Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani pahoittivat mielensä, koska heitä ei ole kutsuttu appeni hautajaisisiin
12.06.2017 |
Appeni kuoli yllättäen. Olemme järjestelleet perhepiirissä pientä tilaisuutta, jonne tulisivat ainoastaan lähiomaiset (lapset ja heidän kumppaninsa, anopin ja apen sisarukset). Vanhempani pitivät apestani kovasti ja he odottivat kutsua hautajaisiin. He ottivat kutsutta jäämisen loukkauksena ja ajattelivat, ettei anoppi halua olla heidän kanssaan tekemisissä, pidä heitä minkäänlaisina ystävinä jne. Me suremme X:ää niin kovasti myös, miksi emme saa tulla hautajaisiin, äitini kyseli. Vanhempani jopa tiedustelivat minulta, että en kai ole kieltänyt anoppiani kutsumasta heitä hautajaisiin....
Olen nyt tässä kahden tulen välissä. Olen koettanut selittää, että hautajaiset ovat erittäin pienimuotoiset ja muidenkaan lasten puolisoiden vanhempia kutsuta. Ei tunnu auttavan. Eihän 2 ihmistä muuta järjestelyjä mitenkään, vanhempani sanovat.
Minusta anoppi saa päättää, keitä hautajaisiin kutsutaan samoin kuin muut yksityiskohdat. Yritämme tukea häntä kaikin tavoin. Olen siis tässä asiassa "anopin puolella", jos tällaista ilmaisua voi tässä tilanteessa käyttää. En todellakaan ala vihjailla hänelle, että kutsupa myös vanhempani hautajaisiin. En kuitenkaan haluaisi, että vanhempani katkeroituvat syyttä anopille. Miten saisin heidät katsomaan hautajaisasiaa uudesta näkökulmasta?
Kommentit (62)
Sano vanhemmillesi, että on todella törkeää ja lapsellista alkaa haastamaan riitaa tällaisesta asiasta, kun toinen on vasta leskeytynyt. Vetoa normaaliin järkeen ja empatiakykyyn. Siunaustilaisuuteen on haluttu vain perheenjäsenet, ja sitä pitää muiden kunnioittaa. Sano, että jos loukkaantuvat ja katkeroituvat, niin eivät kyllä ole kovinkaan hyvätapaisia ihmisiä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tämä!
Jos itse kuolisin nyt niin luultavasti avoimella kutsulla paikka olisi tupaten täynnä, ja ihmisiä "suremassa". Olin joskus sosiaalinen ja minusta yleensä pidettiin. Totuus on se, että kukaan ihminen ei tunne minua oikeasti tai ole oikeasti arjessa läsnä. Mulle kävis nIin, että kuolemani jälkeen musta alettaisiin välittää.
Ap:lle itse sanoisin vanhemmilleni, että nyt ei ole aika olla itsekäs. Toteaisin, että olen pahoillani myös heidän surustaan, mutta on haluttu järjestää hautajaiset appea ja anoppia kunnioittaen. Lisäisin myös, että kysymyksessä ei ole mitään henkilökohtaista.