Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Kävelin ilman paitaa keskellä kaupunkii ja kompastuin.
Nuorena tyttönä menin bussilla ihan oudoissa paikoissa. Bussi piti vaihtaa Keravalla, missä en ollut ikinä käynyt. Bussi vain pysähtyi jossain torin laidalla ja kaikki jäivät pois. Minä ihmettelin, että missä on linja-autoasema ja jäin bussiin. Kohta bussi meni jotain ihan ihmeellistä hiekkatietä. Siinä vaiheessa lähdin kävelemään bussia kohti ja tympeä bussikuski kysyi, että mihinkäs olet menossa. Sanoin, Keravan linja-autoasemalle. Kuski sanoi aika tympääntyneenä, että olisi pitänyt jäädä torilla pois. Viime vuonna olin tilanteessa, että menin junalla Keravalle ja siitä bussilla eteenpäin tutun luokse, totesin, että nykyään Keravallakin on selkeämpi asema kuin silloin yli 30 vuotta sitten.
Toinen tapaus aika äskettäin. Oltiin miehen kanssa kaupassa. Sanoin miehelle, joka kantoi käsissään jotain ihme tuotetta, en edes muista mitä se oli, joku aivan oudon näköinen säilykepurkki, millaista meillä ei käytetä, että mihin sinä tuota meinaat käyttää. Pöllästynyt mies totesi, ei hän tiedä, mutta vaimo on laittanut sitä kauppalistalle. Miehellä oli samanlainen takki ja samanvärinen pipo kuin mun miehellä ja suunnilleen samanpituinekin. Sitten katsoin kenkiä, ei mun mies sellaisia käytä. Eli mies oli väärä mies. Pyytelin vain punaisena anteeksi, että erehdyin henkilöstä.
Olin nuori mies vielä silloin ja pääsin pankkiin töihin. Mutsi sanoi, että tarvitset suorat mustat housut (ok, ne eli 80-luvulla vielä 50-lukua). Maalaistollo lähti ostoksille stadilaiseen vaatehtimoon.
Ei muuta kuin liikkeeseen. Sovitin mustia housuja ja olivat jotenkin oudon leveät lantiolta ja muutenkin liian lyhyet. Menin reippaana kysymään kassalta ja hän kuivasti ilmoitti kovalla äänellä, että täällä myydään pelkästään naisten vaatteita.
Voitte kuvitella sen häpeän määrän kun ihmiset kääntyivät katsomaan "maalaistolloa".
Täälläkin IBS:ää sairastava jonka raivoripuli yllätti lenkillä. En ehtinyt kotiin ja vielä vähän ennen kotia tuli lisää housuun...
Se hetki on jäänyt painajaismaisena mun mieleen. Onneksi kukaan vastaantuleva ei sanonut mitään. Hävetti muutenkin niin tolkuttomasti, että pidättelin itkua 😢
Eräs etäinen tuttavani avasi joskus keskustelun kanssani tiedustelemalla etnistä alkuperääni. Aloin vähäisten yöunien seurauksena höpöttelemään ihan liikaa kertoen ummet ja lammet kuinka ystäväni on nimitellyt minua vuodet "manneksi" vaikka olen ihan kantaväestön edustaja. Selitin tätä tarinaa suu vaahdossa hokien tuota haukkumasanaa useaan otteseen naureskellen. Yhtäkkiä minulla leikkasi ja tajusin kysyä tältä henkilöltä " ai miten niin? Oletko sä itse?" Hän keskeytti kysymykseni vastaten "Olen" ja poistui paikalta. Olin kyllä vähän vaikeana tuosta eteenpäin aina kohdatessani kyseisen henkilön.
Olin kömpelönä ja pelokkaana 12-vuotiaana opettelemasta ensimmäistä kertaa laskettelemaan. Opettajana mukava nuori mies. Opettaja laski aivan edelläni, päädyin jotenkin kaatumaan taaksepäin ja liuin miehen jalkojen välistä, hän tarttui käsiini kiinni ja jouduin sitten roikkumaan siinä pitkähkön matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus parikymppisenä nuorena naisena olin menossa fysioterapeutille jalkojeni virheasennon takia. Matkustin junalla ja tuntui kuin olisi kuukautiset alkaneet. Menin vessaan tarkistamaan tilanteen ja kyllähän sitä verta oli pikkuisen tullutkin. Junasta päästyäni menin lähimpään kauppaan ja ostin jotain ihan halpapikkuhousunsuojia ja kävin vessassa laittamassa sellaisen ennen aikaani fyssarilla. No en ollut varautunut siihen, että mun pitäisi ottaa housut pois, koska kyse oli nilkkojen kääntymisestä sisäänpäin. Fyssari oli nuori komea mies, mulla oli hirveät jalkakarvat ja juuri ostamani halpa side rutisi jotenkin oudosti kun kävelin. Mies ihmetteli että mikä ihme toi ääni on kun kävelet. Nolona en kehdannut sanoa vaan ihmettelin itsekkin. Onneksi pääsin pian pois eikä tarvinnut tuolle samalle mennä enää. Hävetti aika paljon, vaikkei kuulostakkaan näin kovin nololta.
voi apua, nyt muistin mun nolon tilanteeni! tästä on joku kymmenisen vuotta aikaa ja olin ihan kivan näköinen ja minut pyydettiin erään muotoilufirman katalogiin malliksi. yhtenä kuvauspäivänä minulla alkoi kuukautiset. olin varautunut yllätysten varalta yhdellä siteellä, mutta kuvauksiin ei tullut sellaista taukoa, että olisin ehtinyt käväisemään kaupassa. kuvausvaatteet olivat tietenkin valkoiset, mikä ahdisti jo ihan valtavasti, mutta kaiken huipuksi erään miesmallin piti nostella ja pidellä minua niin että hänen kasvonsa olivat juuri haarojeni kohdalla. varmasti haisin ihanan tunkkaisen hikiseltä menkkasiteeltä joka oli muhinut sielä kokopäivän erinäisten vessapaperisysteemien kera! yök!
mutta kyllä mua ehkä hävettää eniten se oma hölmö nolostelu siinä tilanteessa. nykyisin olisin vain kertonut järjestäjille tilanteesta ja saanut varmaan heidänkin kautta siteet hommattua. olisi ollut kaikille mukavampaa....
Vierailija kirjoitti:
Kävelin oikein hienosti laittautuneena kaupungin keskustassa pahimpaan ruuhka-aikaan ihan jumalattomat korot jalassa, kun yhtäkkiä onnistuin jotenkin potkaisemaan toisen kengän pois jalasta johonkin monen metrin päähän. Siinä sitten nilkutin kiireesti kengän perään toinen jalka 20 senttiä toista pidempänä ihmisten tyrskähdellessä ympärilläni.
En ole sen jälkeen käyttänyt korkokenkiä, joissa ei ole jonkun sortin kiinnityssolkea.
I feel you. Olen jäänyt korkokengästä kiinni siltaan ja tanssilattian reunaan. Ekasta en päässyt irti muuten kuin astumalla kengästä pois, kyykistymällä ja vetämällä kaksin käsin kengän irti lautojen välistä. Sitten linkutin varpaillani loppumatkan sillan yli (ei tullut mieleenkään ottaa kenkiä pois, koska tyyli ennen kaikkea). Jälkimmäisessä tempoilin ihan hirveän hetken melkein selälleni kaatuen kunnes sain jalan irti. Ja sen jälkeen olen mennyt aina keskelle lattiaa heilumaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävelin oikein hienosti laittautuneena kaupungin keskustassa pahimpaan ruuhka-aikaan ihan jumalattomat korot jalassa, kun yhtäkkiä onnistuin jotenkin potkaisemaan toisen kengän pois jalasta johonkin monen metrin päähän. Siinä sitten nilkutin kiireesti kengän perään toinen jalka 20 senttiä toista pidempänä ihmisten tyrskähdellessä ympärilläni.
En ole sen jälkeen käyttänyt korkokenkiä, joissa ei ole jonkun sortin kiinnityssolkea.
I feel you. Olen jäänyt korkokengästä kiinni siltaan ja tanssilattian reunaan. Ekasta en päässyt irti muuten kuin astumalla kengästä pois, kyykistymällä ja vetämällä kaksin käsin kengän irti lautojen välistä. Sitten linkutin varpaillani loppumatkan sillan yli (ei tullut mieleenkään ottaa kenkiä pois, koska tyyli ennen kaikkea). Jälkimmäisessä tempoilin ihan hirveän hetken melkein selälleni kaatuen kunnes sain jalan irti. Ja sen jälkeen olen mennyt aina keskelle lattiaa heilumaan..
Minulla jäi kerran nuorempana korko jumiin ratikkakiskojen väliin! En ehtinyt miettiä sitä nolousaspektia niinkään paljon kuin sitä lähestyvää ratikkaa... :/ Olen jatkossa ollut huomattavasti tarkempi katuja ylittäessäni.
Lähdin apteekkiin kauppakeskukseen ja ukko jäi autoon odottelemaan. Meillä on valkoinen auto ja kun palasin kaupasta, istuuduin autoon ja päästelin kunnon pierut. Vierestä kuului vieraan miehen ääni "anteeksi, tunnenko sinut?" olin mennyt väärään autoon!
Olin teininä Tahkolla lautailemassa siskoni ja serkkuni kanssa. Oltiin menossa ankkurihissiin ja olin menossa siskoni kanssa jo hyvissä ajoin "lastauspaikalle", että ehditään säätää kaikki hyvin ennen ankkurin lähestymistä. En edes ymmärrä miten se oli mahdollista, mutta jäin jotenkin reppuni nauhasta kiinni edelläolevien hissiin, joka alkoi vetää mua mäkeä ylös samalla kun räpiköin selälläni, lumilauta toisessa jalassa kiinni :D huusin rääkyen apua ja hissi pysäytettiinkin nopeasti. Laskin takaisin hissipaikalle siskoni nauraessa. Se tuntui silloin tosi nololta, kun kaikki katsoivat ja koko hissijono jumitti takiani :(
Vierailija kirjoitti:
Ripulit juoksutrikoisiin hölkkälenkillä. Kotiin matkaa pari kilsaa, ihmisten ilmoilla.
Mulla sama. :D Eikä ollut edes mikään pikkuripuli, vaan ihan kunnon määrä ulostetta valui lahjetta pitkin kengille. Tilanne jatkui niin, että juoksin pusikkoon odottelemaan hämärän laskeutumista, hautasin paskaiset housut maahan ja hiippailin alushoususillani kotiin (onneksi oli kohtalaisen pitkä paita päällä). Kamala kokemus silloin, mutta nyt jo onneksi naurattaa. :D
Paha ripulitarina:
Uuden miehen kanssa villi ilta stadin ytimessä. Molemmat kännissä. Päätetään lähtee jatkoille mun luo Espooseen. Elielin aukiolla bussi-pysäkillä iskee hirvee ripuli, en pysty muuta, kun vetää hameen ylös ja sukkikset pikkareineen alas ja vetää ripulipaskat bussipysäkin lasiseinää vasten. Bussit tulee, mutta steissin vartijat "pidättää" mut vahingonteosta. Joudun putkaan. Mies lähtee kotiinsa. Seuraavana päivänä krapulassa katson kyttiksellä valvontakameran kuvaa, jossa paskannan pysäkin lasiseinään. Myönnän rikoksen ja maksan 200e korvauksia. Hävetti helvetisti. Komeat miespoliisit pidätteli naurua. Itkin ja sain keskustelutuokion poliisin sossun kanssa. Nolous vain jatkui siis. En juonut 6kk tuon jälkeen. Hävetti ja vitutti. Aika moni katsoi "leffan", jossa mä ripuloin läsiseinälle perse paljaana. Onneksi siinä ei ollut ääniä.
Olen sairaanhoitaja. Eräässä iltavuorossa lähdin ohjaamaan potilasta, en muista mihin liittyen. Illan mittaan vatsassa kiertäneet rupsut päästin onnekseni työtovereista hiljentyneessä kansliassa työkoneen ääressä istuen, juuri ennenkuin lähdin kävelemään potilashuonetta kohti. Kuinka ollakaan, kun pääsin potilaan luo ja kumarruin hieman eteenpäin juttelemaan, pääsivät etupuolelle karanneet kaasut hyvin selkeinä pillupieruina. Mietin hetken, että tajusiko naispotilas mistä päästä paukkuu, mutta kumpikin vaihtoehto hävetti ihan tarpeeksi. Naama punaisena hoidin homman loppuun.
Näitä on useampia. Tässä eräs hyvä:
Luulin, että ulostenäytepurkki pitää saada täyteen (eka salmonellanäyte ikinä). Kaivoin pöntöstä kunnon pökäleen ja ahdoin kädet sonnassa purkin täyteen. Kun vein näytteen labraan, labranhoitaja pyöritteli silmiään ja totesi, että ihan lusikallinen olisi riittänyt. KOLME laboranttia tuli ihmettelemään purkkia. Ja lisäksi taakseni tuli vanhempi rouva pissanäytettä tuomaan.
Kaupassa laitoin ostoskärryyn ostoksia, vähän kurkkua, tomaatteja, banaaneja, perunoita, ruisleipää. Jossain pitkän maitohyllystön tietämillä jätin kärryn ja hain hiivaa, rahkaa, maitoa jne. Kun palasin kärrylle, joku mummo oli työntämässä minun kärryyni punaisen maidon. Menin kärrylle, iskin tavarat sinne ja sanoin, että anteeksi, mutta tämä oli minun kärryni. Mummo katsoi hämillään ja sanoi, että kyllä hän otti omaan kärryynsä tomaattia, kurkkua, perunaa. Minä vastasin, että juu, mutta tämä kärry on minun. Ja lähdin työntämään sitä eteenpäin. Kun olin kassalla, tajusin hihnalle tavaraa nostaessani, että kärryssä oli vihannesten alla vaaleanpunaisia lautasliinoja ja kertakäyttölusikoita, joita en ollut sinne kerännyt enkä ole eläessäni tarvinnut. Takana oli jo kassajonoa, enkä saanut itseäni keräämään ostoksia pois hihnalta. Pokkana lastasin kaiken hihnalle, maksoin ja vein ostokset kotiin. Niitä vaaleanpunaisia servettejä on vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkään en ymmärrä, miten se tapahtui. Tästä on jo yli 20 vuotta aikaa. 😁
Kävelin kesällä kaupungilla. Yhtäkkiä tunsin kaulassani kummallisen tunteen, ja kun kurkistin alaspäin, huomasin että rintaliivin tukiluu oli jotenkin päässyt irti ja hivuttautui jokaisella askeleella hiukkasen ylöspäin. Ihan kuin t-paidan kaula-aukosta olisi hitaasti noussut esiin antenni.
Luikahdin äkkiä sivukadulle ja yritin tuupata tukiluuta takaisin paikalleen, mutta sieltä se sitkeästi nousi uudelleen ja uudelleen esiin, kun ihmisiä vältellen hipsin syrjäkujia takaisin kotiin.
Mullekin on käynyt näin. Säikähdin luennolle istuutuessani, kun tunsin jonkin raapivan kaulaani. Ensireaktioni oli, että jokin eläin (?!) puraisi. Toisen kupin kaarihan se siellä törrötti koko komeudessaan. :'D Kuinkahan kauan se oli ollut näkyvissä.
Oli uusi vuosi. Oltiin päästy kavereiden kanssa hyvissä ajoin baariin, ja ennen puolta yötä lähdettiin katsomaan ilotulitusta ulos. Jäin vielä tupakalle, kun muut palasivat sisälle. Kun palasin ovelle, se ei auennut, vaikka kuinka vedin, riuhdoin ja kiskoin kahvasta. Aloin huutaa: "Apua, ovi ei aukene ja mulla on takki sisällä!, hei kuuleeko kukaan, apua, en saa ovea auki". Kohta viereinen ovi aukesi ja portsari sanoi tyyliin: "Lopeta nyt tuo pauhaaminen, tästä ovesta pääsee sisään". Huomasin yhtäkkiä, että kaikki kadulla olleet ihmiset tuijottivat. Luikin tosi nopeasti sisälle.
Mieleni yrittää varmaan blokata kaikki nolot tilanteet mielestäni, koska tämänkin jutun muistin vasta jonkin aikaa tätä ketjua luettuani...
Tulin aamuvarhain unisena metroasemalle ja yritin istahtaa penkille. Istuinkin pari senttiä liian sivuun ja rojahdin kovalle lattialle. Hyppäsin äkkiä pystyyn ja istuin penkille yrittäen pitää naaman peruslukemilla. Kaikki lähettyvillä seisseet ihmiset toki näkivät tilanteen, ja pari teinityttöä tirskui. No, tuon jälkeen ei ainakaan enää väsyttänyt.