Lue keskustelun säännöt.
Teinin selittämätön viha meitä vanhempia kohtaan. Olen niin surullinen :'(
13.06.2017 |
En enää tiedä, onko tämä normaalia teini-ikää vai ei, hän on esikoisemme. Koko ikänsä aikaisemmin ollut oikea kullanmuru, lapsi, josta vanhemmat saivat olla kokoajan ylpeitä. Menee hänellä yhä koulu hyvin, mutta käytöksensä meitä vanhempia kohtaan on ihan luokatonta nykyään. Ei mene päivääkään, ettei hän kertoisi vihaavansa meitä. Vielä 10- ja 11-vuotiaanakin tahtoi halailla päivittäin ja vastasi rakkaudentunnustuksiimme myös rakastavansa meitä. Nykyään 13-vuotiaana hän on ihan mahdoton suustaan. Ei välit yhtään vaikka saa esimerkiksi minut, äitinsä ja mumminsa itkemään ikävistä sanoistaan.
Viimeksi kun kehuttiin hänen hyvää todistustaan, niin siitäkin hän raivosi, ettei ole opiskellut meitä varten, vaan siksi että pääsee nopeasti pois meidän luota. Hän siis tahtoisi muuttaa mahdollisimman pian pois ja uskoo voivansa muuttaa viimeistään lukioon mennessään. Mitä ihmettä tuon tytön raivo oikein on, mistä se tulee? Paheneeko tämä tästä vaan?
Hän on ainokaisemme ja emme kestä jos hän todella tulee ulkoistamaan meidät elämästään täysin muutettuaan pois kotoa. Etenkin ilman syytä. Emme ole mitään alkoholisteja tai muuta, vaan ihan normaali perhe. Hänellä ei pitäisi olla mitään syytä vihata meitä, mutta niin vaan näyttää olevan. Itkettää edes kirjoittaa tästä. Olemmeko sittenkin epäonnistuneet huomaamattamme vanhempina ja onko mitään enää tehtävissä? :'(
Kommentit (145)
Itsenäistymiseen kuuluu tuo siltojen polttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin on esikoinen ja sitten ainokainen...
No eikö sinusta voi ainoasta lapsesta muka käyttää sanaa esikoinen? Minusta voi ja siksi käytin sitä. Meillä ei siis ole muita lapsia kuin hän, eli ei ole vertailukohdetta.
ap
Sinun kannattaa ottaa yhteyttä kasvatusneuvolaan. Joillain murrosikä on tavattoman rankka. Voi olla, että teillä on oltu hyvin läheisiä, joten irtiottokin on sitten raju.
Hän käy läpi tärkeää kehitysvaihetta. Usein nuo vihajutut käydään läpi jo tahtoiässä 2-3-vuotiaana tai eskariuhmassa. Mutta varsinkin kilteillä kullannupputytöillä voi jäädä tuo symbolinen irrottautuminen tekemättä. Hyvä että se tapahtuu murrosiässä eikä joskus aikuisuudessa.
Voimia vanhemmille ja jatkakaa rakastamista, olette onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa hän uskaltaa myös vihata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin on esikoinen ja sitten ainokainen...
No eikö sinusta voi ainoasta lapsesta muka käyttää sanaa esikoinen? Minusta voi ja siksi käytin sitä. Meillä ei siis ole muita lapsia kuin hän, eli ei ole vertailukohdetta.
ap
No ei voi, jos on ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu murrosiän kuohuntaan, eriytymiseen. Ajattele luottamuksenosoituksena, olette niin turvalliset vanhemmat että tämä on mahdollista. Muista kuitenkin sanoa tytölle, että rakastat kaikesta kiukuttelusta huolimatta, kovan kuoren alla on herkkä itsetunto ja vielä pieni tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin on esikoinen ja sitten ainokainen...
No eikö sinusta voi ainoasta lapsesta muka käyttää sanaa esikoinen? Minusta voi ja siksi käytin sitä. Meillä ei siis ole muita lapsia kuin hän, eli ei ole vertailukohdetta.
ap
No ei voi, jos on ainoa.
No kiitos mielipiteestäsi. Oliko sulla mielipidettä ihan itse asiaankin vai tulitko vaan viisastelemaan jo muutenkin suruissaan olevalle ihmiselle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tuo on ihan normaalia, te olette olleet läheiset ja nyt tyttö itsenäistyy teistä ja se vaatii rajuja riuhtaisuja. Lisäksi hän muodostaa nyt omia mielipiteitään ja siksi kärppänä tarttuu kaikkeen mahdolliseen. Onko teillä ollut jotain, mistä syystä teini kantaisi kaunaa tai olisi loukkaantunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ainakaan tyrmätkö tytön muuttoajatuksia, vaikkette niitä hyväksyisikään/uskoisikaan tosissaan. Sen sijaan kannattanee ohjata keskustelua aikuisen/yksinasujan vastuisiin ja velvollisuuksiin ja alkaa harjoitella jo ihan käytännön juttuja, kodinkoneiden puhditusta ja huoltoa esim. Eikä mitenkään vihaiseen sävyyn tai "rangaistuksena" vaan hyvässä yhteishengessä, jos se on mitenkään saavutettavissa. Älkää saarnatko, pyrkikää opettamaan sellaisia asioita, jotka teini helposti ymmärtää tarpeellisiksi itsenäisessä elämässä.
Yrittäkää parhaanne avata keskusteluyhteys lapsen kanssa - siis kysyä ihan suoraan, miksi hän on vihainen ja mikä harmittaa. Tässäkin välttäkää saarnaamista ja omaa tunteilua. Tavoitteena pitäisi olla vain se, että teini saa tunteensa purettua puhumalla eikä raivoamalla. Älkää loukkaantuko teinin sanoista, vaan pyrkikää löytämään mahdollisiin ongelmiin yhdessä ratkaisuja ja kompromissejä. Antakaa hänelle vastuuta ja vapautta. Älkää koskeko, jos hän ei halua tulla halatuksi. Pyrkikää "samalle puolelle" hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat muuttuvat vielä paremmiksi! Mulla oli selittämätöntä vihaa isääni kohtaan teini-iässä, ehkä se oli tapani riuhtaista itseni aikuiseksi, koska olimme hyvin läheisiä kun olin lapsi. Sitten vuosien varrella lähenimme taas ja nykyään (olen kolmenkymmenen paremmalla puolella) isä on yksi parhaista ystävistäni ja erimielisyyksistä selvitään. Noita vaiheita ei pidä ottaa liian vakavasti, vaikka ne raskaita ovat.
Rankkaa. Itke vessassa. Kyllä se sun ihana tyttö sieltä tulee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän käy läpi tärkeää kehitysvaihetta. Usein nuo vihajutut käydään läpi jo tahtoiässä 2-3-vuotiaana tai eskariuhmassa. Mutta varsinkin kilteillä kullannupputytöillä voi jäädä tuo symbolinen irrottautuminen tekemättä. Hyvä että se tapahtuu murrosiässä eikä joskus aikuisuudessa.
Voimia vanhemmille ja jatkakaa rakastamista, olette onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa hän uskaltaa myös vihata.
Kiitos sinulle. Niinhän se ehkä on. On vaan rankkaa kuunnella tuota vihapuhetta ihan päivittäin. Mitä olen tuntemiltani teinien äideiltä kuullut, niin monen teini uhittelee ainoastaan silloin, kun heiltä kielletään jotain mieluista. Meillä se ei vaadi minkäänlaista syytä. Onpa moni teinin kasvattanut minulle väittänyt myös, ettei heillä lapset ole ikinä väittänyt vihaavansa vanhempiaan.
Ei tietenkään enää halailla, koska lapsi ei sitä halua. Kerroin sen lähinnä siksi, kun tuo ero vielä pari vuotta sittenkin oli todella suuri tähän hänen nykyiseen käytökseensä. Silloin jotkut vanhemmat ihmettelivät kai hieman kaiholla, että miten minulla onkin niin hyvät välit lapseeni. No tulisivatpa katsomaan tilannetta nykyään. :(
ap
Yritä nyt keksiä jotain parempaa, typerän tyylisi kyllä tunnistaa helposti. Pentu.
Voimia. En osaa muuta sanoa. Meilllä oli ihan yhtä helvettiä neljä vuotta mutta nyt tyttö tasaantuu. Ajattele tuota vaiheena. Toivon sinulle ja miehellesi paljon voimia ja nauttikaa hyvistä hetkistä jos niitä tulee. Muista huolehtia omasta jaksamisestasi.
Mun pikkusisko on ihan samanlainen. Haukkuu vanhempiani paskoiksi eikä ole kiitollinen mm. moposta, kalliista harrastuksista, tietokoneesta ja puhelimesta. iPhone 6 on kuulemma ihan paska ja tietokone paska. Kaikki on paskaa ja muilla menee muka paremmin. Itse en teininä kehdannut edes vaatia kaikkea mitä siskoni on saanut. Sisko on nyt 17v ja raivoaminen alkoi silloin 13-vuotiaana.
Olin ihan samanlainen nuorena vihasin vanhempiani vaikkei mitään ollutkaan tehneet. Toi aika menee ohi sitten kun hän täyttää 20v niin taas rakastaa ja osaa arvostaa teitä.
Ensin on esikoinen ja sitten ainokainen...