Riita vanhemman perinnöstä hajotti perheemme--kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia ja myötätuntoa täältä. Muita neuvoja ei oikein ole, kuin että jätätte remontoimatta, ilmoitat sisaruksille, että tavarat käydään läpi silloin ja silloin ja hakemattomat kamat menee kaatopaikalle päivämääränä x.

Itse sanoisin muille, että hävetkää! Ja mitä äitikin ajattelisi tästä? Kysypä niiltä, että meinaavatko ottaa isän avosylin vastaan kämpän myynnin jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Isähän ostaa itselleen uuden ja jos nykyisen rivarin hinta on noin 400t, niin hän saa sillä kolmion kerrostalosta samalta alueelta.

Lesken hallintaoikeus päättyy asunnon vaihtoon, eli isälle jää vain oma osuutensa eli puolet myyntihinnasta. Tuota toista puolta perinnöstä nuo ap:n sisarukset ilmeisesti himoitsevat ja tulevat sen siis saamaan kun asunto on myyty.

Aika karua, kun omat lapset vaativat luopumaan omasta asunnostaan surun keskellä.

Tässä tapauksessa oli testamentti, joka antaa leskelle hallintaoikeuden koko omaisuuteen.

Mulle tuli oikein huono olo, kun luin aloittajan viestin.

Ihmiset osaa olla joskus todella sydämettömiä. Ja vielä omia vanhempiaan kohtaan.

Onneksi Sinulla tuntuu olevan sydän paikallaan.

Toivon mukaan tuo tilanne ratkeaa parhain päin!

Tekisin perinnöttömäksi tuollaiset lapset, jotka kuolin tapauksessa hylkäävät eloonjäävän vanhempansa surun keskelle, katkaisevat yhteydenpidon, kieltävät lapsenlapsienkin yhteyden pidon isovanhempaansa. Mikäli äiti olisi tämän meiningin tiennyt ennen kuolemaansa, olisi varmasti myös itse tehnyt heidät perinnöttömiksi. Kuinka kukaan heistä voi kuvitella saavansa enää isältään tämän osuudesta perintöä tuollaisen käytöksen jälkeen, kun isästä aikanaan aika jättää. Hylkääminen kelpaa perinnöttä jättämisen syyksi.

Remonttiin ei kannata hukata rahaa, itse ottaisin talteen tärkeimmät tavarat ja muut hävittäisin turhana. Jos ei valokuvat tai lapsuusmuistot/tavarat ole useaan vuoteen kelvanneet, niin ei niitä enää tarvitse heille säilytellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).

Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.

Viimeisin riita koski hautaa. Sisko esitti laskua haudalle viemistään kukista ja kynttilöistä. Hänen mielestään haudan hoito kuuluu kuolinpesälle. Siellä päin srk hoitaa nurmikon leikkuun ja haravoinnin haudoilta riippumatta onko tehty sopimusta haudan hoidosta. Mikään laki ei määrää viemään kukkia tai kynttilöitä. Mielestäni niitä saa viedä haudalle kuka haluaa. Ovat vähän kuin lahjoja: vie jos haluaa, muttei ole pakko. En ole pyytänyt häntä viemään puolestani eikä hän ole edes kysynyt pitääkö minun puolestani viedä puhumattakaan että olisi neuvotellut kukkien lajista tai hinnasta. Siellä on myös ukin ja mummun hauta, jonne kukaan ei ole vienyt kukkia sitten äidin kuoleman (2001). Vetosin tuohon, että hyvin sekin hauta on pärjännyt kukitta. Ja enhän minä edes näe koko hautaa - itselleen hän sitä koristaa. Miksi minun pitäisi osallistua kustannuksiin? Halutessani voin viedä kukkia täkäläisen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.

Vaadi ositusta. Kuolinpesä on jaettava jos yksikin osakas niin haluaa, lakimiehen juttusille vaan! Sitten se tontti jaetaan kahtia, siskosi saa talon ja maksaa laskut yksin. Sinä saat tyhjän tontinpuolikkaan, mitään kuluja ei siitä ole joten voit unohtaa koko tontin.

Voit myös kieltäytyä perinnöstä, ei sitä ole pakko ottaa vastaan. Jää siskollesi koko höskä vaivoineen.

Asiasta on keskusteltu täällä ja palstan mukaan perinnöstä olisi pitänyt kieltäytyä jo perunkirjoituksessa. Vaan ei sitä sillä kieltäytymisellä olisi saatu siskolleni. Perintökaaren mukaan se olisi siirtynyt lapsilleni. Perunkirjoituksen aikaan vain vanhin lapseni oli täysi-ikäinen ja hän olisi voinut kieltäytyä perinnöstä. Alaikäiset eivät voi kieltäytyä perinnöstä edes maistraatin luvalla. Nuorin lapseni on edelleen alaikäinen. Kuka haluaa kaataa paskakasan lastensa niskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).

Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.

Viimeisin riita koski hautaa. Sisko esitti laskua haudalle viemistään kukista ja kynttilöistä. Hänen mielestään haudan hoito kuuluu kuolinpesälle. Siellä päin srk hoitaa nurmikon leikkuun ja haravoinnin haudoilta riippumatta onko tehty sopimusta haudan hoidosta. Mikään laki ei määrää viemään kukkia tai kynttilöitä. Mielestäni niitä saa viedä haudalle kuka haluaa. Ovat vähän kuin lahjoja: vie jos haluaa, muttei ole pakko. En ole pyytänyt häntä viemään puolestani eikä hän ole edes kysynyt pitääkö minun puolestani viedä puhumattakaan että olisi neuvotellut kukkien lajista tai hinnasta. Siellä on myös ukin ja mummun hauta, jonne kukaan ei ole vienyt kukkia sitten äidin kuoleman (2001). Vetosin tuohon, että hyvin sekin hauta on pärjännyt kukitta. Ja enhän minä edes näe koko hautaa - itselleen hän sitä koristaa. Miksi minun pitäisi osallistua kustannuksiin? Halutessani voin viedä kukkia täkäläisen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.

Vaadi ositusta. Kuolinpesä on jaettava jos yksikin osakas niin haluaa, lakimiehen juttusille vaan! Sitten se tontti jaetaan kahtia, siskosi saa talon ja maksaa laskut yksin. Sinä saat tyhjän tontinpuolikkaan, mitään kuluja ei siitä ole joten voit unohtaa koko tontin.

 Eikös oman osuutensa voi vaatia myös pelkkinä sileinä seteleinä. Ei ole pakko ottaa tontinpuolikasta jos ei halua. 

Kukas niitä sileitä seteleitä maksaa? Siskolla ei rahaa eikä halua maksaa. Ei saa pankkilainaa, koska on työtön.

Lahjoita se paikalliselle seurakunnalle ,pelastusarmejalle,Jehoville,nuorisotyölle,Kunnalle tai ihan kenelle huvittaa tai laita huutonettiin myyntiin. KYllähän omaisuudesta (arvottomastakin aina eroon pääsee.

Ilmoitat vain että et halua sitä,ja jos siskosi ei sinua siitä ulos osta myyt /lahjoitan oman osuutesi kenelle haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan ihmisen oma talous on viritetty niin että maksuun tulevat perintöverot eivät kirpaise,

Näinhän se vaikuttaa olevan, mutta en kyllä oikein ymmärrä, miksi. Kyllä sen tietää, että joskus se vanhempi tulee kuolemaan. Eikä ole kovin vaikea varautua perintöveroon, kyllä sen voi helposti laskea, verottajan sivuilla on valmis laskuri. Miksi siis ei varauduta?

Absurdein kommentti pitkiin aikoihin. Aikoinaan ihmiset varautuivat omiin hautajaisiinsa säästämällä hautajaisrahat, jotta pääsee omillaan hautaan. Nyt pitäisi säästellä perintöveroja varten! Kyllä sen vanhemman tehtävä on järjestää myös rahat perintöveroon, jos aikoo perintöä jättää. Syytönhän se perinnönsaaja siihen on, että toisella on omaisuutta. Jos perinnönsaaja on vielä köyhä, joka elää kädestä suuhun ja makselee omia velkojaan.

Älkääkö tulko ehdottamaan perinnöstä luopumista. Se käy päinsä vain lapsettomille. Jos on lapsia, perintö siirtyy perintökaaren mukaan lapsille ja siinähän ovat omat lapset kusessa perintöverojen kanssa. Alaikäiset eivät voi edes kieltäytyä perinnöstä. Kiva tulla täysi-ikäiseksi luottotiedottomana perintöverojen takia.

Parasta olisi, jos kaikki perinnöt menisivät valtiolle. Säästyttäisiin perintöveroilta ja riidoilta.

Mun suvussa on ollut tuollaisia vaikeita perinnönjakosirkuksia useampi. Kerta toisensa jälkeen en voi kuin ihmetellä, minkälainen vaikutus rahalla on ihmiseen. Ahnehditaan kuolleen ihmisen omaisuutta kuin kuola suupielistä valuen, ja mieluiten jätetään muut, ennen niin tärkeätkin ihmiset vaikka tyhjän päälle...kunhan itse saa enemmän.  Eikö poisnukkuneen läheisen muistoa kunnioiteta sen verran, että käsiteltäisiin perinnönjako asiallisesti ja reilusti? Eikö nuo ihmiset osaa hävetä ollenkaan?? Niin halveksittavaa...

Itsekin olen joutunut aika inhottavaan tilanteeseen läheisen kuoleman jälkeen. Perin siis mummoni noin kymmenisen vuotta sitten kun olin vielä parikymppinen nuori opiskelija. Mummoni ainoa lapsi, eli äitini, kuoli vuosia sitten ja olin siis myös mummoni ainoa perijä. Ainoana perijänä en joutunut onneksi riitelemään mistään, mutta silti sain loskaa niskaani, perintöni kun tuntui aiheuttavan närää monissa ihmisissä. Ilmeisesti sellaisen nuoren tytönheitukan ei olisi kuulunut saada mitään. Se ei tuntunut kivalta. Mies, jonka kanssa mummoni oli kihloissa montakymmentä vuotta, ja jota pidin vaarinani, katkeroitui ihan täysin. Soitteli minulle inhottavia puheluita, joissa naureskeli ja haukkui asioitani ja elämääni, arvosteli naureskellen kuinka en osaa käsitellä isoja rahamääriä jne. Hän olisi kaikesta päätellen itse halunnut perinnön. 

Tällä miehellä oli testamentilla saatu hallintaoikeus hänen ja mummoni yhteiseen asuntoon. Jo ihan alusta asti minulle oli selvää, että tottakai hän saa jäädä tähän kotiin myös minun puolestani, eihän nyt vanhaa ihmistä voi laittaa muuttamaan kodistaan mihinkään. Tästä huolimatta uhkaili minua jo alusta asti poliiseilla, "tuomareilla" ja muilla tahoilla, joihin aikoo turvautua jos en mm. maksa osuuttani tämän taloyhtiön remonteista. Kävikin jo kerran poliisin puheilla, kun en ollut vastannut puheluihinsa, jotka olisivat kuulemma koskeneet näitä remontteja :D

No, mutta mitä tulee alkuperäiseen asiaan niin kyllä nämä hallintaoikeudet ovat hankalia asioita. Toisaalta vaakakupissa painaa lesken oikeus omaan kotiinsa, toisaalta taas on hankalaa, jos esim. vähävaraiset perinnönsaajat joutuvat maksumiehiksi erilaisissa asuntoa koskevissa asioissa. Kunpa tähän olisi joku toimivampi ratkaisu. Tsemppiä sulle ap, on ihailtavaa kun välität enemmän isästäsi kuin vanhempiesi omaisuudesta!

Ja unohtakaa remontti. Myytte siinä kunnossa mitä on.

Onneksi olen ainoa lapsi. Ei tarvitse kenenkään kanssa kinata perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin sinä tarvitset apua? Se on isäsi asunto, ei siellä teitä lapsia kaivata. Isällä on hallintaoikeus, mutta ei omistusoikeutta, joten ei hän voi myydä sitä asuntoa ilman lastensa (50 % omistajien) lupaa. Siksi esim. ehdotettu panttaus ei juridisesti onnistu.

Tarvitsisin siinä apua, että voisin auttaa isää tekemään hyviä päätöksiä. Tunnen olevani täysin yksin tässä asiassa. Ja kyllä se isä kaipaa meitä lapsiaan, puhuu usein sisaruksista ja kyselee näiden lapsista. Isä on jo iäkäs ( 75 v ) ja tarvitsee apuani monessa asiassa. Tätä vastuuta jakaisin mielelläni.

-ap

Isäsi hylkäsi lapsensa tiukassa paikassa, jätti maksamaan perintöveroja ja piti hallintaoikeuden koko omaisuuteen. Hän valitsi ihan itse!

Siis isä hylkäsi lapsensa... Miten sairas mieli pitää olla että näkee asian näin?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja pimitti tiedon, että tuli kaikkien sisarusten maksaa perintövero. 

Kymmenia tuhansia euroja.

Juoppoa isää ilmeisesti välttelevät ?

Ilmeisesti käyt vajaalla... 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vanhukset ovat kuin jumalia.  Heitä paapotaan ja heidän elämäänsä yritetään ylläpitää kaikin mahdollisin tavoin. Itse olen aikuinen, joka on joutunut muutamaan monta kertaa-ja aina pienempään ja huonompaan.  Meitä on paljon aikuisia ja lapsia, joita ei suojella-ettei tarvitse muuttaa-ettei tule paha mieli.

Vanhus voi ihan yhtälailla muuttaa hänelle sopivan kokoiseen asuntoon ja antaa lapsille heidän saamansa perintöosuus.  Siis suomen lain mukaan lapset perivät kuolleen vanhempansa.

Lesken suru? Sitäkin voi olla, mutta usein puolisot ovat olleet oikeita riitapukareita ja on helpotus kun toinen kuolee.  Erota ei viitsitä kun menettää oikeuden leskeneläkkeeseen ja asumisoikeuden yhteiseen kotiin: .

Omassa perheessä on juurikin tällainen tilanne että leski asuu sitkeästi liian isossa asunnossa.  Eikä halua antaa lapsilleen mitään vaikka olisi rahaa maksaa lapsilleen heidän osuutensa.  Juu, kyllä on välit mennyt poikki. Vuosia hoidin hänen asioitaan ja kuljettelin milloin minnekin.  Vanhukset on usein itsekkäitä jääräpäitä ja pihejä. Tiedätte kun omalle kohdalle tulee sama tilanne.

Mistä sun kaltaista ihmissaastaa tulee? Haaskalinnut on juuri tuollaisia rahanahneita ja itsekeskeisiä, suorastaan narsistisia... Mikä sinä olet päättämään onko asunto hänelle pieni, iso vai sopiva? JA kun nyt olet sattunut auttamaan, niin pitäiskö sulle nyt siitä korvauksena antaa se, että leski luopuu omasta elämästään.

Onneksi nykyään pariskunnat tekevät pääsääntöisesti keskinäisen omistusoikeustestamentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa käsittää, että imat lapset haluavat isänsä myyvän talonsa, jotta saavat siitä nyhdettyä lakiosansa. En käsitä ollenkaan.

Kämpän arvo on 400 000 e. Lapset perivät 50% eli jokainen 100 000 e. Vielä muutama vuosi sitten siitä piti maksaa perintöveroa 10 000 e, nyt hieman vähemmän. Onko sinulla tuollaisia rahoja noin vain maksettavaksi?

Miksi alapeukkuja? Tämä on totta. Itse olen ollut vaikeuksissa perintöveron kanssa, mutta totta kai isä sai jäädä taloon ja en puhunut mitään isälle, että jouduin käyttämään omaa asuntoa varten säästetyistä rahoista ison osan perintöveroon. Täällä on ehdotettu näissä tilanteissa perinnöstä luopumista. Ei onnistu, jos on alaikäisiä lapsia. Perintö veroineen siirtyy heille, lain mukaan ei saa määrätä kenen hyväksi luopuu, vaan on luovuttava sen hyväksi, joka tulee perimysjärjestyksessä itsestä seuraavana. Alaikäisen puolesta ei saa luopua. On ehdotettu, että perintöveroa olisi voinut pienentää siirtämällä perintö heille. No isä eli lasten aikuisikään asti ja heille olisi jäänyt huonoon kuntoon mennyt talo kontoilleen, opiskelijoille. Olisi voineet lapset "kiittää" moisesta perinnöstä. Mielestäni asumisoikeuden alainen asunto ei saisi kuulua perintöveron piiriin. Tiedän tapauksen, että sossun tuetkin on peruttu sen perusteella sairaalta, lievästi kehitysvammaiselta, jonka kela katsoo työkykyiseksi ja työkkäri työkyvyttömäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa käsittää, että imat lapset haluavat isänsä myyvän talonsa, jotta saavat siitä nyhdettyä lakiosansa. En käsitä ollenkaan.

Kämpän arvo on 400 000 e. Lapset perivät 50% eli jokainen 100 000 e. Vielä muutama vuosi sitten siitä piti maksaa perintöveroa 10 000 e, nyt hieman vähemmän. Onko sinulla tuollaisia rahoja noin vain maksettavaksi?

Miksi alapeukkuja?

Tämän takia: opettele laskemaan. Jos kämpän arvo on 400 000 euroa, ja neljä lasta perivät puolet, se on 50 000 euroa / lapsi. Siitä tulee perintöveroa maksettavaksi nykyään 2500 euroa / lapsi. Toki sekin voi olla hankala paukku, mutta siinäpä sitten on. 

No, ainahan tällä palstalla saa nauraa "asiantuntijoille" jotka omasta mielestään tietää miten asiat menee, kun "meillä meni 20 vuotta sitten näin" ja kirjoittavat sitten täyttä puppua. No, kaipa se on hyvä, että uskoo itseensä, vaikka minkäänlaista järkiperustetta siihen ei löydykään.

Yleisellä tasolla kaikki yhteisomistukset on pepusta. Muistan, kun isovanhempani kuolivat pienellä aikaa ja isän veli alkoi painostamaan, että se vanha talo pidettäisiin yhteisenä  kesäpaikkana. On kivalla paikalla, järvenrantaakin kuuluu tonttiin. Sinänsä hyvä idea, mutta meillä oli mökki vajaan kilometrin päässä eli käyttötarve nolla. Sen sijaan isän veli asui ulkomailla ja halusi Suomeen tukikohdan jokakesäisille lomilleen ja jonkun jakamaan kulut ja vastuu. Vielä jatkoi juttua, että isäni saisi käyttää mökkiä vapaasti koko vuoden, mutta hän ottaisi vain sen 6 viikkoa, kun on kesällä Suomessa "eli just se paras loma-aika). Isäni totesi heti, että ei käy, kun on se oma mökki ja ei tarvita kahta mökkiä samalta järveltä, ja mökkitarve on meilläkin juuri heinäkuussa. Lopputuloksena välit viileni lähes 20 vuoden ajaksi, vaikkei riitaa tullutkaan. Nyttemmin ovat alkaneet lähentyä, kun ikää on pian 80.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).

Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.

Viimeisin riita koski hautaa. Sisko esitti laskua haudalle viemistään kukista ja kynttilöistä. Hänen mielestään haudan hoito kuuluu kuolinpesälle. Siellä päin srk hoitaa nurmikon leikkuun ja haravoinnin haudoilta riippumatta onko tehty sopimusta haudan hoidosta. Mikään laki ei määrää viemään kukkia tai kynttilöitä. Mielestäni niitä saa viedä haudalle kuka haluaa. Ovat vähän kuin lahjoja: vie jos haluaa, muttei ole pakko. En ole pyytänyt häntä viemään puolestani eikä hän ole edes kysynyt pitääkö minun puolestani viedä puhumattakaan että olisi neuvotellut kukkien lajista tai hinnasta. Siellä on myös ukin ja mummun hauta, jonne kukaan ei ole vienyt kukkia sitten äidin kuoleman (2001). Vetosin tuohon, että hyvin sekin hauta on pärjännyt kukitta. Ja enhän minä edes näe koko hautaa - itselleen hän sitä koristaa. Miksi minun pitäisi osallistua kustannuksiin? Halutessani voin viedä kukkia täkäläisen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.

Vaadi ositusta. Kuolinpesä on jaettava jos yksikin osakas niin haluaa, lakimiehen juttusille vaan! Sitten se tontti jaetaan kahtia, siskosi saa talon ja maksaa laskut yksin. Sinä saat tyhjän tontinpuolikkaan, mitään kuluja ei siitä ole joten voit unohtaa koko tontin.

Voit myös kieltäytyä perinnöstä, ei sitä ole pakko ottaa vastaan. Jää siskollesi koko höskä vaivoineen.

Asiasta on keskusteltu täällä ja palstan mukaan perinnöstä olisi pitänyt kieltäytyä jo perunkirjoituksessa. Vaan ei sitä sillä kieltäytymisellä olisi saatu siskolleni. Perintökaaren mukaan se olisi siirtynyt lapsilleni. Perunkirjoituksen aikaan vain vanhin lapseni oli täysi-ikäinen ja hän olisi voinut kieltäytyä perinnöstä. Alaikäiset eivät voi kieltäytyä perinnöstä edes maistraatin luvalla. Nuorin lapseni on edelleen alaikäinen. Kuka haluaa kaataa paskakasan lastensa niskaan?

Tismalleen tätä samaa asiaa olen miettinyt. Oma lapseni on jo aikuinen, luonteeltaan sellainen että välttelee riitoja viimeiseen saakka. Hänelle en ainakaan halua sitä paskakasaa kaataa, joka tulisi jos kieltäytyisin perinnöstä. Meillä riidat alkoi kun isä kuoli ja äiti jäi asumaan omakotitaloon. Saa tietysti 50% omistusosuuden vuoksi teettää remonttia miten haluaa. Itse olen yrittänyt neuvoa että ei kannata maksaa tuplahintaa jollekin oveltaovelle-kauppiaalle vaan kilpailuttaa tai edes kysyy paikallisilta yrityksiltä. Suuttuu heti ja itkien väittää että minä vastustan aina kaikkea. Päinvastoin, olen remonttien kannalla ehdottomasti mutta itse kun olen remontteja teettänyt useampia niin tiedän miten sen saa edullisemmin kuin näiltä oveltaovellekauppiailta ja jäisi sitä rahaa vaikka matkusteluun tai muuhun kivaan, hänelle, ei minulle. Nyt minut on sitten leimattu rahanahneeksi kaiken vastustajaksi vaikka mitään rahoja en ole koskaan ollut vailla. Olen sanonut useaan kertaan että en ole mitään vailla, antakoon siskolleni kaiken. Minua ei kiinnosta. Jos jotain otankin ennakkoperintönä vastaan (vuosien maanittelun ja jankkaamisen jälkeen en jaksa enää sitä kuunnella vaan suostun ottamaan, että pääsen eroon), itsesäälinsekaiset saatesanat on aina : "minä koitan sitten pärjätä jotenkin omillani!" ja pari tekonyyhkäisyä päälle :) Siskoni ei tätä kohtelua saa koskaan. Ja äidilläni ei todellakaan ole rahasta tiukkaa ollut koskaan. Olen sitten pysytellyt pois ja lopettanut soittelun. Teen mitä hyvänsä, teen kuitenkin väärin. Perinnöstä en uskalla/halua kieltäytyä koska sama paska kaatuisi lapseni niskaan, enkä tätä toivoisi kuin pahimmalle vihamiehelleni. Siskoni on vielä sellainen että jos annan hänelle vapauden päättää asioista niin alkaa heti epäileväinen syyttely "no ei tarvitse sitten tulla jälkeenpäin sanomaan!". Ja koskaan en ole sanonut mistään eli en ymmärrä mistä tuokin epäluulo on alkunsa saanut. Tuntuu ihan lyömiseltä, loukkaamiselta. Monesti tulee mieleen että muutan kauas, niin kauas ettei tarvitse koskaan nähdä ja vaihdan puhelinnumeron salaiseksi. Ei tätä jaksa. Kun joku kertoisi miten tästä pääsee eroon niin ettei lapseni saa kaikkea niskaansa, tekisin sen heti maanantaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin sinä tarvitset apua? Se on isäsi asunto, ei siellä teitä lapsia kaivata. Isällä on hallintaoikeus, mutta ei omistusoikeutta, joten ei hän voi myydä sitä asuntoa ilman lastensa (50 % omistajien) lupaa. Siksi esim. ehdotettu panttaus ei juridisesti onnistu.

Tarvitsisin siinä apua, että voisin auttaa isää tekemään hyviä päätöksiä. Tunnen olevani täysin yksin tässä asiassa. Ja kyllä se isä kaipaa meitä lapsiaan, puhuu usein sisaruksista ja kyselee näiden lapsista. Isä on jo iäkäs ( 75 v ) ja tarvitsee apuani monessa asiassa. Tätä vastuuta jakaisin mielelläni.

-ap

I

75v voi tuntua ikivanhalta mutta isäsi saattaa elää jopa 95v:ksi.

Tiedän jo kokemuksesta että suku alkaa suunnitella hautajaisia mutta vanhus eli paljo yli 90v.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nykyään pariskunnat tekevät pääsääntöisesti keskinäisen omistusoikeustestamentin.

Ei todellakaan kaikki tee. Itse en sellaiseen paperiin laita nimeäni edes pakotettuna.