Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olipa fiksu mies Hesarin yleisönosastolla tänä aamuna - imetyksestä :)
29.03.2006 |
Hesarin yleisönosastossa on nyt muutaman kerran kirjoitettu tuosta vanhempainvapaan jakamisesta, siitä uudesta esityksestä. Muutama päivä sitten joku kirjoitti esityksen olevan ristiriidassa STM:n imetyssuositusten kanssa. Ideahan tuossa vanhempainvapaahommassa oli jokseenkin niin, että jos äiti jatkaa äitiysvapaan jälkeen vanhempainvapaalla, vanhempainpäiväraha on 80% palkasta ja jos isä, vanhempainrahan suuruus on 90%.
Siihen joku sitten kommentoi, että kuinka käy imetyssuositusten: jos äiti lähtee töihin äitiysvapaan päätyttyä, lapsi on jotain 3 kk, ja sitten pitäisi täysimettää sinne puoleen vuoteen saakka. Ja siinä isä ei voi äitiä korvata.
Nyt sitten joku fiksu mies kommentoi, että kyllähän voi: äiti vain lypsää maitoa pakkaseen ja isä juottaa sen sieltä vauvalle. Onko se näin yksinkertaista? Onnistuisiko teiltä?
Minulta ei. Jos ajattelen, että maitoa pitäisi lypsää työpäivien + työmatkojen ajaksi, pitäisi sitä riittää viideksi päiväksi viikossa 9-10 tunnin ajaksi - jos siis aikoo pitää kiinni siitä täysimetyssuosituksesta. Ja missä välissä lypsää, jos vauvaa imettää aamulla ennen töihin lähtöä, illalla töistä tultua, pitkin iltaa ja yön? Kun eihän lypsämällä minulla ainakaan maitoa niin paljon tule kuin jos vauva sitä suoraan itse imisi. Pakko olisi lypsää työpäivän aikana. Ja minulla ainakin lypsäminen käy tosi hitaasti, siinä saattaa vierähtää tuntikin.
Mitähän työnantajat sanoisivat, jos kaikki äidit tulisivat töihin sen äitiysvapaan jälkeen ja lypsäisivät siellä pari-kolme kertaa päivässä tunnin kerrallaan :) Ja se pumpulla pumppaaminen sattuu ainakin minulla tosi paljon, en minä sitä ilokseni tee. Toki silloin lypsän, jos olen johonkin menossa käymään ja isä syöttää lasta vaikka sillä aikaa (ensimmäinen tällainen taisi olla kaupoissa ja kirppareilla käynti joskus vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen).
Yksinkertaisempaa olisi tietenkin antaa korviketta - jos siis vanhemmat päätyisivät siihen, että isä sen vanhempainvapaan pitää eikä äiti. Mutta siinäpä sitten olisi romukopassa ne imetyssuositukset.
Ottamatta nyt siis kantaa siihen, onko korvikkeen anto kannattavampaa kuin imetys. Tämä oli vain spekulaatiota tuon miehen kirjoitukseen siitä, että isän imettäminen on yksinkertaista..
Kommentit (72)
Vierailija:
Vierailija:
Meillä oli esikoisen syntymän aikoihin siitä poikkeuksellinen ja onnellinen tilanne, että olimme molemmat kotona ja hoidimme vauvaa tasa-arvoisesti puoliksi. Ja niin vain minunkin oli vanhana feministinä myönnettävä, että minä olin se " lähivanhempi" saman tien. Niin se vain menee, että minusta tuli automaattisesti vauvan elämän ykkösihminen. Sen jälkeen, kun tuon tajusin olen alkanut myös ajatella, että ehdottomasti vauvan elämän ensimmäinen vuosi kuuluu äidille. Isän vuoro tulee sitten myöhemmin.Tuosta olen aivan samaa mieltä.
Itse aiheeseen: olen täysimettänyt lapsiani 6 kk ja osittaisimettänyt pitkään sen jälkeen eikä koskaan ole ollut maito vähissä, mutta pumppaamalla en ole koskaan saanut juuri mitään. En edes silloin, kun rinta on kivikova ja täysi. Pumppausidea ei siis mieletäni kuulosta kovin yleispätevältä ja -kätevältä ratkaisulta.
Ja tuosta muusta: se lähivanhemman vaihtuminen on vauvalle kova paikka, ja tässä mallissa se tapahtuisi helposti monta kertaa ensimmäisen elinvuoden aikana. Ensin äiti äitiyslomalla, sitten isä vanhempainvapaalla, ja monesti sitten kumminkin taas äiti hoitovapaalla. Ja ehkä piankin sitten päivähoitokuviot, jotka taas rikkovat sen turvallisen kiintymyssuhteen perustaa. Periaatteessahan lähivanhempaa ei pitäisi vaihtaa ollenkaan ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana. Kyllähän lapset tuota renkkaamista jossain määrin kestävät, mutta onkohan tuo nyt ihan perusteltua oikein kannustaa siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Millä tavoin feministiset ajatukset liittyvät siihen kokeeko äiti itse olevansa nro 1 vauvansa elämän alkutaipaleella vai ei?
Kyllä minulla ainakin feministiset ajatukset vaikuttivat siihen, että ajattelin, että mies on vauvalle ihan yhtä hyvä hoitaja jne. Mutta oman lapsen syntymän jälkeen tajusin, että ei tämä ole tasa-arvokysymys. Tasa-arvo on eri juttu kuin biologiset tosiasiat. Vauvalle äiti on luonnostaan parempi hoitaja ja toki siis sillä varauksella, että äiti on henkisesti ja fyysiseti terve jne.
Vierailija:
On aivan hölynpölyä puhua hormonaalisista siteistä ym. vastasyntyneen ja äidin välillä. Eikä se tunnu mitään merkitsevän yhteiskunnalle silloin mitään kun vauvoja pakko-adoptoidaan joiltain äideiltä, esim. vammaisilta.
Ensinnäkin, symbioosivaihe äidin ja vauvan välillä ei ole hölynpölyä eikä subjektiivista tunnehölinää, vaikka te, joilta se on jäänyt kokematta, kernaasti haluaisitte niin uskoa. Se on biologiaa ja psykologiaa, tutustukaapa vaikka ihan lukion psykan oppimäärään tai johonkin kasvatusalan kirjaan. Kaikilla naisilla ei tätä tunnesidettä ole, mutta normaalilla naisella on.
Noita vammaisten pakkoadoptioita on kuule ollut joskus 50-luvulla. Tervetuloa tälle vuosituhannelle.
Vierailija:
Vierailija:Millä tavoin feministiset ajatukset liittyvät siihen kokeeko äiti itse olevansa nro 1 vauvansa elämän alkutaipaleella vai ei?
Kyllä minulla ainakin feministiset ajatukset vaikuttivat siihen, että ajattelin, että mies on vauvalle ihan yhtä hyvä hoitaja jne. Mutta oman lapsen syntymän jälkeen tajusin, että ei tämä ole tasa-arvokysymys. Tasa-arvo on eri juttu kuin biologiset tosiasiat. Vauvalle äiti on luonnostaan parempi hoitaja ja toki siis sillä varauksella, että äiti on henkisesti ja fyysiseti terve jne.
Ei ole mitään perusteita väitteelle, että äiti on " luonnostaan" parempi hoitaja vauvalle.
Vierailija:
Vierailija:
On aivan hölynpölyä puhua hormonaalisista siteistä ym. vastasyntyneen ja äidin välillä. Eikä se tunnu mitään merkitsevän yhteiskunnalle silloin mitään kun vauvoja pakko-adoptoidaan joiltain äideiltä, esim. vammaisilta.
Ensinnäkin, symbioosivaihe äidin ja vauvan välillä ei ole hölynpölyä eikä subjektiivista tunnehölinää, vaikka te, joilta se on jäänyt kokematta, kernaasti haluaisitte niin uskoa. Se on biologiaa ja psykologiaa, tutustukaapa vaikka ihan lukion psykan oppimäärään tai johonkin kasvatusalan kirjaan. Kaikilla naisilla ei tätä tunnesidettä ole, mutta normaalilla naisella on.
Noita vammaisten pakkoadoptioita on kuule ollut joskus 50-luvulla. Tervetuloa tälle vuosituhannelle.
Naisen tunneside vauvaan voi olla täysin normaali, olematta kuitenkaan yhtään sen läheisempi kuin isän tunneside omaan lapseensa.
Vammaisten pakko-adoptioita tapahtuu yhä edelleen, tervetuloa todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän kun EI tarkoita sitä, että miehen ja naisen pitäisi olla - tai että he lähtökohtaisesti olisivat - samanlaisia ja täysin samassa asemassa joka alalla. Lapsen saaminen on yksi ala (yksi niistä harvoista), joilla mies ja nainen tulevat olemaan täysin eri asemissa, ainakin niin pitkään kun lapset edelleen kasvavat naisen kohdussa ja ne sieltä jollain keinolla ulos saadaan. Sille ei voi kukaan mitään. Jos ei kelpaa, tehkää valitus Jumalalle/Jahvelle/Allahille/jollekin muulle taholle, joka on asiasta vastuussa.
Ei ole millään tavalla feministisen ideologian mukaista, että nainen menisi töihin heti vauvan synnyttyä, jättäisi imettämättä tms. Jotkut feministit toimivat näin, kuten myös monet ei-feministit. Siinä on kyse yksilön valinnasta.
Vierailija:
Sehän kun EI tarkoita sitä, että miehen ja naisen pitäisi olla - tai että he lähtökohtaisesti olisivat - samanlaisia ja täysin samassa asemassa joka alalla. Lapsen saaminen on yksi ala (yksi niistä harvoista), joilla mies ja nainen tulevat olemaan täysin eri asemissa, ainakin niin pitkään kun lapset edelleen kasvavat naisen kohdussa ja ne sieltä jollain keinolla ulos saadaan. Sille ei voi kukaan mitään. Jos ei kelpaa, tehkää valitus Jumalalle/Jahvelle/Allahille/jollekin muulle taholle, joka on asiasta vastuussa.
Ei ole millään tavalla feministisen ideologian mukaista, että nainen menisi töihin heti vauvan synnyttyä, jättäisi imettämättä tms. Jotkut feministit toimivat näin, kuten myös monet ei-feministit. Siinä on kyse yksilön valinnasta.
Feministisen ideologian mukaista on, että nainen SAA ITSE PÄÄTTÄÄ mitä tekee lapsen syntymän jälkeen. Mikäli HÄN ITSE HALUAA, tulee hänellä olla mahdollisuus siirtyä takaisin työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette nyt jumittuneet jauhamaan " aidan seipäästä" . Äiti saa tuntea symbioosia tai olla tuntematta. Mutta se ei vaikuta siihen, ketä vauva itse pitää lähivanhempanaan. Vauva ei ole valmis vaihtamaan lähivanhempaa kolmen kuukauden iässä ja sitten taas parin kuukauden päästä takaisin. Vanhemmat voivat kyllä kokea tämän hyväksi ratkaisuksi itselleen, mutta nythän pitäisikin keskustella siitä, mikä on vauvan parhaaksi.
Vierailija:
Olette nyt jumittuneet jauhamaan " aidan seipäästä" . Äiti saa tuntea symbioosia tai olla tuntematta. Mutta se ei vaikuta siihen, ketä vauva itse pitää lähivanhempanaan. Vauva ei ole valmis vaihtamaan lähivanhempaa kolmen kuukauden iässä ja sitten taas parin kuukauden päästä takaisin. Vanhemmat voivat kyllä kokea tämän hyväksi ratkaisuksi itselleen, mutta nythän pitäisikin keskustella siitä, mikä on vauvan parhaaksi.
Vauva tarvitsee ennenkaikkea ravintoa ja rakkautta. Tätä pystyy useampikin ihminen tarjoamaan hänelle. Töissä käyvä vanhempi tuskin jää vauvalle niin vieraaksi etteikö " lähi-vahdin vaihto" onnistuisi 3 kk:n jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
biologisista seikoista huolimatta se lähivanhempi. Itse olen saanut lapsen muutamia kuukausia sitten ja olen ollut kotona ja olen hyvin läheinen vauvamme kanssa ja tästä huolimatta voin sanoa, että mieheni olisi ihan yhtä varteenotettava vaihtoehto.
Ainoa, mitä minun hormoonini ja biologia mieheen verrattuna antavat tässä vauvasuhteessa enemmän psyykkisellä tasolla on enemmän hysteeristä huolta vauvasta. Mies ottaa paljon rennommin ja vauva tykkää.
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Millä tavoin feministiset ajatukset liittyvät siihen kokeeko äiti itse olevansa nro 1 vauvansa elämän alkutaipaleella vai ei?
Esimerkkinä serkku-tyttöni, jolla tunteet eivät menneet tätä sinun ainoana oikeana pitämääsi kaavaa mukaillen. Hän koki keski-vaikean masennuksen ja lähti töihin, joka oli helpottava ratkaisu heidän perheelleen. Isä otti vanhemman nro 1 -roolin ja hienosti sujui. Vauva on nyt tarmokas ekaluokkalainen, jolla täysin normaalit ja lämpimät välit molempiin vanhempiinsa. Molemmat vaikuttaisivat olevan yhtä läheisiä.