Lue keskustelun säännöt.
Riita vanhemman perinnöstä hajotti perheemme--kohtalotovereita?
09.06.2017 |
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen. Olen nuorin perheestä, missä kolme vanhempaa sisarusta. Kaikki olemme jo aikuisia ja omillamme oltu jo vuosia.
Äitimme kuoli 5 vuotta sitten, isä jäi asumaan entiseen lapsuudenaikaiseen rivitalokotiimme. Äidin kuoleman jälkeen muut sisarukset olisivat halunneet, että isä myisi rivarin, muuttaisi halvempaan asuntoon ja äidin osuus asunnosta jaettaisiin meidän rintaperillisten kesken.Lakiosuuksien vaatimisiin kukaan heistä ei kuitenkaan ryhtynyt, vanhemmilla oli tehtynä hallintaoikeustestamentti. Kaikki sisarukseni ovat hyvin toimeentulevia, mistään taloudellisesta puutteesta ei ollut kyse. Isän asunto on hyvällä paikalla pääkaupunkiseudulla arvoltaan 400-500 000 euroa.
Isä ei kuitenkaan halunnut äidin kuoleman jälkeen muuttaa mihinkään kodistaan, asiasta syntyi riitaa ja muut sisarukset katkaisivat täysin välinsä isäämme. Tätä samaa on jatkunut nyt neljä vuotta, sisarukseni eivät muista isää jouluna ei syntymäpäivinä, eivät ole kiinnostuneita isän voinnista. Sen tiedän, että isä lähettää heille joka joulu joulukortit. Minä nuorimpana olen pitänyt yhteyttä sekä isään että sisaruksiini, mutta saan heiltä kyllä ilkeää naljailua siitä, miten muka hyödyn tilanteesta rahallisesti.
Nyt isä alkaa olla valmis luopumaan isosta asunnostaan, mutta asuntoon pitäisi tehdä remonttia ennen myyntiä ja muutenkin asunnon tavarat pitäisi käydä isän kanssa läpi. Mitään apua en saa sisaruksiltani, sisarukseni rankaisevat minua siitä, kun olen pitänyt isään yhteyttä. Tunnen myös jääneeni ulkopuolelle sisarusteni elämästä, omat lapseni eivät tunne serkkujaan jne. Sitä ihmettelen, miten tähän on tultu. Aiemmin ennen äidin kuolemaa perheyhteys oli tiivis, olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa.
Kommentit (98)
Saisivat omat siskoni selkäsaunan jos noin kohtelisivat isäämme, sairasta sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nykyään pariskunnat tekevät pääsääntöisesti keskinäisen omistusoikeustestamentin.
Ei todellakaan kaikki tee. Itse en sellaiseen paperiin laita nimeäni edes pakotettuna.
Meidän molempien vanhemmilla oli omistusoikeustestamentti samoin on meillä.
Kun isä kuoli, oli hyvä, että äiti sai jatkaa itsenäistä elämää ilman hallintaoikeuden rasitteita. Ja kun mieheni äiti kuoli, niin appi sai pitää tekemänsä talon ja mökin. Heidän tapauksessaan talo ja mökki olivatkin apen nimissä, joten näin olisi ollut ilman testamenttiäkin. Testamentti oli laadittu anopin turvaksi.
Meillä ei ole eikä tule. Olen saanut jo kaksi perintöä, mies on hyvätuloinen ja varakas. Meillä on yksi lapsi. Jos kuolen, omistusoikeustestamentilla mies saa kaiken, lapsi ei mitään. Jos mies meneekin uudellen naimisiin, menee perintöni ja tienaamani omaisuus vieraaseen sukuun ja taas lapsi jää ilman perintöä. Miehet ei tunnetusti kauan leskenä viihdy. Miksi tekisin näin lapselleni? Mies pärjää vallan mainiosti omalla omaisuudellaan ja tuloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa käsittää, että imat lapset haluavat isänsä myyvän talonsa, jotta saavat siitä nyhdettyä lakiosansa. En käsitä ollenkaan.
Kämpän arvo on 400 000 e. Lapset perivät 50% eli jokainen 100 000 e. Vielä muutama vuosi sitten siitä piti maksaa perintöveroa 10 000 e, nyt hieman vähemmän. Onko sinulla tuollaisia rahoja noin vain maksettavaksi?
Miksi alapeukkuja?
Tämän takia: opettele laskemaan. Jos kämpän arvo on 400 000 euroa, ja neljä lasta perivät puolet, se on 50 000 euroa / lapsi. Siitä tulee perintöveroa maksettavaksi nykyään 2500 euroa / lapsi. Toki sekin voi olla hankala paukku, mutta siinäpä sitten on.
No, ainahan tällä palstalla saa nauraa "asiantuntijoille" jotka omasta mielestään tietää miten asiat menee, kun "meillä meni 20 vuotta sitten näin" ja kirjoittavat sitten täyttä puppua. No, kaipa se on hyvä, että uskoo itseensä, vaikka minkäänlaista järkiperustetta siihen ei löydykään.
No siinä lukikin, että muutama vuosi sitten..Ei mullekaan samasta tulisi tänä päivänä isot verot enää samasta ja isän kuolinpesästä ei tullutkaan veroa enää. Talon arvo oli toki romahtanut 20 vuoden kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa käsittää, että imat lapset haluavat isänsä myyvän talonsa, jotta saavat siitä nyhdettyä lakiosansa. En käsitä ollenkaan.
Kämpän arvo on 400 000 e. Lapset perivät 50% eli jokainen 100 000 e. Vielä muutama vuosi sitten siitä piti maksaa perintöveroa 10 000 e, nyt hieman vähemmän. Onko sinulla tuollaisia rahoja noin vain maksettavaksi?
Perinnöstä voi kieltäytyä. Se ei maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nykyään pariskunnat tekevät pääsääntöisesti keskinäisen omistusoikeustestamentin.
Ei todellakaan kaikki tee. Itse en sellaiseen paperiin laita nimeäni edes pakotettuna.
Testamenttiketkuilussa on aina yksi voittaja, perintöveroa keräävä Suomen valtio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nykyään pariskunnat tekevät pääsääntöisesti keskinäisen omistusoikeustestamentin.
Harvempi tekee, koska ihmiset tajuaa, että silloin menee toisesta omaisuuden puoliskosta tuplat perintöverot: ensin maksaa leski ja sitten myöhemmin lapset maksavat uudestaan. Suunnilleen mikä vaihtoehto vaan on parempi kuin tuo.
Mun vanhemmilla oli tuollainen omistusoikeuden siirtävä testamentti. Se ei estänyt äitiä vaatimasta meitä lapsia maksamaan hänelle tulleet perintöverot, koska "tehän se sitten aikanaan sen saatte." Kun sanoimme, että kukin maksakoon omansa, ja selitimme miten homma menee, äiti kauhistui, että mitä herranen aika he olivat menneet isän kanssa tekemään. Olivat saaneet vanhalta herastuomarilta aikoinaan ihan pasket neuvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvan ihmisen oma talous on viritetty niin että maksuun tulevat perintöverot eivät kirpaise,
Näinhän se vaikuttaa olevan, mutta en kyllä oikein ymmärrä, miksi. Kyllä sen tietää, että joskus se vanhempi tulee kuolemaan. Eikä ole kovin vaikea varautua perintöveroon, kyllä sen voi helposti laskea, verottajan sivuilla on valmis laskuri. Miksi siis ei varauduta?
Miten varaudut siihen haluaako leski jäädä asumaan omakotitaloon? Isäni olisi taatusti halunnut, äiti ei halunnut. Äiti sairastui ensin, mutta isä kuoli ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on pakko olla jokin väärinkäsitys. Isalläsihän pn oikeus asua talossa kuolemaansa asti. Hoiditteko perunkirjoituksen ulkopuolisella? Jos näin on tehty miten on mahdollista, että sisaruksesi ovat käsittäneet asian näin väärin? Onko tässä nyt jotain suhmurointia joltain taholta esim. Perunkirjoitus tehty itse ja vihamielisyyksien ydin onkin muualla. En nyt ihan usko, että asia on kuten sen esität.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).
Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.
Viimeisin riita koski hautaa. Sisko esitti laskua haudalle viemistään kukista ja kynttilöistä. Hänen mielestään haudan hoito kuuluu kuolinpesälle. Siellä päin srk hoitaa nurmikon leikkuun ja haravoinnin haudoilta riippumatta onko tehty sopimusta haudan hoidosta. Mikään laki ei määrää viemään kukkia tai kynttilöitä. Mielestäni niitä saa viedä haudalle kuka haluaa. Ovat vähän kuin lahjoja: vie jos haluaa, muttei ole pakko. En ole pyytänyt häntä viemään puolestani eikä hän ole edes kysynyt pitääkö minun puolestani viedä puhumattakaan että olisi neuvotellut kukkien lajista tai hinnasta. Siellä on myös ukin ja mummun hauta, jonne kukaan ei ole vienyt kukkia sitten äidin kuoleman (2001). Vetosin tuohon, että hyvin sekin hauta on pärjännyt kukitta. Ja enhän minä edes näe koko hautaa - itselleen hän sitä koristaa. Miksi minun pitäisi osallistua kustannuksiin? Halutessani voin viedä kukkia täkäläisen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.
Ohis nuo haudan kukat on sinulta rimanalitus. Ei se srk:n ruohonleikkaus siitä hautapaikasta hoidettua tee. Surullista, että lähin omainen ei ole mielestäsi kukkien arvoinen. Hautakivi ilman kukkia -se on surullinen näky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ja myötätuntoa täältä. Muita neuvoja ei oikein ole, kuin että jätätte remontoimatta, ilmoitat sisaruksille, että tavarat käydään läpi silloin ja silloin ja hakemattomat kamat menee kaatopaikalle päivämääränä x.
Itse sanoisin muille, että hävetkää! Ja mitä äitikin ajattelisi tästä? Kysypä niiltä, että meinaavatko ottaa isän avosylin vastaan kämpän myynnin jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Isähän ostaa itselleen uuden ja jos nykyisen rivarin hinta on noin 400t, niin hän saa sillä kolmion kerrostalosta samalta alueelta.
Paitsi ettei isällä ole käytössään 400 000 euroa asunnon ostamiseen, vaan 200 000. Isällähän oli testamentattu hallintaoikeus, ei omistusoikeutta. Hän siis omistaa talosta puolet (ilmeisesti, jos talo on ollut aikoinaan hänen ja kuolleen puolison yhdessä omistama) ja lapset omistavat toisen puolikkaan, ja isä nauttii hallintaoikeudesta. Lapset ovat maksaneet omasta osastaan perintöveron, jota on keventänyt leski-isän hallintaoikeusrasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa käsittää, että imat lapset haluavat isänsä myyvän talonsa, jotta saavat siitä nyhdettyä lakiosansa. En käsitä ollenkaan.
Kämpän arvo on 400 000 e. Lapset perivät 50% eli jokainen 100 000 e. Vielä muutama vuosi sitten siitä piti maksaa perintöveroa 10 000 e, nyt hieman vähemmän. Onko sinulla tuollaisia rahoja noin vain maksettavaksi?
Perinnöstä voi kieltäytyä. Se ei maksa mitään.
Ei maksa kieltäytyjälle, mutta jos hänellä on lapsia, niin lapsille maksaa ne perintöverot tai muut kulut mitä siitä tuleekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).
Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.
Viimeisin riita koski hautaa. Sisko esitti laskua haudalle viemistään kukista ja kynttilöistä. Hänen mielestään haudan hoito kuuluu kuolinpesälle. Siellä päin srk hoitaa nurmikon leikkuun ja haravoinnin haudoilta riippumatta onko tehty sopimusta haudan hoidosta. Mikään laki ei määrää viemään kukkia tai kynttilöitä. Mielestäni niitä saa viedä haudalle kuka haluaa. Ovat vähän kuin lahjoja: vie jos haluaa, muttei ole pakko. En ole pyytänyt häntä viemään puolestani eikä hän ole edes kysynyt pitääkö minun puolestani viedä puhumattakaan että olisi neuvotellut kukkien lajista tai hinnasta. Siellä on myös ukin ja mummun hauta, jonne kukaan ei ole vienyt kukkia sitten äidin kuoleman (2001). Vetosin tuohon, että hyvin sekin hauta on pärjännyt kukitta. Ja enhän minä edes näe koko hautaa - itselleen hän sitä koristaa. Miksi minun pitäisi osallistua kustannuksiin? Halutessani voin viedä kukkia täkäläisen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.
Ohis nuo haudan kukat on sinulta rimanalitus. Ei se srk:n ruohonleikkaus siitä hautapaikasta hoidettua tee. Surullista, että lähin omainen ei ole mielestäsi kukkien arvoinen. Hautakivi ilman kukkia -se on surullinen näky.
Kyllähän se sisko roudaa sinne kukkia minkä ehtii. Pitääkö jokaisen omaisen viedä? Ja kuten todettu: ukin ja mummun hauta on pärjännyt jo 16v ilman kukkia.
Taidat kuulua niihin pikkupaikkakuntien kyttääjiin, jotka syynää jokaisen naapurin asian ja sitten kauhistuneena kerrot ympäriinsä "ajatelkaa, Höppäsen Heikin haudalla ei ollut kukkia, kyllä on omaiset saamattomia/pihejä jne". Juuri tuollaisten kyttääjien vuoksi aloin haluta paikkakunnalta pois noin 12-vuotiaasta lähtien. Parikymppisenä se viimein onnistui. Ilmapiiri ahdisti.
En kykene ymmärtämään miten noin voi käydä. Etenkin, kun ei ole kauhean harvinaista sen mukaan mitä olen kuullut. Jaksamisia, kuulostaa aika rankalta tilanteelta.
En ymmärrä miks sun sisarukset syyttää sua jostain hyötymisestä sen takia, että oot tekemisissä oman isäsi kanssa. Ja jos ne saa pienemmän osan perinnöstä kuin sinä, ni miten kukaan niistä voi edes suuttua kun ei ole muistanut omaa isäänsä jouluna jne?
Mulla on paljon sisaruksia ja olen meistä vanhin, haluaisin uskoa että ku aika tulee ni meidän perinnönjako on riidaton, mutta etukäteen kyllä huolettaa ihmisten kokemusten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta siinä oli yksi virhe, kuudestoista sana oli 'aikuisia', se ei pidä paikkansa. Olemme kaikki aikuisia, ei, napanuora on jäänyt katkaisematta. Se tekee lapsesta/lapsista vauvan. Mitään ei esimerkiksi tarvitse pyytää anteeksi, jos on vauva. Juuri tuo 'me tarvitsemme rahaa' kuuluu tähän kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).
Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.
Jos yksikin pesän osakas vaatii pesän jakoa, se tulee jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).
Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.
Viimeisin riita koski hautaa. Sisko esitti laskua haudalle viemistään kukista ja kynttilöistä. Hänen mielestään haudan hoito kuuluu kuolinpesälle. Siellä päin srk hoitaa nurmikon leikkuun ja haravoinnin haudoilta riippumatta onko tehty sopimusta haudan hoidosta. Mikään laki ei määrää viemään kukkia tai kynttilöitä. Mielestäni niitä saa viedä haudalle kuka haluaa. Ovat vähän kuin lahjoja: vie jos haluaa, muttei ole pakko. En ole pyytänyt häntä viemään puolestani eikä hän ole edes kysynyt pitääkö minun puolestani viedä puhumattakaan että olisi neuvotellut kukkien lajista tai hinnasta. Siellä on myös ukin ja mummun hauta, jonne kukaan ei ole vienyt kukkia sitten äidin kuoleman (2001). Vetosin tuohon, että hyvin sekin hauta on pärjännyt kukitta. Ja enhän minä edes näe koko hautaa - itselleen hän sitä koristaa. Miksi minun pitäisi osallistua kustannuksiin? Halutessani voin viedä kukkia täkäläisen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.
Ohis nuo haudan kukat on sinulta rimanalitus. Ei se srk:n ruohonleikkaus siitä hautapaikasta hoidettua tee. Surullista, että lähin omainen ei ole mielestäsi kukkien arvoinen. Hautakivi ilman kukkia -se on surullinen näky.
Just ostin orvokkeja mummon ja paapan haudalle. 1e /kpl. En lähettänyt laskua sukulaisille. Toki olisi voinut hankkia perennoja, niillä olisi pärjätty useampi vuosi.
Onpa kurja tilanne, olen pahoillani puolestasi, ap. Omaa kokemusta mulla ei ole, mutta olen seurannut vierestä parinkin ystävän pitkiä perintöriitoja, jptka ovat tuhonneet perillisten välejä (mahd.) lopullisesti. Ulkopuolisen silmiin riidat ovat olleet turhia, siis yksinkertaisesti sovittavissa jos olisi ollut vähän hyvää tahtoa. Voittajia niissä riidoissa ei ole ollu, sen sijaan turhaa vaivaa, rahanmenoa ja mielipahaa. Äitivainaalla oli tapana sanoa vastaavista tilanteista, että kuolema tuo esiin ihmisten julmimmat piirteet. Ap:n tilanteessa pistää silmään sisarusten sydämettömyys isäänsä kohtaan. Tulkitsen niin, että sisarusten huono omatunto ja häpeä omasta käytöksestä aiheuttaa syytökset ap:tä kohtaan.
Isän muutossa tulee olemaan paljon työtä, mutta tottakai autat häntä, ap. Ota vastaan kaikki apu, jonka saat, esim kavereiltasi. Ylimääräistä vaivaa tuo se, että sinun on pidettävä huolta sisarustesi oikeuksista, jos/ kun he eivät ole apuna. Et voi omin päin heittää pois tai myydä mitään sellaista irtaimistoa, jota isä ei ota mukaan uuteen kotiin. Vanhan kodin jättäminen on valtava mullistus vanhalle ihmiselle, joten surutyötäkin on tehtävä.
Meidän äidiltä ei jäänyt paljon perittävää, kaikki meni lain mukaan, nopeasti ja kivuttomasti, Luojan kiitos. Surussa oli riittävästi kestämistä.
Jaksamista, ap!
Meidän molempien vanhemmilla oli omistusoikeustestamentti samoin on meillä.
Kun isä kuoli, oli hyvä, että äiti sai jatkaa itsenäistä elämää ilman hallintaoikeuden rasitteita. Ja kun mieheni äiti kuoli, niin appi sai pitää tekemänsä talon ja mökin. Heidän tapauksessaan talo ja mökki olivatkin apen nimissä, joten näin olisi ollut ilman testamenttiäkin. Testamentti oli laadittu anopin turvaksi.