Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Tuli yllättävä ripuli ja paskat housuihin....

Vierailija kirjoitti:

Stay up -sukka valahti nilkkaani...

Käytin yhteen aikaan usein stay uppeja. Koskaan ei ollut ongelmia sukan ylhäällä pysymisen kanssa, paitsi kerran. Olin ruokatunnilla käymässä kaupassa, etsin jotain urheiluvaatetta lapselle. Minulla oli kapea polvipituinen hame ja takki polveen asti myös. Yhtäkkiä tunsin, kun toinen sukka alkoi valua alaspäin. Jotta valumisen olisi saanut pysäytettyä, olisi pitänyt nostaa hame ylös, mitä en tietty kehdannut tehdä. En vieläkään ymmärrä, miksen sännännyt lähellä olevaan sovituskoppiin (siinä kerroksessa oli vain miesten ja lasten vaatteita, mutta mitä se olisi haitannut..?) vaan kiirehdin kaupasta ulos. Kaupan tuulikaapissa sukka putosi nilkkaan ja jouduin riisumaan ensin kengän ja sitten sen sukan. Hävetti ihan kamalasti! En uskaltanut katsella ympärilleni - olihan siinä ihmisiä... Säntäsin lähellä olevaan hissiin (!), jossa hätäpäissäni otin myös toisenkin sukan pois, onneksi ketään ei tullut hissiin samaan aikaan. Vähään aikaan en käyttänyt stay uppeja...

Oletko mies?

Olin Varsovassa työmatkalla. Kuljin bussilla laitakaupungilta keskustaan päin. Hieman ennen keskustaa bussi pysähtyy. Kaikki matkustajat menevät ulos. Jään yksin bussiin ihmettelemään. Sitten kuljettaja ajaakin varikolle ja todella nopeasti sulkee ovet ja häipyy pimeään. Jään yksin pimeään bussiin. Saan työnnettyä oven sisältä auki joten pääsen ulos. Mutta varikkoa kiertää korkea muuri jonka päällä vielä piikkilanka! Oli myös melkoisen pimeää. Tuli hätä, että miten pääsen ulos. Löysin jonkinlaisen laatikon avukseni ja sen avulla pääsin kiipeämään melko korkean muurin päälle ja myös selvisin jotenkin piikkilangasta. Pelkäsin kovin, että putoan tai vaatteeni repeytyvät. Onnistuin kuitenkin lopulta selviämään sieltä alas ehjin nahoin. Huomasin, että kadun toisella puolen vanha pariskunta katseli hyvin epäuskoisena sitä mitä tapahtui. Kaikki päättyi onnellisesti paitsi vaatteeni olivat rypyssä ja likaiset. Oli siinä sitten mukava istua taksissa ja palata hotelliin. Kaikkea voi sattua....

Olin ollut luovuttamassa verta ja olo oli ihan hyvä lähtiessäni kävelemään kotiin. Kesken matkan alkoikin päässä kiertämään ja ennen kuin ehdin tehdä mitään pyörryin päin yhden toimiston ikkunaa. Tulin tajuihini heti kohta kun olin kaatunut maahan, mutta ympärilleni kerääntyi iso joukko ihmisiä kyselemään olenko kunnossa. Ei siinä muuten mitään, mutta kokovartalorentoutuminen oli ollut niin kattava, että oli tullut sekä pissat että ripulit housuun ja tajusin haisevani aivan kamalalta. Ihmiset koittivat kovasti tarjota apuaan ja mä vaan halusin juosta pois paikalta. Selitin äkkiä jotain verenluovutuksesta ja painelin menemään.

Ei noloin, mutta kiusallinen tilanne kuitenkin. Kaaduin alkuillan ruuhkassa polkypyörällä pienessä sievässä Hämeenkadulla Tampereella. Oli vilkkain turistikausi ja -aika. Tulin baarista ja otin parkissa olleen fillarini tarkoituksenani lähteä ajamaan. Nousin pyörän selkään ja yritin lähteä liikkeelle, mutta kaaduinkin pyöräni kanssa saman tien kyljelleni.  Minua auttamaan ylös tuli ulkomaalainen pariskunta, jonka mies kysyi minulta englanniksi, olenko kunnossa. Vastasin heille, I'm allright, I'm just drunk as fuck ja nauroin päälle. Joku suomalainen ohikulkija puolestaan kehotti minua taluttamaan pyörää, etten enempää kaatuilisi. Pidin tuon jälkeen parin viikon paussin kaljottelusta.

Toivottavasti muistan tämän loppuelämäni ajan, varsinkin jos viiniä on tarjolla... Mieheni työpaikka järjesti illallisen, johon sai tuoda avecin. En ollut pitkään aikaan juonut itseäni känniin, viiniä tarjottiin koko ilta ja sen jälkeen piikki oli auki. Niinpä siinä tuli huono olo ja lähdin kotiin mieheni ja hänen työkaverinsa kanssa. Metroasemalla kaaduin liukuportaissa ja pysähdyin työkaverin jalkoihin. Metrosta bussiin ja kännin voimalla pidin itseni kasassa, vaikka jalkoihin sattui ja linkutin toista jalkaa. Matka oli jo lopussa, kun oksensin käteeni, pidin kättä suuni edessä, työkaveri oli jäämässä pois, kun oksensin uudestaan enkä enää voinut pitää kättäni suuni edessä, joten oksennukset päätyivät bussin lattialle työkaverin jalkoihin. Kotona sain sukkikset vedettyä jaloista, mies kiltisti laastaroi veriset ja mustelmaiset jalkani... Aamulla pahoittelua miehelle ja työkaverilleen, joka ainakin sanoi, että kaikki kunnossa, kunhan itse olen kunnossa. Olen myös onnellinen siitä, että moni muukin oli illallisella jo kännissä eikä kukaan muu lähtenyt samaa matkaa meidän kanssa. Omaa tyhmyyttähän tuo oli.

Vierailija kirjoitti:

Märkäpieru kirjoitti:

Olin puolimaratonilla ja tottakai kaikki paikat täynnä väkeä. Juoksin rennosti, juoksu kulki, stailit kuteet päällä ja miesten katseetkin tais vähän hivellä - tunsin itseni aika timmiksi ja urheilulliseksi ja kivan näköiseksi.

Sitten yhtäkkiä...liekö ollut urheilujuoma, harjoittelun aiheuttama stressi vai hyvää vauhtia vedetty eka kymppi...maha kääntyi ympäri. Pidättelin hetken mutta Tunsin että märkä juoksi shortsinlahkeesta ja haistoin hirveän happaman lemahduksen, tuli sellainen märkä vetelä vinkuva pieru ja tunsin että koko mahan sisältö oli tulossa kohta lahkeen kautta ulos. Syöksyin äkkiä väkijoukon läpi mutta en ehtinyt kovinkaan kauas kun oli pakko laskea kastuneet, paskanhajuiset housut kinttuun ja päästää noin arviolta kuusi litraa vesiripulia ruoholle. Kaikki katsoivat, kaikki. Kaikki näkyi, yritin pidellä paitaa ylhäällä ja laskin huutoripulia persauksista, katse ja etupuoli kohti yleisöä, äijät tuijotti suoraan jalkoväliin (joka oli juoksun takia sheivaamatta) ja minä vaan väänisin myrkynkatkuista lantaläjää ja tuijotin epätoivoisena takaisin. Sitten yksi äijä, joukon komein tietysti, tuli kohti, niin että se näki ihan KAIKEN, ihan läheltä. Antoi mulle pari nenäliinaa ja sanoi ihan neutraalisti että juostessa josku tapahtuu tota, ja kääntyi selin ja jäi näkösuojaksi vähän matkan päähän. Juoksin puistoja ja metsiä pitkin kotiin ja itkin häpeästä koko matkan. Toivottavasti kukaan porukasta ei nähnyt. Muistan sitä yhtä äijää iltarukouksissani.

Voi ei, mua rupes melkein itkettämään myötähäpeästä kun tää oli jo niin noloa. Voi sua! 😳

Kauhea tilanne. Olin itsekin kerran maratonilla ja edessä oleva gube rupsautteli vähän ylimääräisiä ilmoja, tuli varren kanssa ja suklaakiisselit reisillä. Sissi ukko kun jatkoi juoksemista - tosin veikkaan että ripuliperse + juoksu => ihottuma => tulehdus =>kuume

Olin laittanut whats upissa viestiä ex-miehelleni, kun miesystävältäni tuli vihjaileva viesti, siitä mitä tehtäisiin illalla, kun tavattaisiin. Vastasin siihen samalla mitalla ja lähetin viestin. Lähes heti lähetettyäni viestin huomasin, että se olikin mennyt exälle. Ja se oli luettukin samointein. Viesti oli melko ronski ja härski. Voi että nolotti. Exä vastasi että taisi tulla väärälle henkilölle vai oliko sulla jotain mielessä..

Olisko vähän noloa uuden ihastuksen luona?

kahvihuoneen piristys kirjoitti:

Työkaverini kertoo tapahtumaa 80-luvun alusta, kun oma pieni poika kysyy ruuhka-aikaan kovaan ääneen kaupan kassajonossa:"äiti, miksi sä pussasit isin pippeliä".

Nuori äiti oli mennyt paniikkiin ja lähtenyt kaupasta lapsi kainalossa ilman ostoksia.

Oli poika ilmeisesti muutamaa päivää aikaisemmin kävellyt makkariin väärään aikaan.

Onks sun nimi Anna? Saatan tuntea sut😊

Olen aina pitänyt ruotsin kielestä ja ollut siinä joskus jopa hyvä, keskustellut ruotsiksi pitkiä keskusteluja ruotsalaisen kanssa facebookissa jne. No tästä itseluottamusta uhkuen varasin samoihin aikoihin itselleni paikan kansanopiston ruotsin keskusteluryhmästä, koska myös suullinen kielentuotto oli hyvää, joskin kuullunymmärtäminen tuotti minulle vaikeuksia.

Koitti ryhmän tapaaminen ja minua jännitti ihan älyttömästi. Ennen vetäjän saapumista muut ryhmäläiset juttelivat keskenään (ryhmä oli jo ehtinyt muutaman kerran kokoontua) ruotsiksi ja minulle tuli sellainen tunne, että apua miksi tulin tänne. Vetäjä saapui ja minun piti sitten uutena esitellä itseni muille, ruotsiksi tietysti. Yleensä se olisi ollut helppo juttu, mutta jostain syystä olin silloin niin lukossa, että en meinannut muistaa ollenkaan mitään perusjuttuja tai saada edes suuta auki. Kerroin esimerkiksi olevani 10 vuotta vanha, kun piti sanoa 20 jne. Kaikki tuijottaa ja mä yritän kuumeisesti paniikin keskellä muistaa sanoja ja kielioppia, jotka olivat sillä hetkellä kadonneet päästäni. Muut varmaan ajatteli, että mitä tuo täällä tekee kun eihän se osaa ollenkaan! Lopusta oppitunnista mulla ei ole mitään muistikuvia, toivoin vaan sen loppuvan mahdollisimman pian, että ei enää tarvitsisi mennä sinne nolaamaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtava teräksenkova erektio kylpylän porealtaassa. Jotenkin osui just oikeaan paikkaan, teki ihan liian hyvää että olisin lähtenyt, ja sitten olinkin jo laukeamaisillani mutta en kehdannut. Kai se olisi näkynyt ja ehkä myös kuulunut. Vaihtoehdot oli saada orgasmi ja antaa ison lastin lentää tai kävellä uskomaton teltta uimahousuissa pois. Valitsin jälkimmäisen. Muistan ne katseet kyllä eikä se erektio unohdu ikinä etenkään kun se ei meinannut millään laskea. Lopulta oma käsi vessassa avuksi. Ei jäänyt kellekään epäselväksi että kundilla stondaa kunnolla. Myöhemmin oon ajatellut, että ehkä joitakin naisia se jopa kiihotti, koska mulla on oikeesti juhlakunnossa ISO. Helpottaa noloutta.

Asiaa ei sillon auttanut, että olin muutenkin puutteessa ja päässä pyöri filmi yhdestä ihanasta naisesta jolta olisin halunnut niiiiiiiiiiin n*ssia aivot pellolle. Ja haluisin vieläkin.

Siis armottomin erektio ikinä ja teltta sen mukainen.

Miksi alapeukku? Olisko ollut parempi vaan laueta sinne altaaseen? Olis ollut helpompi vaihtoehto kuin kävellä juhlakunnossa. Tuo ON mun noloin kokemus.

Ei kukaan olis porealtaassa huomannut sitä. Nyt huomas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtava teräksenkova erektio kylpylän porealtaassa. Jotenkin osui just oikeaan paikkaan, teki ihan liian hyvää että olisin lähtenyt, ja sitten olinkin jo laukeamaisillani mutta en kehdannut. Kai se olisi näkynyt ja ehkä myös kuulunut. Vaihtoehdot oli saada orgasmi ja antaa ison lastin lentää tai kävellä uskomaton teltta uimahousuissa pois. Valitsin jälkimmäisen. Muistan ne katseet kyllä eikä se erektio unohdu ikinä etenkään kun se ei meinannut millään laskea. Lopulta oma käsi vessassa avuksi. Ei jäänyt kellekään epäselväksi että kundilla stondaa kunnolla. Myöhemmin oon ajatellut, että ehkä joitakin naisia se jopa kiihotti, koska mulla on oikeesti juhlakunnossa ISO. Helpottaa noloutta.

Asiaa ei sillon auttanut, että olin muutenkin puutteessa ja päässä pyöri filmi yhdestä ihanasta naisesta jolta olisin halunnut niiiiiiiiiiin n*ssia aivot pellolle. Ja haluisin vieläkin.

Siis armottomin erektio ikinä ja teltta sen mukainen.

Miksi alapeukku? Olisko ollut parempi vaan laueta sinne altaaseen? Olis ollut helpompi vaihtoehto kuin kävellä juhlakunnossa. Tuo ON mun noloin kokemus.

Olisit lauennut altaaseen. Sitten meillä olisi kasa palstamammoja, jotka olisivat tulleet raskaaksi porealtaasta.

Ja sitten ihmeteltäis, että mistä tämä ihmesikiäminen kun en oo muuta tehnyt kuin käyny kylpylän porealtaassa. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Lontoossa lomalla pyörryin vaan yhtäkkiä. En vieläkään tiiä miksi, yhtäkkiä vaan keskellä vilkasta kävelykatua suorilta jaloilta katuun. Heräsin ja ympärillä lauma ihmisiä kyselemässä oonko ok ja soitetaanko ambulanssi ja työntämässä vesipulloa mun käteen ja itse koitin pää tokkurassa englanniksi selvittää, että ei tässä mitään. Meinasi hävettää.

  minua ei ole hävettänyt pyörtymiset, oon pyörtynyt kaupassa, lentokoneen käytävälle, saunan pukuhuoneeseen. haustausmaalla, Israelissa Bethlemin kirkossa, raskaana kaksi kertaa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Julkinen kosinta ---- Oli ollut eron partaalla suhde jo aiemmin. Tuo oli viimeinen niitti. Edelleen meinaan tukehtua häpeään.

Oli omia sukulaisia siinä lähellä ja muuta lössiä. Sitten tää mies laitto kännykästä jonku järkyn (tyyliin My heart will go on) biisin soimaan ja suurieleisesti polvistui..

Se ihmisten tuijotus ja hymyilevät naamat oli jotain ihan karmeaa.

Nykyään suhteessa ja semmoiset traumat jäi, että miesystävälle olen tehnyt selväksi, että jos kositaan jompi kumpi toisiamme, niin ihan kahden kesken kiitos.

Apua, melkein sama kokemus täällä.

Suhde oli todella huonossa hapessa, koska mies jäi kiinni siitä että oli viestitellyt 2 toisen naisen kanssa, eikä juttu ollut mitään säätilojen kyselyä, eivätkä kuvat maisemakuvia. Kun sain selville suutuin tietysti hirveästi, ja olisin halunnut päättää suhteen. Mies rukoilemalla rukoili että en jättäisi häntä, hän tekee mitä vaan jne. Suostuin, mutta suhde oli juuri ja juuri kasassa.

Ukko keksi että paras keino korjata tämä on viedä minut paikalliseen ulkoilmaravintolaan, kutsua sinne kaikki ystävät ja sukulaiset, ja kosia kaikkien edessä. Ihminen jonka olin yrittänyt jättää 2 viikkoa aiemmin. 

Oli elämäni kiusallisin tilanne kun mies polvistuu, hänen äitinsä nyyhkyttää onnesta, ja kaikki frendit tuijottavat hymyt naamalla. Kun hän polvistui muistan kuiskailleeni jotain "Hei pliis älä, hei älä, hei älä."

Piti vielä puheen kuinka olen hänen elämänsä rakkaus ja kuinka ei voi kuvitella elävänsä ilman minua.

Muistan etten sanonut mitään, ojensin vain käden, hän laittoi siihen sormuksen, ja kaikki ympärillä hurrailivat.

Jätin miehen samana iltana kun pääsimme kahden, ja tietysti minä olin kaikkien silmissä se mulkku muija joka jätti miehen heti kun tämä oli kosinut. Frendit onneksi ymmärsivät asian, mutta jätkän sukulaiset varmaan pitävät jonain monsterina.

Jälkeenpäin on vituttanut että en silloin heti vain sanonut ei, ja heittänyt jotain nasevaa "No entäs ne kaksi muuta, onko nekin elämän rakkauksia?". Menin vaan niin lukkoon. 

Nykyinen mies onneksi kosi kahdenkesken kotona ihan tavallisen illan päätteeksi, ja se oli maailman paras kosinta <3

Olimme kesällä sukujuhlissa, jossa oli siinä vaiheessa paikalla vasta vanhoja ihmisiä, emme tunteneet toisiamme ja keskustelu oli hieman jäykkää. Juuri kun rupattelu alkoi sujua leppoisasti minä, nelikymppinen äiti-ihminen, siistissä pitsimekossa ja muutenkin klassisessa tyylissä, keksin jostain ihme syystä käyttää sanaa pieruverkkarit. Tunnelma jäätyi välittömästi ja kyllä hävetti! Yritin paikata tilannetta mutta tuosta ei vain päästy yli, onneksi kohta tuli lisää vieraita ja pääsin liukenemaan seurasta. Vieläkin hävettää vaikka ei sinänsä iso asia.

Meillä on pitkä matka synnytyssairaalaan (+350km suuntaansa) ja paluumatkalla piti totta kai pysähtyä vaihtamaan neljän päivän ikäiselle rimpulalle vaippa. Ja minun hommaksihan se jäi kun erään huoltoaseman vaipanvaihtopiste oli naisten wc:ssä. Miehelläni oli aikaisempaa kokemusta pienistä vauvoista, minulla ei. Vauva huusi kuin syötävä, ohut vaihtoalusta lainehti vedestä ja pienen vaatteetkin kastuivat siinä sählätessä. Viereisestä kopista asteli ulos vanhempi nainen ja tunsin oloni hyvin säälittäväksi nuoreksi äidiksi, joka ei edes vaippaa osaa vaihtaa 😧. Onneksi nainen ei kommentoinut mitään!

Asiassa ei ole oikeasti mitään hävettävää, mutta silloin tunsin itseni huonoksi äidiksi.

Olin menossa mieheni kanssa elokuviin, johon laitoin villasukkahousut ja tunikan/mekon, koska oli talvi. Olin käyttänyt samoja sukkahousuja usein aiemminkin, mutta jo bussipysäkille kävellessä huomasin, että sukkahousut eivät pysy päällä. Kävimme ostamassa tarjousirttareitakin ja välillä onnistuin hivuttamaan sukkahousuja ylöspäin, mutta kaupassa ne vaan valuivat ja valuivat, kunnes haaraosa oli melkein polvissa. Onneksi mekko oli polviin asti, mutta tietysti siellä irttarilaarilla oli moni muukin samaan aikaan, kun Helsingissä asuimme... Siellä hyllyjen välissä onnistuin aina välillä taas nostelemaan sukkahousuja, mutta kyllä sain kummeksuvia katseita... Leffateatterille päästyämme menin heti vessaan ja laukusta tai taskusta löysin hakaneulan, jolla kiristin sukkiksia vyötärölle. Auttoi vähän, mutta leffan jälkeen metrolle käveltäessä hakaneula poksahti auki... Sen jälkeen olen aina hyvissä ajoin tarkistanut vaatteiden sopivuuden.

Kävin pyörällä kaupassa. Olin polkemassa kotiin kauppakassi kummassakin pyörän sarvessa kun vastaan käveli puolituttu mies. Huikkasin tervehdyksen ja vilkutin. Vilkutus oli virhe, menetin pyörän hallinnan ja kaaduin suoraan miehen eteen. Etuhampaani kolahtivat tyypin polveen ja ostokset kierivät pitkin katua. Herrasmiehen hän auttoi keräämään ostokset ja kantoi ne kotiin. Kyseli kovasti loukkasi jo itseni ja olenhan varmasti kunnossa. En kehdannut kysyä onko hänen polvensa kipeä. Nolotti kun olin suunnilleen puraissut häntä polveen. Hampaani olivat hellinä.

Abduktoitiin ufoon tutkittavaksi enkä ollut edes vaihtanut puhtaita alusvaatteita edellisiltana. Arvatkaa hävettikö olla vierasplaneettalaisten tutkimuspöydällä reikäisissä kalsareissa.