Kielitieteilijää ihmetyttää, miksi suomalaiset mukautuvat puhumaan englantia esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa ihmisten kanssa, joiden olisi jo pitänyt oppia suomen kieli.
www.iltalehti.fi/kotimaa/201706112200200362_u0.shtml
Kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta ottaa vahvasti kantaa suomalaisten itsetuntoon ja suomen kielen arvostukseen.
Aihe nousi keskusteluun, kun Saarikivi kirjoitti aiheesta Image-lehden esseessään ja kun muun muassa Ilta-Sanomat uutisoi aiheesta.
että englannin kieli ei sinällään tarkoita kansainvälisyyttä. Saarikiven mukaan vain englannin käyttäminen tarkoittaa ajattelun kaventumista.
- Miksi mielestämme on luonnollista, että joku asuu täällä viisitoista vuotta eikä häneltä vaadita edes kielen perustasoa, vaan me itse muokkaamme omaa käytöstämme tämän yhden ulkomaalaisen takia, kysyy Saarikivi Iltalehden haastattelussa.
Saarikivi korostaa, että hän on monikulttuurisuuden kannattaja.
Kommentit (21)
Mistä se asiakaspalvelija tietää kuinka kauan kukin on jo Suomessa ollut plus sitä kutsutaan asiakaspalveluksi ei palvelen ketä haluan ja millä kielellä haluaniksi
Mä en tiedä ihmistä vilkaisemalla minkä maalainen hän on ja kuinka kauan hän on asunut Suomessa. Siksi puhun sitä kieltä, mitä asiakas itse puhuu. Ehkä Saarikivi on selvännäkijä?
Ei ole ainoa tapaus. Tiedän esimerkiksi venäläisiä, jotka ovat olleet maassa yli kymmenen vuotta eivätkä vieläkään ole opetelleet suomea. Tämä on asennekysymys ja oma valinta. Olen samaa mieltä siitä, että näitä ei pidä rohkaista jatkamaan kielitaidottomuuttaan.
Siskoni mies sanoo ettei saa harjoitella suomea koska aina vaihdetaan englanniksi.
Odotan, että asiakaspalvelija Suomessa osaa suomenkielen perusteet. En asioi henkilön kanssa joka ei vaivaudu opettelemaan suomenkieltä, vaikka asuu Suomessa. On myös paljon maahanmuuttajia jotka osaavat suomenkielen, kun ovat saamassa jotain hyvää (sosiaalietuuksia), mutta ovat täysin ummikoita, kun pitäisi hoitaa joku velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä ihmistä vilkaisemalla minkä maalainen hän on ja kuinka kauan hän on asunut Suomessa. Siksi puhun sitä kieltä, mitä asiakas itse puhuu. Ehkä Saarikivi on selvännäkijä?
Kannattaa ehkä lukea juttu ennen kommentointia? Ongelmana ei ole asiakkaiden vaan asiakaspalvelijoiden käyttämä kieli.
Miten se kielitaito pitäisi kielitieteilijän mukaan selvittää? Annetaanko ensin kaavake asiakkaalle täytettäväksi ja sitten vasta keskustellaan?
Veikkaan aika lyhyttä asiakaspalvelijauraa jos jokaiselta asiakkaalta pitäisi kuulustella maassaoloaika ja kielitaito, suomeksi tietysti.
Sieltä tutkijan kammiosta on helppo huudella epäkohtia. Kuitenkaan minkäänlaista ratkaisua ei ole tarjolla.
Jos olisin ulkomaalainen Suomessa ja haluaisin nimenomaan harjoitella suomen kielen taitoani, sanoisin sen suoraan. Sanoisin kahviloissa ja muissa ns. helpon kielen asiakaspalvelutilanteissa sekä uusia ihmisiä tavatessa, että "Haluan puhua suomea, jotta opin sitä." Ja sitten puhuisin sitä sitkeästi.
Minä kantasuomalaisena ilahdun, jos tapaan ulkomaalaisen, jolla on vilpitön halu oppia meidän kielemme. Puhun sitä sitten hitaammin ja helpommin, jotta hän pysyy kärryillä. Pyrin välttämään hankalia sanontoja ja kielikuvia, jotta on helpompi kommunikoida. Jos ko. henkilö haluaa vaihtaa englantiin, se tulee hänen aloitteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se kielitaito pitäisi kielitieteilijän mukaan selvittää? Annetaanko ensin kaavake asiakkaalle täytettäväksi ja sitten vasta keskustellaan?
Veikkaan aika lyhyttä asiakaspalvelijauraa jos jokaiselta asiakkaalta pitäisi kuulustella maassaoloaika ja kielitaito, suomeksi tietysti.
Sieltä tutkijan kammiosta on helppo huudella epäkohtia. Kuitenkaan minkäänlaista ratkaisua ei ole tarjolla.
Ymmärryksessä vikaa? Suomalainen asiakas ei saa suomalaisessa kahvilassa palvelua suomeksi, koska asiakaspalvelija ei suostu suomea puhumaan. Helsingissä tämä on todella tavallista. Nykyisin jään kiusallani jankkaamaan suomeksi, että "mitä täytetty patonki sisältää" ja haluan vastauksen suomeksi. Asiakkaana minulla on siihen oikeus, jos kahvila ei erikseen etukäteen ilmoita, että palvelua ei suomeksi saa.
Parikymppisenä tulen varmaan näkemään sen päivän, jolloin suomen kieli on vähemmistökieli Suomessa.
Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä ihmistä vilkaisemalla minkä maalainen hän on ja kuinka kauan hän on asunut Suomessa. Siksi puhun sitä kieltä, mitä asiakas itse puhuu. Ehkä Saarikivi on selvännäkijä?
Kannattaa ehkä lukea juttu ennen kommentointia? Ongelmana ei ole asiakkaiden vaan asiakaspalvelijoiden käyttämä kieli.
No joo olikin ihan hyvä idea lukea artikkeli. Apn lainaamasta kohdasta sai käsityksen, että ongelmana on suomalaisten puhuminen englanniksi.
Yleensä se kuitenkin menee niin, että ulkomaalaiset eivät saa Suomesta töitä, vaikka olisivat miten ammattitaitoisia, koska heiltä vaaditaan hyvää suomen osaamista. Myös tehtävissä, jossa sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Joku satunnainen ummikko asiakaspalvelija on kyllä aivan poikkeustapaus, ei mielestäni anna aihetta kansalliselle hätätilalle.
Luulen, että Helsingissä joillekin ravintoloille on vain hyötyä englanninkielisestä henkilökunnasta. Monelle asiakkaalle syntyy mielikuva, että ravintola on trendikäs ja nuorekas ja että asiaks itse on cool, kun asioi englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Suomalaisilla tosiaan on huono itsetunto ja etenkään nuoret ihmiset eivät usein pidä Suomesta ja suomalaisuudesta. Englanninkielisestä henkilökunnasta voi myös tulla mielikuva, että he ovat asiantuntijoita ja heidän tekemä ruoka on aidompaa ja parempaa eikä jokin Suomikopio.
Itse puhun englantia sujuvasti, mutta äimistelen kyllä joka kerta kun törmään asiakaspalvelijaan, joka ei suomea osaa. He menettävät ison osan asiakkaista. Vanhempi väki luultavasti vierastaa sellaisia paikkoja.
Ovatko nämä työntekijät sitten sellaisia henkilöitä joiden äidinkieli on englanti? Onko kyseessä ns. teemabaarit vai ihan vaikka joku "Patonki ja pulla"-kahvilat? En tajua miksi kukaan perustaisi Suomeen paikkaa jossa suomalaiset työntekijät puhuisivat englanniksi kaikille asiakkaille, koska ihan vaan siksi.
Voin ja osaan puhua englantia, mutta tuntuisi ihan kuin olisin piilokamerassa jos menisin kahvilaan jossa työntekijän kans puhuisimme englantia vaikka olisimme molemmat suomalaisia.
Kielitieteilijää ihmetyttää, miksi suomalaiset mukautuvat puhumaan ruotsia esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa ihmisten kanssa, joiden olisi jo pitänyt oppia suomen kieli.
Koska nähdään tällainen otsikko?
Vierailija kirjoitti:
Odotan, että asiakaspalvelija Suomessa osaa suomenkielen perusteet. En asioi henkilön kanssa joka ei vaivaudu opettelemaan suomenkieltä, vaikka asuu Suomessa. On myös paljon maahanmuuttajia jotka osaavat suomenkielen, kun ovat saamassa jotain hyvää (sosiaalietuuksia), mutta ovat täysin ummikoita, kun pitäisi hoitaa joku velvollisuus.
Älä eksy sitten meidän Prismaan. Välillä kassat ei osaa sanoa muuta kuin kusi, kusi, ole huva. Vituttaa koska olen myös hakenut kys. paikkaa kunnon työkokemuksella ja kielitaidolla.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että Helsingissä joillekin ravintoloille on vain hyötyä englanninkielisestä henkilökunnasta. Monelle asiakkaalle syntyy mielikuva, että ravintola on trendikäs ja nuorekas ja että asiaks itse on cool, kun asioi englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Suomalaisilla tosiaan on huono itsetunto ja etenkään nuoret ihmiset eivät usein pidä Suomesta ja suomalaisuudesta. Englanninkielisestä henkilökunnasta voi myös tulla mielikuva, että he ovat asiantuntijoita ja heidän tekemä ruoka on aidompaa ja parempaa eikä jokin Suomikopio.
Itse puhun englantia sujuvasti, mutta äimistelen kyllä joka kerta kun törmään asiakaspalvelijaan, joka ei suomea osaa. He menettävät ison osan asiakkaista. Vanhempi väki luultavasti vierastaa sellaisia paikkoja.
No mä en edes kuulu vielä "vanhempaan väkeen", mutta lakkasin käymästä ravintolassa, jossa tiskin takana (pikalounas/takeaway -paikka) oleva nuori nainen, joka näyttää natiivilta suomalaiselta, nakkeli niskojaan ja oli hyvin töykeä. Englantia olisi pitänyt ymmärtää puhua.
Opin englannin pikkulapsena kun asuimme ulkomailla, eli nyt ei ole kyse kielitaidon puutteesta.
Ongelma on oudoissa asenteissa. Mutta nykyään puhun vieraan näköisellekin ihmiselle ensin suomea, aina.
Minä asiakaspalvelijana palvelen asiakasta sillä kielellä, jolla asiakas itse puhuu. Ruotsiakin hyvin auttavasti. Mistä minä tiedän, onko joku asunut täällä 10 vuotta vai onko turisti?
Etelä-Euroopassa aloitan aina laiskuuttani asiakaspalvelutilanteet englanniksi, mutta usein vastineeksi tulee tyly "en puhu englantia". Missä muualla kuin Suomessa kantaväestö alistuu luopumaan omasta kielestäänkin?
Ja se nyt ei vaadi kummoistakaan kielitaitoa, että pystyy palvelemaan suomeksi jossain kahvilassa. Kunhan ymmärtää mitä tilataan ja osaa sanoa "Hei, mitä saisi olla, kiitos, olkaa hyvä, tervetuloa uudelleen". Muistaakseni tästä oli joku juttu telkkarissa, että ne asiakaspalvelijat kyllä suostuisivat opettelemaan ja puhumaan suomea mutta se on usein joku kahvilan omistajan linjaus, että palvelu on vain englanniksi. Outoa.