Kuinka päästä eroon ahdistuksesta kun lapset ovat isoja,
Kommentit (24)
Mulla jo aikuisia lapsia ja yks kouluikäinen. Lisäksi 5 vuotias. Olen todella ahdistunut, kun tämä nuorinkin kasvaa ja kasvaa. Haikeudella muistelen kaikkien lasten vauva- ja taaperoaikoja.
Yksin ajellessa saatan jopa itkeä tätä mennyttä aikaa. Vuodet vierii niin mahdotonta vauhtia.
Ahdistunut? On sinulla ongelmat. Joillain lapset eivät lähde koskaan pois kotoa, ja sinä valitat siitä, että lähtevät.
Joku on nyt tainnut elää lastensa kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla jo aikuisia lapsia ja yks kouluikäinen. Lisäksi 5 vuotias. Olen todella ahdistunut, kun tämä nuorinkin kasvaa ja kasvaa. Haikeudella muistelen kaikkien lasten vauva- ja taaperoaikoja.
Yksin ajellessa saatan jopa itkeä tätä mennyttä aikaa. Vuodet vierii niin mahdotonta vauhtia.
Juuri tätä tarkoitan. Mutta onneksi jotkut lapset vielä kotona, ja sillä tavoin pieniä. Vai mitä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Joku on nyt tainnut elää lastensa kautta.
No höpsis, on täysin normaalia kaivata "vanhaa" elämää. Kun on 25 vuotta elänyt lapsitaloudessa, tyhjä pesä tuntuu oudolta. Me onneksi nähdään meidän lapsia säännöllisesti, vain yksi opiskelee toisella paikkakunnalla 4 h matkan päässä, muut ovat töissä ja opiskelevat pk-seudulla.
elämä on ihan mukavaa, kun aikataulunsa saa järjestää vapaasti,ei ole alituisesti kiire työmatkoilla, ei tarvitse jatkuvasti kokata jne. ja kyllä siihen tottuu ajan kanssa. Me harjoiteltiin sitä jo kuopuksen ollessa vaihdossa, sitten saimme hänet vielä pariksi vuodeksi kotiin ennen opiskelujen aloittamista.
Mun lapset ovat kaikki vielä alaikäisiä ja asuvat kotona, mutta haikea olo kun eivät ole pieniä enää. Ap
Kuinka kaikki nyt luuli niiden jo pois muuttavan. Ap
Haikeaa on. Itku tulee siitä "Kun aika on"-mainoksesta.
Mutta elämä on, sille ei voi mitään. Ja kaikilla kello tikittää yhtä nopeasti. Toisaalta olen iloinen että ovat jo koululaisia, (ainakin joskus) ajattelevia ihmisiä, jotka ymmärtävät puhetta.
Mutta onhan se ihan eri asia jos kyseessä pois muuttavat lapset kuin 5v.
Todella, todella outo ketju.
Vanhempi on onnistunut, kun lapsi ei enää tarvitse häntä ja muuttaa joku päivä pois.
Minä niin odotan lasten kasvamista. Sitten alkaa Elämä.
No tavallaan ymmärrän, koska minusta taaperot ovat aivan ihania ja uskon, että vanhana muistelen taaperoaikaa elämäni parhaimpana...mutta toisaalta pikkulapsiaika on niin vaativaa, että sitä jaksaa juuri sen ajan kuin se kestää, ja sen loppumisessa on myös monia iloja. Lisäksi mun mielestä esikoisen (nyt 10v) kanssa on koko ajan hauskaa ja monella tavalla yhä hauskempaa ja palkitsevampaa, kun hän on kasvanut ja siirtynyt eri ikävaiheisiin. Eli ei se lapsista saatu ilo mihinkään katoa lasten kasvaessa, minun mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Todella, todella outo ketju.
Vanhempi on onnistunut, kun lapsi ei enää tarvitse häntä ja muuttaa joku päivä pois.
Minä niin odotan lasten kasvamista. Sitten alkaa Elämä.
Minä puolestani elän tässä ja nyt, lasten kanssa ja välillä niin, että eivät ole lähellä. Olisi kamala ajatella sitä katkeruutta, jonka sinä syydät lapsiisi elämän odottaessa tuolla jossain tulevaisuudessa.
Mun lapsista vanhin on 11v. Ja olen ihan jo etäällä sen elämästä nyt. Ap
Täh? Sä kirjoitat täällä siihen tyyliin, että vastaajat olettavat sulla olevan lähes aikuiset lapset. Ja sitten sanot, että 11v.
Siirry johonkin muualle kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehtii harrastamaan ja on muutenkin aikaa itselle.
Pääsee matkustamaan taas kahdestaan miehen kanssa.
Seksiä voi harrastaa milloin mieli tekee, kun ei tarvitse kytätä tilaisuutta.
Rahaa kuluuu elämiseen ja ruokaan huomattavasti vähemmän, kuin lasten ollessa kotona.
Mutta jos perustelet näillä syillä, miksi et halua ollenkaan lapsia, oletkin itsekäs ja kypsymätön. Missä logiikka?
Haikeutta voi tuntea tulevasta vaikka se olisi vuosien päässä.
En voi kun ihmetellä näitä AV palstan tunnekylmiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehtii harrastamaan ja on muutenkin aikaa itselle.
Pääsee matkustamaan taas kahdestaan miehen kanssa.
Seksiä voi harrastaa milloin mieli tekee, kun ei tarvitse kytätä tilaisuutta.
Rahaa kuluuu elämiseen ja ruokaan huomattavasti vähemmän, kuin lasten ollessa kotona.
Mutta jos perustelet näillä syillä, miksi et halua ollenkaan lapsia, oletkin itsekäs ja kypsymätön. Missä logiikka?
Tuo edellinen on kuitenkin elänyt varmaan noin 20 vuotta niiden lasten kanssa ja lapset, jossain vaiheessa heidän puolisonsa ja lapsenlapset, ovat edelleen olennainen osa elämää. Lapsettomalta se kaikki puuttuu, mutta kyllähän he harrastuksiaan jaksavat sen oman vapaan 20 vuoden jälkeenkin varmaan tahkota ja uusiakin löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehtii harrastamaan ja on muutenkin aikaa itselle.
Pääsee matkustamaan taas kahdestaan miehen kanssa.
Seksiä voi harrastaa milloin mieli tekee, kun ei tarvitse kytätä tilaisuutta.
Rahaa kuluuu elämiseen ja ruokaan huomattavasti vähemmän, kuin lasten ollessa kotona.
Mutta jos perustelet näillä syillä, miksi et halua ollenkaan lapsia, oletkin itsekäs ja kypsymätön. Missä logiikka?
Silloin on kärsinyt jo tuomionsa.
Höh, älä turhaan vaivu synkkyyteen.
Onhan ne lapset sinun lapsiasi lopun elämän, vaikka isoksi kasvavatkin.
Meillä on aikuiset lapset ja mielestäni elämä on nyt parempaa, kuin koskaan ennen.
Ehtii harrastamaan ja on muutenkin aikaa itselle.
Pääsee matkustamaan taas kahdestaan miehen kanssa.
Seksiä voi harrastaa milloin mieli tekee, kun ei tarvitse kytätä tilaisuutta.
Rahaa kuluuu elämiseen ja ruokaan huomattavasti vähemmän, kuin lasten ollessa kotona.
Ennen kuin huomaatkaan, on sinulla jo lapsenlapsia ja voit niitä sitten helliä.