Mua on alkanut kuvottaa se että ihmiset tuijottaa puhelintaan kävellessäänkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeasti pidän puhelinta siinä, että voin leikkiä etten huomaa muiden kommentteja. Jep, olen koulukiusattu.

Olen huomannut itsessäni saman. Räplään puhelinta lähinnä silloin, kun olen hermostunut tai hämmentynyt ja haluan näyttää siltä, että keskityn omiin asioihini.

Niin, on helppo ottaa kännykkä esille, jos ei esim. tiedä mitä tehdä jossain tilanteessa ja odottaa muiden reaktiota tilanteeseen sillä aikaa, kun näyttää, että tarkistaisi itse jotain.

Miksi ei voi vain odottaa? Miten toimit vastaavissa tilanteissa ennen älypuhelimia? Vai oletko niin nuori, ettet muusta tiedä? 

En ole tuo kenelle vastaat, mutta ennen älypuhelimia saatoin esimerkiksi olla kirjoittavinani tekstiviestiä, lukevani kauppalistaa, tarkistavinani jotain mukamas tärkeää paperia, hakevani avaimia tai lompakkoa taskusta... onhan näitä.

Kaikenlaisia sijaistoimintoja ihmisillä on, jos tavalla tai toisella hermostuttaa.

Mä katson usein puhelimesta karttaa kävellessä. Tykkään kulkea kaikenlaisia uusia reittejä pitkin enkä halua eksyä, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeasti pidän puhelinta siinä, että voin leikkiä etten huomaa muiden kommentteja. Jep, olen koulukiusattu.

Olen huomannut itsessäni saman. Räplään puhelinta lähinnä silloin, kun olen hermostunut tai hämmentynyt ja haluan näyttää siltä, että keskityn omiin asioihini.

Niin, on helppo ottaa kännykkä esille, jos ei esim. tiedä mitä tehdä jossain tilanteessa ja odottaa muiden reaktiota tilanteeseen sillä aikaa, kun näyttää, että tarkistaisi itse jotain.

Miksi ei voi vain odottaa? Miten toimit vastaavissa tilanteissa ennen älypuhelimia? Vai oletko niin nuori, ettet muusta tiedä? 

Koska ihmisten ilkeämielinen käytös? Nauraminen, pilkkaaminen? 

Olen joo nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just eilen katselin hvuittuneena yhtä nuorta naista, joka naama kiinni puhelimessa luikerteli hitaasti vaeltaen mäkeä ylös. Meinasi ensin kompastua ja sitten kävellä pusikkoon. Mutta ei silti laittanut puhelinta pois...

Taisin olla mää x_x Vastasin työsähköpostiin.

Et sitten siksi hetkeksi voinut pysähtyä? Jos olit nimittäin sinä, niin nopeammin olisi homma hoitunut, kun olisit pysähdyksissä kirjoittanut ja sitten jatkanut ripeästi matkaa. No toivottavati et kävellyt kenenkään päälle tai alle vielä tuon episodin jälkeen...

En ole tuo äskeinen, mutta kirjoitan muistiinpanoja jatkuvasti.

Vaikka olenkin sitten ilmeisesti epäkohtelias ja asosiaalinen, en kuitenkaan ole sokea tai tyhmä. Kirjoitus ja kävely onnistuu samaan aikaan leikiten ja kykenen jopa huomioimaan mitä ympärillä tapahtuu.

Minä pelaan Pokemonia, joten känny on yleensä kävellessä kädessä. En tosin tuijota sitä koko aikaa. Teen pitkiä kävelylenkkejä pelaten samalla. Aion jatkaa ihan samaan malliin.

Vierailija kirjoitti:

Säälittävän näköistähän se on kun ei uskalleta kohdata muita ihmisiä enää ollenkaan.

Musta kyse ei ole uskalluksesta. Meillä on vaan nykyään helpot välineet tarjolla itsemme viihdytykseen. Eikä kyse ole vain viihteestä vaan älypuhelimiin kytkeytyvät myös kasvaneet velvoitteet. Meidän oletetaan olevan helposti saatavilla niin työnantajien, opettajien ja monien muidenkin osapuolten kannalta. Kesken kotimatkan pärähtävä whatapp viesti pomolta voi odottaa kiireistäkin vastausta.

Onko liian vaikeaa astua sivuun pois häiritsemästä muita kun tyydyttää pakko-oireitaan? Muna kädessä keskellä tietä ei ole ihan viisaan ihmisen toimintaa.

Hitto kun ihmiset ei enää vie edes koiriaan ilman puhelimeen näpyttelemistä lenkille, keskitytään puhelimeen eikä yhtään seurata mitä se koira häärää tai tuleeko joku vastaan. Oikeasti mitä niin tärkeää asiaa voi olla, ettei sen aikaa voi ilman puhelinta olla?

Muutama viikko sitten, joku 1-2 luokkalainen käveli puhelin kädessä eikä hetkeksikää nostanu katsettaan puhelimesta. Jäin ihan huvin vuoksi seuraamaan hetkeksi. Ei nostanut senkään jälkeen katsetta kun törmäsi pyöräilijään.

Mainitsin kyllä, että kannattaa välillä katella ympärillekin. (Pyöräiliä oli siis pysähtyny ja katteli taaksepäin kun odotti ilmeisesti jotain kaveriaan tms.)