Teini suree puolen vuoden suhteen loppumista kuin maailmanloppua

Nyt ulkomaille lomailemaan esim Barcelonaan. Turha surra tää on vaan elämää. 

Vähän ymmärrystä nyt. Itsekin surin pitkään ensimmäisen suhteeni päättymistä, olin 15v ja seurustelin ikäiseni pojan kanssa vähän vajaa vuoden. Aika auttaa :)

Kuuluu asiaan. Puolivuotta on nuoren elämässä pitkä aika. Sama kun itse eroaisit 10vuoden suhteesta. Surettaisiko?

Se ei ole harvinaista, että sen ensirakkauden päättyminen on monelle kirvelevin ero, mitä koskaan tulee elämässä vastaan. Itse kun muistelen omia tuntemuksia oman ensirakkauden aikana joskus 16-vuotiaana niin muistan olleeni hyvin sinisilmäinen. Heittäydyin ihastumisen tunteeseen täysin enkä osannut varautua, minkälaisia pettureita tästä maailmasta löytyy. Se pettymyksen tunne oli niin ennenkokematon suhteen päättymisen jälkeen, että siitä toipuessa/jossitellessa meni jopa pari vuotta. Kun siitä lopulta pääsi yli oppi sen, että suhteetkin voivat päättyä ja se kuuluu elämään ja vasta tämän jälkeisiin suhteisiin/eroihin on osannut suhtautua ihan eri tavalla. Mutta muista, että jokaiselle se ensikokemus on hyvin erityinen ja et saisi vähätellä tyttäresi tuntemuksia.

Minullakin oli ensirakkaus 14-vuotiaana, seurustelimme vuoden. Hän jätti minut toisen takia, tyypillinen tarina kommenteista päätellen. Olin todella maassa, olin silloin muutenkin masentunut ja eron seurauksena harkitsin itsemurhaa monta kuukautta. En ollut kertonut äidilleni suhteestani, mutta uskoakseni hän arvasi jotain, sillä joskus noihin aikoihin sanoi minulle "tiesitkö, että jotkut teini-ikäiset harkitsevat jopa itsemurhaa ensimmäisen seurustelusuhteen loputtua, koska eivät ymmärrä, että suhteita tulee uusiakin ja ensirakkaus harvoin kestää". Ei paljoa lohduttanut minua, koska en noihin aikoihin voinut kuvitellakaan ikinä seurustelevani kenenkään muun kanssa :) Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ajattelen edelleen, että tuo ensirakkaus oli kyllä se paras rakkaus, en ole sen jälkeen rakastunut niin hurjasti kehenkään. Ap:n ei pitäisi vähätellä lapsensa ensimmäistä seurustelusuhdetta, ja puoli vuotta on todellakin teinin elämässä pitkä aika.

Up.

Ap voisi tehdä päivityksen.

Erot ovat melkein aina surullinen juttu.

Erosta on jo 4 vuotta ja tuntuu ettei ikävä lopu koskaan.

Up.

Up.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkaan äitini ei tajunnut ensirakkauttani ja sen tärkeyttä ja syvyyttä. Hänellä on sydämessäni erityinen paikka vielä 30 v jälkeenkin. Mikä on teinin suhde isäänsä?

Isä menehtyi kun tyttö oli 2-vuotias. Isäpuoleen suhde on etäinen.

Ap

Minullakaan ei ollut isäsuhdetta, siksi ensirakkaus 14-vuotiaana mullisti koko maailman ja oli kuin huumetta. Surin tai jossittelin sitä jollain tasolla vuosia. Äitini ei ymmärtänyt koko juttua ja hänen suhtautumisensa asiaan on ollut isoimpia keskinäisiä ongelmiamme ja olin tosi pettynyt muuten niin rakkaaseen ja hyvään äitiin.

Minullakaan ei ollut isäsuhdetta, ja etäinen kasvatusisä, ja yhtä idiootti äiti kuin sinä. Eka rakkaussuhde oli kuin uusi maailma olisi auennut minulle, pojan perhekin oli ihana, kaikki mitä hän harrasti, kaikki mistä siellä puhuttiin. Koin että äiti oli oikeastaan mustasukkainen heille.

Kun ero tuli, en menettänyt pelkästään poikaa, vaan kokonaisen eri elämän joka minulla oli hänen kanssa.

Tuo kokemus muovasi minua lopuksi ikää. Aloin hankkia kirjoja ja kuunnella klassista musiikkia, kun kotonani katsottiin vain telkasta saippuasarjoja, lähdin ystävän kanssa ulkomaille kun meidän perhe kävi vain kotimaissa sukulaisissa. Ikävöin poikaa vielä monta vuotta, mutta hän jatkoi tietysti matkaa. Hän meni naimisiin sen kokeneemman tytön kanssa jonka vuoksi minut jätti.

N49

Sehän onkin maailmanloppu tuossa vaiheessa.

Ensirakkauteni oli kun olin 17 v. Se oli ihan taivaallista. Kun se loppui, tuntui että kuolen, ja sydämeni ihan oikeasti särkyy palasiksi. Mikään sen jäkeen ei ole yltänyt samaan.

N52

Miten meni?

Vierailija kirjoitti:

Ei syö kunnolla, ei nuku kunnolla, ei "huvita" nähdä kavereita. Möllöttää yksin huoneessaan pimeässä ja lukee kirjoja. Ei ulkoile. Tytöllä oli suhde vähän vanhempaan poikaan (tyttö 14 ja poika 16) Suhde loppui kun tyttöni ei ollut valmis seksiin. Poika jätti hänet ja oli viikon päästä yhdessä toisen kanssa.

Miten piristäisin lasta kun mikään ei huvita/kiinnosta? Olen ehdottanut shoppailua, huvipuistoa, elokuvia mutta ei. Ei (varsinkaan noin lyhyen) suhteen loppuminen nyt sentään maailmaa kaada. Mitä sitten, kun alkaa oikeaan suhteeseen ja se päättyy?

Idiootti. Se oli oikea suhde. Rakastuminen ensi kertaa on kuin lyötäisiin nuijalla päähän, ihan sama kestääkö kuukauden vai vuoden. Itse muistan että eka rakastuminen 17-vuotiaana oli kaikkein aidoin, jossa ei osannut pidätellä mitään. Oli varma että se oikea on löytynyt. Kaikki vuosien tunteet ja läheisyyden kaipuu purkautui. Kun se loppui, olin varma että koska se oli se oikea, sellaista ei enää ikinä voi tulla vastaan, ja olen lopun elämää illan rakkautta. Voin vakuuttaa, että näkymä loppuelämästä ilman rakkautta on melkoisen lohduton.

Nyt tietenkin olen jo ehtinyt kohdata rakkauden uudelleenkin, mutta tuolla voimalla en enää.

N50

Kun olin 15v niin puolen vuoden suhteen päättyminen tuntui pahemmalle kuin nyt kun olen 24v viisi vuotta kestäneen suhteen päättyminen. Anna teinille aikaa ja kerro että olet lähellä jos teini haluaa puhua. Älä missään nimessä vähättele surua.

Vierailija kirjoitti:

Ei syö kunnolla, ei nuku kunnolla, ei "huvita" nähdä kavereita. Möllöttää yksin huoneessaan pimeässä ja lukee kirjoja. Ei ulkoile. Tytöllä oli suhde vähän vanhempaan poikaan (tyttö 14 ja poika 16) Suhde loppui kun tyttöni ei ollut valmis seksiin. Poika jätti hänet ja oli viikon päästä yhdessä toisen kanssa.

Miten piristäisin lasta kun mikään ei huvita/kiinnosta? Olen ehdottanut shoppailua, huvipuistoa, elokuvia mutta ei. Ei (varsinkaan noin lyhyen) suhteen loppuminen nyt sentään maailmaa kaada. Mitä sitten, kun alkaa oikeaan suhteeseen ja se päättyy?

Siis, puolen vuoden suhde, ilman seksiä? Mikä se semmoinen "suhde" on?

Nuorena suhteesta tuli suhde, juuri seksillä. Ite olin 15 ja tyttö 16, vaikka samaa vuosikertaa. 

Vois ajatella, että miks yleensä alle 17 vuotiaat aloittavat seurustella vakavammin !

Aivan lapsia ja kakaroita. 

Tästä parisuhde draamoista ja kriiseistä kun "pääsee" nauttimaan oikein täysillä vielä yleensä 60v -80 vuotta,

vaikka seurustelun aloittaisi lähes 20vuotiaana.

Mikä into ja energia poikien /tyttöjen hengaamiseen tuossa iässä !!!! HuH HuH. 

Rajat ja neuvot ovat tarpeen jo koko lapsuus ajan, ennen kuin nuori on teini.