Kuinka päästä eroon ahdistuksesta kun lapset ovat isoja,

Vierailija kirjoitti:

Todella, todella outo ketju.

Vanhempi on onnistunut, kun lapsi ei enää tarvitse häntä ja muuttaa joku päivä pois.

Minä niin odotan lasten kasvamista. Sitten alkaa Elämä.

Tätä asennetta mä en oikein ymmärrä. Kyllä ne 20+ v kolmen lapsen kanssa on olleet Elämää isolla eellä ihan yhtä lailla. Paljon on tehty, menty, nähty ja koettu, yhdessä ja erikseen. Mutta on tämä vapaampi elämä toki mukavaa, kun ennen kaikkea se päivästä-toiseen-kiire on vähentynyt. Ja minusta lapset ovat parantuneet sitä mukaa kun ovat vanhenneet, en ole koskaan ollut mikään aiihanakunonvauvataapero-ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehtii harrastamaan ja on muutenkin aikaa itselle.

Pääsee matkustamaan taas kahdestaan miehen kanssa.

Seksiä voi harrastaa milloin mieli tekee, kun ei tarvitse kytätä tilaisuutta.

Rahaa kuluuu elämiseen ja ruokaan huomattavasti vähemmän, kuin lasten ollessa kotona.

Mutta jos perustelet näillä syillä, miksi et halua ollenkaan lapsia, oletkin itsekäs ja kypsymätön. Missä logiikka?

Tuo edellinen on kuitenkin elänyt varmaan noin 20 vuotta niiden lasten kanssa ja lapset, jossain vaiheessa heidän puolisonsa ja lapsenlapset,  ovat edelleen olennainen osa elämää.  Lapsettomalta se kaikki puuttuu, mutta kyllähän he harrastuksiaan jaksavat sen oman vapaan 20 vuoden jälkeenkin varmaan tahkota ja uusiakin löytää. 

Miksi on järkevää ja viisasta olla tekemättä viidettä lasta noista mainituista syistä, mutta itsekästä ja kypsymätöntä olla tekemättä ensimmäistä lasta ihan samoista syistä? Tekeekö se lasten hankkiminen siis ihmisen automaattisesti kypsäksi ja epäitsekkääksi, vai miten tämän ajattelet?

Lämmöllä muistelen aikaa, jolloin lapset olivat pieniä. Kolme alle kouluikäistä kotona. Ja sitäkin kun vanhin oli vielä ala-asteella. Ihanaa aikaa. Muistan sen lämmöllä ja osin haikeudellakin. Mutta en halua sitä aikaa takaisin. En kyllä odota sitäkään kun lapset muuttavat pois ja saan käyttää kaiken aikani (ja rahani) kuten itse haluan. Vain itselleni. Elämä on tässä ja nyt. En elä menneisyydessä, mutten myöskään sitku-elämää. Olen nauttinut jokaisesta elämän vaiheesta ja vuodesta silloin kun sen aika on ollut ja hyväksynyt samalla sen, että elämä kulkee eteen päin. Lapset kasvavat. Muuttavat pesästä. Minä vanhenen. Ja joskus kuolenkin pois. Mutta niitä ei kannata murehtia nyt. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä ja kerätä muistoja ja kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Lämmöllä muistelen aikaa, jolloin lapset olivat pieniä. Kolme alle kouluikäistä kotona. Ja sitäkin kun vanhin oli vielä ala-asteella. Ihanaa aikaa. Muistan sen lämmöllä ja osin haikeudellakin. Mutta en halua sitä aikaa takaisin. En kyllä odota sitäkään kun lapset muuttavat pois ja saan käyttää kaiken aikani (ja rahani) kuten itse haluan. Vain itselleni. Elämä on tässä ja nyt. En elä menneisyydessä, mutten myöskään sitku-elämää. Olen nauttinut jokaisesta elämän vaiheesta ja vuodesta silloin kun sen aika on ollut ja hyväksynyt samalla sen, että elämä kulkee eteen päin. Lapset kasvavat. Muuttavat pesästä. Minä vanhenen. Ja joskus kuolenkin pois. Mutta niitä ei kannata murehtia nyt. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä ja kerätä muistoja ja kokemuksia.

Sen verran vielä lisään, että mun lapset ovat siis jo oikeasti isoja. Nuorin on vielä yläasteella. Asuvat kaikki "kotona" mutta kyllä vanhimmalla on jo vahvasti jalka oven raossa ja on lähdössä maailmalle. Ja hvyä niin. Siihenhän kokoo kasvatustyö tähtää. Että lapsista kasvaa vastuuntuntoisia, vahvoja, itsenäisiä aikuisia, jotka ottavat oman paikkansa elämässä ja rakentavat oman elämän ja perustavat oman kodin. Joko puolison kanssa tai yksin. Ilman tai lapsien kanssa. Mutta itsenäisinä.