Lue keskustelun säännöt.
Teini suree puolen vuoden suhteen loppumista kuin maailmanloppua
11.06.2017 |
Ei syö kunnolla, ei nuku kunnolla, ei "huvita" nähdä kavereita. Möllöttää yksin huoneessaan pimeässä ja lukee kirjoja. Ei ulkoile. Tytöllä oli suhde vähän vanhempaan poikaan (tyttö 14 ja poika 16) Suhde loppui kun tyttöni ei ollut valmis seksiin. Poika jätti hänet ja oli viikon päästä yhdessä toisen kanssa.
Miten piristäisin lasta kun mikään ei huvita/kiinnosta? Olen ehdottanut shoppailua, huvipuistoa, elokuvia mutta ei. Ei (varsinkaan noin lyhyen) suhteen loppuminen nyt sentään maailmaa kaada. Mitä sitten, kun alkaa oikeaan suhteeseen ja se päättyy?
Kommentit (84)
Kyllä se on tuossa iässä maailmanloppu. Älä vähättele tyttäresi tuntemuksia, anna hänen surra rauhassa.
Voisit ehkä keksiä jotain tekemistä yhdessä tyttäresi kanssa, sillä oletuksella, että tytär saa päättää. Ole tukena ja läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöhän voisi palata pojan luo ja antaa piparia.
Neljätoistavuotias lapsi? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai matkalippua Thaimaahan.
Kyllä naisenkin pitää tehdä jotain suhteen eteen!
Ihan vaan vähäsen huono läppä. Kiesus mitä idiootteja maa päällään kantaa.
Aikamoisen suosittu pelimies oli jos viikon päästä löytää uuden naisen.
Itselläni meni viimeksi 10kk vaikka yritin kaikkeni.
Äitini oli vähän kuin ap ensirakkauteni suhteen. Totaalisen ymmärtämätön sitä kohtaan, mitä koin ja kuinka tärkeää se oli minulle.
Kun aloitin seuraava suhteen, en puhunut siitä sanallakaan äidilleni pariin vuoteen, mikä loukkasi poikaystävääni paljon. En vaan pystynyt enkä halunnut.
Kun sitten myöhemmin, aikuisempana, olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa, en osannut kertoa siitäkään sen kestäessä enkä edes erosta ennen kuin muutto tuli ajankohtaiseksi ja tarvitsin siihen apua.
Anna tytölle vähän alakomahoolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän keskustelun ekalla sivulla lukee:"27 vastausta", mutta kakkosella 23.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöhän voisi palata pojan luo ja antaa piparia.
Neljätoistavuotias lapsi? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai matkalippua Thaimaahan.
Kyllä naisenkin pitää tehdä jotain suhteen eteen!
Ihan vaan vähäsen huono läppä. Kiesus mitä idiootteja maa päällään kantaa.
Näitä trollaajia on, koska ihmiset reagoi niihin. Kannattaa jättää omaan arvoonsa trollit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta nuoruudestani muistan, että erot olivat tavallaan paljon raaempia ja karumpia kuin aikuisiällä. Varsinkin ensirakkaus oli todella raastava, jota ajattelin silloin tällöin vielä melkein 10 vuoden päästä.
Ensimmäimen parisuhteeni oli about samanikäisenä, 15-vuotiaana. Seurustelimme n. 11 kk ja poika jätti vedoten siihen, että hän haluaa keskittyä nyt vain ystäviin ja musiikkiin. Viikon pästä hänellä oli toinen.
Huolimatta siitä toisesta tytöstä (se itse asiassa auttoi minua pääsemään yli), ne ensimmäiset kolme päivää eron jälkeen olivat hirveät. Harkitsin itsemurhaa. Makasin vain sängyssä, en syönyt mitään ja kävin ainoastaan vessassa. Äitini pakotti minut suihkuun ja syömään lopulta.
Jälkeenpäin ajatellenhan se oli naurettavaa. Mutta siinä hetkessä se oli maailmani loppu. Teini-ikäisenä sitä tuntee asioita ihan sata lasissa, se johtuu aivojen kehityksestä ja kuuluu nuoruuteen.
Älä vähättele tyttäresi surua, ole vain nyt häntä varten. Aika valitettavasti on ainoa asia, joka tuohon auttaa. Mutta älä lyttää hänen kokemustaan, on hyvä että hän näyttää tunteitaan ja opettelee käsittelemään niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että ero poikaystävästä on nostanut esille myös tuskaa isän kuolemasta eli tyttö ei sure pelkästään tätä poikaa ja suhdetta, vaan tunteeseen sekoittuu muutakin jo aiemmin käsiteltyä tai käsittelemättä jäänyttä tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että ero poikaystävästä on nostanut esille myös tuskaa isän kuolemasta eli tyttö ei sure pelkästään tätä poikaa ja suhdetta, vaan tunteeseen sekoittuu muutakin jo aiemmin käsiteltyä tai käsittelemättä jäänyttä tuskaa.
Jatkan vielä, että menetin itsekin isäni lapsena ja se nousee pinnalle jokaisen eron yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14-vuotiaalle on kova paikka ensirakkaudesta luopuminen. Älä vähättele lapsen tunteita. Käy ostamassa tytölle vaikka suklaalevy ja kerro että kuuntelet jos haluaa puhua. Jos ei halua niin ainakin tietää että välität. Olen yläkoulun opettaja ja monet itkut on koululla itketty ihan jo pelkkien ihastusten takia. Ne on nuorille isoja asioita ja monet tarvitsevat vielä aikuisen apua tunteiden käsittelyyn.
Ala soittamaan surullista iskelmää ja juomaan viinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta tytön kohtaamaan ongelmat, kuin aikuinen.
Vähättely ei auta mitään. Toivon että tyttö on keksinyt kirjoittaa ajatuksiaan ja pettymyksiään päiväkirjaan. Osta kynä ja tyhjä kirja. ÄLÄ IKINÄ LUE JOS ETEESI OSUU. Jos et itse kirjoita mitään, voit vaikka huijata tyttöä ja sanoa että kirjoitat ja antaa kirjoitusvälineet tytölle. Toinen mikä auttaa on aika.
Oma äiti yritti lohduttaa kyynisillä kommenteilla ja vähättelyllä, lopuksi pilkkaamalla että olen heikko. Ei auttanut omaan oloon, lähinnä lisäsi vain omaa kummastelua äitiä kohtaan miten kylmästi näkee ja kokee maailman, enkä halua samaan kelkkaan.
Maailmanloppu saa tuntua maailmanlopulta, ensi rakkaus saa tuntua ihanalta. Elämän tapahtumat SAA TUNTUA ja niin pitääkin. Kaikkia tunteita on hyvä oppia käsittelemään, siten niiden toistuessa niistä selviää kun on kehittänyt työkaluja niistä selviämiseen. Ei tänne kukaan heti valmiina synny, kaikki pitää opetella.
Minulla oli sovitusti tavaroita lapsuuskodissani ja äitini heitti siivotessaan ensirakkauteni lähettämät kirjeet sekä kaikki valokuvat roskiin. Voitte ehkä vähän arvata, miltä tuntui saada se selville. Muut tavarani kyllä olivat tallella.
Muistan hyvin kun ensirakkauteni jätti minut 2 kuukauden seurustelun jälkeen, olin 19 v. Voi luoja, itkin katkerasti monta viikkoa ja surin vuoden. Suhteita ja ikäviä eroja ollut sen jälkeenkin, mutta samanlaista sydämensärkymisen (kirjaimellisesti) tunnetta ei ole ollut tähän 35 vuoden ikään mennessä. Sellaisia ne ensirakkaudet ovat.
Älä missään tapauksessa vähättele asiaa, teinille se on oikeasti mailmanloppu. Itse surin ensirakkauden päättymistä vuosia. Ei yhtään auttanut että äiti vähätteli asiaa ja haukkui tuota entistä poikaystävääni. Pahinta oli se että piti ihan aitoa rakkauttani jonain merkityksettömänä teinihömpötyksenä.
So typical for the age...Kyllä se siitä !
Up.