Lue keskustelun säännöt.
Teini suree puolen vuoden suhteen loppumista kuin maailmanloppua
11.06.2017 |
Ei syö kunnolla, ei nuku kunnolla, ei "huvita" nähdä kavereita. Möllöttää yksin huoneessaan pimeässä ja lukee kirjoja. Ei ulkoile. Tytöllä oli suhde vähän vanhempaan poikaan (tyttö 14 ja poika 16) Suhde loppui kun tyttöni ei ollut valmis seksiin. Poika jätti hänet ja oli viikon päästä yhdessä toisen kanssa.
Miten piristäisin lasta kun mikään ei huvita/kiinnosta? Olen ehdottanut shoppailua, huvipuistoa, elokuvia mutta ei. Ei (varsinkaan noin lyhyen) suhteen loppuminen nyt sentään maailmaa kaada. Mitä sitten, kun alkaa oikeaan suhteeseen ja se päättyy?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa jossa lapset katsoo puolivuotiaasta lähtien TV ohjelmia ja surffaa netissä 4 vuotiaasta lähtien, luulisi nykyään 14v jo tietävän mikä on murrosikä ja hormonit ja miten ne tekee jokaisesta teinistä hormoonipommin, mielialat vaihtelee äärilaidasta toiseen.
Turha syytellä äitiä omista hormonijäiriöistään joita koki itse sata vuotta sitten, kukaan täällä ei vähättele yhtään mitään, mutta martyyrit voisivat itse suhteuttaa hormoninsa muuhun maailmaan, ihmisiä kuolee ja onnettomuuksia sattuu joka päivä, yksittäisen ihmisen sisäinen hormonihäiriö ei maailmaa kaada, varsinkaan koska niitä miljardilla muullakin ihmisellä, samaan aikaan, ja ollut jo sadalla miljardilla ennen tätä...
Päivän sitruuna ja ajatuspoliisi ilmiottautuu palvelukseenne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se ensimmäinen kokemus. Itse selvisin siitä hyppimällä kukasta kukkaan ja huomasin, että aina tulee seuraava bussi.
Etkö sinäkin surisi maailmanloppua?
Sinun tyttäresi on murrosikäinen, jo pelkästään aivorakenteissa murrosikä on yhtä suurta myrskyä ja hermosolujen uudelleen asettumista, kaikki tälläiset tapahtumat tuntuvat todella isoilta. Mun eka suhde 16v:nä kesti kuukauden ja kesti monta vuotta päästä siitä yli, mutta niin vaan aikuisena olen ihan normisuhteissa ollut ja nykyään naimisissa. Ei sitä voi ajatella, että jos murrosiässä ero tuntuu maailmanlopulta ettei sitten isompana osaisi suhtautua samanlaisiin tilanteisiin oikein. Noissahan sitä juuri oppii ja voit olla ylpeä tyttärestäsi ja itsestäsi kasvattajana, että tyttäresi on hienosti pitänyt omat rajansa tässä suhteessa :)
Huvipuistot ja muut ei auta. Ole läsnä, kuuntele, näytä empatiaa, kerro jostain omasta nuoruuden rakkaudesta, kerro kuinka ylpeä olet hänestä, osta suklaata jne. :)
Ei suhteen kesto tai ikä vaikuta siihen miten sen päättymistä suree. Mulla on ollut useampiakin päättyneitä suhteita. Näin vanhemmiten se on helpompaa kun tietää että aika parantaa ja pystyy käsittelemään paremmin asioitaan. Tuossa iässä se on vähän aikaa maailmanloppu. Tätä ei ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna surra rauhssa. Siihen menee oma aikansa. Ole tukena hänelle.
Puolen vuoden suhde merkitsee tuon ikäiselle samaa kuin vuosia kestänyt suhde aikuiselle... Ja teinien kyky kestää pettymyksiä on vielä aika heikko joten ei siinä mitään erikoista ole jos se on nyt vähän siipi maassa.
Mut hei, ainakaan se ei antanut exänsä painostaa sitä seksiin. Hyvää kasvatustyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin pelkästä suhteesta on kysymys, taustalla jotakin, mistä ei osaa/halua kertoa sinulle?
Tyttäresi oli todella fiksu, kun ei suostunut painostukseen.
Minkälaista olisi ollut suhde sellaisen kanssa, joka painostaa seksiin? Ei luultavasti kovin hyvä. Hän teki oikean valinnan.
Kuuntele häntä jos hän haluaa avautua. Anna olla rauhassa, kun sitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi poika oli halunnut heti seksiä. Eikös se yleensä mene niin päin että naiset haluaa suhteessa nopeasti seksiä ja miehet jarruttelevat.
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinäkin surisi maailmanloppua?
Jos maailma loppuu niin tuskin kukaan jää suremaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi poika oli halunnut heti seksiä. Eikös se yleensä mene niin päin että naiset haluaa suhteessa nopeasti seksiä ja miehet jarruttelevat.
Mitä ihmettä nyt oikein lätiset?
Kyllä mä ainakin näin aikuisena vieläkin vähän ikävöin sitä ensirakkautta jonka koin n. 13-14veenä. Ja sillon se tuntui olevan maailman tärkein asia! vuoden muistaakseni oltiin yhdessä ja ero oli kamala asia. Vaikka ton ikästen seurustelu ny voi aikuisen silmään tuntua hömpältä mutta pitää muistaa että sen teinin mielessä se asia on tärkeä eikä yhtään hömppää vaikka eihän 14-veen seurustelun vielä pidä mihkään vakavaan johtaakkaan. Anna tytön ihan rauhassa itkeä paha olo pois. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta on tuon ikäisen elämässä todella pitkä aika. Anna toipumiselle aikaa.
Jos alkaa näyttää siltä, että teini ei kerta kaikkiaan pääse tuosta yli, niin älä silti kehota reipastumaan tms., vaan hanki hänelle apua. Itse surin todella voimakkaasti teininä paljon lyhyemmän suhteen loppumista. En meinannut päästä asiasta millään yli, mukaan tuli myös itsetuhoista käyttäytymistä. Myöhemmin sitä tajusi, että taustalla oli paljon muitakin mieleni ongelmia, ja tuo ero ja hylätyksi tulemisen kokemus vaan "katkaisi kamelin selän". On helpompi selittää paha olonsa itselleen ja muille erolla, kuin käsitellä omia itsetunto-ongelmiaan.
Ei sinun kuitenkaan kannata huolestua vielä, sillä noin pitkän ensimmäisen suhteen loppuminen on tosi iso juttu. Mutta jos hän ei millääm näytä ajan kanssa toipuvan, ei "koita nyt ryhdistäytyä" ole oikea asenne, vaan tilanteeseen pitää pureutua syvemmin.
Ainoa mitä tekisin hienotunteisen surutilan antamisen lisäksi olisi se, että voisin jutella teinin kanssa isästä ja kuinka ikävä on. Siis jos hänestä ei ole pitkään aikaan puhuttu.
Vuoden vanhempi palkinto noin tylylle mutsille.
Hänen maailmansa on juuri loppunut. Teinit ovat perusteellisia etenkin näissä suhdeasioissa. Hyvä, että piti päänsä eikä antanut sille pojalle jättämisen pelossa
Muistan kun olin 14-vuotias ja koin ensimmäisen oikean, todella vahvan ihastumisen. Sen, kun toiselta tuli tekstari ja sydän hyppäsi kurkkuun nähdessäni nimen ruudulla. Se kun nukuttiin yhdessä ja hengailtiin, seksiä ei harrastettu. Olin ollut yli vuoden ihastunut tähän vuotta vanhempaan poikaan, ennen kun hänkin kiinnostui minusta. Ei kauaa pyöritty yhdessä, kun hän aloitti amiksen ja "vaihtoi" minut luokallaan olevaan tyttöön. Kun hän ilmoitti minulle asiasta (tekstarilla, tosi hienosti siis hoidettu) niin romahdin lattialle itkemään ja mulla kesti yli kaksi vuotta, ennen kuin huomasin että en ajatellut häntä enää.
Koin todella vahvat sydänsurut, vaikka olin vasta 14-15 -vuotias. Nyt olen jo aikuinen, hyviä suhteita on pari takana ja tällä hetkellä olen ihmisen kanssa, jota rakastan. Silti, _ikinä_ enää en ole kokenut samanlaista, ehkä liiankin vaaleanpunaisten lasien takaa koettua ihastumista kehenkään. Siinä kun kerran pääsi niin korkeaan huumaan, josta sitten lyötiin yhdellä lauseella polvilleen niin jotenkin oppi, että ei päästä tunteitaan liian suuriksi liian nopeasti.
Pahinta mitä tytöllesi nyt voit tehdä, on kertoa, että kasvettuaan aikuiseksi hän löytää oikean suhteen. Tämä suhde oli hänelle oikea, aito ja opetusta toisen kanssa elämiseen. Ehkä tyttö ihan oikeasti välittää pojasta todella paljon ja totta kai kehen tahansa sattuu, jos sinut jätetään sen takia, että et ole valmis seksiin ja vielä on sitten uusi tyttö heti viikon jälkeen. Eli ts. tyttösi ihan varmasti tuntee nyt, että poika (ja ehkä ajatuksena että kukaan ei koskaan) välitä.
Mitä jos et tarjoaisi tytölle mitään tekemistä, vaan olisit tukena, anna hänen itkeä ihan niin paljon kuin haluaa äläkä ala jakamaan neuvoja. Ole hiljaa ja kuuntele
No kyllä minä ihan näin aikuisenakin surisin puolen vuoden suhteen päättymistä.
Vierailija kirjoitti:
Älä tuputa mitään keinopiristystä, mutta yritä vaatia että pysyy kiinni normaalissa elämässä muuten eli jos olette syöneet yhdessä, tulee edelleen pöytään jne. Muuten saa tehdä, mitä haluaa.
Ole vastuullinen aikuinen. Ole läsnä, jos lapsesi haluaa puhua, mutta et voi pakottaa häntä siihen.
Nykymaailmassa jossa lapset katsoo puolivuotiaasta lähtien TV ohjelmia ja surffaa netissä 4 vuotiaasta lähtien, luulisi nykyään 14v jo tietävän mikä on murrosikä ja hormonit ja miten ne tekee jokaisesta teinistä hormoonipommin, mielialat vaihtelee äärilaidasta toiseen.
Turha syytellä äitiä omista hormonijäiriöistään joita koki itse sata vuotta sitten, kukaan täällä ei vähättele yhtään mitään, mutta martyyrit voisivat itse suhteuttaa hormoninsa muuhun maailmaan, ihmisiä kuolee ja onnettomuuksia sattuu joka päivä, yksittäisen ihmisen sisäinen hormonihäiriö ei maailmaa kaada, varsinkaan koska niitä miljardilla muullakin ihmisellä, samaan aikaan, ja ollut jo sadalla miljardilla ennen tätä...