Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Vierailija kirjoitti:
Ripuli iski kesken koiran lenkityksen. Ei mahtanut mitään, piti kyykkiä paikallisen paperitehtaan pääportin eteen puskaan.
Toisella kerralla en päässyt ravintolaan. Oli talvi, tosi liukasta ja ei-niin-käytännölliset kengät jalassa ja pieni ylämäki kirkkaalla jäällä... Yritin sinnillä, mutta haaveeksi jäi. Ja selvin päin vielä!
Aina erilliset liukuesteet mukaan jos ei ole nastakengät.
Sokerirasituskokeen jälkeen oksensin kadulle...tuli niin paha olo siitä verensokerin heittelystä.
nibaneba kirjoitti:
Yllätin vahingossa kaksi perheellistä työkaveriani touhuamassa toimistohuoneessa. Hetken aikaa meidän kolmen välillä oli töissä "jännitettä". Puolen vuoden päästä eräs neljäs työntekijämme (toisen osaston esimies), joka oli noista toisen puolison sisko, kyseli minulta onko näillä ollut säpinää. En sotkeutunut asiaan ja ohjasin puhumaan suoraan asianosaisille. Myöhemmin asioista juoruttiin paljonkin, paitsi minä. Tosin epäilivät minun puhuneen tapahtuneesta. Mitä wn ollut tehnut. Asia selvitettiin pikkujouluissa.
Kaikkea se joutilaila teettää...meidän töissä on niin kiire, ettei olisi aikaa tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtava teräksenkova erektio kylpylän porealtaassa. Jotenkin osui just oikeaan paikkaan, teki ihan liian hyvää että olisin lähtenyt, ja sitten olinkin jo laukeamaisillani mutta en kehdannut. Kai se olisi näkynyt ja ehkä myös kuulunut. Vaihtoehdot oli saada orgasmi ja antaa ison lastin lentää tai kävellä uskomaton teltta uimahousuissa pois. Valitsin jälkimmäisen. Muistan ne katseet kyllä eikä se erektio unohdu ikinä etenkään kun se ei meinannut millään laskea. Lopulta oma käsi vessassa avuksi. Ei jäänyt kellekään epäselväksi että kundilla stondaa kunnolla. Myöhemmin oon ajatellut, että ehkä joitakin naisia se jopa kiihotti, koska mulla on oikeesti juhlakunnossa ISO. Helpottaa noloutta.
Asiaa ei sillon auttanut, että olin muutenkin puutteessa ja päässä pyöri filmi yhdestä ihanasta naisesta jolta olisin halunnut niiiiiiiiiiin n*ssia aivot pellolle. Ja haluisin vieläkin.
Siis armottomin erektio ikinä ja teltta sen mukainen.
Miksi alapeukku? Olisko ollut parempi vaan laueta sinne altaaseen? Olis ollut helpompi vaihtoehto kuin kävellä juhlakunnossa. Tuo ON mun noloin kokemus.
Olisit lauennut altaaseen. Sitten meillä olisi kasa palstamammoja, jotka olisivat tulleet raskaaksi porealtaasta.
Ja sitten ihmeteltäis, että mistä tämä ihmesikiäminen kun en oo muuta tehnyt kuin käyny kylpylän porealtaassa. 🤔
Ok, ensi kerralla en pidättele vaan annan lastin lentää. Ei herätä pahennusta mun stondis kun kävelen pois ja ehkä joku sitten raskautuu mystillisesti.
Lisään vielä että teki TODELLA mieli laueta ja vaati suurta itsehillintää etten. Ei kukaan kävele järkyttävä teltta simmareissa julkisella paikalla jos voi sen välttää. Mutta se oli joko antaa tulla tai sitten lähteä, stondas tai ei.
En ole mikään exhibitionisti ja tuo nolotti avain vtn paljon. Toisaalta en tiedä miksi erektio nolottaa, koska harva meistä olis täällä ilman seisovaa penistä.
Älä sitten ihmettele jos tulee yllärivauva kylpyläkäynnin jälkeen.
Silloin kun tämä tapahtui, niin oli noloa. Myöhemmin on saanut lähinnä ihmettelemään ihmisten välinpitämättömyyttä.
Olin 16-vuotias ja edellisenä iltana olimme juoneet alkoholia. Syöminen oli unohtunut.
Heräsin aamulla kaverini luota. Halusin ehtiä bussiin ja kotiin sovitusti. Juoksin pussipysäkille ja sitten pimeni.
Heräsin kaatuneena ruohikolla pissat housuissa.
Kaverini asui keskustassa. Ihmisiä kulki ohitseni mulkoillen. Ohiajavan auton etupenkillä olleen naismatkustajan halveksiva ilme jäi mieleen.
Kukaan ei pysähtynyt.
Nousin pikkuhiljaa. Riisuin takin ja solmin sen vyötärölle. Kävelin kotiin 9 km.
Vuonna -88.
Olin kirjastossa ja menin vessaan. Vessassa asioidessani minulta pääsi useita pieruja kun maha oli täynnä ilmaa. Hetken aikaa vierähti kunnes tulin ulos vessasta niin eiköhän oven takana odottanut nykyinen opinto-ohjaajani. Hän oli tietenkin kuullut koko varpusparven lentonäytöksen. Häivyin vähin äänin paikalta.
Aloin itkemään mieheni isän haudalla. Noloa tästä teki se, etten koskaan ehtinyt edes tavata miehen isää. Lopulta mies lohdutti mua, enkä minä häntä. Ja tämä kävi useammin kuin kerran, nimittäin kahtena isänpäivänä peräkkäin. Tuli niin surku mieheni puolesta.
Jees. Tätä voisi kutsua ihmepelastumiseksi. Kiitos naruista.
Vierailija kirjoitti:
Aloin itkemään mieheni isän haudalla. Noloa tästä teki se, etten koskaan ehtinyt edes tavata miehen isää. Lopulta mies lohdutti mua, enkä minä häntä. Ja tämä kävi useammin kuin kerran, nimittäin kahtena isänpäivänä peräkkäin. Tuli niin surku mieheni puolesta.
Älä huoli, tuo on varmaan aika normaalia. Itse itkin mieheni mummon hautajaisissa kaikkien hänen sukulaistensa edessä (jotka eivät itkeneet..) enkä minäkään ollut koskaan tavannut tuota mummoa ja olin vasta aloittanut seurustelun miehenkin kanssa. Ne olivat kyllä ekat hautajaiset joissa olin joten ehkä se + jännitys miehen suvun tapaamisesta ekaa kertaa (hilpeissä merkeissä juu) sai aikaan itkureaktion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtava teräksenkova erektio kylpylän porealtaassa. Jotenkin osui just oikeaan paikkaan, teki ihan liian hyvää että olisin lähtenyt, ja sitten olinkin jo laukeamaisillani mutta en kehdannut. Kai se olisi näkynyt ja ehkä myös kuulunut. Vaihtoehdot oli saada orgasmi ja antaa ison lastin lentää tai kävellä uskomaton teltta uimahousuissa pois. Valitsin jälkimmäisen. Muistan ne katseet kyllä eikä se erektio unohdu ikinä etenkään kun se ei meinannut millään laskea. Lopulta oma käsi vessassa avuksi. Ei jäänyt kellekään epäselväksi että kundilla stondaa kunnolla. Myöhemmin oon ajatellut, että ehkä joitakin naisia se jopa kiihotti, koska mulla on oikeesti juhlakunnossa ISO. Helpottaa noloutta.
Asiaa ei sillon auttanut, että olin muutenkin puutteessa ja päässä pyöri filmi yhdestä ihanasta naisesta jolta olisin halunnut niiiiiiiiiiin n*ssia aivot pellolle. Ja haluisin vieläkin.
Siis armottomin erektio ikinä ja teltta sen mukainen.
Miksi alapeukku? Olisko ollut parempi vaan laueta sinne altaaseen? Olis ollut helpompi vaihtoehto kuin kävellä juhlakunnossa. Tuo ON mun noloin kokemus.
Olisit lauennut altaaseen. Sitten meillä olisi kasa palstamammoja, jotka olisivat tulleet raskaaksi porealtaasta.
Ja sitten ihmeteltäis, että mistä tämä ihmesikiäminen kun en oo muuta tehnyt kuin käyny kylpylän porealtaassa. 🤔
Ok, ensi kerralla en pidättele vaan annan lastin lentää. Ei herätä pahennusta mun stondis kun kävelen pois ja ehkä joku sitten raskautuu mystillisesti.
Lisään vielä että teki TODELLA mieli laueta ja vaati suurta itsehillintää etten. Ei kukaan kävele järkyttävä teltta simmareissa julkisella paikalla jos voi sen välttää. Mutta se oli joko antaa tulla tai sitten lähteä, stondas tai ei.
En ole mikään exhibitionisti ja tuo nolotti avain vtn paljon. Toisaalta en tiedä miksi erektio nolottaa, koska harva meistä olis täällä ilman seisovaa penistä.
Älä sitten ihmettele jos tulee yllärivauva kylpyläkäynnin jälkeen.
Sovitaan, että voit vielä kaksi kertaa hehkuttaa pikku pippelisi suuruutta, sitten riittää, eikö niin? *taputtaa sinua säälivästi päälaelle*.
Minua on nykyään ruvennut huimaamaan, jos nousen liian äkisti ylös. Kerran odotin bussia ja kyykistyin sitomaan kengännauhoja, bussin tullessa nousin ylös ja olin samalla polvillani maassa .
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä matka synnytyssairaalaan (+350km suuntaansa) ja paluumatkalla piti totta kai pysähtyä vaihtamaan neljän päivän ikäiselle rimpulalle vaippa. Ja minun hommaksihan se jäi kun erään huoltoaseman vaipanvaihtopiste oli naisten wc:ssä. Miehelläni oli aikaisempaa kokemusta pienistä vauvoista, minulla ei. Vauva huusi kuin syötävä, ohut vaihtoalusta lainehti vedestä ja pienen vaatteetkin kastuivat siinä sählätessä. Viereisestä kopista asteli ulos vanhempi nainen ja tunsin oloni hyvin säälittäväksi nuoreksi äidiksi, joka ei edes vaippaa osaa vaihtaa 😧. Onneksi nainen ei kommentoinut mitään!
Asiassa ei ole oikeasti mitään hävettävää, mutta silloin tunsin itseni huonoksi äidiksi.
Eikö vaipan olisi voinut vaihtaa autossa? Paskainen huoltoaseman vessa ei kuulosta vastasyntyneen paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pitkä matka synnytyssairaalaan (+350km suuntaansa) ja paluumatkalla piti totta kai pysähtyä vaihtamaan neljän päivän ikäiselle rimpulalle vaippa. Ja minun hommaksihan se jäi kun erään huoltoaseman vaipanvaihtopiste oli naisten wc:ssä. Miehelläni oli aikaisempaa kokemusta pienistä vauvoista, minulla ei. Vauva huusi kuin syötävä, ohut vaihtoalusta lainehti vedestä ja pienen vaatteetkin kastuivat siinä sählätessä. Viereisestä kopista asteli ulos vanhempi nainen ja tunsin oloni hyvin säälittäväksi nuoreksi äidiksi, joka ei edes vaippaa osaa vaihtaa 😧. Onneksi nainen ei kommentoinut mitään!
Asiassa ei ole oikeasti mitään hävettävää, mutta silloin tunsin itseni huonoksi äidiksi.
Eikö vaipan olisi voinut vaihtaa autossa? Paskainen huoltoaseman vessa ei kuulosta vastasyntyneen paikalta.
Tai odottaa kotiin asti.
Lähdin vahingossa töihin yöpuvussa.
Tulin koiran kanssa lenkiltä ja huomasin, että alkaakin olla jo kova kiire töihin, äkkiä vaan toppahousut pois jalasta ja juoksujalkaa bussille, vasta bussissa huomasin, että jalassani on vaaleansiniset flanelli housut, joissa on valkoisia lampaita, eli näitä housuja ei voinut todellakaan erehtyä luulemaan päivä housuiksi, onneksi oli pitkä takki päällä, niin ei näkynyt niin paljon, töissä sitten on onneksi työvaatteet, niin ei tarvinnut yökkäri päällä koko päivää huiskia :D toki ilman rintaliivejä jouduin olemaan koko päivän, onneksi minulla on melko pienet rinnat joten tuskin kukaan huomasi.
Kotiin lähdinkin sitten poikkeuksellisesti työvaatteissa :D
Olin noin 18-vuotias ja juuri saanut ajokortin. Meillä oli työpaikan parkki sellainen johon mahtuu vain kaksi autoa kerrallaan vierekkäin, kolme seinää kiinni eli just siltä parkin leveydeltä piti ajaa suoraan sisään ja peruuttaa pois. Kävi sitten niin että siihen eteen oli tuotu roskalava siten että siinä sisään mentäessä oli vain oikealla puolella yhden auton mentävä aukko eli jos parkkeerasi auton vasemmalle niin piti peruuttaessa kääntää samalla oikealle ja sitten suoristaa (parkki oli niin pitkä että mahtui vaikka kaksi autoa olisi ollutkin). Noh, meikäläinen ei ollut kovin harjaantunut peruuttaja ja se kävi kyllä selväksi kun yritin päästä sieltä vasemmalta puolelta pois. En luoja tiedä miten, mutta vekslasin ja vekslasin sitä autoa kunnes totesin että auton etupuskuri on lähes siinä vasemmassa seinässä kiinni ja auton vasen kylki on ihan siinä roskalavassa kiinni 90 asteen kulmassa! Ja ei, siitä ei olisi voinut peruuttaa suoraan koska parkin oikeanpuoleinen seinä jatkui vielä takana. Tässä vaiheessa sitten vasta tajusin myöntää tappioni ja kävin sisältä hakemassa pomoni apuun joka oli silloin töissä ja jäin itse sisälle tuuraamaan häntä. Hetken päästä hän palasi ja pahoitteli että ei kyllä saa sitä pois siitä.
Noh, ei auttanut kuin minun mennä takaisin ulos ja siinä vaiheessa sitten huomasin että autoa ei tosiaan voi liikuttaa ajamalla koska kuskin puoli oli sen verran kiinni siinä roskalavassa että pari senttiä lavasta ulkonevat saranat olivat vanteen välissä!! Miten mä onnistuin???
Siinä sitten koitin soitella ympäriinsä tuttuja mutta kaikki olivat reissussa kun oli kesäilta ja viikonloppu ja soitin myös roskalavassa olleeseen numeroon ja sieltä vastattiinkin mutta eipä sieltä kukaan siihen hätään päässyt auttamaan.
Tuurikseni siinä ihan vieressä oli sitten tällaisten isojen körmyjen suosima sali ja totesin että ainoa toivoni on että sieltä joku auttaisi. Ovi oli lukossa joten seisoin sitten odottamaan ja hetken päästä näin onnekseni kolme kaapin kokoista miestä kävelevän salia kohti. Kaikki charmi sitten peliin ja pojille lirkuttelemaan että tarttis vähän apua. Että viittisittekö tulla nostamaan ton mun auton ulos tuolta. Körmythän tietenkin nauroivat kuollakseen ja onneksi olivat niin riuskoja että ottivat haasteen alkulämmittelynä vastaan. Äijä jokaiselle auton vapaalle sivulle kyykkyyn ja niin ne käsin nostivat sen auton ilmaan ja kantoivat sen muutaman metrin verran sitä autoa kunnes se oli pois sieltä katoksesta! Myöhemmin tarkistin netistä tuon auton painon ja oli n. 1300 kiloa.
Minä siinä sitten kiitollisena hyppään autoon ja olen valmis lähtemään kun päätän vielä kerran kiittää urheita ritareitani. Avaan auton sähköikkunaa ja ihmettelen että mitään ei tapahdu. Tajusin siinä sitten että avasin takaikkunan! Miehet tuijottavat minua pokkaansa pidellen kun hitaasti takaikkuna sulkeutuu ja sen jälkeen onnistun painamaan oikeaa nappia ja saan oman ikkunani auki ja huikkaan kiitokset vielä kerran. Ja sitten äkkiä pois sieltä. :D
Seuraavan kerran kun tulin töihin roskalava oli kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 18-vuotias ja juuri saanut ajokortin. Meillä oli työpaikan parkki sellainen johon mahtuu vain kaksi autoa kerrallaan vierekkäin, kolme seinää kiinni eli just siltä parkin leveydeltä piti ajaa suoraan sisään ja peruuttaa pois. Kävi sitten niin että siihen eteen oli tuotu roskalava siten että siinä sisään mentäessä oli vain oikealla puolella yhden auton mentävä aukko eli jos parkkeerasi auton vasemmalle niin piti peruuttaessa kääntää samalla oikealle ja sitten suoristaa (parkki oli niin pitkä että mahtui vaikka kaksi autoa olisi ollutkin). Noh, meikäläinen ei ollut kovin harjaantunut peruuttaja ja se kävi kyllä selväksi kun yritin päästä sieltä vasemmalta puolelta pois. En luoja tiedä miten, mutta vekslasin ja vekslasin sitä autoa kunnes totesin että auton etupuskuri on lähes siinä vasemmassa seinässä kiinni ja auton vasen kylki on ihan siinä roskalavassa kiinni 90 asteen kulmassa! Ja ei, siitä ei olisi voinut peruuttaa suoraan koska parkin oikeanpuoleinen seinä jatkui vielä takana. Tässä vaiheessa sitten vasta tajusin myöntää tappioni ja kävin sisältä hakemassa pomoni apuun joka oli silloin töissä ja jäin itse sisälle tuuraamaan häntä. Hetken päästä hän palasi ja pahoitteli että ei kyllä saa sitä pois siitä.
Noh, ei auttanut kuin minun mennä takaisin ulos ja siinä vaiheessa sitten huomasin että autoa ei tosiaan voi liikuttaa ajamalla koska kuskin puoli oli sen verran kiinni siinä roskalavassa että pari senttiä lavasta ulkonevat saranat olivat vanteen välissä!! Miten mä onnistuin???
Siinä sitten koitin soitella ympäriinsä tuttuja mutta kaikki olivat reissussa kun oli kesäilta ja viikonloppu ja soitin myös roskalavassa olleeseen numeroon ja sieltä vastattiinkin mutta eipä sieltä kukaan siihen hätään päässyt auttamaan.
Tuurikseni siinä ihan vieressä oli sitten tällaisten isojen körmyjen suosima sali ja totesin että ainoa toivoni on että sieltä joku auttaisi. Ovi oli lukossa joten seisoin sitten odottamaan ja hetken päästä näin onnekseni kolme kaapin kokoista miestä kävelevän salia kohti. Kaikki charmi sitten peliin ja pojille lirkuttelemaan että tarttis vähän apua. Että viittisittekö tulla nostamaan ton mun auton ulos tuolta. Körmythän tietenkin nauroivat kuollakseen ja onneksi olivat niin riuskoja että ottivat haasteen alkulämmittelynä vastaan. Äijä jokaiselle auton vapaalle sivulle kyykkyyn ja niin ne käsin nostivat sen auton ilmaan ja kantoivat sen muutaman metrin verran sitä autoa kunnes se oli pois sieltä katoksesta! Myöhemmin tarkistin netistä tuon auton painon ja oli n. 1300 kiloa.
Minä siinä sitten kiitollisena hyppään autoon ja olen valmis lähtemään kun päätän vielä kerran kiittää urheita ritareitani. Avaan auton sähköikkunaa ja ihmettelen että mitään ei tapahdu. Tajusin siinä sitten että avasin takaikkunan! Miehet tuijottavat minua pokkaansa pidellen kun hitaasti takaikkuna sulkeutuu ja sen jälkeen onnistun painamaan oikeaa nappia ja saan oman ikkunani auki ja huikkaan kiitokset vielä kerran. Ja sitten äkkiä pois sieltä. :D
Seuraavan kerran kun tulin töihin roskalava oli kadonnut.
Tää oli hyvä!!! 😂🤣😂🤣
- Pyörin itku kurkussa pitkin parkkihallia ja olin varma, ettå mun auto on varastettu! Myöhemmin toistin tämän tukevasti raskaana Prisman parkkipaikalla. Seuraava autoni on joku oranssi kupla, minkä erottaa kilometrin päähän eikä vihreä nissan, jonka etsiminen vertautuu siihen klassiseen heinään neulasuovassa..
- Tein kahvilasta kotiin lähtöä, kumarruin nostamaan pipon lattialta ja suoristuessani horjahdin ryminällä pöydän päälle, kun päähän iski puristava paineaalto ja silmissä pimeni sekunniksi .Myöhemmin tämä alhaisen verenpaineen aiheuttama ilmiö tuli liiankin tutuksi ja opin välttämään äkkinäisiä liikkeitä.
- Ampiainen alkoi lähennellä terassilla, huusin ja huidoin kaljaa pitelevällä kädellä niin että kaljaa läikkyi ympäriinsä.
- Otin junassa hupparin pois ja tajusin, että alla on vain rintaliivit! Onneksi vaunu oli tyhjä. Huppari takaisin päälle ja loppumatka kuumissaan.
- Ostin uuden huulirasvan summanmutikassa ja heti ulkona vedin paksun kerroksen, myös nenän alle. Ihmisten huvittuneet ilmeet selvisivät kotona, kun tajusin huulirasvan sävyttävän punaiseksi.
- Leikkasin ravintolassa uuniperunaa ja onnistuin viskaamaan veitsen viereisen pöydän tyylikkäiden pukumiesten jalkoihin.
Ulkomailla iski ripuli. Ja sehän iskee silleen semi yhtäkkiä kuten monet oksennustauditkin. Hetken väänsi vatsaa ja sit se vaan tuli. Juoksin vessaan. Siellä oli siivooja eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen. Selitin että nyt on päästävä pöntölle. Siinä se seisoi edelleen ja pyyhki jotain peiliä. No minä vain laskin housut alas ja istuin ja silloin se vasta tajusi häipyä, huuteli vielä jotain vessapaperista suljettuaan oven. Ja tämä kävi oikein häveliäässä kulttuurissa rapakon takana:D
Luojan kiitos ovella ei ollut jonoa eivätkä housut olleet ihan totaalisen paskassa, joku pieni läntti vain.
Nauratti kyllä jälkikäteen ja tästä lähin pidän retkillä mukana varavaatteita!
Minulla on lievä sos.tilanteiden pelko, jonka kanssa olen kamppaillut kauan.
Pystyin työskentelemään juuri ja juuri kaupan kassalla. Elämäni ihastus tuli kassalle ja pasmani menivät sekaisin. Sain jännittämiseen liittyviä oireita: punastuminen, kuumotus, pään "tärinä", ääni vapisee puhuessa. Ihastukseni edessä olevat asiakkaat hämmästyy kun ääneni kuulostaa epävarmalta ja huomaan, että ihastukseni tuntee myötähäpeää nähdessäni jännitysoireiluni, jotka olivat selvästi havaittavissa. Hän katsoo eri suuntaan ja kun tuli hänen vuoro asioida, hän vaan hymyili ja minulla kädet tärisi periessäni ostoksia.
-ex-kassa
Lisää! Näitä on hauska lukea!