Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Mrs. Offtopic kirjoitti:
Itse en yleisesti nolostu helposti, mutta huvittaa, kun muut myötähäpeävät tai hämmentyvät. Mistä voi johtua?
Niillä muilla on toimivat pelineuronit aivoissa, eli eivät ole psykopaatteja tai autisteja...
Pyörryin eräässä kaupassa ostoskeskuksessa kuukautisten takia. Tietenkin siihen sitten tuli ympärille huolestunut myyjä ja muutama asiakas jotka kohtasin kun tokenin. Olisin lähtenyt paikalta vähin äänin mutta olivat soittaneet abulanssin. Paareissa kantoivat ambulanssiin ja sillä sitten mentiin sairaalaan vaikka yritin selostaa että ei ole mitään hätää, kuukautiset ne vain näin käy toisinaan niiden aikana.
Oli noloa, se pyörtyminen, ja lisäksi se kun paareilla kannettiin ja ihmiset tuijottivat.
Tää on viimeisin: Miehen kanssa vuosipäivä. Päätettiin, et kokkaillaan yhdessä kotona jotain hyvää, ja otetaan juomaa myös. Mä olin jo pidempään ollut kuivinsuin, ja kaljahammasta kolotti.
Marketissa kun oltiin ruokaostokset saatu kärryyn, niin siinä hyvillä fiiliksillä ja innokkaana tarrasin miestäni käsikynkästä, ilmoitin, että "JA NYT KALJAOSASTOLLE, NOPIASTI JA SASSIIN!" Ja lähdin vaan viemään häntä korostetun pellemäisesti. Ihmettelin, kun se vähän pisti hanttiin.
No se olikin joku nuori poika, (tosin pitkä poika ja yllään samanvärinen takki, kuin miehelläni), joka oli tosi pelästyneen oloinen, kun joku keski-ikäinen tantta käy yht'äkkiä käsiks. MÄ tietty pahoittelin kovasti, mutta hän katteli mua vielä jonossakin ihan kauhuissaan.
Olin klubikeikalla, vähän tuiskeessa, ja kun musa alkoi mennä ihanan psykedeeliseksi, niin päätin siirtyä salista seisoskelemasta taaemmalle sohvien suuntaan. Semmoset ihanan pehmeät sohvat. Kuuntelin upeita soundeja ja olin aivan omissa maailmoissani. Pääni lepäsi mukavasti sellaista tyynyä vasten.
Keikka loppui, ja tajusin, että olin lepuutellut päänuppiani jonkun isomman kaverin reidellä, joka istui semmoisessa välikössä kahden sohvan välissä!
Nuorena Kööpenhaminassa ystäväperheen luona. Kyyditsin usein perheen pikkutyttöjä "christiania-bikella", eli siis semmoisella, jossa on iso laatikko edessä.
Kerran ajoin epätasaisella tiellä, ja satutin varpaani (sandaalit kun oli jalassa), en kovin pahasti, mutta verta tuli paljon, ja sattumalta olimme melkein terveyskeskuksen vieressä, joten ajattelin putsauttaa haavan.
Oltiin oltu telttailemassa ja vaikka mitä, enkä mä ollut jaksanut/ehtinyt ajella mun rehottavia säärikarvoja.
No eikös sieltä sitten tullut oikein siis häkellyttävän kaunis nuori mies katsomaan sitä mun jalkaa. Mä istuin tuolissa, ja se kyykyssä mun edessä, pesi mun jalat jossain paljussa, ja olin kuolla häpeästä, kun se oli niin ihana ja symppis, ja mä siinä röllijalkoineni p askasin varpain.
T. HIPPI
Olimme kylpylässä ja hyppyytin taaperoa altaassa. Kun nousin, toinen rintani roikkui bikineistä ulkona enkä tajunnut asiaa ennenkuin joku pikkutyttö huusi "Tädin tissi näkyy!"
Odotin bussia ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla. Kauempaa lähestyy ikäiseni tyttö, joka silminnähden ilahtuneena vilkuttaa mulle ja alkaa tulla kohti nopeampaa tahtia hymy korvissa. Mä katsoin, että ihan vieraan näköinen tyyppi, mutta varmaan tunnistan lähempää.
Vilkuttelin takaisin ja hymyilin, tyttö vilkaisi ohimennessään mua wtf-ilmeellä ja meni halaamaan ystäväänsä, joka oli seissyt tietämättäni takanani pysäkillä.
Teininä tää oli siis tosi noloa, nykyisin vaan nauraisin koko jutulle.
Kun mulle kasvoi ala-asteella rinnat, niin olin vielä viaton lapsukainen. Kaikki kävi vielä niin äkkiä, ettei äitinikään tajunnut hankkia mulle rintsikoita heti.
Yhtenä päivänä mulla oli koulussa päällä valkoinen poolopusero. Koko päivän kuulin, kuinka tytöt tirskuivat, mutten ajatellut sen minuun liittyvän.
Ruokatunnilla kaikki samassa pöydässä olijat supattivat ja nauroivat. Kysyin sitten, että no mille te nauratte oikein? Luokkakaveri-tyttö vastasi ivalliseen sävyyn: No kun ERÄÄLLÄ näkyy nännit! Ja hirvee naurunremakka päälle.
Mä olin niin niin häpeissäni, että oisin halunnu vajota maan alle. Miten mä saatoinkaan olla niin tyhmä, etten ollut tajunnut.
No liivit sain seuraavana päivänä, muistaakseni, mutta sitä päänaukomista sain kuulla tisseistäni silti koko loppu ala-asteen.
TTA kirjoitti:
Kaverini pieraisi kerran niin kovaa, että yläkerrassa jo nukkumassa ollut isäpappa heräsi tähän pieraisuun. Tästä suuttuneena tuli huutamaan, että nyt pojat perkele nukkumaan! Tähän ei voinut muuta todeta kaverilleni kuin etten ole kuullut ikinä noin kovaa pierua. Välillä tuntuu, että itekin kotosalla on joskus tullut piertyä niin paljon ja kovaa, että kuuluu naapureille asti. Kerran myös lohta ja olutta ottaessani pieraisin lähes 20 sekuntia kestävän yhtäjaksoisen ja kuuluvan pierun. Tähän kaverini isä totesi vain juhlallisesti, että olipa komeasti pierty!
Bussikuskina kaverille kävi kerran niin, että ajovuoron loppu alkoi lähestyä, samoin kuljettajan rakon kapasiteetti. No, vuoro loppui ja kaverini vilkaisi taustapeileistä, että bussi on jo tyhjä asiakkaista. Niinpä hän ajoi pikkutien poskeen, avasi vetskarin sekä etuoven ja heitti kepillisen. Samalla alkoi laulaa itsekseen kovalla äänellä rumia lauluja kusemisen lomassa. Kustuaan hän katsoi olkansa yli. Etummaisella istuinpaikalla siinä kuljettajan takana istui vanhempi mies ja oli istunut koko toimituksen ajan. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset! Tämä mies kuitenkin räjähti nauramaan ja sanoi, että hänellä meinasi kyllä pokka pettää heti alussa, mutta katseli kusemista ja kuunteli laulamista eikä viitsinytkään tuoda ilmi läsnäoloaan.
Postityössä aamuisin sekä yöjakelussa näkee ihmisiä, jotka lähtevät kotoaan töihin. Tavallista oli myös se, että korkeissa hissitaloissa yksin töihin lähtevät saattoivat jättää hissiin nk. salaisen agentin pakoputkestaan eli äänettömän ja erittäin haisevaisen pommin.
Oli hieman kiusallista kohdata näitä pierijöitä seuraavana aamuna, jos taas osuttiin samaan aikaan porraspäähän ja eilen oli jätetty haiseva yllätys jakajalle. Itsehän siis en ammattipostinjakajana koskaan hisseihin pierryt, hah hah. Yritysosoitteissa saattoi käydä niin, että näpsäköitä sihteereitä pöllähti yllättäen hissi täyteen jostakin kerroksesta ja olin itse vastaavasti yksin hissiä käyttäneenä vääntänyt hirveän kaniksen 5 sekuntia aiemmin. Joskus saattoi itsekin kuolla häpeään – ja toiset pierulaskeumaan.
Hienossa ravintolassa sisäänheittäjänä en osannut todellakaan sanoa enää mitään, kun rafla on täynnä ja yhtäkkiä ikkunapaikalla, lasin toisella puolella kadulla, puliämmä vetää housut alas ja alkaa vääntää paksua tunkkia kadulle. Lähimpien pöytäseurueiden ilmeet ovat siinä kohtaa tasoa priceless.
Palolaitokselle oli tullut hälytys, että ”eloton” eli joltain on henki menossa. No, palokunta ehti ennen lanssikuskeja tehtävään. Yhdelle brankkareista tuli kuitenkin kunnon kakkahätä, akuutti sellainen. Ei auttanut kuin mennä vessaan vaikka oltiinkin kohteessa. Muut jatkoivat papparaisen elvytystä. Pappa kuitenkin menehtyi.
Vessan puolella paloesimies huomasi kauhukseen, ettei kunnon tuubakeitos tahdo mennä millään pytystä alas vaan vedenpinta vain nousee nousemistaan. Järkyttyneille omaisille piti tietysti kertoa suru-uutinen kuolemantapauksesta. Samalla paloesimiehen täytyi lisätä, että ”…muuten paskoin teidän pöntön tukkoon”.
Lakanavalsseissa kävi niin, että jonkin typyn konehuone pärisi ja pieri siihen malliin aktissa, ettei homma luonaa, kun alkoi naurattaa niin paljon.
Sukupuolitautien poliklinikalla kävi niin, että hoitajaksi sattuikin aika stidi mimmi. No, tästähän oma 9 tuuman joystick jysähti play modeen automaattisesti. Toimenpiteiden ja tutkimusten alkaessa, kun oli housut puolitangossa ja bileet pystyssä sananmukaiseesti, niin oli myös hoitsumimmeillä Neuvostoliiton punaiset posket. Hommasta ei tahtonut tulla mitään, kunnes vanhempi hoitaja nippasi joystickiä ja tokaisi, että menes nyt siitä. Menihän se.
Stidi mimmi? Tulitikkutehtaan tyttö kenties?
No, jatketaan kun näitä kerran pulpahtelee muistista jatkuvasti. Olen saattanut tämän jossakin kertoa. Tarina siitä kun yksityisvessasta tuli ns. "julkinen" paikka: Isäni täytti 50 vuotta ja vietti pienimuotoisesti juhlia kotonamme. Hänen työpaikaltaan vaneritehtaalta oli tullut joukko esimiehiä, työnjohtajia yms. onnittelukäynnille. Olin jo täysi- ikäinen ja nukuin myöhään yläkerrassa, josta tulin herättyäni alakertaan vessaan. Isäni innostui esittelemään peruskojauksen tuloksia vieraille ja niinpä vessan esittelyvuoro sattui juuri siihen kohtaan kun istuin pöntöllä aamukakalla. Kotonani ei ollut tapana lukita vessan ovea ja oletin kotiväen kuulleen kun menin sinne. Niinpä joukko herrasmiehiä seisoi rivissä edessäni kun isäni avasi oven sanoen "ja tämä on entinen vaatekomero.... jaaha, tämä taitaakin olla tällä hetkellä varattuna".
Olimme vuokranneet asuntoauton ja kiertelimme suomea, mies sitten ajoi Prisman parkkipaikalle ja lähti kauppaan minun jäädessä päikkäreitä vetelevän muksun seuraksi. Tuli pissahätä ja vaihdoin samalla tamponin joka tippui lattialle, noukin sen ja asetin paikoilleen. Samassa mies tuli ovesta ja nauroi niin helkkaristi, että lapsi heräsi. Paljas pyllyni oli kuulemma ollut kiinni vessan ikkunassa.
Oli todella kuuma päivä ja puin päälleni väljän v-aukkoisen topin enkä rintsikoita, ajattelin että pienet tissit ja puuhastelen tässä kotipihassa niin mitä väliä. Jossain vaiheessa huomasin maidon olevan lopussa ja eihän kahvikissana se käynyt päinsä, joten hyppäsin pyörän selkään ja poljin kauppaan. Ihmettelin, miten vastaantulijat katsoo jotenkin kummallisesti..
Olimme hotellissa ja en jaksanut aamu-unisena laittautua hotellin aamupalalle vaan lähdin sinne vanhoissa kolitsihousuissa joita pidin yöhousuina, parhaat päivänsä nähnyt huppari yläosana, paljain jaloin ja rastat joka suuntaan sojottaen. Viereisessä pöydässä istui kolme kaunista ja tyylikästä venäläisnaista. Keräsin tarjottimen kukkuroilleen, sekä minun että lapsen aamupalat ja pöytään palatessani tarjotin kippasi suoraan näiden naisten pöytään. Ne halveksuvat, raivokkaat katseet jäivät ikuisesti mieleen.
Teininä pikkukaupungin yökerhossa, olin vähän aikaa sitten täyttänyt 18, tuli tietenkin juotua liikaa kun rajojansa ei oikein silloin vielä tiennyt. Loppuillasta alkoi tuleen huono olo, alkoi oksettamaan ja lähdin kierreportaita alaspäin kohti kaksi kerrosta alempana olevaa vessaa. Ravintola ihan typaten täysi, ei mahdu kävelemään eikä ohittamaan, ihmiset liikkuivat todella hitaasti portaissa alaspäin, yritin ohittaa mutta ei mitään mahdollisuuksia, sitten alkoi tuntumaan että nyt se tulee, tulee ylös kaikki, ei auttanut muu kun laittaa molemmat kädet suun eteen niin tiukasti kuin jaksoin, samassa huomaan että sormien välistä ruiskahtaa yrjöä suoraan 20 cm edessä hidastelevan naisen kihariin hiuksiin, nainen laittaa käden hiuksiinsa ja kääntyy katsomaan minua. Hänen hämmästynyt ilme muuttuu inhotukseksi kun hän näkee että pidän käsiä suun edessä. Naisen ilme on palanut verkkokalvoilleni ikuisesti eikä lähde pois.
Yritin kysyä kollegalta (nainen) tarvitseeko hän "helppiä". Kysyin sitten että tarvitseeko heppiä. Nolotti.
Nuorempana goottivaiheessa pitkä pitsihame jäi liukuportaiden väliin, kiroilin ja koetin repiä hamettani takaisin mutta myöhäistä oli. Kun vartija ehti hätiin ja pysäytti portaat olin jo pelkissä stay-up sukissa, korkeakorkoisissa nilkkureissa ja puoleen reiteen yltävässä kireässä nahkatakissa kuin mikäkin pornotähti.
Olin elokuvissa mieheni kanssa ja repäisin karkkipussin auki niin rajusti, että repesi kahtia ja ranskanpastillit ropisi ihmisten niskaan.
Esikoista odottaessa huuto-oksensin ja kusin samalla housuun keskellä aamupäivää liikennevaloissa, vatsa ei vielä näkynyt ja kaikki katsoi inhoten että mikähän pulimuija tuo.
Astuin muutama vuosi sitten todella liukkaalta, talviselta kadulta sisään R-kioskiin. Samalla hetkellä liukastuin kengänpohjaani juuttuneseen lumipaakkuun ja liu'uin kädet viuhuen yhden jalan varassa sisäänkäynnin lähellä olleeseen lehtihyllyyn pahki. Muutama pokkari taisi rytäkässä pudota lattialle, mutta olin niin nolostunut, että poistuin saman tien 😂 Myyjä ja tiskillä asioinut asiakas jäivät tuijottamaan perääni...
Vierailija kirjoitti:
Tää on viimeisin: Miehen kanssa vuosipäivä. Päätettiin, et kokkaillaan yhdessä kotona jotain hyvää, ja otetaan juomaa myös. Mä olin jo pidempään ollut kuivinsuin, ja kaljahammasta kolotti.
Marketissa kun oltiin ruokaostokset saatu kärryyn, niin siinä hyvillä fiiliksillä ja innokkaana tarrasin miestäni käsikynkästä, ilmoitin, että "JA NYT KALJAOSASTOLLE, NOPIASTI JA SASSIIN!" Ja lähdin vaan viemään häntä korostetun pellemäisesti. Ihmettelin, kun se vähän pisti hanttiin.
No se olikin joku nuori poika, (tosin pitkä poika ja yllään samanvärinen takki, kuin miehelläni), joka oli tosi pelästyneen oloinen, kun joku keski-ikäinen tantta käy yht'äkkiä käsiks. MÄ tietty pahoittelin kovasti, mutta hän katteli mua vielä jonossakin ihan kauhuissaan.
Mä nauroin tälle jutulle niin että hengitys melkein salpautui, kiitos! En ookaan pitkään aikaan nauranut näin paljon :D
Muistan nöyryytyksen tunteen vieläkin, vaikka tästä on monta kymmentä vuotta.
Ala-asteella oli jostain syystä järjestetty jonkinlaista juhlintaa, en muista miksi. Yksi ohjelmanumeroista oli se, että kaikki saivat nimettömästi kirjoittaa viestin "ihastuksensa kohteelle". (Me oltiin siis ehkä 10-11-vuotiaita.) Ne oli tarkoitus lukea ääneen, ja kaikki odottivat tätä ohjelmanumeroa kuin kuuta nousevaa.
Olin sellainen ihan tuiki tavallisen näköinen tytönpullero ja tiesin, ettei kukaan kirjoittaisi minulle mitään. Mielikuvitusta sen sijaan riitti, joten kirjoitin itse itselleni ihailuviestin teeskennellen, että olen joku luokan pojista.
Kun opettaja luki sen minun kirjoittamani feikin viestin, hän katsahti minuun ja sanoi, että Minna (nimi muutettu), tämä on kyllä sinun omaa käsialaasi.
En ole ikinä ennen sitä enkä sen jälkeen (vaikka olen jo keski-ikäinen) ollut niin häpeissäni ja tuntenut oloani niin nöyryytetyksi.
Nuorena tyttönä olin sukujuhlissa ja päädyin jotenkin juomaan liikaa alkoholia. Olin muistaakseni 17. Se ei ollut minulle tavallista käytöstä ollenkaan, vaan olin aika varovainen ja arka nuori.
Sukujuhlat olivat serkkuni häät, ja iltapuolella, kun väki alkoi jo hiljalleen lähteä, seisoin juhlatilan keskellä umpitunnelissa ja aloin oksentaa päälleni. Seisoin vain siinä ja oksensin rinnuksille ja hameelle ja kengille, tuntui että vaikka kuinka kauan.
Hävettää vieläkin, vaikka siitä on kolmisenkymmentä vuotta.
Siis ihan aikuisten oikeasti, tästäkö maksetaan jollekin vielä palkkaakin. Nyt olisi korkea aika pomon ottaa puhutteluun työajan käyttämisestä ja jatkossa sinun hoitaa kakka-asiasi omalla ajalla kotona kun se kerran noin vaikeaa on.