Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

duunarin kakarat

en-jaksa-enää
11.06.2017 |

Vähänkö jaksaa ottaa päähän! Soittelin tänään meidän ainoalle isovanhemmalle ja kysyin, voisiko hän ottaa meidän kahta alle kouluikäistä lasta edes yhdeksi yöksi kesäloman aikana hoitoon, että saataisiin olla miehen kanssa kahdestaan. Vastaus oli kiemurteleva "no ei se oikein käy, kun omat lomasuunnitelmat miesystävän kanssa on vielä auki".

Jos olisin työtön, niin lapsilla olisi vaikka mitä tukiperheitä, joihin voisi lapset tuupata mutta koska olemme vain tavallinen työssäkäyvä perhe, niin mitään tukea ei ole tarjolla yhtään mistään.

Jos olisin yh, niin lapset olisivat joko isällään viikonloppuisin tai jossain tukiperheissä ainakin kerran kuussa ja saisin bilettää ihan vapaasti.

Nyt olen kärvistellyt jo kuusi vuotta kotona. Lapsettomia vapaita on ollut reilusti alle kymmenen ja tänä vuonna ei ole näköjään tulossa yhtään. Parisuhteella saa kohta pyyhkiä persettä kun kaikki aika menee vain lapsia hoitaessa, eikä yhteistä aikaa ole.

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
11.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämän ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämän ap kirjoitti:

Hei, kaikki ei asu Hesassa ja täälläpäin ei ole tukiperheitä

Niitä aluetoimistoja on kaikkialla suomessa tässä linkki

https://www.pelastakaalapset.fi/ota-yhteytta/aluetoimistojen-yhteystied…

Tuolla sivulla lukee se varsin selvästi "Kunnan sosiaalitoimi voi tilata tukiperhevalmennuksen myös oman kunnan tarpeisiin"

eli jos kunta on tehnyt päätöksen, että työssäkäyvät perheet saavat pärjätä omillaan niin tukea ei ole saatavilla. Tämä kerrottiin meille hyvin suoraan.

Sä tartteet valmennuksen jos haluat perustaa tukiperheen. Tukiperheen käyttäjä ei valmennusta tarvitse

Vierailija
22/22 |
11.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin aikoinaan yh, ihan totaalisesti. Olin toki aviossa, mutta erosin, väkivaltaisesta miehestä.

Minä ja lapseni olimme lähes aina yhdessä. Joskus vein hänet omien vanhempieni luo, mutta hekin asuivat aika kaukana. Eikä minulla ollut autoa, matka junilla ja linja-autoilla kesti kauan ja oli rattaiden kanssa vaivalloista. Nekin hetket olivat tärkeitä, sain hiukan omaa aikaa. Mutta niitä päiviä oli todellakin maksimissaan viikko, puolitoista vuodessa. Päiväkodissakin minulta tivattiin, että kuka hakee lapsen, jos minulle sattuu jotain. Ei ollut ketään, olin muuttanut tyhmyyksissäni kotiseudulta ja tuttavapiiri koostui lähinnä työkavereista. Kai lapsi olisi viety lastenkotiin, jos en olisi tullut hakamaan. Onneksi sellaista ei vaan koskaan tapahtunut. Onneksi sain nuorista työkavereista joskus lapsenvahdin, tai entisestä työkaverista. Pääsin ulos kerran kuussa, mutta ei minulla olisi ollut rahaakaan sen enempään, koska lapsenvahdillekin piti toki maksaa. Haaveilin, että kun lapsi on niin iso, että pärjää yksin hetken kotona, menen töiden jälkeen oluelle :) No, sitten kun se oli mahdollista - ei se ollut niin kovin tärkeää enää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme seitsemän