Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katastrofin anatomia - onko jokin sarjan tapahtumista koskettanut elämääsi?
06.06.2017 |
Sarjaa katsellessa on herännyt monia ajatuksia. Nostalgisia, surullisia, haikeita. Ystäväni menehtyi Jämijärvellä ja siitä on ollut todella vaikeaa päästä eteenpäin. On niin vaikeaa hyväksyä, että hän ei ole enää täällä eikä pääse tekemään ja kokemaan enää mitään.
Onko jokin sarjassa käsitellyistä tapahtumista muuttanut, koskettanut tai liipannut läheltä ketään muuta? Miten tällaisista traumoista pitäisi päästä yli? Tai ei niistä tavallaan koskaan pääsekään...
Sarja on kyllä hienotunteisesti ja laadukkaasti tehty. Jos joku ei sarjaa tunne, siinä siis kerrotaan seuraavista tapahtumista:
Konginkankaan onnettomuus
Myyrmannin itsemurhapommi
Estonian uppoaminen
Sellon surmat
Tapaninpäivän tsunami
Tshernobylin räjähdys
Jokelan junaturma
Lapuan patruunatehdas
Copterlinen putoaminen
Finn-Balticin uppoaminen
Hyvinkään ammuskelut
Jokelan kouluampuminen
Jämijärven lento-onnettomuus
Oulun vauvasurmat
Malagan bussiturma
Rautavaaran itsemurha-murhakolari
Ampumaratasurmat
Myrkkyhoitajan sarjamurhat
Naantalin asuntopalo
Kapteeninkadun poliisisurmat
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Naantalissa kuoli ystävän lapsi, Myyrmannissa oli paljon tuttuja tapahtuma-aikaan, kaikki selvisi, Tsunamissa ystäväperhe - selvisivät.
Jokelassa asuttiin junaturman aikaan, outo rysäys ja ajan pysähtyminen. Kouluampumisissa paljon lapsuuden kavereiden lapsia (kaikki ok).
Ohjelmassa ei ole käsitelty Hyvinkään palottelusurmaa, joka on kaikkein henkilökohtaisin.
Paloittelusurman päätekijähän vapautui jo viime vuonna... Ja se nainen tappoi toisenkin vapauduttuaan mutta sekin kakku varmaan jo istuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ketään tuttua tai läheistä menettänyt noissa tapauksissa, mutta Konginkankaan tapahtumat kummittelee usein mielessä jo ihan oman ammatin takia. Ja ajan viikoittain sen onnettomuuspaikan ohi.
Olihan se kyllä aivan uskomattoman karmea näky, ihan valokuvassakin vain. Miksi niiden ajoneuvojen pitikin kohdata juuri sillä hetkellä? Ei sellaiseen kysymykseen saa koskaan vastausta. Joku pelastushenkilökunnasta kertoi jossakin lehdessä, että yön hiljaisuudessa kännykät vaan soivat, kun perheenjäsenet yrittivät uhreja huolissaan tavoittaa. Varmasti aavemainen, tuskallinen hetki.
Näitähän sitä miettii. Ja joka kerta kun sitä mäkeä ajaa alas, tulee mieleen että tässäkö kohtaa se perävaunu lähti käsistä, mitä jos itselle käy samalla lailla jne. Ja se valkoinen risti siellä pellon laidassa =(
Hyvinkään ammuskelu oli kyllä niin järjetön. Että hävitty painiottelu voi kismittää noin paljon?
Tuntuu myös kohtuuttomalta että loukkaantunut poliisi sai vielä syövänkin kaiken hyvän päälle. Ja edelleen on positiivisella mielellä - uskomaton tyyppi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ketään tuttua tai läheistä menettänyt noissa tapauksissa, mutta Konginkankaan tapahtumat kummittelee usein mielessä jo ihan oman ammatin takia. Ja ajan viikoittain sen onnettomuuspaikan ohi.
Olihan se kyllä aivan uskomattoman karmea näky, ihan valokuvassakin vain. Miksi niiden ajoneuvojen pitikin kohdata juuri sillä hetkellä? Ei sellaiseen kysymykseen saa koskaan vastausta. Joku pelastushenkilökunnasta kertoi jossakin lehdessä, että yön hiljaisuudessa kännykät vaan soivat, kun perheenjäsenet yrittivät uhreja huolissaan tavoittaa. Varmasti aavemainen, tuskallinen hetki.
Näitähän sitä miettii. Ja joka kerta kun sitä mäkeä ajaa alas, tulee mieleen että tässäkö kohtaa se perävaunu lähti käsistä, mitä jos itselle käy samalla lailla jne. Ja se valkoinen risti siellä pellon laidassa =(
Mulle on tullut mieleen että miksi rekkoja ei ole vielä paremmin valaistu? Että eikö siinä perävaunun etuosassa/sivuissa joka puolella pitäisi olla oranssit valot tai vähintäänkin heijastimet? Konginkankaasta nimittäin sanotaan että jos bussikuski olisi havainnut perävaunun heittelehtimisen, hän olisi todennäköisesti ehtinyt jarruttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katsonut melkein jokaisen jakson, ja usein on kyyneliä vierähtänyt. Vaikka en tunne ketään, joka olisi ollut noissa mainituissa tai muissa vastaavissa tapahtumissa osallisena. On niin sattumankauppaa elämä täällä.
Lapuan räjähdyksestä äiti on kertonut. Se on ollut sellainen pommi että lasit helisivät kaapeissa naapurikylissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Copterlinen onnettomuudessa kuoli entisen luokkakaverin isä.
Tsunamissa kuoli varmaan monien suomalaisten vähintään tutun tuttu. Vanhempieni työkaveri kuoli, perheestä kuoli isä, äiti ja poika. Perheen teini-ikäinen tyttö jäi eloon.
Copterlinen onnettomuudessa kuoli myös yksi sukulainen.
Alue: Aihe vapaa
Copterlinesta jäi mieleen, että kukaan ei ollut ehtinyt edes turvavyötä avata. Tässä ohjelmassa sitten kerrottiin, että onnettomuuden aiheutti muutama pala irronnutta 0.3 millimetrin paksuista pinnoitetta. Huh.
Tsunamista on vieläkin vaikea käsittää sitä laajuutta. Edes kuolonuhrien määrää ei tiedetä tarkasti, arviothan liikkuvat jossain 280 000 menehtyneen tienoilla. Aivan uskomattoman suuri numero.