Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Ei tapahtunu mulle, mutta nolo oli se tilanne mikä kävi Au pairit Miamissa- sarjassa sille Matleenalle. Hän, aika tukevassa kunnossa oleva tytsy meinas siinä yhdessä kohtaa kierähtäö pari kertaa veneen kannelta veteen. Siinä oli kaksi miestä auttamassa häntä nousemaan ylös.

Ensin Matleena meinas kaatua mahalleen, sitten selälleen ja miehet siinä vaan että ”älä nyt veteen tipahda” ja toinen sanoi, että ”onpa sulokasta”. 😂

suoristin kerran pikkarit bussipysäkillä ja takana seisoikin mies. voi vinde miten noloo.

sit kerran kans änkytin jossain kun piti puhua ja olin ihan painees tai sillee tiettekste. olin ihan et omg

Mulle sattui viime talvena ei-julkinen mutta ihmemoga. Oli aivan pimeää ja olin kävelyllä tutulla hiekkatiellä. Kuulin takanani outoa kopsuttelua ja jotkin himmeät valot, jotka eivät olleet edes horisontaalisesti toisensa tasalla. Tajusin, että siellä onkin hevonen kärryineen.

Mulle tuli mieleen, että jos se hevonen pillastuu, siis pelästyy. Mulla ei ollut heijastinta ja vaatteet mustat. Jotkut hevoset ovat herkkiä tuollaiselle.

Siitä hiekkatiestä erkani kapea tie kuusiaidan takaa erään talon pihatielle. Mä ajattelin et poikkean sinne ja annan hevosen ohjastajineen mennä rauhassa ohi ja jatkan sitten matkaani.

No mä kävelin sinne pihatielle ehkä 5 metriä ja jäin paikalleni odottamaan. Ja se olikin hevosen ja ohjastajan kotitie! Olin ihan nolo ja hädissäni, en meinannut uskoa tilannetta. Ohjastajamies sanoi iltaa ja mä mumisin jotain ja lähdin vähän vilkkaasti siitä kälppimään kasvojani peitellen, kun hevonen oli mut ohittanut.

Samalla tiellä muutama vuosi sitten juoksi pillastunut hevonen mun takaa ihan laukkaa ja jouduin siirtymään varmuuden vuoksi ojaan etten jää jalkoihin. Tästä se ohitusajatus kai tuli ...

Tää tarina on kyllä kuin jostain huonosta komediasta, nolottaa vieläkin ihan kamalasti...

Olin ensimmäistä kertaa kylässä ystäväni ystävän luona. Asunto oli viimeisen päälle stailattu, laitettu ja ihana, enkä voinut kuin ihastella sävy sävyyn asettuvia valkeita pintoja ja materiaaleja.

No, minulla oli tietenkin menossa vuosisadan menkat ja jouduin kesken vierailun käymään vessassa vaihtamassa tampoonin. Asetuin pöntölle istumaan ja tartuin normaalisti tampoonin narusta kiinni. Vetäisin, mutta koska menkat olivat varsin runsaat ja viimeisestä vaihdosta oli jo aikaa, niin tampooni luiskahtikin ulos varsin vauhdikkaasti - lennättäen mukanaan ison klöntin verta suoraan pöntön edessä olevalle valkoiselle karvalankamatolle.

Olin totta kai totaalisen nolona ja yritin pelastaa tilanteen; pumppasin käsissaippuaa mattoon ja hankasin veritahraa vessapaperilla. Ei auttanut, jäätävä punainen tahra oli ja pysyi. Pohdin hetken tilannettani ja ajattelin, etten mitenkään voisi kertoa talon omistajalle mällänneeni hänen moitteettoman vessansa menkkaverilläni. Niinpä tökkäsin sormeni vereen, pyyhin sitä nenääni (voi kyllä) ja marssin olohuoneeseen kertomaan nokkaani painaen ja valtavasti pahoitellen, että nenästäni oli vuotanut verta vessan matolle.

Ystäväni ja hänen ystävänsä olivat ymmärrettävästi huolissaan yllättävästä nenäverenvuodostani, he tarjosivat nenääni vasten kylmäpakkausta ja kyselivät että tapahtuiko tällaista useinkin. Pokerinaamalla vain vastasin että ei kyllä kovinkaan usein...

ghdfhdfhfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuljen yleensä töihin pyörällä ja näytän aina kädellä suuntamerkkiä, kun olen kääntymässä. Kerran sitten kävelin samaa reittiä ja kääntyessäni näytin tottumuksesta oikein isolla eleellä suuntamerkkiä. Vastaantulijat katsoivat pitkään.

Tämä ei ole nolointa, mitä on tapahtunut, mutta kyllä sillä hetkellä oli vähän wtf-olo.

Ai saamari kun tulee melkeen pissat housuun kun kuvittelen tämän näyn jossain pyörätien risteyksessä   :D

Milloinkahan tuo suuntamerkkien näyttäminen muuten on alkanut, en muista että sitä ennen oltaisiin tehty. En oikein ymmärrä mitä hyötyä siitä on, se vain turhaan kiinnittää huomiota ja aiheuttaa hämmennystä.

Kuinka vanha olet, kun minulle se opetettiin jo 70-luvulla.

Kaikkea noloa on elämän aikana sattunut, mutta yksi juttu edelleen nostattaa astetta pahemmat häpeänpuistatukset kun muistuu mieleen:

Elin teiniaikaa ja irc-galleria sekä ii2 (?) olivat suosittuja kuvapalveluja. Jostain syystä meillä kavereideni kanssa oli silloin tapana käyttää ihan vapaasti toistemme käyttäjätilejä. Siis tiesimme toistemme käyttäjätunnukset ja ihan luvalla kommentoitiin, julkaistiin kuvia ja selailtiin olemalla kirjautuneena milloin kenenkin profiiliin. Joo en tiedä mikä järki siinä oli, ehkä siihen aikaan emme vielä hahmottaneet kuinka henkilökohtaiseen käyttöön profiilit oli tarkoitettu. Jälkeen päin sitten aina lueskelin häpeissäni kun joku kavereista oli kirjoittanut tai muokannut jotain outoa tai tyhmää - ja se näyttäytyi siltä kuin minä itse olisin ne tehnyt! Esimerkiksi ii2:ssa oli muistaakseni sellainen kohta kaverilistassa, johon pystyi kirjoittamaan kuvauksen kaveristaan. Siis esim. parhaan ystävän kohdalle saattoi kirjoittaa, että "ihana, paras ystävä" jne, tämä sitten näkyi muillekin käyttäjille. Muistan että minun kaverilistassa oli kaikkia aika randomeitakin ihmisiä joita en edes tuntenut, mutta joku näistä käyttäjätunnukseni tietävistä ystävistäni oli kirjoittanut joidenkin tyyppien kuvauksia. En muista mitä tarkalleen ja oliko mitään pahaa, mutta koko ajatus on creepy, että minun profiilissani olisi joku randon "kaveri" kuvailtuna, vaikka en edes tyyppiä tunne. Puistattaa ajatella jälkeen päin kuinka tyhmän kuvan muut ovat saaneet minusta näiden profiilien perusteella, vaikken ole sitä kaikkea sisältöä itse luonut. Ja irc-galleriassa oli erilaisia ryhmiä/yhteisöjä, joilla osalla oli noloja ja outoja nimiä, jotka mm.viittasivat johonkin sisäpiirivitsiin. Monet muut eivät todellakaan tienneet tai tajunneet minun ja kavereiden käyttävän toistemme profiileja, vaan ajattelivat varmaan meistä, että onpas outoja kommentteja ja julkaisuja ja ryhmiä...

En tiedä saiko kukaan tästä kiinni, ei sitä nolouden määrää tästä varmaan hahmota.. Mutta häpeää silti herättää.

Olin omissa kotibileissäni joissa sammuin. Menin omaan huoneeseen nukkumaan kun muut n.30 vierasta jatkoivat juhlimista.

Heräsin jossain vaiheessa ja avasin oven vintti täysin pimeänä pelkät bokserit jaloissa. Vieraat olivat kuulemma taputtaneet ja nauraneet mulle. Veljeni sai usean minuutin karjunnalla mut menemään takaisin nukkumaan huoneeseeni.

Olin kerran kaupassa ja minulta pääsi pieru. Kaikki muut alkoivat nauramaan, minä jätin ostokset siihen keskelle kauppaa, juoksin nolostuneena kotiin, en uskaltanut lähteä sieltä kahteen viikkoon enkä mennyt sinne kauppaan enää koskaan. Asun yhä samassa kaupungissa, tästä on nyt 15 vuotta ja yhä minua kiusataan tämän asian vuoksi sanomalla minua kakkapyllyksi.

Menin suoraan yövuoron jälkeen kauppaan. Kassalla myyjä kysyi jotenkin tyyliin, mitä ulkona sataa (oli siis syksy ja ekat yöpakkaset). Ajattelin mielessäni, että ulkona on paska keli, ja vastasin ihan pokkana, että "paskaa". Myyjä katsoi tyrmistyneenä takaisin, enkä edes tajunnut miksi. Tavalliseen tapaan maksoin ostokset ja niitä pakkaillessa tajusin sitten mitä sanoin, kyllä tuli hieman kiire kotiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle sattui kerran apteekissa nolo juttu. Olin käynyt gynellä vastavaivojen takia, ja hän määräsi reseptillä lääkettä. No, kerrankin lääkettä ostaessani muistin kysyä, että onhan lääke laktoositonta (laktoosi-untoleranssin takia). Apteekin tyyppi oli jyst tietty harjouttelija, ja hän meni jotenkin hämilleen ja mumisi jotain vähän kuin itsekseen. Lopulta sanoi, että käy takahuoneesta kysymässä. Ja kuten arvata saattaa, hän tuli takahuoneesta ja kailotti suureen ääneen, että tässä tapaiksessa ei ole väliä, onko lääke laktoositonta vai ei, koska lääke (puikko) työnnetään emättimeen. Harjoittelija tajusi heti itsekin, että turhan kovalla volyymillä esitti asiansa, kun ksnsa kohahti. Minä olin jo siinä caiheessa vaihtanut väriä, enkä paljoa ympärilleni vilkuillut. Gyne ei maininnut, minkä tyyppisestä lääkkeestä oli kyse.

Laktoositon emätinpuikko :D hih 

Osa apteekkiasiakkaista vaatii kuitenkin sen emätinpuikkonsa tai peräpuikkonsa laktoosittomana. Ja kun niissä suun kautta otettavissa tableteissakin on niin häviävän pieni määrä laktoosia, että se ei yhtään mitään vaikuta. Silti pitää olla laktoositonta.

Yläasteella meillä oli jumppatunnilla semmosta "voimistelua", tehtiin parin kanssa ja yhtenä liikkeenä siinä oli semmonen että piti tavallaan seistä niskallaan, eli ensin selinmakuulle ja siitä nostaa jalkoja/pyllyä/selkää kohtisuorassa kohti kattoa niin et käsillä voi tukee selkää ja kaveri autto nostamalla jaloista. No ku nostin jalkoja niin tunsin miten mulla meni ilmaa alapäähän ja sit ku lysähin takas alas selin makuulle niin kuulu ihan jäätävä PRÖÖT! Kaveri ei tainnu tajuta ettei se ollu ihan normipieru...

Me kerran uimarannalla vedessä keksittiin kavereiden kanssa, että otetaan bikininhousut/uimahousut pois jalasta ja heitetään ne yhdessä ilmaan. Kaikkien muiden housut kelluivat, mutta mä olin uimassa pikkareilla, jotka uppos veteen eikä me löydetty niitä mistään. Jouduin sit käveleen vedestä pois ilman alaosaa. Ja rantahan oli täynnä ihmisiä.

Oon päiväkodissa töissä. Eräs iltapäivä katselin lapsia vasemmalle päin leikkihuoneen ovella ja suoristin rintsikoita sillee alhaalta ylöspäin. Samassa kuului oikealta rykäisy, yhden lapsen isä oli saapunut hakemaan lastaan 😂

Kerran yliopiston luennolla istuin suoraan luennoitsijaa vastapäätä. Yhtäkkiä havahdun siihen, että olen nukahtanut istualleni niin, että pääni nojasi käteeni niin että näkyi selvästi, että nukuin. Olin unissani työntänyt toisen sormeni nenääni ja kiinnittänyt kuulakärkikynän suuhuni siitä kohdasta, josta sen voisi laittaa kiinni kirjaan tms. Lisäksi kuorsasin. Havahduin siis siihen, kun luennoitsija katsoi suoraan minua kohti ja puhui minulle jotain, en muista enää mitä...

Julkisista paikoista kun on puhe niin kyllä se on housujen tippuminen niin, että paljas peppuni vilahtaa kaupan parkkipaikalla. En edes tiedä, näkikö kukaan. Ja enempi ehkä itseänikin huvittaa kuin nolottaa, joten ei tämä kovin nolo juttu ole...

Vierailija kirjoitti:

En ole tehnyt koskaan mitään noloa,en ainakaan ole huomannut

Etkö laske esim. tuota viestiäsi noloksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt sinänsä julkisella paikalla, mutta kuitenkin paikassa jossa oli muitakin.

Poikaystäväni asui tuolloin vielä lapsuudenkodissaan perheensä kanssa.

Olin ensimmäisiä kertoja heillä yötä ja aamulla hipsin vessaan, luulin kaikkien vielä nukkuvan.

Vessan ovi oli ihan pienesti rakosellaan ja luulin sen tietysti olevan vapaa.

Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, kun pöntöllä istuikin poikaystäväni veli änkeämässä p askaa pää punaisena.

En sanonut mitään, laitoin vain oven kiinni.

Sama tapahtui myöhemmin uudelleen, tällä kertaa pöntöllä istui poikaystävän isä.

Nyt asumme yhdessä poikaystävän kanssa ja hän asioi aina vessassa ovi auki.

Mistä lie opittua?

Toinen juttu tapahtui kun palasin kaksi päivää kestäneistä bileistä kotiin päin.

Jouduin matkustamaan ensin junalla, jossa tunsin jo vatsassani mouruamista ja myllerrystä.

Tunne paheni kun saavuin kotipaikkakuntani asemalle.

Kauhukseni huomasin, ettei minulla ollut varaa bussiin. Edessä oli liki neljän kilometrin matka kavellen kotiin.

Jouduin pysähdellä vähän väliä, kun tunsin miten meinaa valahtaa housuun. Matka kesti tämän takia liki tunnin.

Ollessani noin sadan metrin päässä kotiovelta, ei sulkijalihas enää kestänyt, vaan housuun tuli täyslaidallinen trööööt-äänen siivittämänä.

Tavaraa pursusi lahkeesta ulos ja kengätkin ihan paskassa.

Luikin kotiin kiertotietä metsikön poikki.

Tämän jälkeen olen aina etsinyt läheisimmän yleisen vessan heti jos mahassa alkaa myllertää.

Kyllä nainen on sitten ihana otus.

Nainen on ihminen. Voi tulla yllätyksenä joillekin.

Tämä ei nyt ollut julkinen paikka, mutta..

Olimme vaimon kanssa kaupungilla juomassa alkolia ja minua alkoi väsyttää, lähdin kotiin ja vaimo, jolle sosiaalisena ihmisenä tilanne ei ollut mitenkään ahdistava jäi  baariin. Revin vaatteet pois ja kaaduin sänkyyn, jossain vaiheessa heräsin pökkyräisenä ja kusihätäisenä ja kuulin oven takaa ääniä,  makuuhuone on siis olkkarin vieressä ja ovi avautuu suoraan olohuoneeseen.  Tempaisin oven auki munasillani ja tajusin, että olohuoneessa istuu vaimon lisäksi tämän pari naispuolista tuttua jotka oli pyytänyt meille jatkoille!

Juoksin  äkkiä olohuoneen läpi vessaan, tempaisin pyyhkeen munan eteen ja menin vessan vieressä olevaan lastenhuoneeseen  jatkamaan unia.

Sairastan paniikkihäiriötä ja se ilmenee niin, että mahani menee vikkelälle ja vessa pitää löytää heti. Eli olen paskonut housuuni monta kertaa.

Ennen häpesin suunnattomasti, kun julkisessa vessassa kävin kakalla. Nyt olen todella tyytyväinen, että ehdin vessaan.

Ei kovin julkinen paikka eikä noloin tilannekaan, mutta kerrotaan silti. Olin kaverin kanssa menossa asuntooni, jonka oven lukko oli jäykkä eli vaati vähän avaimella edestakas ronklaamista. No, pari kertaa avainta lukossa käännettyäni, sanoin kaverilleni, katsotaas auttaako tämä, ja päästiin aivan hirvittävän kovaäänisen ja pierun. Tietenkin samassa aukesi seinänaapurin ovi ja naapurin rouva tuli käytävään tekemään lähtöä jonnekin. Siinä hirvittävässä katkussa sitten tervehdin nolona naapurin rouvaa ja yritin samalla epätoivoisesti saada omaa oveani auki. Tämä kaverini jaksoi muistutella tästä asiasta pitkään.