Saako masentuneen herättää, jos nukkuisi muuten puoleen päivään?

Ei ainakaan ilman lupaa.

Ei saa, anna nukkua kun nukuttaa.

Kun olin masentunut itse, ainoa keino pysyä järjissäni oli normaali vuorokausirytmi, ihmiskontaktit, jotain mielekästä ja järjellistä tekemistä. Itse päätin että vaikken mitään muuta saisi päivän aikana aikaan, olen jo voittaja kun pääsen aamulla kahdeksalta ylös.

En voi sanoa onko hyvä kaikille mutta suosittelen kyllä edes kokeilemaan.

Tietenkin saa, etenkin jos aiemmin rytmi on ollut luontaisesti varhaisempi.

Riippuu tilanteesta. Periaatteessa voi yrittää, mutta toisaalta jos kärsii vakavista uniongelmista, niin niihin ei välttämättä mikään aamulla aikaisemmin herääminen auta. Ja pitemmän päälle kasvava univelka pahentaa muitakin ongelmia.

Mutta toisaalta jos esim. yrität sopia tapaamista ja tälle läheiselle itselleenkin sopii ajankohdaksi jokin vähän aikaisempi aika, niin eihän siitä mitään haittaa ole, että ainakin niissä puitteissa toimitaan ns. normaalin vuorokausirytmin mukaan.

Pitää herättää ja pakottaa ryhdistäytymään, masentuneen paapominen on samalla tavalla häiriökäyttäytymisen enablointia kuin lihaville vakuuttelu, että kyllä he ihan hyviä ovat sellaisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin masentunut itse, ainoa keino pysyä järjissäni oli normaali vuorokausirytmi, ihmiskontaktit, jotain mielekästä ja järjellistä tekemistä. Itse päätin että vaikken mitään muuta saisi päivän aikana aikaan, olen jo voittaja kun pääsen aamulla kahdeksalta ylös.

En voi sanoa onko hyvä kaikille mutta suosittelen kyllä edes kokeilemaan.

Mulle tuo olis ollu pahin mitä tehdä.

Jos masentunut antaa sulle luvan herättää niin sitten. Muuten Anna olla

Sano nyt vielä herätettyäsi, että ottaa itseään niskasta kiinni.

Jollekin sopii, toiselle ei. Vaikka yhteiskuntamme on hyvin aamupainoinen, on ihmisillö erilaisia vuorokausirytmejä, ehkä masentuneen rytmi on nyt muuttumassa siihen luonnolliseen, mikä edesauttaa paranemista. Itse uuvuin väärästä vuorokausirytmistä pahasti, vaikka sitä on lapsesta saakka yritetty opettaa eli kymmeniä vuosia. Kun sain levätä ja toteuttaa luonnollista rytmiäni, jaksoin taas paremmin ja pystyin tekemään asioita. Puoli päivä ei ole edes kovin myöhä aika herätä. Onhan läheisesi jo avun piirissä (esimerkiksi mielenterveyspolin asiakas)? Jos ei niin koita ohjata häntä sinne, jotta hän saa apua. Pelkkä luonnollinen unirytmi ei masennusta paranna.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin masentunut itse, ainoa keino pysyä järjissäni oli normaali vuorokausirytmi, ihmiskontaktit, jotain mielekästä ja järjellistä tekemistä. Itse päätin että vaikken mitään muuta saisi päivän aikana aikaan, olen jo voittaja kun pääsen aamulla kahdeksalta ylös.

En voi sanoa onko hyvä kaikille mutta suosittelen kyllä edes kokeilemaan.

Mä tein juuri näin myös. Ylös vaikka miltä olis tuntunut. Ja sitten koiran kanssa ulos. Ylipäätänsä tein sairauslomalla kaikkea "vaikeaa", esim jos tuntui siltä etten kestä ihmisiä, menin kirjastoon lehtilukusaliin ja eihän siinä tarvinnut ketään oikeastaan kohdata, mutta olin kuitenkin ihmisten keskellä. Pieniä juttuja, joista myöhemmin tajusin, että ne just oli niitä suuria juttuja. Eikä tietty koko ajan, mutta välillä. Ja tavallisessa vuorokausirytmissä pysytteleminen oli minulle erittäin tärkeä juttu, vaikka lääkäri sanoi että nuku jos nukuttaa, tajusin että sillä tavalla kuilu normaalin elämän ja sairauteni välille juuri syntyisi ja haittaisi "normaaliin" paluuta. En halunnut ottaa itselleni ns sairaan identiteettiä vaan pysytellä jollain keinolla maailman menossa mukana. Kaikkina päivinä ei pystynyt, joskus jäin sänkyyn päiväksi mutta sitten taas sinnillä eteenpäin ja vaikka itkusilmässä aamulla ylös. Ja kun lääkkeet alkoi vaikuttaa, loppui itkeminenkin ja oli entistä helpompi suorittaa ylös-ulos-rituaalia.

Käy kyllä terapiassa. 

Aikoo palata töihin lähiaikoina, joten mielestäni olisi hyvä alkaa pikku hiljaa totuttelemaan normaaliin tahtiin. 

Itselläni alkaa olla ymmärrys vähissä. En hänelle sitä sano, mutta kuitenkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin masentunut itse, ainoa keino pysyä järjissäni oli normaali vuorokausirytmi, ihmiskontaktit, jotain mielekästä ja järjellistä tekemistä. Itse päätin että vaikken mitään muuta saisi päivän aikana aikaan, olen jo voittaja kun pääsen aamulla kahdeksalta ylös.

En voi sanoa onko hyvä kaikille mutta suosittelen kyllä edes kokeilemaan.

Mä tein juuri näin myös. Ylös vaikka miltä olis tuntunut. Ja sitten koiran kanssa ulos. Ylipäätänsä tein sairauslomalla kaikkea "vaikeaa", esim jos tuntui siltä etten kestä ihmisiä, menin kirjastoon lehtilukusaliin ja eihän siinä tarvinnut ketään oikeastaan kohdata, mutta olin kuitenkin ihmisten keskellä. Pieniä juttuja, joista myöhemmin tajusin, että ne just oli niitä suuria juttuja. Eikä tietty koko ajan, mutta välillä. Ja tavallisessa vuorokausirytmissä pysytteleminen oli minulle erittäin tärkeä juttu, vaikka lääkäri sanoi että nuku jos nukuttaa, tajusin että sillä tavalla kuilu normaalin elämän ja sairauteni välille juuri syntyisi ja haittaisi "normaaliin" paluuta. En halunnut ottaa itselleni ns sairaan identiteettiä vaan pysytellä jollain keinolla maailman menossa mukana. Kaikkina päivinä ei pystynyt, joskus jäin sänkyyn päiväksi mutta sitten taas sinnillä eteenpäin ja vaikka itkusilmässä aamulla ylös. Ja kun lääkkeet alkoi vaikuttaa, loppui itkeminenkin ja oli entistä helpompi suorittaa ylös-ulos-rituaalia.

Kyllähän ihminen pystyy viettämään täysin normaalia elämää, vaikka nukkuisikin puoleen päivään. Ehtii käydä ns. ihmisten aikaan hoitamassa asioita, ehtii tavata muita ihmisiä, ehtii ulkoilla valoisaan aikaa jne.

Voit ystävällisesti joskus huomauttaa havaintosi unirytmistä, mutta älä nyt nyt mene herättämään. Muista, ettet voi komentaa etkä määrätä häntä.

Hitto kun olen huolesta soikeana, pelkään vaan, että tuo masennuksessa vellominen, päivän parhaan ajan yli nukkuminen pahentaa tilannetta. Kyttään puhelinta: koska on hän on huomannut Whatsapp-viestini, onko käynyt Facebookissa ym.. 

ap

Jos läheisesi kärsii unettomuudesta, ei saa nukahdettua jne, niin älä herätä nukkuvaa. Liian vähäinen uni on vaarallista terveydelle ja erityisesti psyykelle. Voit ottaa puheeksi miten läheisesi olisi mahdollista helpottaa nukahtamista illalla, mutta älä häiritse toisen unta. Pääasia on, että saa nukutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin masentunut itse, ainoa keino pysyä järjissäni oli normaali vuorokausirytmi, ihmiskontaktit, jotain mielekästä ja järjellistä tekemistä. Itse päätin että vaikken mitään muuta saisi päivän aikana aikaan, olen jo voittaja kun pääsen aamulla kahdeksalta ylös.

En voi sanoa onko hyvä kaikille mutta suosittelen kyllä edes kokeilemaan.

Mä tein juuri näin myös. Ylös vaikka miltä olis tuntunut. Ja sitten koiran kanssa ulos. Ylipäätänsä tein sairauslomalla kaikkea "vaikeaa", esim jos tuntui siltä etten kestä ihmisiä, menin kirjastoon lehtilukusaliin ja eihän siinä tarvinnut ketään oikeastaan kohdata, mutta olin kuitenkin ihmisten keskellä. Pieniä juttuja, joista myöhemmin tajusin, että ne just oli niitä suuria juttuja. Eikä tietty koko ajan, mutta välillä. Ja tavallisessa vuorokausirytmissä pysytteleminen oli minulle erittäin tärkeä juttu, vaikka lääkäri sanoi että nuku jos nukuttaa, tajusin että sillä tavalla kuilu normaalin elämän ja sairauteni välille juuri syntyisi ja haittaisi "normaaliin" paluuta. En halunnut ottaa itselleni ns sairaan identiteettiä vaan pysytellä jollain keinolla maailman menossa mukana. Kaikkina päivinä ei pystynyt, joskus jäin sänkyyn päiväksi mutta sitten taas sinnillä eteenpäin ja vaikka itkusilmässä aamulla ylös. Ja kun lääkkeet alkoi vaikuttaa, loppui itkeminenkin ja oli entistä helpompi suorittaa ylös-ulos-rituaalia.

Kyllähän ihminen pystyy viettämään täysin normaalia elämää, vaikka nukkuisikin puoleen päivään. Ehtii käydä ns. ihmisten aikaan hoitamassa asioita, ehtii tavata muita ihmisiä, ehtii ulkoilla valoisaan aikaa jne.

Mun työssä ei ole mahdollista määrätä itse työajoista. Herätys työaamuina viim. Klo 6.30. Usein aiemminkin. Tarkoitukseni oli päästä takaisin työhön pian eikä lääkärikään suositellut pitkää saikkua, parin viikon pätkissä kirjoitti muutamaan otteeseen ja sitten kesäloma vielä päälle ja töihin, se on parasta lääkettä, totesi. Joten en voi viettää normaalia elämääni nukkumalla puolille päivin.

Minusta unirytmin menettäminen pahentaa masennusta, vaikka hetkellisesti pitkään nukkuminen voi oloa helpottaakin. Tosin liian lyhyet unet eivät ole hyvä juttu nekään.

Minusta masentuneen voi herättää, jos viettää tämän kanssaan heräämisen jälkeen aikaa. Aika turha herättää masentunutta esim. juuri ennen omaa töihin lähtöään tuijottamaan seinää. Ihmeitä ei kannata odottaa, eikä masennus parannu millään yksinkertaisilla konsteilla, mutta pienillä teoilla kannattaa osoittaa välittämistä. Sinä tunnet masentuneesi paremmin ja tiedät, mistä hän pitää / piti. Jos herätät masentuneen kauniina kesäaamuna hyvissä ajoin ennen puolta päivää, tee hänelle vaikkapa suolaisia ja makeita lettuja. Syökää aamiainen pyjamat yllänne pihalla. Katselkaa sitten vaikkapa yhdessä Netflix-sarjoja. Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä mitään ihmeellistä, mutta seura ja unirytmi ovat varmasti hyväksi. Mutta älä aseta masentuneelle paineita, tyyliin mitähän ihmettä tuo vielä kehtaa murjottaa, kun tein lettujakin. Nuo asiat voivat piristää, tai sitten eivät. Sängystä makaamasta pääseminen auttaa masennuksesta toipumista, mutta "nyt ylös, ulos ja rannalle!!!" on helposti liian suuri harppaus.

Vierailija kirjoitti:

Hitto kun olen huolesta soikeana, pelkään vaan, että tuo masennuksessa vellominen, päivän parhaan ajan yli nukkuminen pahentaa tilannetta. Kyttään puhelinta: koska on hän on huomannut Whatsapp-viestini, onko käynyt Facebookissa ym.. 

ap

Ei kukaan "vello" masennuksessa, ikään kuin sieltä voisi noin vain ponkaista takaisin normaaliin elämään! Ja nukkuminen on erittäin tärkeää terveydelle, erityisesti masentuneelle. Hyvä että ystäväsi saa nukuttua, voisit koittaa vaikka keksiä jotain mieleistä tekemistä teille ilta-aikaan? Ja lopeta kyttääminen, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Ystäväsi saa hoitoa ja sinun pitää antaa hänelle aikaa.

Riippuu siitä, mitä masentunut itse sanoo asiasta, mitä mieltä hoitotaho on, miten vakavaa masennus on & miten nukkuminen vaikuttaa muihin läheisiin. Esim. jos kyseessä on lapseton pariskunta jonka toinen osapuoli on vakavasti masentunut ja pahassa vaiheessa, niin luultavasti on järkevää antaa nukkua, ellei hoitotaho ja/tai masentunut itse ole toivonut, että hänet herätettäisiin.

Jos taas masentunut on lievästi masentunut/ei masennuksen pahimmassa vaiheessa oleva pienten lasten äiti/isä, niin olisi hyvä herättää että voi edes jotenkin osallistua perhe-elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin masentunut itse, ainoa keino pysyä järjissäni oli normaali vuorokausirytmi, ihmiskontaktit, jotain mielekästä ja järjellistä tekemistä. Itse päätin että vaikken mitään muuta saisi päivän aikana aikaan, olen jo voittaja kun pääsen aamulla kahdeksalta ylös.

En voi sanoa onko hyvä kaikille mutta suosittelen kyllä edes kokeilemaan.

Mä tein juuri näin myös. Ylös vaikka miltä olis tuntunut. Ja sitten koiran kanssa ulos. Ylipäätänsä tein sairauslomalla kaikkea "vaikeaa", esim jos tuntui siltä etten kestä ihmisiä, menin kirjastoon lehtilukusaliin ja eihän siinä tarvinnut ketään oikeastaan kohdata, mutta olin kuitenkin ihmisten keskellä. Pieniä juttuja, joista myöhemmin tajusin, että ne just oli niitä suuria juttuja. Eikä tietty koko ajan, mutta välillä. Ja tavallisessa vuorokausirytmissä pysytteleminen oli minulle erittäin tärkeä juttu, vaikka lääkäri sanoi että nuku jos nukuttaa, tajusin että sillä tavalla kuilu normaalin elämän ja sairauteni välille juuri syntyisi ja haittaisi "normaaliin" paluuta. En halunnut ottaa itselleni ns sairaan identiteettiä vaan pysytellä jollain keinolla maailman menossa mukana. Kaikkina päivinä ei pystynyt, joskus jäin sänkyyn päiväksi mutta sitten taas sinnillä eteenpäin ja vaikka itkusilmässä aamulla ylös. Ja kun lääkkeet alkoi vaikuttaa, loppui itkeminenkin ja oli entistä helpompi suorittaa ylös-ulos-rituaalia.

Kiva että toimi sinun kohdallasi. Toisille tuollainen Suorittamisen jatkaminen sairastuneena olisi vain työntänyt syvemmälle ahdinkoon. Ap miettii ystävänsä herättämistä. Me tai ap ei voida tietää miltä ap:n ystävästä aamurutiinit tuntuvat tällä hetkellä. Parempi olla sekaantumatta kun toinen yrittää rämpiä elämänsä kanssa, kun kerta ammattiapuakin saa.