Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Olin yläasteikäisenä koulun laskettelureissulla, enkä ollut koskaan ennen lasketelut, hiihtokokemuskin todella vähäinen. Jäin sit yksin suksieni kanssa sen pienen hiihtokeskuksen lasten-/aloittelijamäkeen. Paha vaan et sekin mäki oli todella jyrkkä, vaikkakin lyhyt muihin verrattuna. Olin surkea suksienhallinnassa ja kaatuilin tai vaihtoehtoisesti kamikatzeilin mäen alas.

Riemupa oikein repesi, kun olin kerran menossa ylös sellaisella naruista koostuvalla todella matalalla (n. 40-10cm maasta) kulkevalla ja naruistaan löysällä olevalla hissillä, jota näin muiden käyttävän ihan helpon näköisesti. Olin jo tulloin pitkä, ja vaivoin onnistuin jotenkin taiteilemaan kyykyssä naruhissihässäkän kanssa itseäni lähelle mäen huippua. Tämä oli todella vaikeaa, koska naru oli osittain niin löysä.

Vähän ennen mäen lakea levahdin sitten suksineni keskelle sitä naruhissiä. Sukset ja sauvat kaikki aivan solmussa räpiköin avuttomana enkä meinannut päästä ylös sieltä sitten millään. Ja lisäksi se hissi tietty jatkoi kiertoaan siinä mun ympärillä ja sotkeentu mun kamoihin. Lähellä oli useita ihmisiä, joista kukaan ei tullut auttamaan. Muistan vaan kuinka mulla kesti ikuisuus päästä sieltä jotenkin pois, ja kuinka mulle vain naurettiin kuuluvasti. Juu, huvittava tilanne näin jälkeenpäin, mutta itse tilanteessa olin aivan paniikissa ja häpesin todella paljon. Enpä ole lasketellut tuon jälkeen :D Itse varmasti menisin auttamaan, jos joku olisi vastaavassa tilanteessa.

Lontoossa lomalla pyörryin vaan yhtäkkiä. En vieläkään tiiä miksi, yhtäkkiä vaan keskellä vilkasta kävelykatua suorilta jaloilta katuun. Heräsin ja ympärillä lauma ihmisiä kyselemässä oonko ok ja soitetaanko ambulanssi ja työntämässä vesipulloa mun käteen ja itse koitin pää tokkurassa englanniksi selvittää, että ei tässä mitään. Meinasi hävettää.

Olin veljeni ja äitini kanssa kaupassa. Veljeni oli tuolloin noin 5v ja äitini oli luvannut ostaa hänelle valitsemansa lelun. Veljeni katseli leluja aika kauan ja päätin kumartua veljeni ihan korvan viereen (takaapäin siis) ja sanoa ”minkä sä nyt näistä otat?” ja samalla osoitin leluja. Heti sanomani jälkeen huomasin, että lapsi oli joku muu poika jolla oli samanväriset hiukset ja paita kuin veljelläni :D äitini katsoi minua kummastuneena, mutta ei sanonut mitään. Oli noloa, mutta pääsin asian yli aika nopeasti :D

Joskus olin Helsingin keskustassa, oli talvi, päällä oli farkut jotka oli aika kireät haaroista ja reisistä. Liukastuin sitten vähäsen spagaatti-asentoon ja farkut repesi kunnolla haaroista ja tuli sellanen jalan mentävä aukko. Oli siinä sitten kiva lähteä julkisilla kotiin ruuhka-aikaan.. 

Me oltiin ystävättären kanssa kylpylässä.  Seistiin innoissamme sellaisen vesiputouksen alla, vesi tuli oikeen kovalla vauhdilla päälle ja naurettiin ja räkätettiin, varsinkin kun huomattiin, että kaksi herrasmiestä uiskenteli siinä lähellä meitä tiiraillen ja naureskellen.  En heti ees huomannut siinä kääntyillessämme, että ystävättärellä oli tissit paljaina, se vesiryöppy ylhäältä painoi uimapuvun yläosan alas olkaimineen päivineen.  Nauroin ja huusin, että sun tissit näkyy, kunnes tajusin, että niin näkyi multakin, sama juttu.   Äkkiä yläosa paikoilleen ja pois sieltä putouksen alta!

Olin ensimmäisessä 'virallisessa' työpaikassani vakuutusyhtiössä kesäapulaisena. Jouduin aina ruokalaan mennessäni kävelemään ensin rappukäytävän läpi ja sitten erään toisen osaston läpi. Tällä osastolla istui myös aivan ihanan söpö poika, johon olin palavan ihastunut. Kerran sitten taas tullessani ruokalasta, poika hymyilikin minulle tosi leveästi ja minä onnestani aivan soikeana kipitin nopeasti sinne rappukäytävään, missä sitten tein sellaisen aivan megalomaanisen jiihaa - tuuletuksen. Siis miten sitä kuvailisi : jes jes jes heilutin käsiä ilmassa ja vääntelin kasvoja onnenirvistykseen.  Olin niin keskittynyt siihen veivaamiseen, etten huomannut että se ovi omalle osastolle ovi avoinna ja siinä seisoi 2 miestä aivan hoomoilasena mitä helvettiä oikein täällä tapahtuu?? olin siis 15v. ja se häpeän tunne oli jotain niin kauheaa, miehet nauroivat ja katsoivat vielä perääni. Huh, siis yksinäni siellä rappukäytävässä kauhea meno päällä...no tuo tuli mieleeni vaan tässä, olin sen jo unohtanutkin melkein.

Kävelin kaupungilla ja menin bussiin housujen vetoketju ja napit auki!

Olin käynyt kaupassa vessassa ja vahingossa jättänyt housut auki. Housut olivat vielä kaikenlisäksi korkevyötäröiset ja niissä oli 4 nappia sekä paitani oli hieman lyhyt joten kaikki näkyi... onneksi minulla oli suht pitkä toppatakki ja uskon (ainakin haluan uskoa :D) että se peitti edes sen verran, että kovin moni ei nähnyt. Takki oli siis auki, mutta bussista lähtiessäni huomasit vetskarin..

Vierailija kirjoitti:

Kävelin kaupungilla ja menin bussiin housujen vetoketju ja napit auki!

Olin käynyt kaupassa vessassa ja vahingossa jättänyt housut auki. Housut olivat vielä kaikenlisäksi korkevyötäröiset ja niissä oli 4 nappia sekä paitani oli hieman lyhyt joten kaikki näkyi... onneksi minulla oli suht pitkä toppatakki ja uskon (ainakin haluan uskoa :D) että se peitti edes sen verran, että kovin moni ei nähnyt. Takki oli siis auki, mutta bussista lähtiessäni huomasit vetskarin..

Siis ”huomasin”

Tää ei tapahtunut mulle, vaan mun äidille, mutta mäkin olin mukana.  Äiti oli kaatunut  edellisenä päivänä astuttuaan tiessä olevaan kuoppaan.  Seuraavana päivänä me käveltiin äidin kanssa samaa tietä ja vastaan näkyi tulevan yksi naapurin mies, joka aina hipelöi ja lähenteli naisia ja äiti luonnollisesti inhosi sitä äijää.   Äiti sanoi mulle, että hei se kuoppa mihin eilen kaaduin on just tuossa, ja nyt toi ukko tulee vastaan, mennään äkkiä toiselle puolelle tietä!  Ja samassa äiti astui siihen kuoppaan ja kaatui taas.  Ja se äijä syöksyy sieltä lipevänä auttamaan että "voi voi sattuiks rouvalle pahasti, annas kun autan" ja sitten mukamas pyyhkii lunta äidin takista eli taputtelee ja hivelee lanteita ja takapuolta.

Itse ajoin kerran pyörällä kotiin päin ja yhtäkkiä iski maha ihan kuralle.  Aattelin että ehdin kyllä kotiin asti, mutta sitten tuli ylämäki ja ponnistelin enemmän siinä polkiessani ja silloin valui märkää tuotosta housuihin.  Kääk, en voinut enää istua satulaan, kun en halunnut että se kaikki leviää pitkin pehvaa, joten ajoin sitten melkoisen matkan vielä keskustan läpi polkien koko matkan seisten.  Kyllä sitä moni katsoi, että miks toi noin ajaa.  Oispas tienneet, että no kun on kakat housussa, olin jo aikaihminen.

Ei nyt sinänsä julkisella paikalla, mutta kuitenkin paikassa jossa oli muitakin.

Poikaystäväni asui tuolloin vielä lapsuudenkodissaan perheensä kanssa.

Olin ensimmäisiä kertoja heillä yötä ja aamulla hipsin vessaan, luulin kaikkien vielä nukkuvan.

Vessan ovi oli ihan pienesti rakosellaan ja luulin sen tietysti olevan vapaa.

Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, kun pöntöllä istuikin poikaystäväni veli änkeämässä p askaa pää punaisena.

En sanonut mitään, laitoin vain oven kiinni.

Sama tapahtui myöhemmin uudelleen, tällä kertaa pöntöllä istui poikaystävän isä.

Nyt asumme yhdessä poikaystävän kanssa ja hän asioi aina vessassa ovi auki.

Mistä lie opittua?

Toinen juttu tapahtui kun palasin kaksi päivää kestäneistä bileistä kotiin päin.

Jouduin matkustamaan ensin junalla, jossa tunsin jo vatsassani mouruamista ja myllerrystä.

Tunne paheni kun saavuin kotipaikkakuntani asemalle.

Kauhukseni huomasin, ettei minulla ollut varaa bussiin. Edessä oli liki neljän kilometrin matka kavellen kotiin.

Jouduin pysähdellä vähän väliä, kun tunsin miten meinaa valahtaa housuun. Matka kesti tämän takia liki tunnin.

Ollessani noin sadan metrin päässä kotiovelta, ei sulkijalihas enää kestänyt, vaan housuun tuli täyslaidallinen trööööt-äänen siivittämänä.

Tavaraa pursusi lahkeesta ulos ja kengätkin ihan paskassa.

Luikin kotiin kiertotietä metsikön poikki.

Tämän jälkeen olen aina etsinyt läheisimmän yleisen vessan heti jos mahassa alkaa myllertää.

Harrasta juoksua, mutta kärsin myös ärtyneestä paksusuolen vaivasta. Lenkkireitit pitää hyvin suunnitella, mieluiten metsään, että pääsee puun tai pensaan taakse piiloon, jos hätä yllättää.

Talvella tämä on hankalempaa. Yksi talvi lenkkeilin kevyen liikenteen väylää pitkin, kun iski kova hätä. Lähdin kahlaamaan lumihangessa pensaan taakse. Mainittakoon, että olen yleensä nopea näissä "vessatouhuissa".

Olin saanut just hädän tehtyä ja nostin katseen ylös, niin umpihangessa hiihtää minua kohti hiihtäjä! En siis ollut ladulla  vaan umpihangessa ja latu meni parinkymmenen metrin päässä.

Tuli hieman kiire pois, enkä jäänyt katselemaan, että hiihtikö se hiihtäjä mun p***an päältä, vai palasiko takaisin ladulle.

Pyörittiin kylässä olleen ihastuksen kanssa Kampissa ja olin tosi jännittynyt, söin sit vielä liikaa. Jossakin kohtaa alkoi oksettaa mutta varsinainen tilanne tuli niin nopeasti etten ehtinyt esim. vessaan vaan oksensin kauppakeskuksen lattialle

Aah, muillakin näyttäisi olevan noloja hiihtohissikokemuksia! Itse olen käynyt yllättävän usein Serenassa laskettelemassa siihen nähden, miten surkea tumpelo olen ollut :'D Kerran istuin naruhissiin koko painollani, siis luulin että siihen pitää istua (eikä nojata). No se naruhan jousti ja pyllähdin ihan maahan asti. Samalla perässä on jono ja seuraavat hiihtäjät tulevat niskaan. Ankkurihississä taasen jäin takistani kiinni ja hilauduin makuultani koko mäen ylös. Olen myös onnistunut kolauttamaan ankkurihissin suoraan haarojeni väliin kivuliaasti. Tuolihississä ulkomailla unohdin hypätä pois ajoissa, kun tajusin asian hissi oli jo niin korkealla etten uskaltanut enää hypätä; kiersin tuolissa istuen ympäri ja takaisin mäen alle, missä ihmiset jonottivat vuoroaan ja katselivat kummissaan.

Baarista kotiin kävellessäni iski hirvittävä kakkihätä, kotiin oli vain n 100m, kiihdytin puolijuoksuksi joilloin sitten kaaduin ja PRÖÖÖÖT.. onneksi oli yö eikä ketään tullut rappukäytävässä vastaan.

Teininä koulun kanssa uimahallissa uimapukuni (sellainen niskan takaa solmittava) narut aukesivat altaassa ollessani. 

Ei nyt noloa, hupaisaa ennemminkin, useammankin kerran huomannut vasta junassa/bussissa että t-paita/pusero nurinperin päällä.

Tästä ketjusta olen oppinut, että en koskaan rupea lenkkeilemään!

kahvihuoneen piristys kirjoitti:

Työkaverini kertoo tapahtumaa 80-luvun alusta, kun oma pieni poika kysyy ruuhka-aikaan kovaan ääneen kaupan kassajonossa:"äiti, miksi sä pussasit isin pippeliä".

Nuori äiti oli mennyt paniikkiin ja lähtenyt kaupasta lapsi kainalossa ilman ostoksia.

Oli poika ilmeisesti muutamaa päivää aikaisemmin kävellyt makkariin väärään aikaan.

Tuo on niin ikivanha urbaanilegenda, ettei jaksa naurattaa eikä naurattanut silloinkaan kun ekan kerran kuulin tuon 2000-luvun alussa yhden sun toisen kertomana. Mikään muu ei aiheuta niin synkkiä väreitä kuin lasten möläykset vanhempien seksielämästä ja miten niille jutuille pitää muka vielä punastella ja voivotella niin kauhean teennäisesti. Jos ensin on touhuttu sängyssä välittämättä voisiko lapsi nähdä jotain, niin sitten ei muka kuitenkaan osata sheivata tilannetta. Se on vain "Nyt sit katsotaan mitä puhutaan ja näit omiasi" jos lapsi möläyttää jotain ja usein ne kans keksii todella paljon juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Aah, muillakin näyttäisi olevan noloja hiihtohissikokemuksia! Itse olen käynyt yllättävän usein Serenassa laskettelemassa siihen nähden, miten surkea tumpelo olen ollut :'D Kerran istuin naruhissiin koko painollani, siis luulin että siihen pitää istua (eikä nojata). No se naruhan jousti ja pyllähdin ihan maahan asti. Samalla perässä on jono ja seuraavat hiihtäjät tulevat niskaan. Ankkurihississä taasen jäin takistani kiinni ja hilauduin makuultani koko mäen ylös. Olen myös onnistunut kolauttamaan ankkurihissin suoraan haarojeni väliin kivuliaasti. Tuolihississä ulkomailla unohdin hypätä pois ajoissa, kun tajusin asian hissi oli jo niin korkealla etten uskaltanut enää hypätä; kiersin tuolissa istuen ympäri ja takaisin mäen alle, missä ihmiset jonottivat vuoroaan ja katselivat kummissaan.

Älä ikinä mene laskettelemaan.

Odotin työpäivän päätteeksi bussia pysäkillä, vilkkaan tien varrella. Liikenteen melu oli sen verran kova, että päästin kunnon sarjatulet. Pysäkkikatoksen vieressä seisoi nuori mies, joka kääntyi katsomaan minua järkyttyneenä. Olin ollut satavarma, että onnistuin piilottamaan pierut liikenteen melun joukkoon. 

Olin aivan kuin ei mitään.  Nolotti kuitenkin tajuttomasti. Ei ollut mistään pikku prutkusta kyse..

Kesken ylioppilaskokeiden salissa päästin ihan tajuttoman pierun...se vaan karkasi. Kuului ja haisi. Hieman hävetti

Menin joskus laskettelukeskuksessa rinteessä olon jälkeen väsyneenä mökkiin. Riisuin siinä rauhassa kenkiä ja hyräilin jotain. Ihmettelin kun oli hiljaista, koska muu perhe oli kuitenkin sisällä. No oli joo tosiaan, mutta ei minun perheeni! Kulman takaa kurkisti kauhistunut rykelmä silmiä. Äkkiä vaan monot jalkaan pahoitellen, ja ulos! Mökit olivat hyvin paljon toistensa näköisiä siinä rivissä.