Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Minulla on myös nolo lasekettelukokemus. Joskus peruskoulussa oli jonkinlainen ulkoliikuntapäivä ja mentiin paikalliseen laskettelukeskukseen. En ollut ikinä lasketellut ja olen muutenkin huono kaikessa liikunnassa, joten olin jo valmiiksi tosi ahdistunut ja peloissani, mutta oletin kuitenkin, että meille opetetaan jonkinlaiset alkeet. Ja paskat opetettiin, opettaja ja muut oppilaat saivat sukset ja laudat ja painuivat samantien mäkiin laskemaan ja minä jäin tyhmänä seisomaan sijoilleni. Menin sitten johonkin penkille istumaan, kun opettaja tuli takaisin luokseni ja paisti laskemaan mäkeä, kerroin hänelle että en osaa laskea ja opettajan vastaus oli luokkaa "höpö höpö, kaikki suomalaisethan laskea osaa" ja pakotti mäkeen jälki-istunnok uhalla, koska kieltäydyn osallistumasta. Menin sitten siihen pienimpään ja loivimpaan mäkeen, joka oli mun silmiin silti aivan helvetin jyrkkä. Kauhusta täristen lähdin horjuvasti ja epävakaasti valumaan mäkeä alas, kunnes sukset jotenkin meni ristiin ja minä aloin heittelehtimään hurjia voltteja ja kuperkeikkoja loppumäen alas, ei onneksi kyllä tapahtunut mitään vakavampaa. Toinen ongelma kuitenkin ilmeni, kun sieltä alhaalta pitäisi päästä takaisin ylös, en osannut yhtään käyttää niitä hissejä, sukset luistaa eri suuntiin ja minä räpiköin ja roikun narussa kuin hengen hädässä, kaaduin useamman kerran ja ihmiset huokailee ja mulkoilee ympärillä. Jouduin loppupeleissä kävelemään ylös, koska en uskaltanut tai kehdannut enää yrittää hissiä. Vitutti, hävetti ja sattui niin järjettömän paljon.

Tämän jälkeen n päätin, että ihan sama miten monta jälki-istuntoa tulee, minä en enää laske metriäkään, kun hengissä ja halvaatumatta selvisin kerran.

Toivottavasti nykyään lapsia ei enää kiduteta kouluissa pakollisella laskettelulla.

Vierailija kirjoitti:

Kerran teininä jonottaessani opiskelijaruokalassa, minulta kysyi joku tummaihoinen mies englanniksi jonkun tarjolla olevaan ruokaan liittyvän asian. Olin silloin huono englannissa ja lisäksi pelkään sosiaalisia tilanteita, joten sönkötin vain hädissäni "I don't speak English". Sen sentään osasin oikein koska oli usein joutunut sanomaan. Hän ei ymmärtänyt tilannettani, joten hämmentyneesti, lähes vihaisesti tokaisi "But you spoke it?!" Menin niin panikkiin etten uskaltanut enää sanoa mitään. En osannut edes pyytää anteeksi, menetin puhekyvyn täysin. Menin omalle paikalleni, ja mies ja hänen kaverinsa katsoivat minua vihaisesti koko ruokailun ajan. Varmaan luulivat rasistiksi, tai muuten vaan että olin tahallani veemäinen. Hävetti tosi pitkään sen jälkeen.

Minulla kävi lähes  identtinen tapaus, mies etsi kai jotain osoitetta johon  hädissäni sönkötin "Sorry i`m not speaking english" ja mies epäuskoisen sekä hiukan vihaisen oloisena "But you speak english right now!"

Siinä vaiheessa kielitaitoni loppui kun  ja kun mies  työnsi karttaa kasvoilleni  höpöttäen jostain "landlordista", menin paniikkiin ja aloin toistella " what what sorry sorry what " kasvot tulipunaisina.  Mies katsoi omituisesti ja jatkoi karttoineen matkaa.

Ruokakaupassa kävelin pitkän matkaa ostoskärrymme sivulaidasta kiinni pitäen ja puhisin ääneen puolisolleni ärtyneenä, kun joku oli seissyt juoruilemassa käytävän tukkona. Sanoin vielä, että sitten vielä tuijotetaan kuin hullua, kun pyytää väistämään. Kun vastausta ei kuulunut, katsoin sivulleni, olikin väärä ostoskärry ja joku vieras mies sitä hämmentyneenä työntelemässä.

Oli lokakuun alku ja mulla oli karvavuorinen huppari hihattoman topin päällä sekä farkut. Olin pyöräillyt keskustaan, käynyt kirjastolla ja  Kelalla. Ja siinä  Kelan pihassa mun rakkaat vanhat farkut päättivät antaa periksi! Kuului vain räts ja kun kokeilin perspuolta kädellä niin  ei p""le..  pakko oli sitoa huppari vyötärölle ja hiukan tuli pitkiä katseita polkiessani kotiin siinä asussa. Kylmäkin oli. 

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuun alku ja mulla oli karvavuorinen huppari hihattoman topin päällä sekä farkut. Olin pyöräillyt keskustaan, käynyt kirjastolla ja  Kelalla. Ja siinä  Kelan pihassa mun rakkaat vanhat farkut päättivät antaa periksi! Kuului vain räts ja kun kokeilin perspuolta kädellä niin  ei p""le..  pakko oli sitoa huppari vyötärölle ja hiukan tuli pitkiä katseita polkiessani kotiin siinä asussa. Kylmäkin oli. 

Oikeassa paikassa on housut revenneet, Kelalle mennessä, antakee rahhoo köyhälle, housutkin revenneet :D

RIpuli julkisella paikalla housuun.

Roskaruuasta ja joistain vitamiinivalmisteista mennyt vatsa sekaisin ja tullut housuun kaupungilla. Herkkä vatsa.

Oli lämmintä ja kiva kauluspaita päällä kaupungilla. Ihmisetkin katsoivat paitaani ja hymyilivät. Selvästi tykkäsivät myös. Kotona huomasin, että vatsan kohdalta oli nappi auennut. Hävetti.

Oli jäätävä kakkahätä ollut jonkin aikaa ja se muuttui vähitellen aivan pakottavaksi. Olin ostoskeskuksessa ja auto kellarissa parkissa, arvelin ehtiväni kotiin kun vaan nopeasti istun autoon mutta siinä piti sitten jotain ruveta rengaspaineita katselemaan kun auto niistä hälytti ja se kumartelu oli viimeinen niitti ja ilmaa purkautui vähän varren kanssa. Istuin kuskin penkille mutta tajusin samalla että tavaraa on noin konvehdin verran eikä se tuoksu raikkaalle. Äkkiä auto lukkoon ja yleiseen vessaan, jossa pitkät pyyhkimissessiot (oli tahmeaa tavaraa), sen jälkeen alushousut roskiin ja farkut päälle ns. kommandona.

Oli masentavaa todeta että tällainen vahinko voi käydä aikuisellekin, suht hyväkuntoiselle ja perusterveelle ihmiselle, ilman että olisi ollut sairas tai humalassa. Ei liene yleistä.

kotona heti farkkupyykki ja suihku, en koskaan kertonut kellekään.

Krapulassa oksensin hotellissa kokoustilojen vessaan jo ovelta kun en ehtinyt pöntön ylle. Wc olikin sitten seiniä ja lattiaa myöten oksussa. Jotain yritin siivoilla. Toki minun perästä halusi sinne joku toinenkin. Että hävetti.

Nukahdin baariin japoke heitti ulos, väsymys ja alko ei hyviä yhdessä.

Lähetin ei  niin fiksun ja mairittelevan sähköpostin koko työporukalle. Piti mennä vain yhdelle henkilölle.  Piti painaa vastaa eikä vastaa kaikille.

Olen ehkä kertonutkin tämän tässä ketjussa jo aikaisemmin, mutta kerran noin 12-vuotiaana oli pääsiäisen aikaan koulussa jälkiruokana mämmiä. Minä söin oman annokseni ja vielä erään kaverini annoksen, koska hän ei pitänyt mämmistä ja antoi minun syödä sen. Sitten muutaman tunnin päästä kaupassa iski yllättäen todella kova mahakipu ja tuli kakat housuun. Se oli niin nolo tapaus, että en syönyt sen jälkeen mämmiä varmasti pariin kymmeneen vuoteen, vaikka ei ollutkaan aivan varma, että johtuiko tuo asia siitä koulusta syödystä mämmistä.

Tulin synttäreilläni koko ravintolasalin poikki takaisin vessasta omaan pöytään. Olin vuorannut pöntönistuimen paperilla. Nämä kuivat paperit roikkuivat iloisesti housustani lepattaen pyllyn päällä, kun päivänsakarina säteillen kävelin arvolleni sopivasti paikalleni.

Opiskeluaikoina kärsin matkapahoinvoinnista ja jouduin paljon liikkumaan bussilla. Hävetti aina kaivella pussia esiin ja oksentaa jos ei voinut kyydistä jäädä.

Aika outo käsitys hauskuudesta. Paskaa ja oksennusta. Sekö se on hauskaa?

Vierailija kirjoitti:

Aika outo käsitys hauskuudesta. Paskaa ja oksennusta. Sekö se on hauskaa?

Ei nyt ole kyse hauskuudesta vaan noloista tilanteista.

Näytin isälleni kupla-VW:llä käsijarrukäännöstä - auto pyörikin täyden ympyrän ja matka jatkui---  isä oli kauhusta kalpeana - ei puhuttu enää-- olin vasta saanut kortin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran teininä jonottaessani opiskelijaruokalassa, minulta kysyi joku tummaihoinen mies englanniksi jonkun tarjolla olevaan ruokaan liittyvän asian. Olin silloin huono englannissa ja lisäksi pelkään sosiaalisia tilanteita, joten sönkötin vain hädissäni "I don't speak English". Sen sentään osasin oikein koska oli usein joutunut sanomaan. Hän ei ymmärtänyt tilannettani, joten hämmentyneesti, lähes vihaisesti tokaisi "But you spoke it?!" Menin niin panikkiin etten uskaltanut enää sanoa mitään. En osannut edes pyytää anteeksi, menetin puhekyvyn täysin. Menin omalle paikalleni, ja mies ja hänen kaverinsa katsoivat minua vihaisesti koko ruokailun ajan. Varmaan luulivat rasistiksi, tai muuten vaan että olin tahallani veemäinen. Hävetti tosi pitkään sen jälkeen.

Minulla kävi lähes  identtinen tapaus, mies etsi kai jotain osoitetta johon  hädissäni sönkötin "Sorry i`m not speaking english" ja mies epäuskoisen sekä hiukan vihaisen oloisena "But you speak english right now!"

Siinä vaiheessa kielitaitoni loppui kun  ja kun mies  työnsi karttaa kasvoilleni  höpöttäen jostain "landlordista", menin paniikkiin ja aloin toistella " what what sorry sorry what " kasvot tulipunaisina.  Mies katsoi omituisesti ja jatkoi karttoineen matkaa.

Mua vituttaa noi jotka englantia puhuu että eivät ymmärrä että kaikki ei osaa englantia,Suomesta on tullut englanninkielisten maa ja sitten vetävät vielä rasistikortin tms ne jotka siis suuttui kun ei puhuttu englantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus parikymppisenä nuorena naisena olin menossa fysioterapeutille jalkojeni virheasennon takia. Matkustin junalla ja tuntui kuin olisi kuukautiset alkaneet. Menin vessaan tarkistamaan tilanteen ja kyllähän sitä verta oli pikkuisen tullutkin. Junasta päästyäni menin lähimpään kauppaan ja ostin jotain ihan halpapikkuhousunsuojia ja kävin vessassa laittamassa sellaisen ennen aikaani fyssarilla. No en ollut varautunut siihen, että mun pitäisi ottaa housut pois, koska kyse oli nilkkojen kääntymisestä sisäänpäin. Fyssari oli nuori komea mies, mulla oli hirveät jalkakarvat ja juuri ostamani halpa side rutisi jotenkin oudosti kun kävelin. Mies ihmetteli että mikä ihme toi ääni on kun kävelet. Nolona en kehdannut sanoa vaan ihmettelin itsekkin. Onneksi pääsin pian pois eikä tarvinnut tuolle samalle mennä enää. Hävetti aika paljon, vaikkei kuulostakkaan näin kovin nololta.

voi apua, nyt muistin mun nolon tilanteeni! tästä on joku kymmenisen vuotta aikaa ja olin ihan kivan näköinen ja minut pyydettiin erään muotoilufirman katalogiin malliksi. yhtenä kuvauspäivänä minulla alkoi kuukautiset. olin varautunut yllätysten varalta yhdellä siteellä, mutta kuvauksiin ei tullut sellaista taukoa, että olisin ehtinyt käväisemään kaupassa. kuvausvaatteet olivat tietenkin valkoiset, mikä ahdisti jo ihan valtavasti, mutta kaiken huipuksi erään miesmallin piti nostella ja pidellä minua niin että hänen kasvonsa olivat juuri haarojeni kohdalla. varmasti haisin ihanan tunkkaisen hikiseltä menkkasiteeltä joka oli muhinut sielä kokopäivän erinäisten vessapaperisysteemien kera! yök!

mutta kyllä mua ehkä hävettää eniten se oma hölmö nolostelu siinä tilanteessa. nykyisin olisin vain kertonut järjestäjille tilanteesta ja saanut varmaan heidänkin kautta siteet hommattua. olisi ollut kaikille mukavampaa....

No hyviä kuvia saatu kun sillä miehellä varmaan oli sun käryjen takia turboseisokki ja varmaan kireet valkoiset housut!?