Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Erään kerran baarissa yritin mahdollisimman suoraan ja "selvänä" kävellä portaat ales ulos tupakalle. No eiköhän mie siinä hienosti saanut jalat solmuun, että kierin nee portaat ales ja suoraa siihen portsarin etteen. Portsarilla näytti oleva hauskaa ja tokas vaan, että pitääskö pikkuhiljaa alkaa kotii suuntaamaan. Ihme kyllä, että päästi miut vielä sisälle jatkaa iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lokakuun alku ja mulla oli karvavuorinen huppari hihattoman topin päällä sekä farkut. Olin pyöräillyt keskustaan, käynyt kirjastolla ja  Kelalla. Ja siinä  Kelan pihassa mun rakkaat vanhat farkut päättivät antaa periksi! Kuului vain räts ja kun kokeilin perspuolta kädellä niin  ei p""le..  pakko oli sitoa huppari vyötärölle ja hiukan tuli pitkiä katseita polkiessani kotiin siinä asussa. Kylmäkin oli. 

Oikeassa paikassa on housut revenneet, Kelalle mennessä, antakee rahhoo köyhälle, housutkin revenneet :D

Olen enemmänkin pihi kuin köyhä, en vaan raaski ostaa uusia vaatteita kunnes hajoavat päälle :D

En nyt tiedä lasketaanko varsinaisesti julkiseksi paikaksi, mutta. Työskentelin suuhygienistinä, ja klo 8 aamulla odotusaula oli täynnä ihmisiä odottamassa vuoroaan. Mulla oli ovi auki, ihan suoraan tähän odotusaulaan.

Kaivelin Spotifysta valmiiksi mun taustamusiikkilistaani ekaa potilasta varten, kun jostain syystä aamulla kuuntelemani Turmiön Kätilöt pamahti soimaan, äänet sadassa.

"RAUTAKETJU SELKÄÄ MAISTAA!!!!" Kaikui iloisesti koko odotusaulassa :))

Oli kaunis syyspäivä ja kävelin  keskustassa sijaitsevasta asunnostani noin 2km kierrätyskeskukseen katsomaan löytyisikö sieltä kivoja astioita. Löysin myös lastenvaunut ja soitin siskolleni että vieläkö  hän tarvitsee ns.parvekevaunuja, sisko tarvitsi joten ostin vaunut ja myös lautasia ja mukeja.  Olin mielissäni kun sain astiat kätevästi ja turvallisesti vaunujen pehmeään koppaan kuljetettavaksi.  

Kävellessäni ihmisiä täynnä olevan  torin läpi aloin kääntää sätkää ja silloin iski kuin puun takaa järjettömän paha olo, ehdin kääntyä niin etten oksentanut vaunujen päälle  ja melkein sotkin jonkun papan kengät, sätkävehkeet lensivät käsistäni ties minne ja päälle pärähti kunnon ripulisonnatkin housuun. Luin ihmisten kasvoilta selkeästi että  voi herranjumala, kaikki ne lapsia tekeekin! Lähdin juosten työntämään vaunuja pois ja tunsin miten ripuli litisi farkuissani valuen  kohti sukkia. 

Loppupäivän makasinkin sitten suihkussa  ripaskalla. En tiedä, oliko ruokamyrkytys  kun olin aamupalalla nauttinut päiväysvanhoja leikkeleitä.

Tahattomat erektiot milloin missäkin :/

Kiiren kaupalla lähdin töistä vessan kautta, autoon ja kaupan kautta. Sattui tuttu olemaan siellä ja supisi korvaani, sulla roikkuu vessapaperi housunkauluksesta. Onneksi ei ollut kakkonen! Hävetti silti.

Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaamisen torikahvilaan. Kuuma kesäpäivä ja tori täynnä ihmisiä. Ystäväni kuiskasi että hameeni oli nurinpäin,pesulappu vaan lepatti ja saumat loisti.

Tuosta menkat ja paperitollotarinasta tuli mieleen. Minulla oli lääkäri, ja juuri menkat loppuneet, mutta varmuuden vuoksi laitoin juuri tuommoisen paperitupon siltä varalta jos vielä vuotoa tulee. Lääkärillä jouduinkin sitten riisumaan housut ja makaamaan pöydällä samalla kun lääkäri tutki ja nosteli jalkojani. Pelkäsin kuollakseni että se paperitollo tippuu ja yritin ajatuksen voimalla pitää sitä housujen sisäpuolella. Tästä selvisin säikähdyksellä.

Teininä yritin laihduttaa ja minulla oli koneella paljon ns. motivaatiokuvia, eli siis toisin sanoen kuvia hyvävartaloisista puolialastomista naisista, treenatuista vatsoista ja takapuolista stringeissä, ja yksi yläosatonkin kuva. Täysin viattomasti näitä katselin motivoitumismielessä. Eräänä päivänä koneelleni tuli joku vika, ja tietokoneista ymmärtävä naapurin poika lupasi auttaa korjaamaan sen. Yhtäkkiä ruudulle lävähti juuri se kuva jossa oli nainen yläosattomissa, menin täysin paniikkiin enkä sanonut mitään. Hikikarpalot vaan valui otsalta ja muutuin punaiseksi kuin rapu. Naapurin poikakaan ei sanonut mitään, ja äkkiä suljin sen ikkunan, otin koneeni ja häivyin. Asiasta ei puhuttu jälkikäteen, mutta naapuri pitää minua varmaan edelleen outona perverssinä. Turha siinä on ruveta selittämään että ovat vain motivaatiokuvia, ei uskoisi kuitenkaan.

Tämä viimeisin nyt ei ollut julkisella paikalla mutta on silti elämäni noloimpia tapahtumia, vieläkin puskee hiki kun tätä mietin vaikka siitä on jo melkein 10 vuotta.

Joku saattaa tunnistaa mut tästä, mutta kerrotaan kuitenkin. Olin 19 tai 20, en muista tarkalleen, mutta asuin edelleen kotona. Sain yhtäkkiä jonkun kipukohtauksen suihkussa, ja en itse päässyt edes seisaalteen. Äitini soitti ambulanssin, mutta meni niin shokkiin että sen sijaan että olisi tuonut minulle vaatteet, rupesikin keittelemään itselleen kahvia. Sain sitten vaivoin pyydettyä että toisi minulle ne vaatteet ennen ambulanssin tuloa, kun olin edelleen alasti suihkun jäljiltä enkä itse pystynyt nousemaan.

No, äitini toi minulle aivan onnettomat läpiläkyvät pitsistringit, kietaistavan rantahuivin ja läpinäkyvän valkoisen hihattoman paidan josta nännit paistoi läpi. Ei housuja. Kiedoin huivin lanteilleni ja tässä asussa sitten minut saatettiin albulanssiin, muitta onneton astuin sen huvin päälle keskellä pihaa ja koko huivi tippui ja jäi sinne pihalle. Tästä eteenpäin jatkoin matkaani stringeissä ja siinä läpinäkyvässä paidassa. Tämä olisi itsessään jo ollut hieman noloa, mutta kipu oli niin hirveä etten välittänyt. Varsinainen nolous tuli siinä kun ambulanssin henkilökunta yritti kysyä minulta kysymyksiä, mm. onko raskauden mahdollisuutta. Tähän sitten ÄITINI huudahti että "ei meidän Sonja vielä ole poikien kanssa ollut!!" . Häpesin silmät päästäni, hoitaja vaikutti aika ärtyneeltä ja kysyi minulta sitten samat kysymykset kahden kesken uudelleen "nyt kun äiti ei ole tässä paikalla".

Lopulta sairaalaan päästyäni joku ihana hoitaja toi sitten minulle vihdoin housut. Hieman huvittuneena kysyi että täälläkö oli se jolla jäi housut kotiin.

Yritin pyörällä rotvallin yli, lensin kuin leppäkeihäs kadulle tyttöporukan eteen. "Hello ladies"

Tästä on aikaa sellainen 24 vuotta. Olin 17 vuotta ja syksyisenä iltana pyöräilemässä. Kuuntelin samalla musiikkia korvalappustereoista. Olin kaupungin keskustassa ja poljin pääkatua pitkin. Jossain vaiheessa edessäni käveli kaksi poikaa ja jouduin väistämään heitä. Kävi vain niin, että törmäsin johonkin rappuun tms. ja lensin siitä ohjaustangon yli asfalttiin. Kadun toisella puolella oli nuorisotalo, jossa oli hirveästi porukkaa ulkona. Hävetti niin paljon ja ajattelin että en nouse tästä ihan heti. Yhtäkkiä viereeni tuli yläasteella rinnakkaisluokalla ollut tyttö poikakaverinsa kanssa ja kysyi huolissaan onko kaikki hyvin. Sanoin, että ei tässä mitään hätää ole. No ei siinä vielä kaikki, seuraavaksi tuli kaksi poliisia. Ja tenttaus: nimi, ikä, oletko juonut ? Yritin siinä jotain vastauksia sopertaa. No pääsin lähtemään kuitenkin kotiin, tosin ensin poliisien piti auttaa pyörän jarrujen kanssa, jotka olivat törmäyksessä menneet jotenkin jumiin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ole ihan varma olenko tämän jo tänne kirjoitellut, pahoittelut mahdollisesta toistosta.

Oltiin pelaamassa sulkapalloa kaverini kanssa. Oltiin menty paikalle kaverin ja hänen miehensä uudella autolla, jolla kaverini ei ollut montaa kertaa ajanut. Parkkipaikka, jolle auto jätettiin oli suoraan koko seinän kokoisten ikkunoiden edessä, ja ikkunoiden takana oli kahvio, jossa oli yleensä ihan kiitettävästi trafiikkia.

No, pelin jälkeen mentiin autolle. Ja eiköhän avaimen ovienavausnappula ala temppuilemaan. Ei mitään vaikutusta auton lukitukseen. Rynkytettiin ovia, lyötiin avainta auton kattoon pari kertaa että avain alkaisi toimimaan - vrt. kaukosäätimen lyöminen paristojen ollessa lopussa. Soitimme kaverin appiukolle, että lähtee tuomaan vara-avaimia. Tässä autossa oli nimittäin niin hieno ominaisuus, ettei siinä ollut avaimenreikää ollenkaan ovissa, vaan lukitus toimi vaan kauko-ohjauksella.. No, siinä hetki runkuteltiin avainta, kun kuulin vaimean "tsipstip"-äänen jostakin. Aloin katsoa pelkääjän paikkaa, jolla lepäsi tyhjä limupullo. Ei ollut meidän jäljiltä. Totesin kaverille, että taidetaan olla väärällä autolla. Soiteltiin sitten appiukolle yleisön nauraessa että mene vain takaisin kotiin, väärä auto

Isällä samantapainen juttu. Kävi kaupassa, takaisin tullessa huomasi autossa ison naarmun. Huusi ja kirosi, otti ohikulkijoitakin katsomaan että minkälaisia päsikuita nämä on kun lähtevät heti livohkaan kun kolhivat parkkipaikalla autoa. PERK...jaa mutta eihän tämä olekaan hänen autonsa.

Sama mies kävi kaupassa, palasi autolle avasi oven, meni sisään ja jäi odottamaan siskoani. Etupenkillä ollut muovikassi herätti ensin tämän Einsteinin epäilykset, mutta lastenrattaat takapenkillä sai miehen huomaamaan, että väärä auto. Takana on toinen samanlainen, oma. Avain sopi toisenkin autoon.

Olin kerran ERITTÄIN suositulla hiihtoreitillä hiihtelemässä ja vatsa reagoi ripeään tahtiin. Jouduin ottamaan sukset pois ja rämmin ladun viereiseen metsään asioille. Ladulta kuitenkin näki toimituksen ja ihmiset ihmetteli suksia ilman omistajaa, ohi meni varmaan 20 ihmistä kun perärööri lauloi. Yritin lääppiä tavaran päälle lunta mutta tuntui että haju leijuu kaupunkiin asti.

Naama tomaattina takaisin ladulle ja pikavauhtia räpiköin lyhimmän reitin ja autolle.

Teininä pianotunnilla miespuolisen soitonopettajan luona, ja jo sinne menomatkalla tajusin että epätavallisen runsaat menkat oli tulleet housujen läpi. Onneksi tummat farkut, mutta... Yritin istua soittaessa ihan (satiinikankaalla topatun, vaalean) pianotuolin reunalla ja opettaja kehotti monta kertaa istumaan paremmin... ehkä tajusi sitten itsekin, mistä oli kyse, koska lopetti kehottamisen. Koko ajan tunsin veren valuvan. Outoa että tunnollisena edes menin tunneille ajoissa ja koetin tehdä kaiken kuten piti. 

Kuukautisiin liittyy monenlaisia noloja tilanteita. Ei onneksi ripuliin kuten täällä näköjään monelle. 

Nähdään pian! tekstiviesti työkontaktille, jonka autocorrect muutti "Naidaan pian!" Ei kovin noloa mutta hieman kumminkin. Jostain syystä olen unohtanut isoimmat nolot tilanteet. Torjuntaa varmaan. 

Kaikki ne pierut töissä ja ryhmäjumpissa. Aina hirveä käry vaikkei ääntä kuulu.

Uuden poikaystävän kanssa laitettiin ruokaa alasti kotonani. Olimme jo siinä vaiheessa, että piereminen toisen seurassa oli ok, joten annoin mennä. Lennäytin sitten ripulit seinään... Poikaystävä ei ensin edes tajunnut mitä tapahtui, ennen kuin aloin kiljua paniikissa. Otti onneksi huumorilla ja sen takia hävetti yllättävän vähän.

Nuorena podin hirveää krapulaa kotona. Silloinen poikaystävä ehdotti pizzalle menoa, jotta oloni paranisi. Menimme lähipizzeriaan, jossa odotellessa rasvan käry sai oloni niin pahaksi, että oksennus ilmoitti tulostaan. Pizzeriassa ei ollut vessaa, eli ryntäsin ovesta ulos kadun varteen laattaamaan. Ensimmäinen ryöpsäys meni pizzerian lasioveen, seuraava tuli kadun varteen. Kykin mainostelineen takana ja leikin ettei kukaan muka näe. Ohi käveli kauhistunut äiti työnnellen vaunuja. Hävettää vieläkin, vaikka tästä on 16 vuotta.

Olin muutama vuosi sitten pari päivää viikossa töissä yhdessä pienen kylän koulussa. Yksi työpäivä sattui vappuaatoksi. Lähdin töistä ja kävin kyläkaupan mittarilla tankkaamassa auton.

Kaupan pihalla oli harmaa farmariauto täynnä nuoria miehiä, vapun vietto oli jo aluillaan.

Lähdin siitä ajelemaan kapeaa maalaistietä kotiinpäin. Vähän ajan kuluttua huomasin tuon nuorten miesten auton perässäni. Ajoin rajoitusten mukaista nopeutta ja ajattelin nuorten ajavan pian ohitseni. Mutta ei, he laittoivat jotkut vilkkuvat valot palamaan etupuskuriin. Ehkä halusivat kiusata minua, ajattelin.

Lopulta ajoivat ohi. Seuraavan mutkan takana oli harmaa, poliisien siviili farmariauto ja poliisi stop-merkkiä heiluttamassa! Minun perässä olikin ollut poliisiauto...

Ensimmäinen kommentti poliisilta oli että et sitten pahemmin taustapeiliin katsele. Nolona selitin tilanteen, poliisejakin taisi vähän naurattaa. Puhalluttivat ja katsoivat paperit. Toivottivat hyvää vappua ja minä jatkoin matkaa naama vieläkin ihan punaisena.

Kierrätin työpaikalla isoa ryhmää asiakkaita esitellen toimintaa kovalla äänellä ja selkeillä elkeillä niin että kaikki näkee. Kun sitten piti osoittaa jotakin minun vieressä niin yksi naisoletettu oli minulta huomaamatta siirtynyt taakseni ja onnistuin läimäyttämään suoraan tissiin. Hän otti sen kyllä ihan hyvin...

Asuin silloin vuokralla  kilometrin päässä keskussairaalasta. Eräänä iltana sain hirveän migreenin ja oksennettuani lääkkeet ulos,päätin  PYÖRÄILLÄ  sairaalaan. Olin koettanut helpottaa oloa kuumassa suihkussa ja puolisokeana vedin jalkaani exän minulle unohtamat verkkarit jotka muistuttivat omiani,paitsi että olivat pari numeroa liian suuret. Kävi sitten niin että pyörällä polkiessa verkkarit alkoivat valua (ja ex oli niistä vielö ottanut häiritsevän kiristysnyörin irti) ja lopulta poljin takamus paljaana. Sitten vielä menetin pyörän hallinnan ja kellahdin tienposkeen jossa oli onneksi lehtikasa pehmentämässä,mutta sielläpä pyörin sitten ilman housuja.. varmaan ollut sairaalan henkilökunnalla hyvät ilmeet kun nainen housuja nostellen,lehtiä hiuksissa kompuroi ovista sisään ja huutaa apua!

Mulla on suolistosairaus ja ennen avannetta  pas ka saatoi vaan tulla housuun.Oli kesä ja tosi lämmin,olin hoitanut kaupungin keskustassa asioita kun alkoi tuntua  että pas ka tulee NYT! Lähin kauppa oli pieni hääpukuliike,avasin oven ja sanoin että mun pitää päästä vessaan, näytin että mulla on vessapassi. Ylimielinen myyjä ei päästänyt vaan sanoi että hesberger on vähän matkan päässä. Samassa tunsin kouristuksen peräaukossani, huusin AAAA SAATANAAA APUAAAA! ja sitten keltainen ripuli vaan lensi ulos paineella,mulla oli ohut maksimekko sekä sandaalit kun oli kesä ja tunsin miten  jaloille roiskui. Myyjä alkoi kirkumaan. Juoksin ulos ja otin kengät pois ja juoksin  suihkulähteelle jossa pesin jalat ja sandaalit. Alepasta tuli puliukko joka huusi että kuka haisee pas kalta!, olin huutaa takaisin että etpä kuule itsekään kukilta tuoksu. Hävetti kun perse oli ruskeana.Piti jättää asioiden hoitaminen toiselle päivälle.