mistä 40+ löytää rakkauden?
Onko aivan mahdottomuus akateemisen, reippaan, nätin ja naisellisen naisen löytää oikea kumppani?
Suomi24 ja Tinderi tsekattu ja sielunkumppani ei siellä ole tullut vastaan. Työt ja lapset täyttää elämän, baarissa ei minua näe..
Nyt alkaa tämä yksinolo niin sanotusti rittämään, millä ihmeellä te löydätte järkeviä kumppaneita ja mikä on saanut rakkauden sitten alulle kun olette tavanneet? Kaikki neuvot ihastumisesta, kumppanin löytymisestä jne otetaan vastaan. Onko jotain millä voi viestiä olevansa vapaa ja kiinnostunut ja millä miehestä näkee kiinnostuksen?
Kommentit (58)
Voi olla aika haasteellista, riippuen omista kriteereistäsi. Moni kelvollinen nelikymppinen mies on naimisissa. Sen sijaan sinkkuna pyörii paljon itsensä markkinoilta ulos pelanneita miehiä. On alkoholisteja, kouluttamattomia, työttömiä, sairaita, köyhiä ja muuten syrjäytyneitä, jotka eivät naisille kelpaa.
Asian tekee erityisen vaikeaksi, että rajaat netin ja baarit pois mahdollisista tapaamispaikoista.
Kyllä netti vaan on helpoin tapa. Selkeesti vaan ilmoitukseen mitä olet etsimässä ja millainen itse olet, rehellisesti tietenkin.
Juurikin nämä em. tyypit on tullut vastaan netissä. Että nelikymppisenä se hyvien vapaiden miesten porukka on vaan pienempi kuin nuorempana... se on vaan se juttu.
Olen aika hyvin tietoinen siitä millaisen kaverin kanssa viihtyisin, mutta kaveria ei vaan näy missään.. en ole epätoivoinen mutta tuntuu että kivet ja kannot käännetty, olen itsekin aika oman tieni kulkija (ei elämän kova koulu) että miehen on myös minua katseltava ja oltava kumppanina ok, perusmies.
Olisiko lisää rakkausasioita...
Mä olen asennoitunut siihen että elän loppuelämän yksin.
N46
Olen ajatellut että jos joutuisin olemaan yksin koko loppuelämän niin miten ihmeessä sen jaksisin... Vähentyykö kumppanin kaipuu jossain vaiheessa? Vuosien päästä? Haluan pitää toivoa yllä että sielunkumppani löytyy vielä.
Ap
Jos työ ja lapset täyttää elämän, niin mitä sä miehelle teet.
Hommaa kissa.
Aitoa rakkautta kun rapsuttaa ja antaa raksuja.
m45
No työ ja lapset ovat täyttäneet elämän tähän asti.. miehelle toki löytyy aikaa, kun hän löytyy.
Ap
Olen niin allerginen kaikille eläimille. Ja lapsia saa halailla.. mutta on sillä miehellä kuitenkin oma paikkansa..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos työ ja lapset täyttää elämän, niin mitä sä miehelle teet.
ja mitä mies sinulla tartte hoitajaa omille lapsilleen.
Älkää nyt hyvät ihmiset heti lynkatko, en tod etsi vain lastenhoitajaa... sen tiedän mistä lastenhoitajat löytyy.. mun toive oli vaan kysyä neuvoja rakkausasioissa.. :)
Ap
Tuo sielunkumppanuus on ainakin täyttä bullshittiä. On myönnyttävä kompromisseihin mikäli haluaa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos työ ja lapset täyttää elämän, niin mitä sä miehelle teet.
Minusta aika karusti sanottu. Mitä itse saat kumppanilta?
Vaikka itsellänikin työ, lapset, ystävät ja harrastukset vievät aikaani, niin olisin valmis tinkimään ajankäytöstäni sopivan kumppanin osuttua kohdalle. Minäkin kaipaa toista, enemmän tai vähemmän. Näin se on ihminen rakennettu.
Työpaikat paras tapa.
Netissä kaikki valehtelee.
Lentokonesiivouksessa ym. tapasin mieheni. Otapa siitä kesätyö!
En tiedä, tuntuu että kaikki itselle sopivat on jo varattu.
N40
Vaikea rasti. Jos työ ja perhe täyttävät elämäsi, mitä saisit miehestä? Ja mitä mies sinusta saisi irti? Sinun pitäisi todennäköisesti nähdä paljon vaivaa suhteen eteen, ja saada se toinenkin osapuoli tekemään samoin. Osapuoli, jolla on tod näk omat lapset, työ ja elämä jossakin. Ei näillä ajokilometreillä helppoa. Voit toki odottaa siihen asti kun lapset ovat vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset heti lynkatko, en tod etsi vain lastenhoitajaa... sen tiedän mistä lastenhoitajat löytyy.. mun toive oli vaan kysyä neuvoja rakkausasioissa.. :)
Ap
Ei vain lastenhoitajaa? Eli oletat, että uusi mies kuitenkin hoitaa muille miehille tehtailemiasi hänen kannaltaan täysin turhia ja suunnattoman vastenmielisiä elättejä? Hyväksikäyttöä, toivottavasti "rakkautta" ei koskaan löydy sinulle.
Olisin valmis tekemään kompromisseja ja rakentamaan molemmille sopivaa elämää. Onhan sitä nyt tämä maa täynnä uuspeheitä jossa käydään töissä. Että minun työ on vaan sellainen että siellä ei kumppani tule vastaan.. ehkä siksi mainitsin työn, että ei sielläkään miehiä näy.
Pitääkö mun kavereille sanoa että laittakaa sokkotreffeille? Joku häveliäisyys mun pitäisi voittaa, tunnustaa kavereille että haluaisin kumppanin... eron jälkeen olen vaan halunnut olla yksin ja se on nyt muuttumassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työ ja lapset täyttää elämän, niin mitä sä miehelle teet.
Minusta aika karusti sanottu. Mitä itse saat kumppanilta?
Vaikka itsellänikin työ, lapset, ystävät ja harrastukset vievät aikaani, niin olisin valmis tinkimään ajankäytöstäni sopivan kumppanin osuttua kohdalle. Minäkin kaipaa toista, enemmän tai vähemmän. Näin se on ihminen rakennettu.
Normaali ihminen perustaa perheen vasta sitten, kun se toinen on löytynyt. Näin se on ihminen on rakennettu. Sinä olet pelkkä yhäri, joka toimii kuin elukka.
Upup
rakkausasioita kiitos!!
Ap