Lue keskustelun säännöt.
Riita vanhemman perinnöstä hajotti perheemme--kohtalotovereita?
09.06.2017 |
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen. Olen nuorin perheestä, missä kolme vanhempaa sisarusta. Kaikki olemme jo aikuisia ja omillamme oltu jo vuosia.
Äitimme kuoli 5 vuotta sitten, isä jäi asumaan entiseen lapsuudenaikaiseen rivitalokotiimme. Äidin kuoleman jälkeen muut sisarukset olisivat halunneet, että isä myisi rivarin, muuttaisi halvempaan asuntoon ja äidin osuus asunnosta jaettaisiin meidän rintaperillisten kesken.Lakiosuuksien vaatimisiin kukaan heistä ei kuitenkaan ryhtynyt, vanhemmilla oli tehtynä hallintaoikeustestamentti. Kaikki sisarukseni ovat hyvin toimeentulevia, mistään taloudellisesta puutteesta ei ollut kyse. Isän asunto on hyvällä paikalla pääkaupunkiseudulla arvoltaan 400-500 000 euroa.
Isä ei kuitenkaan halunnut äidin kuoleman jälkeen muuttaa mihinkään kodistaan, asiasta syntyi riitaa ja muut sisarukset katkaisivat täysin välinsä isäämme. Tätä samaa on jatkunut nyt neljä vuotta, sisarukseni eivät muista isää jouluna ei syntymäpäivinä, eivät ole kiinnostuneita isän voinnista. Sen tiedän, että isä lähettää heille joka joulu joulukortit. Minä nuorimpana olen pitänyt yhteyttä sekä isään että sisaruksiini, mutta saan heiltä kyllä ilkeää naljailua siitä, miten muka hyödyn tilanteesta rahallisesti.
Nyt isä alkaa olla valmis luopumaan isosta asunnostaan, mutta asuntoon pitäisi tehdä remonttia ennen myyntiä ja muutenkin asunnon tavarat pitäisi käydä isän kanssa läpi. Mitään apua en saa sisaruksiltani, sisarukseni rankaisevat minua siitä, kun olen pitänyt isään yhteyttä. Tunnen myös jääneeni ulkopuolelle sisarusteni elämästä, omat lapseni eivät tunne serkkujaan jne. Sitä ihmettelen, miten tähän on tultu. Aiemmin ennen äidin kuolemaa perheyhteys oli tiivis, olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Jaksamisia sinulle. Kyllä näitä vastaavanlaisia juttuja on monella, ja välillä pysähtyy miettimään, miten tähän tilanteeseen jouduttiin. Fiksut ihmiset, jotka ennen välitti toisistaan, jotenkin ajautuvat joskus perinnönjaossa ikäviin tilanteisiin. Kukaan ei oikeastaan voita.
Kiitos myötätunnosta. En vain olisi uskonut, että tällaiseen soppaan joutuu itse.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinä tarvitset apua? Se on isäsi asunto, ei siellä teitä lapsia kaivata. Isällä on hallintaoikeus, mutta ei omistusoikeutta, joten ei hän voi myydä sitä asuntoa ilman lastensa (50 % omistajien) lupaa. Siksi esim. ehdotettu panttaus ei juridisesti onnistu.
Tarvitsisin siinä apua, että voisin auttaa isää tekemään hyviä päätöksiä. Tunnen olevani täysin yksin tässä asiassa. Ja kyllä se isä kaipaa meitä lapsiaan, puhuu usein sisaruksista ja kyselee näiden lapsista. Isä on jo iäkäs ( 75 v ) ja tarvitsee apuani monessa asiassa. Tätä vastuuta jakaisin mielelläni.
-ap
Isäsi hylkäsi lapsensa tiukassa paikassa, jätti maksamaan perintöveroja ja piti hallintaoikeuden koko omaisuuteen. Hän valitsi ihan itse!
Luulisi niiden lasten ennemmin tukevan ja auttavan vanhaa isäänsä, jotta tämä eläisi mahdollisimman hyvää elämää ja pitkään omassa kodissaan niin halutessaan.
Ne lapset ovatvikään kuin loisina vaatimassa pariskunnan yhdessä keräämää omaisuutta.
Eihän sitä perintöveroa makseta ennen kun pesä jaetaan. Apn tapauksessa pesä lienee jakamatta. Isä ei kuitenkaan voi asuntoa myydä tai pantata ilman muiden omistajien suostumusta. Lainaa varmaan saisi omaa omistusosuuttaan vastaan. Jos asunno arvo on 400 000, sen omistaa isä puoliksi ja lapset jakavat toisen puolen. Eli jokaisen lapsen osuus on 50 000 €. Verotuksen kannalta hallintaoikeus pienentää tätä summaa ehkä merkittävästikin.
Meillä osa lapsista putsasi äidin varat niin pitkälle kun mahdollista "lainaamalla". Kuoleman jälkeen olivat sitä mieltä että näitä rahoja (satoja tuhansia euroja) ei pitäisi ottaa huomioon perinnönjaossa ollenkaan.
Perintö hupeni, juristit lihoivat ja lihovat edelleen. Äiti olisi halunnut olla tasapuolinen ja että osa perillisistä oli saanut perintänsä ennakkoon. Saivat (siis ottivat, kun oli vanhan äidin pankkitunnukset käytössä ym.) vain niin paljon ettei jaettavaa edes jäänyt niin että olisi voinut tasan mennä. Se joka eniten rahaa äidiltä kuppasi jatkaa riitelyä loputtomiin kunnes koko perintö on mennyt. Hänhän ei menetä mitään, koska on jo perintänsä saanut vuosia sitten.
Testamentti pitäisi tehdä aina ja siinä ottaa mahdollisimman hyvin huomioon myös se mitä on siihen mennessä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintövero maksetaan perunkirjoituksen jälkeen. Pesän jakamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Ja kuten on sanottu jo aiemmin, leskellä on oikeus asua yhteisessä kodissa elämänsä loppuun asti ilman testamenttiakin.
Jos on hallintaoikeustestamentti, leski saa hallita kaikkea omaisuutta ja saa käyttöönsä myös tuotot. Lesken hallintaoikeus vähentää lasten perintöveroa, mutta vero on silti maksettava.
Jos vanhemmilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, perii leski puolisonsa ja maksaa perintöverot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa käsittää, että imat lapset haluavat isänsä myyvän talonsa, jotta saavat siitä nyhdettyä lakiosansa. En käsitä ollenkaan.
Kämpän arvo on 400 000 e. Lapset perivät 50% eli jokainen 100 000 e. Vielä muutama vuosi sitten siitä piti maksaa perintöveroa 10 000 e, nyt hieman vähemmän. Onko sinulla tuollaisia rahoja noin vain maksettavaksi?
Minulta ainakin löytyy tuollainen summa heti ja varmasti ap:n sisaruksiltakin koska nämä ovat hyvin toimieentulevia. He tosin perivät vain äitinsä osuuden, eli puolet tuosta mainitusta summasta. Lisäksi lesken hallintaoikeus pienentää perintöveroa, eli kyse on aivan mitättömästä summasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinä tarvitset apua? Se on isäsi asunto, ei siellä teitä lapsia kaivata. Isällä on hallintaoikeus, mutta ei omistusoikeutta, joten ei hän voi myydä sitä asuntoa ilman lastensa (50 % omistajien) lupaa. Siksi esim. ehdotettu panttaus ei juridisesti onnistu.
Tarvitsisin siinä apua, että voisin auttaa isää tekemään hyviä päätöksiä. Tunnen olevani täysin yksin tässä asiassa. Ja kyllä se isä kaipaa meitä lapsiaan, puhuu usein sisaruksista ja kyselee näiden lapsista. Isä on jo iäkäs ( 75 v ) ja tarvitsee apuani monessa asiassa. Tätä vastuuta jakaisin mielelläni.
-ap
Isäsi hylkäsi lapsensa tiukassa paikassa, jätti maksamaan perintöveroja ja piti hallintaoikeuden koko omaisuuteen. Hän valitsi ihan itse!
Miten isä muka on hyljännyt lapsensa? Kyllä nyt jokaisen luulisi tietävän lesken asumisoikeudesta.
Aivan vastaavasti ne AP:n sisaretkin saavat jäädä asumaan omaan kotiinsa, jos niiden miehet kuolee.
Jos isäsi tosiaan haluaa luopua asunnosta, niin ehdotan sen myymistä remontoimattomana kun omat voimat eivät riitä. Myyntiin tarvitaan ap:n sisarusten lupa, ehkä heiltä löytyykin tositilanteessa remonttihaluja.
Mitä asunnon tyhjentämiseen tulee, niin kun kerran muita on pyydetty hakemaan heille tärkeät muistoesineet, eikä mitään tapahdu, niin isäsi ottaa mukaansa sen mitä tarvitsee, ap sen mitä haluaa ja loput kylmästi roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisaruksille näyttää käyvän silloin tällöin kun perintöä jaetaan. Lakipykälistä viis, kun olisi tilaisuus netota vnhempiensa lihoilla, elävinä tai kuolleina.
Onneksi ystävänsä voi valita, jos suvusta ei ole iloa.
Sinä sen perinnön kuitenkin ansaitsisit...
Oikeassa elämässä 75-vuotias on vielä reipas seniorikansalainen monta vuotta, ellei ole pahoja sairauksia. Kurjaa, etteivät sisarustesi lapset ole saaneet tuntea isovanhempaansa.
Hienoa, että olet isäsi tuki ja turva! Espanjaan vain lomailemaan yhdessä ja hyvällä omallatunnolla :)
Kamalia sisaria sinulla. Ei tuollaisiin edes kannata pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen riitaantunut siskoni kanssa isämme kuoltua 2v sitten. Kyseessä on "perintö" eli purkukuntoinen talo, vähän maata, vähän metsää. Käteistä ei jäänyt edes hautajaiskuluihin ja jouduimme maksamaan nekin itse. Tuosta on hankala hankkiutua eroon, olen tiedustellut metsälle ostajaa, mutta sitä on niin vähän, ettei sitä haluta. Talosta on kuluja: vakuutus, kiinteistövero, sähköt. Sisko maksaa niitä ja jatkuvasti lähettää minulle tietoa, paljonko minun pitää maksaa hänelle. Hän ei edes halua myydä taloa tai käytännössä tonttia, koska asuu itse vieressä, eikä halua outoja naapureita. Ei myöskään voi/halua lunastaa minua ulos. Hän haluaa pantata tonttia lapsilleen (15v, 11v) jotta nämä voisivat rakentaa siihen talot itselleen. Tokihan he haluavat jäädä sinne Kainuun korpeen kuten hänkin. Tästä syystä myöskään sähköjä ei voi katkaista, koska sähköyhtiö käy keräämässä pylväät pois ja jos myöhemmin haluaa sinne sähköt (siis näihin uusiin taloihin) se maksaa 10.000€ (olen itse varmistanut asian sikäläiseltä sähkölaitokselta).
Minä haluaisin tuosta kaikesta eroon. Olen itse asunut jo yli 30v pois sieltä, nykyisin Helsingissä. Minulla ei ole enää mitään tunnesiteitä paikkaan tai paikkakuntaan.
Viimeisin riita koski hautaa. Sisko esitti laskua haudalle viemistään kukista ja kynttilöistä. Hänen mielestään haudan hoito kuuluu kuolinpesälle. Siellä päin srk hoitaa nurmikon leikkuun ja haravoinnin haudoilta riippumatta onko tehty sopimusta haudan hoidosta. Mikään laki ei määrää viemään kukkia tai kynttilöitä. Mielestäni niitä saa viedä haudalle kuka haluaa. Ovat vähän kuin lahjoja: vie jos haluaa, muttei ole pakko. En ole pyytänyt häntä viemään puolestani eikä hän ole edes kysynyt pitääkö minun puolestani viedä puhumattakaan että olisi neuvotellut kukkien lajista tai hinnasta. Siellä on myös ukin ja mummun hauta, jonne kukaan ei ole vienyt kukkia sitten äidin kuoleman (2001). Vetosin tuohon, että hyvin sekin hauta on pärjännyt kukitta. Ja enhän minä edes näe koko hautaa - itselleen hän sitä koristaa. Miksi minun pitäisi osallistua kustannuksiin? Halutessani voin viedä kukkia täkäläisen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.
Miksi aikuiset lapset kuvittelevat, että vanhempien omaisuus olisi heidän? Lesken asumisoikeus on lakiin kirjoitettu ja tulevassa perintökaaressa lasten lakiosaoikeus poistunee, koska sitä ei ole muuallakaan. Suomessa se on peräisin agraariajalta ja liittyi maatilojen perintöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa käsittää, että imat lapset haluavat isänsä myyvän talonsa, jotta saavat siitä nyhdettyä lakiosansa. En käsitä ollenkaan.
200 m2 talo, jota vanhus ei kykene pitämään siivoamalla kunnossa.
Toisaalta eivät myöskään halua siivoojaa kotiinsa. Osa vanhuksista taantuu minä itte lapsen tasolle.
Tämä oli toisen osapuolen tarina. Emme tiedä toisen osapuolen argumentteja. Miksi siis antaa neuvoja, koska koko näkemystä asiasta ei ole tiedossa.
Voimia ja myötätuntoa täältä. Muita neuvoja ei oikein ole, kuin että jätätte remontoimatta, ilmoitat sisaruksille, että tavarat käydään läpi silloin ja silloin ja hakemattomat kamat menee kaatopaikalle päivämääränä x.
Itse sanoisin muille, että hävetkää! Ja mitä äitikin ajattelisi tästä? Kysypä niiltä, että meinaavatko ottaa isän avosylin vastaan kämpän myynnin jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Ei kannata remontoida, ostajat mieluiten remontoi itse oman maun mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli toisen osapuolen tarina. Emme tiedä toisen osapuolen argumentteja. Miksi siis antaa neuvoja, koska koko näkemystä asiasta ei ole tiedossa.
Näinhän se on, mutta tuo lesken asumisoikeus on selvä. Kun on menettänyt puolisonsa, ei edes alattele, että pitäisi vielä kotikin vaihtaa saman tien.
Tässäkin tapauksessa isä on vasta vuosien jälkeen, pahimman surun surtuaan, miettimään asunnon vaihtoa. Uusi asunto voi aivan hyvin olla samanhintainen kuin entinenkin, vaikka olisi pienempi.
Ei juma....miten ahneita. Tulee sellanen kuva etteivät välitä yhtään kuin rahasta
Tarvitsisin siinä apua, että voisin auttaa isää tekemään hyviä päätöksiä. Tunnen olevani täysin yksin tässä asiassa. Ja kyllä se isä kaipaa meitä lapsiaan, puhuu usein sisaruksista ja kyselee näiden lapsista. Isä on jo iäkäs ( 75 v ) ja tarvitsee apuani monessa asiassa. Tätä vastuuta jakaisin mielelläni.
-ap