Vanhempani pahoittivat mielensä, koska heitä ei ole kutsuttu appeni hautajaisisiin

Ennen kaikki tutut saivat päästä kunnioittaa vainajaa, jossain päin Suomea se on vieläkin toivottu asia. Mutta nykyinen kehitys on muuttanut suuntaansa, ollaan vain kuolleen puolison tahdossa, tai lasten ja kielletään muiden kunnioitus vainajaa kohtaan, eikä haluta paikalle kuin läheiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ruokapidot????!!!

Hautajaisten muistotilaisuudessa on tapana tarjota ruokaa, jäkiruuaksi kakkua ja kahvia. Sitten siellä muistellaan vainajaa, ystävät kertovat hauskoja juttuja vuosien takaa ja jotain tuoreempaakin tarinaa. Lapset muistelevat vanhempaansa, nauretaan ja itketään. Ollaan onnellisia siitä, että saatiin tuntea sellainen ihminen kuin se vainaja eläissään oli. Tunnetaan kiitollisuutta siitä, että hänellä oli  paljon ystäviä ja läheisiä sukulaisia.

Sellaisia ovat ne hautajaiset, joita kutsutaan viimeiseksi juhlaksi.

Ei ne hautajaiset silti mitkään pidot ole. Todella epäkunnioittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että verisukulaiset kutsuttu (+ puolisot) tiukasta lähipiiristä.

Sanoin, mutta se ei auttanut. Kun yritin sanoa vanhemmilleni, että jos heidät kutsuttaisiin niin silloin pitäisi kutsua myös kahden muun miniän vanhemmat, vanhempani inttivät, että heidän suhteensa voisi tehdä poikkeuksen, koska he ovat tunteneet appeni paljon pidempään kuin muiden miniöiden vanhemmat. Tässä kohdin minun teki mieli sanoa vanhemmilleni, että pidän heitä itsekkäinä.

Kuinka kauan he tunsivat sitten appesi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ei se määrä vaan laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ruokapidot????!!!

Hautajaisten muistotilaisuudessa on tapana tarjota ruokaa, jäkiruuaksi kakkua ja kahvia. Sitten siellä muistellaan vainajaa, ystävät kertovat hauskoja juttuja vuosien takaa ja jotain tuoreempaakin tarinaa. Lapset muistelevat vanhempaansa, nauretaan ja itketään. Ollaan onnellisia siitä, että saatiin tuntea sellainen ihminen kuin se vainaja eläissään oli. Tunnetaan kiitollisuutta siitä, että hänellä oli  paljon ystäviä ja läheisiä sukulaisia.

Sellaisia ovat ne hautajaiset, joita kutsutaan viimeiseksi juhlaksi.

Ei ne hautajaiset silti mitkään pidot ole. Todella epäkunnioittavaa.

Kyllä ne ovat nimenomaan pidot! Synonyymeja ovat juhla-ateria, juhla, runsas ateria, kestit ja kekkerit. Olenaista on se, että ruoka ei lopu kesken ja puhetta riittää. Pienessä muistotilaisuudessa jokainen miettii, että tämäkin kupillinen kahvia on pois omasta perinnöstä - siksi osa ei järjestä juhlia, koska haluaa itselleen jokaisen vainajan aikanaan säästämän euron.

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ai että jos vainaja on inhonnut juhlia niin pitää silti järjestää mahdollisimman isot hautajaiset kun se vaan kuuluu asiaan ja näyttää hyvältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ei se määrä vaan laatu.

Totta. Osa haluaa, että hautajaisissa on mahdollisimman ankeaa ja vähän väkeä, oikein arkista menoa. Ja osa haluaa, että hautajaisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat tulla mukaan juhliin ja muisteloihin. Ahneet perilliset eivät järjestä muistotilaisuutta kuin itselleen. Heille huonokin laatu on laatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ei se määrä vaan laatu.

Totta. Osa haluaa, että hautajaisissa on mahdollisimman ankeaa ja vähän väkeä, oikein arkista menoa. Ja osa haluaa, että hautajaisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat tulla mukaan juhliin ja muisteloihin. Ahneet perilliset eivät järjestä muistotilaisuutta kuin itselleen. Heille huonokin laatu on laatua.

Taidat ite olla ahne, kun mieleesi edes juolahtaa moinen. Mielummin 5 tosiystävää kuin 1000 muka-kaveria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ai että jos vainaja on inhonnut juhlia niin pitää silti järjestää mahdollisimman isot hautajaiset kun se vaan kuuluu asiaan ja näyttää hyvältä?

Jos vainaja on eläissään inhonnut juhlia, niin todennäköisesti hänellä ei edes ole ystäviä, jotka juhlii tulisivat. Edelleen hautajaisissa ja etenkin muistotilaisuudessa näkyy se, millaisen elämän ihminen on elänyt. Synkkä ja pessimisti saa pienet hautajaiset, paljon rakastanut, elämästä nauttinut ja muita onnelliseksi tehnyt saa isot hautajaiset. Hyvän ja lämpimän ihmisen hautajaisissa nauretaan ja lauletaan, ankean ihmisen hautajaiset eivät paljoa arjesta eroa, juhlavierailla on kiire muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ei se määrä vaan laatu.

Totta. Osa haluaa, että hautajaisissa on mahdollisimman ankeaa ja vähän väkeä, oikein arkista menoa. Ja osa haluaa, että hautajaisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat tulla mukaan juhliin ja muisteloihin. Ahneet perilliset eivät järjestä muistotilaisuutta kuin itselleen. Heille huonokin laatu on laatua.

Taidat ite olla ahne, kun mieleesi edes juolahtaa moinen. Mielummin 5 tosiystävää kuin 1000 muka-kaveria.

5 tosiystävää, joita ei edes kutsuta hautajaisiin, koska halutaan säästää.

Kun mun isäni kuoli, äitini soitti heille, jotka halusi kutsua. Sinne tuli vaan isäni siskot ja veljet puolisoineen, ei enää heidän lapsiaan kutsuttu. Samoin pari lähintä naapuria ja äitini siskot puolisoineen, ei heidän lapsiaan. Lisäksi tietenkin me lapset perheinemme. Ei mun miehen vanhemmat siitä loukkaantuneet, laittoivat adressin. Kun minun appeni kuoli, hautajaiset pidettiin ihan vain lähipiirissä, eli anoppi ja sitten anopin ja apen lapset puolisoineen ja lapsineen. Appi oli pitkään huonossa kunnossa, ja puhui jo kauan meille, millaiset hautajaiset haluaa. Musta hautajaiset ei ole sellainen juhla, johon mennään vaan, eikä ainakaan itselleni tulis mieleenkään mennä kuokkimaan, ei ne nyt mitään hauskoja juhlia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ai että jos vainaja on inhonnut juhlia niin pitää silti järjestää mahdollisimman isot hautajaiset kun se vaan kuuluu asiaan ja näyttää hyvältä?

Jos vainaja on eläissään inhonnut juhlia, niin todennäköisesti hänellä ei edes ole ystäviä, jotka juhlii tulisivat. Edelleen hautajaisissa ja etenkin muistotilaisuudessa näkyy se, millaisen elämän ihminen on elänyt. Synkkä ja pessimisti saa pienet hautajaiset, paljon rakastanut, elämästä nauttinut ja muita onnelliseksi tehnyt saa isot hautajaiset. Hyvän ja lämpimän ihmisen hautajaisissa nauretaan ja lauletaan, ankean ihmisen hautajaiset eivät paljoa arjesta eroa, juhlavierailla on kiire muualle.

Sitten sun, ilkeän trollin hautajaisissa on ihmisiä miinusmerkkinen lukema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ruokapidot????!!!

Kyllä meidänkin isän hautajaisissa oli ruoka. Tilaisuus kesti useamman tunnin ja jotkut sukulaiset tulivat 400 km päästä päiväseltään. Mutta meidän koko kylästä ei olisi löytynyt tilaa, joka vetäisi 150 henkeä, paitsi koulun sali, mutta sinne on hankala järjestää ruoka, kun koululla ei ole omaa keittiötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ai että jos vainaja on inhonnut juhlia niin pitää silti järjestää mahdollisimman isot hautajaiset kun se vaan kuuluu asiaan ja näyttää hyvältä?

Jos vainaja on eläissään inhonnut juhlia, niin todennäköisesti hänellä ei edes ole ystäviä, jotka juhlii tulisivat. Edelleen hautajaisissa ja etenkin muistotilaisuudessa näkyy se, millaisen elämän ihminen on elänyt. Synkkä ja pessimisti saa pienet hautajaiset, paljon rakastanut, elämästä nauttinut ja muita onnelliseksi tehnyt saa isot hautajaiset. Hyvän ja lämpimän ihmisen hautajaisissa nauretaan ja lauletaan, ankean ihmisen hautajaiset eivät paljoa arjesta eroa, juhlavierailla on kiire muualle.

Miten ihmeessä sinä päättelet, että juhlia inhoavalla ihmisellä ei ole ystäviä? Etkö sinä tapaa ystäviäsi muualla kuin juhlissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ai että jos vainaja on inhonnut juhlia niin pitää silti järjestää mahdollisimman isot hautajaiset kun se vaan kuuluu asiaan ja näyttää hyvältä?

Jos vainaja on eläissään inhonnut juhlia, niin todennäköisesti hänellä ei edes ole ystäviä, jotka juhlii tulisivat. Edelleen hautajaisissa ja etenkin muistotilaisuudessa näkyy se, millaisen elämän ihminen on elänyt. Synkkä ja pessimisti saa pienet hautajaiset, paljon rakastanut, elämästä nauttinut ja muita onnelliseksi tehnyt saa isot hautajaiset. Hyvän ja lämpimän ihmisen hautajaisissa nauretaan ja lauletaan, ankean ihmisen hautajaiset eivät paljoa arjesta eroa, juhlavierailla on kiire muualle.

Meidän isän hautajaisiin olisi tullut varmaan 200 ihmistä, jos hänen kaikki ystävänsä olisivat päässeet. Mutta kun osa ei päässyt siksi, että olivat jo ehtineet jo kuolla itse ja osa sen verran huonossa kunnossa, etteivät pystyneet tulemaan. Iäkkäällä ihmisellä on iäkkäät ystävät. Isä halusi aina pitää syntymäpäivänsä ja juhli viimeisinä vuosinaan joka vuosi läheisempien kesken. Mutta hautajaisistaan hän toivoi aina pieniä. Ei se onnistunut, kun niitä elossa olevia kynnelle kykeneviä jotka pitivät itseään läheisenä, löytyi kuitenkin vielä silti paljon. 

Minä taas en pidä juhlista, eikä minulla ole ystäviäkään. Se on oma valintani. Minua ahdistaa liian läheiset suhteet. Olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, mutta pidän sellaisen rajan, että vapaaehtoistyössä, kursseilla, töissä yms. nämä ihmiset rajoittuvat vain sinne. En halua heitä omaan elämääni. Viihdyn itseni kanssa niin hyvin. Olen sen verran itsekäs, etten jaksa kuunnella muiden murheita enempää kuin noissa tapahtumissa on pakko. 

En oikein ymmärtänyt vanhempiesi logiikkaa. Tuolla perusteella olisi pitänyt kutsua naapuritkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ei se määrä vaan laatu.

Totta. Osa haluaa, että hautajaisissa on mahdollisimman ankeaa ja vähän väkeä, oikein arkista menoa. Ja osa haluaa, että hautajaisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat tulla mukaan juhliin ja muisteloihin. Ahneet perilliset eivät järjestä muistotilaisuutta kuin itselleen. Heille huonokin laatu on laatua.

Taidat ite olla ahne, kun mieleesi edes juolahtaa moinen. Mielummin 5 tosiystävää kuin 1000 muka-kaveria.

5 tosiystävää, joita ei edes kutsuta hautajaisiin, koska halutaan säästää.

Kuka tässä ketjussa on muka sanonut näin? Keksit asioita omasta päästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ei se määrä vaan laatu.

Totta. Osa haluaa, että hautajaisissa on mahdollisimman ankeaa ja vähän väkeä, oikein arkista menoa. Ja osa haluaa, että hautajaisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat tulla mukaan juhliin ja muisteloihin. Ahneet perilliset eivät järjestä muistotilaisuutta kuin itselleen. Heille huonokin laatu on laatua.

Ehkä tässä tapauksessa on ajateltu anopin kukkaroa? Kaikki eivät ole varakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä appiukon hautajaisiin oli "avoin kutsu" eli kuolinilmoituksessa toivotettiin kaikki tervetulleiksi. Vieraita ruokapidoissa oli noin 150 ja kaikille riitti ruokaa. Meistä oli lohdullista nähdä, miten monta elämää appiukko oli eläissään koskettanut niin paljon, että he halusivat tulla hyvästelemään. Haudalla oli vielä enemmän väkeä, kaikki eivät tulleet muistotilaisuuteen.

Jotenkin surullinen se elämä, jonka loppu pyritään piilottamaan vetoamalla siihen, että ei hän olisi pitänyt suurista juhlista.

Ei se määrä vaan laatu.

Totta. Osa haluaa, että hautajaisissa on mahdollisimman ankeaa ja vähän väkeä, oikein arkista menoa. Ja osa haluaa, että hautajaisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat tulla mukaan juhliin ja muisteloihin. Ahneet perilliset eivät järjestä muistotilaisuutta kuin itselleen. Heille huonokin laatu on laatua.

Ehkä tässä tapauksessa on ajateltu anopin kukkaroa? Kaikki eivät ole varakkaita.

Näinpä. Ei kaikilla vainajilla ole perittävänä edes hautajaiskulujen verran pääomaa. Vaikka joku talo olisikin, ei sitä saa heti myytyä ja lasku hautajaisista tulee aika pian. Eikä lesken kotia kai kukaan halua hautajaisten takia myydä? Eikä edes voi, mutta älytöntä ajatella, että pitää järjestää isot hautajaiset ja vaikka myydä vainajan omaisuutta tai ottaa lainaa. Kun tämä ei ole mikään pakko. Aikaan, jolloin koko kylä tuli hautajaisiin, koko kylä myös auttoi niiden laitossa. 

En tajua tuota yhtä jankuttajaa, jonka mielestä on itsekästä järjestää pienet hautajaiset. Vainajan lähipiirillehän se kuolema on kaikista rankin juttu, joten heillä on täysi oikeus päättää, millaisiin hautajaisiin voimavarat (ja rahat) riittävät. Jos he haluavat pitää hautajaiset pieninä, niin vainajan ystävät jne. voivat kunnioittaa vainajaa sitten ihan vain mielessään.