutta lapset on pian hoksanneet ettei koiraa tarvitsekkaan pelätä.

Lapsen koirapelko on voinut syntyä myös ilman vanhempien tartuttamista. Siksi en halua, että sinä tai muut toimitte toisin vanhempien selän takana.

Tunnen vanhemmat. Ei mulle jätetä vieraita lapsia hoitoon. Usein se paniikkihuuto loppuu siihen, kun vanhempi joka pelkää poistuu tilasta. Äläkä huoli, en ole mitään traumavastaanottoa pitämässä. Lapset on hiljalleen vieressäni keskustelleet ja hiljalleen tutustuneet koiraan. Tilanne muuttuu sitten niin päin, että haluavatkin tulla meille juuri koiraa tapaamaan. En ymmärrä mitä saat siitä, että lapsesi pitää pelätä.

Onpa huomaavaista toimia vanhempien selän takana. Kieroilu on aina kunnioitettavaa! Onneksi sinä tiedät, mitä pitää tehdä, koska eihän muut mistään mitään ymmärrä.

Jos lapset kerran jätetään koiratalouteen ni miten siellä pitäisi sitten lapsen kanssa toimia, ellei totuttaa koiraan? Jos kerta koira on täyspäinen ja omistaja valvoo tilannetta, niin miksei lapsi saisi opetella ettei kaikki koirat ole pelottavia? En ole siis se, jolle kommentoit, mutta kommentoin silti.

Eikä asioista voi sopia yhdessä?

Jos kerran lapsensa jättää koiratalouteen, tulisi hyväksyä että se lapsi sen koiran näkee ja tapaa. Eikai hoitoon tulleen lapsen takia muuteta normaalia arkielämää koiran kanssa, aika itsekäs oletus.

En mä päästä koiraani kenenkään iholle. Jos lupa on kysytty niin siihen saa koskea.

Kyllä mä ainakin ymmärrän, että jotkut pelkää. Pelkään itse lintuja, eikä siihen auta mitkä lohduttelut. Olen pahoillani, että olet törmännyt inhottaviin omistajiin, kyllä meistä ihan täysipäisiäkin löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihan oikeasti pelkään järjettömästi koiria.Saksanpaimenkoira repi teininä reiteni ja vatsani auki.olen miettinyt samaa kysymystä usein.

Jep. Ihan kuin se fobia lähtisi sillä että joku sanoo "ei tätä tarvi pelätä!" Aijaa hei kiitti olen parantunut!!!!

Miksi aina sanotaan, että jos koira on aggressiivinen tai muuten vain sekopää, niin se on omistajien vika?

Itse tunnen suurta vihaa jotakuta ihmistä kohtaan, mutta en syytä hänen vanhempiaan.

So, what's the deal.

Mulla on paskoja kokemusta koirista, ei toki kaikista, mutta suuresta osasta.

Yks rotikka aiheutti mun pienelle pupulle kauheet traumat kun räksytti sen häkin vieressä, ja olis kyllä repinyt mun pupun palasiksi jos olis päässyt siihen kiinni.

Ja se h*lvetin rakki avasi itse oven makuuhuoneeseen missä mun pupu oli.

Että ei todellakaan ollut samassa tilassa siis.

Nyt rotikka luojan kiitos kyllä lopetettu, kun oli niskasta napannut yhtä sekarotusta kiinni.

Muutenkin murissut pienelle lapselle yms. Hyi helvetti sanon mä.

Mut sit taas kummeilla on tanskandog, joka oikeasti on kiltti vaikka on about 85-90kg jättiläinen.

Totta kai tottelematon koira pitää olla kiinni ja hallinnassa paikoissa, jossa irti pitäminen ei ole sallittu (muut kuin koirapuistot tmv). Minusta on ihana katsoa kun joidenkin koirat ovat niin tottelevaisia, etteivät edes vilkuile muita koiria tai ihmisiä vaan lenkkeilevät omistajan rinnalla ilman hihnaakin. Sitten on taas nämä, jotka tulevat luokse kutsusta mutta omistaja antaa juosta ristiin rastiin puistoja ja kenttiä, joissa liikkuu muitakin ihmisiä. Kun yleisellä paikalla koiraa pitää irti, pitää pystyä varmistumaan, että se koira pysyy koko ajan kontrollissa, eikä lähene muita ihmisiä tai koiria.

Koska lähtökohtaisesti minua ei kiinnosta muiden ongelmat. Pidän huolen, että koira on hallinnassani. Se riittää. Kai me nyt saadaan kadulla kävellä ja sinä pelkääjä voit mennä sieltä mistä lystäät, vaikka ojanpohjia pitkin jos se on sinun valintasi. Koirani ei todennäköisesti edes huomaa, että sinä olet lähistöllä, koska se keskittyy joko maaperän tutkimiseen tai kuuntelemaan minun käskyjäni. On sillä kuonokoppa, mutta ei siksi, että kävisi sinuun kiinni. Vaan siksi, ettei se pääse syömään mitään epämääräistä. Naapurin koira kuoli myrkkysyöttiin, jonka joku koiravihamielinen pelkuri mulkku oli kylvänyt pensaan alle.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihan oikeasti pelkään järjettömästi koiria.Saksanpaimenkoira repi teininä reiteni ja vatsani auki.olen miettinyt samaa kysymystä usein.

Ehkä kannattaisi hakea apua tuohon järjettömään pelkoon.

Ette tekään sieltä välkyimmästä päästä ole. "Koiranomistajat eivät osaa ottaa ihmisiä huomioon" ja mitä muuta skeidaa täällä olikaan. Ihan täysin naurettavia syytteitä AIKUISILTA ihmisiltä. Te aivan 100% varmasti otatte kaikki muut huomioon, eikö vain?

Itselläni on koira, enkä ikimaailmassa pidä sitä vapaana muualla, kuin kotonamme tai koirapuistossa. En todellakaan anna koirani mennä vieraiden lähelle ITSENÄISESTI missään tilanteessa. Emme ole koskaan olleet teille hysteriaa lietsoville koirapelkääjille harmiksi, joten millä tavoin olen kaikkea tätä negatiivista yleistystä, mitä tässä todella lapsellisessa ketjussa saa lukea? Oletteko jotenkin taantuneita, kun ette ymmärrä, ettei kaikki koiranomistajat ole samanlaisia?