Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Varmaan jotain sellaista, mitä en ole itsekään huomannut.

Kauan, kauan sitten -70 luvulla kun ei ollt vielä Otto-automaatteja tai Mobile-Paytä ja viikon välein haettiin käteistä pankin lähikonttorista.

 - Pori ja Käppärä, lähellä Happotornia oli säästöpankin (vai postipankin...+) konttori, josta olin hakemassa käteistä, samalla kun hitonmoinen oksennustauti on iskemässä päälle. Käteistä oli pakko saada vieraassa opiskelukaupungissa, kun viikonloppu oli tulossa.. Pankkiasioinnin vielä selvitin, mutta kiire tuli ulos oksentamaan pankin nurkan taakse. Ei siinä muuta, mutta kun ruuhkabussi täynnä ihmisiä oli juuri kohdalla ehkä 10 metrin etäisyydellä, ihastelemassa suoritustani...  Harmitti ja hävetti !

Menin treffiseurani kanssa elokuviin, kesken elokuvan siinä toisiamme halailtuamme ykskaks hänen kätensä

kouraisi haarujani ja tokaisi kovaan ääneen onks sulla vaipat. Nolous oli sanoin kuvaamaton kun elokuvan

lopussa valot syttyivät. Tosin olihan mulla kyllä housussa isohko pikkuhousunsuoja.

Se, että istuttiin junassa väärillä paikoilla kun ajatuksissamme oltiin menty poikaystävän kanssa vahingossa väärään vaunun paikoille istumaan. Sitten myöhemmin samaisella junamatkalla junan pysähtyessä asemalta tulee matkustajia kyytiin ja eräs mies kaksikko tulee sieltä ja pyytää päästä paikoille jossa nyt olimme niin istumaan - todella toivon, että he tulivat meidän jälkeen noille samaisille paikoille missä me tuolloin olimme olleet sillä tajusimme asian vasta sitten kun he olivat lähteneet etsimään paikkojaan junasta. Aloin todella epäröidä olimmeko oikeassa vaunussa, kun junaan tulovaiheessa oli kiire keretä junaan ennen ovien lopullista sulkeutumista, enkä hoksannut silloin tarkistaa että vaunun numero oli se tietty mihin liputkin olin ostanut meille. Eniten tässä harmitti se, että olimme kiven kovaan väittäneet näille että joo, ei kyllä nämä on meidän paikat, tarkistimme asian vielä puhelimestakin. Hävettää niin vietävästi... Heidän lähdettyä etsimään oikeita paikkoja, poistuimme vähin äänin paikalta ja löysimme vihdoin oikeat paikkamme viereisestä vaunusta. Jos he olisivat kävelleet vastaan käytävällä, olisimme tietysti pyytäneet heiltä anteeksi ja sanoneet että hei, kyllä ne olivatkin teidän paikkanne ja että me tässä oltiin erehdytty ettekä te. Menin tilanteesta aivan lukkoon, enkä tiennyt yhtään mitä sanoa kun kaikki tapahtui niin nopeasti.

N24

Olin sairaalassa ollut päiväkirurkisessa leikkauksessa ja iltapäivästä minut kotiutettiin. Alakropan ollessa

vielä vähän puuduksissa kävellessäni metrolle aloin ihmetellä kakan tuoksua kunnes älysin että

kakka oli karannut omiin housuihini. Siinä naama punaisena kakka housussa kävelin ainakin 5 kilometriä

kotiin kun en kehdannut mennä bussiin ja tuskin taxikaan olisi kyytiin ottanut. Ja kotiin tultuani pissakin

pääsi eteisen matolle.

Kaupassa ripuli vaaratilanne ainakin sattunut monta kertaa, hyllyjen välissä pinnistellen ja tietäen jos nyt astuu askeleenkin valuu vellit punttiin, joka kerta olen selvinnyt mutta hädintuskin, on kärry jäänyt niile sijoilleen, sekin on noloa itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en nolostu mistään pikkuasioista ja monet nolot jutut mitä olen tehnyt kännissä ja selvinpäin olen unohtanut, mutta pahin oli kun pissasin housuun festareilla :D en kyllä varmaan ole ainoa...

No et varmasti. Itsellä samoin käynyt monesti, kun lähet tarpomaan kohti Bajamajoja tuhansien ihmisten

keskeltä niin melkein ihmehän on ettei housuun pääse jo matkalla saati vessa jonossa jossa kymmeniä

voi olla edessä. Olen ratkaissut pulman aikuisten housuvaipoilla, ilman niitä en enää festareille lähde.

Kesällä Himos festareilla kulu Tenoja kokopakkaus kun esiintyjien välissä kävi mökillä vaipanvaihdossa.

Lähdin reissuun Onnibussilla Helsingistä Tampereelle. Mennessäni pysäkille otin juoksukahvin ja hörpin sen

siinä. Matkan alussa kuski ilmoitti että vessa epäkunnossa ja sitä ei saa käyttää. Matkan edetessä suoli halusi

toimia, yritin pinnistellä taukopaikalle, siinä onnistumatta, kakka tuli vain livahtaen housuun. Siinä sitä sitten

oltiin kakka housussa Hämeenlinnaan, johan nolotti kun taukopaikalla joutui lähtemään vessaan itseään

siivoamaan. Kakkaset alkkarit heitin roskikseen ja kommandona jatkoin matkaa ruskea läikkä persuksissa

olevissa farkuissa Tampereelle. Onneksi bussi oli melkotyhjä loppumatkan.

Joskus kymmenen vuotta sitten olin työharjoittelussa hoitamassa taloyhtiöiden pihoja eikä tietysti harjoittelijalle annettu talojen avaimia että olisi päässyt yhteisien tilojen vessaan tarpeille. Yhtenä aamuna iski hirveä ripulipaskahätä ja menin takapihalle syvälle metsään niin joku koiranulkoiluttaja käveli aivan parin metrin päästä ohi ja tämän koira tuli aivan viereen niin kyllä nolotti olla työvaatteet päällä metsässä tarpeilla

Kaupassa jossa ei vessaa, yllätti kauhea p..ja hätä, enkä kehtaa kertoa mihin jouduin ulostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa jossa ei vessaa, yllätti kauhea p..ja hätä, enkä kehtaa kertoa mihin jouduin ulostamaan.

siis p..ka hätä

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne pierut töissä ja ryhmäjumpissa. Aina hirveä käry vaikkei ääntä kuulu.

Uuden poikaystävän kanssa laitettiin ruokaa alasti kotonani. Olimme jo siinä vaiheessa, että piereminen toisen seurassa oli ok, joten annoin mennä. Lennäytin sitten ripulit seinään... Poikaystävä ei ensin edes tajunnut mitä tapahtui, ennen kuin aloin kiljua paniikissa. Otti onneksi huumorilla ja sen takia hävetti yllättävän vähän.

Nuorena podin hirveää krapulaa kotona. Silloinen poikaystävä ehdotti pizzalle menoa, jotta oloni paranisi. Menimme lähipizzeriaan, jossa odotellessa rasvan käry sai oloni niin pahaksi, että oksennus ilmoitti tulostaan. Pizzeriassa ei ollut vessaa, eli ryntäsin ovesta ulos kadun varteen laattaamaan. Ensimmäinen ryöpsäys meni pizzerian lasioveen, seuraava tuli kadun varteen. Kykin mainostelineen takana ja leikin ettei kukaan muka näe. Ohi käveli kauhistunut äiti työnnellen vaunuja. Hävettää vieläkin, vaikka tästä on 16 vuotta.

Hihityttää niin että menee kohta pikkarit vaihtoon!! 🤭

Vierailija kirjoitti:

Olin sairaalassa ollut päiväkirurkisessa leikkauksessa ja iltapäivästä minut kotiutettiin. Alakropan ollessa

vielä vähän puuduksissa kävellessäni metrolle aloin ihmetellä kakan tuoksua kunnes älysin että

kakka oli karannut omiin housuihini. Siinä naama punaisena kakka housussa kävelin ainakin 5 kilometriä

kotiin kun en kehdannut mennä bussiin ja tuskin taxikaan olisi kyytiin ottanut. Ja kotiin tultuani pissakin

pääsi eteisen matolle.

Sairaalasta ei kotiuteta ennen kuin puudutteen vaikutus on täysin poissa.

Penis on tullut esille urheilushortsien lahkeesta.

Vierailija kirjoitti:

Teininä pianotunnilla miespuolisen soitonopettajan luona, ja jo sinne menomatkalla tajusin että epätavallisen runsaat menkat oli tulleet housujen läpi. Onneksi tummat farkut, mutta... Yritin istua soittaessa ihan (satiinikankaalla topatun, vaalean) pianotuolin reunalla ja opettaja kehotti monta kertaa istumaan paremmin... ehkä tajusi sitten itsekin, mistä oli kyse, koska lopetti kehottamisen. Koko ajan tunsin veren valuvan. Outoa että tunnollisena edes menin tunneille ajoissa ja koetin tehdä kaiken kuten piti. 

Kuukautisiin liittyy monenlaisia noloja tilanteita. Ei onneksi ripuliin kuten täällä näköjään monelle. 

Itellä nuorena aikuisena kesken festareiden, ja oman lempibändin. Kesken keikkaa en halunnut lähteä pois. Vaalean siniset farkut. Keikan jälkeen bajamajaan hirveä jono. Lopulta pääsin sinne ja olihan siellä verenpaisumus (ei siis veden vaan veren). Vaihdoin siteen, mutta paljonpa auttoi siihen, miltä housut näyttää haaroista. Laitoin tekstaria kavereille, että tää lähtee nyt kotiin.

Pois kävellessä jotkut jätkät pelleili jonkun vesipisteen luona, ottivat jotain ihme pikasuihkuja, ja yksi tunki puhelimensa mun käteen "pidä tätä vähän aikaa". Helvetin kiva seisoa tönöttää siinä tomaattikastikkeet housuissa. Olis pitänyt vaan tiputtaa se puhelin siihen ja lähtee kävelee, mutta olen liian kiltti.

Onneksi pääsin jonkun ajan kuluttua lähtemään ja kävelin sen 2-3 km bussipysäkille (Ruisrockissa käyneet tietää), ja sieltä bussilla messukeskuksen parkkipaikalle ja ah, vihdoin autolla kotiin. Ja sen pitkän kävelymatkan aikana mun takana kävelivät joku isä ja lapsi. Oikea walk of shame, hävetti koko matkan.

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä lasketaanko varsinaisesti julkiseksi paikaksi, mutta. Työskentelin suuhygienistinä, ja klo 8 aamulla odotusaula oli täynnä ihmisiä odottamassa vuoroaan. Mulla oli ovi auki, ihan suoraan tähän odotusaulaan.

Kaivelin Spotifysta valmiiksi mun taustamusiikkilistaani ekaa potilasta varten, kun jostain syystä aamulla kuuntelemani Turmiön Kätilöt pamahti soimaan, äänet sadassa.

"RAUTAKETJU SELKÄÄ MAISTAA!!!!" Kaikui iloisesti koko odotusaulassa :))

Tää olis ihan paras, jos itse odottelisin hammaslääkäriin menoa. Tää mun tarina ei oo mitenkään nolo, mutta liittyy hauskaan biisiin ja hammaslääkäriin.Viime syksynä erään viisurin poistossa juuri ennen kuin aloitettiin, niin radiosta alkoi soimaan "I, I just died in your arms tonight" ... "I should have walked away". No, en kuollut, hammaslääkäri ja -hoitaja olivat tosi taitavia. Lääkäri etenkin hölpötti kaikkea hassua, joka auttoi, kun olin vähän kauhuissani kuitenkin.

Matkalla kirkosta kaivetulle haudalle jouduin poistumaan omaisten joukosta, koska kauhea pissahätä pakotti siihen. Oli talvi ja kahlasin lumessa  hautausmaan portista ulos ja rautakaupan eristyspinon taa ja pissasin hankeen.

Ulkomailla jouduin mahdottoman komean ja nuoren naistenlääkärin tuoliin tarkastukseen. Kun nousin pois tuolista, alapäästäni kuului läsähtävä ääni. Kukaan ei sanonut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa jossa ei vessaa, yllätti kauhea p..ja hätä, enkä kehtaa kertoa mihin jouduin ulostamaan.

Nyt siis selvisi miksi siellä sovituskopissa oli sonnat väännetty 🤢

Juoksin pysäkillä olevaan bussiin. 50 m matka. Talvi. Umpijää kadulla. Jalassa 12cm korkeat korkosaappaat. Mutta- minulla olivat molemmat kädet juostessani takin taskussa, koska käsiä paleli. No- yhtäkkiä liukastuin ja kaaduin. Mahalleen, pystysuorassa kun pingviini. Tadamm! Kädet edelleen taskussa ja niitä ulos ei saanut. Sen takia en pystynyt myöskin sieltä nousemaan. Lepäsin vaan. No onneksi tuli kolme ihmistä kerralla mua auttamaan. Yksi käänsi minut oikein päin, toinen keräsi kadulta laukusta putonnuita esineitä, kolmas kysyi, tarvitsenko muuta apua. Sain onnellisesti pystyyn, laukun olalleni, kiittin kaikkia kovasti ja hyvästelin. Ajattelin, että seuraavaan bussiin on nyt puoli tuntia odottusaikaa. Mutta- se aiemmin pysäkkillä odottavan bussin kuski huomasi mun kaatumisen ja minun tilaanteni ja oli jäänyt huvittunesuudesta katsomaan. Siellä se seisoi edellen yli lähtöäjan, odotti vieläkin minua, kunnes nousin bussin ja pääsin vielä sen kyydissä eteenpäin. Muistan kyllä koko elämän,miten kaaduin ja en saanut käsiä ulos ahtaista taskuista. Enää en ole koskaan juossut kädet taskussa😀