Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunneköyhyys-aleksitymia-auttakaa miten toimin tälläisen ihmisen kanssa!
06.06.2017 |
Minulla on läheinen ystävä joka on aleksityyminen... on hänellä jotakin tunteita toki mutta ne ovat lievempiä tai sitten hän ei osaa niitä oikein ilmaista. Kaikki juontaa rankasta lapsuudesta ja hän kyllä tietää tämän.
Olemme jostain ihmeen syystä olleet hyvin läheisiä. Olen poikkeuksellisessa asemassa koska hän on raottanut minulle sisimpäänsä jonkin verran. Olemme silti ajoittain todella pahalla törmäyskurssilla. Itse olen hyvin tunteikas, ja odotan toiselta jonkinlaista hyvien tunteiden ilmaisua. Sitten jos sitä ei tule, niin koen hänet hyvin kylmäksi ja torjuvaksi, ja sen jälkeen hän kokee taas ahdistusta kun en ymmärrä häntä. Meille tulee siis usein riitaa ja pelkään että välit katkeavat tämän vuoksi. Hän saattaa olla riidellessä hyvin syyllistävä ja kylmä.
Onko kellään vinkkejä, millä saisi solmut aukeamaan? Koitan ymmärtää, mutta en aina osaa, tarvitsen ihmissuhteissa paljon vastakaikua. Miten toimisin paremmin vai onko tässä mitään toivoa? onko läheinen ihmissuhde ihan mahdoton? Välitän hänestä kaikesta huolimatta ja olen valmis yrittämään.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on enemmän ystävyysviritys kuin parisuhdeviritys :D
Mä kyllä aloin miettiä samaa, miksi tunnekylmä hakeutuisi parisuhteeseen?
Voin vastata vain omalta kannalta. En todellakaan etsinyt mitään virityksiä tai suhteita. En vaan kaivannut tai aktiivisesti etsinyt. Olisin ollut ihan tyytyväinen keskenänikin. Toinen osapuoli tilannetta haki ja kaipasi enkä nähnyt asiassa negatiivisia puolia. Nyt olen sitten niinsanotusti domestikoitu ja en tykkää ajatuksesta, että pitäisi opetella uudestaan sinkkuelämään tai totuttelemaan jonkun muun ihmisen tavoille. Saan parisuhteessa jonkun, jolle mouhota minua kiinnostavista asioista ja kylkiäisenä seksielämä. Toisinaan joku tekee puolestani sapuskat ja kotityöt ovat jaettuna. Ihan järkiperusteita. Kosin varmaan joku päivä verotussyistä ja samalla sitä saa kivasti ilmaannuttua, että olen kotieläimenä vapaaehtoisesti enkä siksi, että kokisin olevani kiikissä tai nalkitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on enemmän ystävyysviritys kuin parisuhdeviritys :D
Mä kyllä aloin miettiä samaa, miksi tunnekylmä hakeutuisi parisuhteeseen?
Voin vastata vain omalta kannalta. En todellakaan etsinyt mitään virityksiä tai suhteita. En vaan kaivannut tai aktiivisesti etsinyt. Olisin ollut ihan tyytyväinen keskenänikin. Toinen osapuoli tilannetta haki ja kaipasi enkä nähnyt asiassa negatiivisia puolia. Nyt olen sitten niinsanotusti domestikoitu ja en tykkää ajatuksesta, että pitäisi opetella uudestaan sinkkuelämään tai totuttelemaan jonkun muun ihmisen tavoille. Saan parisuhteessa jonkun, jolle mouhota minua kiinnostavista asioista ja kylkiäisenä seksielämä. Toisinaan joku tekee puolestani sapuskat ja kotityöt ovat jaettuna. Ihan järkiperusteita. Kosin varmaan joku päivä verotussyistä ja samalla sitä saa kivasti ilmaannuttua, että olen kotieläimenä vapaaehtoisesti enkä siksi, että kokisin olevani kiikissä tai nalkitettu.
Kuulostaa siltä että et rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on enemmän ystävyysviritys kuin parisuhdeviritys :D
Mä kyllä aloin miettiä samaa, miksi tunnekylmä hakeutuisi parisuhteeseen?
Voin vastata vain omalta kannalta. En todellakaan etsinyt mitään virityksiä tai suhteita. En vaan kaivannut tai aktiivisesti etsinyt. Olisin ollut ihan tyytyväinen keskenänikin. Toinen osapuoli tilannetta haki ja kaipasi enkä nähnyt asiassa negatiivisia puolia. Nyt olen sitten niinsanotusti domestikoitu ja en tykkää ajatuksesta, että pitäisi opetella uudestaan sinkkuelämään tai totuttelemaan jonkun muun ihmisen tavoille. Saan parisuhteessa jonkun, jolle mouhota minua kiinnostavista asioista ja kylkiäisenä seksielämä. Toisinaan joku tekee puolestani sapuskat ja kotityöt ovat jaettuna. Ihan järkiperusteita. Kosin varmaan joku päivä verotussyistä ja samalla sitä saa kivasti ilmaannuttua, että olen kotieläimenä vapaaehtoisesti enkä siksi, että kokisin olevani kiikissä tai nalkitettu.
Kuulostaa siltä että et rakasta.
Ateistina avioliitto ei minulle merkitse mitään. Puolisolleni kyllä. En usko avioliiton muuttavan mitään muuta kuin verotus- ja perintöasioita. Ja mitä muuta pyytteettömät avunannot arjessa ovat kuin sanatonta rakkautta? En minä avovaimoa huvikseni ilahduta tai vaikuttaakseni paremmalta puolisolta, jolla keulia somessa. Vaan ihan siksi, että haluan nähdä puolisoni tyytyväisenä. Puolisoni tekee minusta paremman ihmisen ja hänen seurassa mieleni on seesteisempi ja arki tuntuu paremmalta silloinkin, kun kaataa kahvit syliin ja myöhästyy töistä. Erotuksena, etten tätä etsinyt tai kokenut tarvivani. Jos suhteeni karikoituisi en myöskään lähtisi etsimään ketään muuta tai uutta parisuhdetta, koska viihdyn keskenäni ja en koe parisuhdetta välttämättömyydeksi. Tämän nykyisen suhteen ylläpito on silmissäni välttämättömyys ja vaalittava asia, jota en pidä itsestäänselvyytenä. Tiedostan olevani tunne-elämältäni latteampi tai vaihtoehhtoisesti vain hillitsen tunteitani keskivertoa paremmin, mutta kyllä tätä ihan rakkaudeksi sanoisin.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on enemmän ystävyysviritys kuin parisuhdeviritys :D
Mä kyllä aloin miettiä samaa, miksi tunnekylmä hakeutuisi parisuhteeseen?