Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunneköyhyys-aleksitymia-auttakaa miten toimin tälläisen ihmisen kanssa!
06.06.2017 |
Minulla on läheinen ystävä joka on aleksityyminen... on hänellä jotakin tunteita toki mutta ne ovat lievempiä tai sitten hän ei osaa niitä oikein ilmaista. Kaikki juontaa rankasta lapsuudesta ja hän kyllä tietää tämän.
Olemme jostain ihmeen syystä olleet hyvin läheisiä. Olen poikkeuksellisessa asemassa koska hän on raottanut minulle sisimpäänsä jonkin verran. Olemme silti ajoittain todella pahalla törmäyskurssilla. Itse olen hyvin tunteikas, ja odotan toiselta jonkinlaista hyvien tunteiden ilmaisua. Sitten jos sitä ei tule, niin koen hänet hyvin kylmäksi ja torjuvaksi, ja sen jälkeen hän kokee taas ahdistusta kun en ymmärrä häntä. Meille tulee siis usein riitaa ja pelkään että välit katkeavat tämän vuoksi. Hän saattaa olla riidellessä hyvin syyllistävä ja kylmä.
Onko kellään vinkkejä, millä saisi solmut aukeamaan? Koitan ymmärtää, mutta en aina osaa, tarvitsen ihmissuhteissa paljon vastakaikua. Miten toimisin paremmin vai onko tässä mitään toivoa? onko läheinen ihmissuhde ihan mahdoton? Välitän hänestä kaikesta huolimatta ja olen valmis yrittämään.
Kommentit (64)
Mitä arvelet, miksi ystäväsi sitten on seurassasi, jatkaa suhdettanne riidoista huolimatta? Mitä sinä annat hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos onkin vain kyse siitä, että ystäväsi ei jaksa jatkuvia ristiriitoja aiheuttavaa suhdetta ja siksi suhtautuu sinuun kylmästi? Kyse ei välttämättä ole hänen tunnekylmyydestään, niin että voisit puhua aleksitymiasta.
Voihan toki olla niinkin, mutta onhan tämä nyt puhuttu. Ja voi olla että kylmyys lisääntyy ristiriitojen myötä, siksihän täällä koitin neuvoa kysyä kun en niitä halua tulevan!
ap
Ikävää on leimata toinen aleksitymiasta kärsiväksi perusteella että teillä ei kemiat toimi. Raju otsikko. Miksi diagnisoit ystäväsi liian vahvasti?
HÄN ON SANONUT OLEVANSA TUNNEKYLMÄ, ei kerran tai kaksi, taustatkin selvitelty. Miksi minä leimaisin meidän suhteen perusteella kun en ole niin tehnyt? Mutta muuhun en voi vaikuttaa kuin meidän väleihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä arvelet, miksi ystäväsi sitten on seurassasi, jatkaa suhdettanne riidoista huolimatta? Mitä sinä annat hänelle?
Lämpöä, välittämistä, tukea elämän karikoissa...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Itse olen tyytyväisin ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät ja arvostavat tapojani reagoida kaikkeen järjellä. Jos minun vaisuja tunteitani joku murhe tai muu nakertaa reagoin heittämällä ronskia mustaa huumoria. Tätä kutsutaan psykologiassa edistyneeksi defenssimekanismiksi, kun otetaan ongelma ja myllätään se helpommin nieltävään ja käsiteltävään muotoon muiden syyttelyn, tekosyiden tai ongelman välttelyn sijasta. Kovin moni ei tätä käsittelytapaa hoksaa ja sitten syytetään väliinpitämättömäksi ja kylmäksi, kun en muka ota asiaa vakavasti. Oikeasti kyseessä on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Tämä ajaa ainakin omalla kohdalla kiilaa minun ja tunteellisempien ihmisten väliin. Kerron, jos pitäisi paikkaa teidänkin tilanteessa. Olen huomannut, että monet "järki-ihmiset" ja asioita enemmän loogisoivat ovat mustaan huumoriin taipuvaisia, kun "tunne-ihminen" itkee silmät päästä ja jakaa kokemuksia. Kannattaa pitää silmät auki myös teidän eroavaisuuksienne suhteen. Tuttavasi ei ehkä hoksaa, että sinä et saa lohtua mustasta huumorista ja joskus kaipaisit vain puisevaa "Noh noh kyllä se siitä" tukea.
Ei toista voi muuttaa. Sinun täytyy hyväksyä hänet, ja hänen sinut. Ajan mittaan ehkä kuin puut kasvatte yhteen, ystävinä tai parisuhteessa. Molemmat muokkautuvat.
Tärkeintä on kommunikaatio. Hänkin voi sanoittaa mitä ajattelee, mitä tuntee, tai ei tunne. Älyllisellä tasolla voi kohdata ja kiihkottomasti käydä läpi ne kipupisteet.
Tällaisen ihmisen kanssa on herkän ja tunteikkaan vaikeaa elää, mutta kaltaiselleni introvertille se on mahdollista. Hänkin on vähitellen oppinut ottamaan minun tunteeni huomioon, vaikka se ilmeisesti olisi kuin vierasta kieltä oppisi.
Mitään hellää halinallea ei hänestä koskaan tule sen enempää kuin minusta formukakuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Itse olen tyytyväisin ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät ja arvostavat tapojani reagoida kaikkeen järjellä. Jos minun vaisuja tunteitani joku murhe tai muu nakertaa reagoin heittämällä ronskia mustaa huumoria. Tätä kutsutaan psykologiassa edistyneeksi defenssimekanismiksi, kun otetaan ongelma ja myllätään se helpommin nieltävään ja käsiteltävään muotoon muiden syyttelyn, tekosyiden tai ongelman välttelyn sijasta. Kovin moni ei tätä käsittelytapaa hoksaa ja sitten syytetään väliinpitämättömäksi ja kylmäksi, kun en muka ota asiaa vakavasti. Oikeasti kyseessä on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Tämä ajaa ainakin omalla kohdalla kiilaa minun ja tunteellisempien ihmisten väliin. Kerron, jos pitäisi paikkaa teidänkin tilanteessa. Olen huomannut, että monet "järki-ihmiset" ja asioita enemmän loogisoivat ovat mustaan huumoriin taipuvaisia, kun "tunne-ihminen" itkee silmät päästä ja jakaa kokemuksia. Kannattaa pitää silmät auki myös teidän eroavaisuuksienne suhteen. Tuttavasi ei ehkä hoksaa, että sinä et saa lohtua mustasta huumorista ja joskus kaipaisit vain puisevaa "Noh noh kyllä se siitä" tukea.
Kuulostaa kovin tutulta tuo musta huumori. Tosin yleisesti tässä on kyllä syy aina muissa kuin itsessä, tapahtui mitä tapahtui.
Saako kysyä onko sinulla läheisiä ihmissuhteita? Miten näytät näille ihmisille välittämisesi? Tämän suhteen kompastuskivi on se että vaikka puhutaan paljon, toisen tulkinta ajaa meidän välillä suureen eripuraan. Mutta toki kai se välittämistä on että kompastuksista huolimatta hänkin haluaa olla kanssani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei toista voi muuttaa. Sinun täytyy hyväksyä hänet, ja hänen sinut. Ajan mittaan ehkä kuin puut kasvatte yhteen, ystävinä tai parisuhteessa. Molemmat muokkautuvat.
Tärkeintä on kommunikaatio. Hänkin voi sanoittaa mitä ajattelee, mitä tuntee, tai ei tunne. Älyllisellä tasolla voi kohdata ja kiihkottomasti käydä läpi ne kipupisteet.
Tällaisen ihmisen kanssa on herkän ja tunteikkaan vaikeaa elää, mutta kaltaiselleni introvertille se on mahdollista. Hänkin on vähitellen oppinut ottamaan minun tunteeni huomioon, vaikka se ilmeisesti olisi kuin vierasta kieltä oppisi.
Mitään hellää halinallea ei hänestä koskaan tule sen enempää kuin minusta formukakuskia.
Siis *formulakuskia.
Avain tämän ihmissuhteen onnistumiseen on se, että olette MOLEMMAT valmiita ymmärtämään, joustamaan ja ennen kaikkea kommunikoimaan. Silloin kaikki on mahdollista. Kumpikaan ei voi kätkeytyä sen "tällainen minä vain olen" -kilven taakse.
Onnea matkaan! 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toista voi muuttaa. Sinun täytyy hyväksyä hänet, ja hänen sinut. Ajan mittaan ehkä kuin puut kasvatte yhteen, ystävinä tai parisuhteessa. Molemmat muokkautuvat.
Tärkeintä on kommunikaatio. Hänkin voi sanoittaa mitä ajattelee, mitä tuntee, tai ei tunne. Älyllisellä tasolla voi kohdata ja kiihkottomasti käydä läpi ne kipupisteet.
Tällaisen ihmisen kanssa on herkän ja tunteikkaan vaikeaa elää, mutta kaltaiselleni introvertille se on mahdollista. Hänkin on vähitellen oppinut ottamaan minun tunteeni huomioon, vaikka se ilmeisesti olisi kuin vierasta kieltä oppisi.
Mitään hellää halinallea ei hänestä koskaan tule sen enempää kuin minusta formukakuskia.
Tästäkin kiitos :). Kommunikaatio tässä pitäisikin saada toimivaksi, usein ymmärrämme toisiamme hieman väärin ja koemme kumpikin ettemme kelpaa toisillemme. Silti olemme toisillemme kauhean tärkeitä. Haluaisin päästä tämän yli ja luoda uskoa siihen että asiat helpottuvat tulevaisuudessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Itse olen tyytyväisin ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät ja arvostavat tapojani reagoida kaikkeen järjellä. Jos minun vaisuja tunteitani joku murhe tai muu nakertaa reagoin heittämällä ronskia mustaa huumoria. Tätä kutsutaan psykologiassa edistyneeksi defenssimekanismiksi, kun otetaan ongelma ja myllätään se helpommin nieltävään ja käsiteltävään muotoon muiden syyttelyn, tekosyiden tai ongelman välttelyn sijasta. Kovin moni ei tätä käsittelytapaa hoksaa ja sitten syytetään väliinpitämättömäksi ja kylmäksi, kun en muka ota asiaa vakavasti. Oikeasti kyseessä on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Tämä ajaa ainakin omalla kohdalla kiilaa minun ja tunteellisempien ihmisten väliin. Kerron, jos pitäisi paikkaa teidänkin tilanteessa. Olen huomannut, että monet "järki-ihmiset" ja asioita enemmän loogisoivat ovat mustaan huumoriin taipuvaisia, kun "tunne-ihminen" itkee silmät päästä ja jakaa kokemuksia. Kannattaa pitää silmät auki myös teidän eroavaisuuksienne suhteen. Tuttavasi ei ehkä hoksaa, että sinä et saa lohtua mustasta huumorista ja joskus kaipaisit vain puisevaa "Noh noh kyllä se siitä" tukea.
Tunneihminenkin ymmärtää mustaa huumoria. Ei se liity tähän lainkaan, vaan huumorintajuun ja älyyn.
Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Itse olen tyytyväisin ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät ja arvostavat tapojani reagoida kaikkeen järjellä. Jos minun vaisuja tunteitani joku murhe tai muu nakertaa reagoin heittämällä ronskia mustaa huumoria. Tätä kutsutaan psykologiassa edistyneeksi defenssimekanismiksi, kun otetaan ongelma ja myllätään se helpommin nieltävään ja käsiteltävään muotoon muiden syyttelyn, tekosyiden tai ongelman välttelyn sijasta. Kovin moni ei tätä käsittelytapaa hoksaa ja sitten syytetään väliinpitämättömäksi ja kylmäksi, kun en muka ota asiaa vakavasti. Oikeasti kyseessä on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Tämä ajaa ainakin omalla kohdalla kiilaa minun ja tunteellisempien ihmisten väliin. Kerron, jos pitäisi paikkaa teidänkin tilanteessa. Olen huomannut, että monet "järki-ihmiset" ja asioita enemmän loogisoivat ovat mustaan huumoriin taipuvaisia, kun "tunne-ihminen" itkee silmät päästä ja jakaa kokemuksia. Kannattaa pitää silmät auki myös teidän eroavaisuuksienne suhteen. Tuttavasi ei ehkä hoksaa, että sinä et saa lohtua mustasta huumorista ja joskus kaipaisit vain puisevaa "Noh noh kyllä se siitä" tukea.
Kuulostaa kovin tutulta tuo musta huumori. Tosin yleisesti tässä on kyllä syy aina muissa kuin itsessä, tapahtui mitä tapahtui.
Saako kysyä onko sinulla läheisiä ihmissuhteita? Miten näytät näille ihmisille välittämisesi? Tämän suhteen kompastuskivi on se että vaikka puhutaan paljon, toisen tulkinta ajaa meidän välillä suureen eripuraan. Mutta toki kai se välittämistä on että kompastuksista huolimatta hänkin haluaa olla kanssani.
ap
Lapsia halaan ja pussaan ja kerron ääneen. Arjessa saatan puolisoa silittää ohimennen. Teen noille ruokaa, teen kotityöt pyytämättä. Kerron kyllä ääneenkin, kun siltä tuntuu. Ei vaan usein tunnu. Pyrin sitten sillä fyysisellä halauksella tai silittelyllä ylläpitämään suhdetta, kun ei oikeen juttua irtoa. Välitän kumminkin omalla tavallani ja en halua parisuhteestani luopua. En vain koe asioita yhtä vahvasti tai koe tarvetta sanoa asioita ääneen. Itse olen selkeästi huomannut, että tässä suhteessa toinen vaan rakastaa enemmän kuin minä itse olen kykeneväinen. Pyrin sitten käytöksellä ja hyvillä teoilla vastaamaan ja luomaan sitä turvallisuuden tunnetta, mitä se toinen ansaitsee. Meillä homma toimii, koska vaimo ei kysele tai vaadi erikseen jotain tiettyä ulosantia vaan antaa minun pyöriä omilla urillani ja olen itse oppinut huomaamaan elekielestä, että on tullut oltua törppö. Kerkeän paikkailemaan ennen kuin tulee sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Itse olen tyytyväisin ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät ja arvostavat tapojani reagoida kaikkeen järjellä. Jos minun vaisuja tunteitani joku murhe tai muu nakertaa reagoin heittämällä ronskia mustaa huumoria. Tätä kutsutaan psykologiassa edistyneeksi defenssimekanismiksi, kun otetaan ongelma ja myllätään se helpommin nieltävään ja käsiteltävään muotoon muiden syyttelyn, tekosyiden tai ongelman välttelyn sijasta. Kovin moni ei tätä käsittelytapaa hoksaa ja sitten syytetään väliinpitämättömäksi ja kylmäksi, kun en muka ota asiaa vakavasti. Oikeasti kyseessä on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Tämä ajaa ainakin omalla kohdalla kiilaa minun ja tunteellisempien ihmisten väliin. Kerron, jos pitäisi paikkaa teidänkin tilanteessa. Olen huomannut, että monet "järki-ihmiset" ja asioita enemmän loogisoivat ovat mustaan huumoriin taipuvaisia, kun "tunne-ihminen" itkee silmät päästä ja jakaa kokemuksia. Kannattaa pitää silmät auki myös teidän eroavaisuuksienne suhteen. Tuttavasi ei ehkä hoksaa, että sinä et saa lohtua mustasta huumorista ja joskus kaipaisit vain puisevaa "Noh noh kyllä se siitä" tukea.
Kuulostaa kovin tutulta tuo musta huumori. Tosin yleisesti tässä on kyllä syy aina muissa kuin itsessä, tapahtui mitä tapahtui.
Saako kysyä onko sinulla läheisiä ihmissuhteita? Miten näytät näille ihmisille välittämisesi? Tämän suhteen kompastuskivi on se että vaikka puhutaan paljon, toisen tulkinta ajaa meidän välillä suureen eripuraan. Mutta toki kai se välittämistä on että kompastuksista huolimatta hänkin haluaa olla kanssani.
ap
Lapsia halaan ja pussaan ja kerron ääneen. Arjessa saatan puolisoa silittää ohimennen. Teen noille ruokaa, teen kotityöt pyytämättä. Kerron kyllä ääneenkin, kun siltä tuntuu. Ei vaan usein tunnu. Pyrin sitten sillä fyysisellä halauksella tai silittelyllä ylläpitämään suhdetta, kun ei oikeen juttua irtoa. Välitän kumminkin omalla tavallani ja en halua parisuhteestani luopua. En vain koe asioita yhtä vahvasti tai koe tarvetta sanoa asioita ääneen. Itse olen selkeästi huomannut, että tässä suhteessa toinen vaan rakastaa enemmän kuin minä itse olen kykeneväinen. Pyrin sitten käytöksellä ja hyvillä teoilla vastaamaan ja luomaan sitä turvallisuuden tunnetta, mitä se toinen ansaitsee. Meillä homma toimii, koska vaimo ei kysele tai vaadi erikseen jotain tiettyä ulosantia vaan antaa minun pyöriä omilla urillani ja olen itse oppinut huomaamaan elekielestä, että on tullut oltua törppö. Kerkeän paikkailemaan ennen kuin tulee sanomista.
No tämähän on se MINUN ongelma. Kun toisen pitäisi välittää ja rakastaa yhtä paljon, ollaankin todettu että tehdään sekin erilailla. Mutta voisitko rakastaa jotakuta enemmän vai onko tuo juuri sitä mihin kykenet kenenkään kanssa? :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Itse olen tyytyväisin ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät ja arvostavat tapojani reagoida kaikkeen järjellä. Jos minun vaisuja tunteitani joku murhe tai muu nakertaa reagoin heittämällä ronskia mustaa huumoria. Tätä kutsutaan psykologiassa edistyneeksi defenssimekanismiksi, kun otetaan ongelma ja myllätään se helpommin nieltävään ja käsiteltävään muotoon muiden syyttelyn, tekosyiden tai ongelman välttelyn sijasta. Kovin moni ei tätä käsittelytapaa hoksaa ja sitten syytetään väliinpitämättömäksi ja kylmäksi, kun en muka ota asiaa vakavasti. Oikeasti kyseessä on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Tämä ajaa ainakin omalla kohdalla kiilaa minun ja tunteellisempien ihmisten väliin. Kerron, jos pitäisi paikkaa teidänkin tilanteessa. Olen huomannut, että monet "järki-ihmiset" ja asioita enemmän loogisoivat ovat mustaan huumoriin taipuvaisia, kun "tunne-ihminen" itkee silmät päästä ja jakaa kokemuksia. Kannattaa pitää silmät auki myös teidän eroavaisuuksienne suhteen. Tuttavasi ei ehkä hoksaa, että sinä et saa lohtua mustasta huumorista ja joskus kaipaisit vain puisevaa "Noh noh kyllä se siitä" tukea.
Kuulostaa kovin tutulta tuo musta huumori. Tosin yleisesti tässä on kyllä syy aina muissa kuin itsessä, tapahtui mitä tapahtui.
Saako kysyä onko sinulla läheisiä ihmissuhteita? Miten näytät näille ihmisille välittämisesi? Tämän suhteen kompastuskivi on se että vaikka puhutaan paljon, toisen tulkinta ajaa meidän välillä suureen eripuraan. Mutta toki kai se välittämistä on että kompastuksista huolimatta hänkin haluaa olla kanssani.
ap
Lapsia halaan ja pussaan ja kerron ääneen. Arjessa saatan puolisoa silittää ohimennen. Teen noille ruokaa, teen kotityöt pyytämättä. Kerron kyllä ääneenkin, kun siltä tuntuu. Ei vaan usein tunnu. Pyrin sitten sillä fyysisellä halauksella tai silittelyllä ylläpitämään suhdetta, kun ei oikeen juttua irtoa. Välitän kumminkin omalla tavallani ja en halua parisuhteestani luopua. En vain koe asioita yhtä vahvasti tai koe tarvetta sanoa asioita ääneen. Itse olen selkeästi huomannut, että tässä suhteessa toinen vaan rakastaa enemmän kuin minä itse olen kykeneväinen. Pyrin sitten käytöksellä ja hyvillä teoilla vastaamaan ja luomaan sitä turvallisuuden tunnetta, mitä se toinen ansaitsee. Meillä homma toimii, koska vaimo ei kysele tai vaadi erikseen jotain tiettyä ulosantia vaan antaa minun pyöriä omilla urillani ja olen itse oppinut huomaamaan elekielestä, että on tullut oltua törppö. Kerkeän paikkailemaan ennen kuin tulee sanomista.
No tämähän on se MINUN ongelma. Kun toisen pitäisi välittää ja rakastaa yhtä paljon, ollaankin todettu että tehdään sekin erilailla. Mutta voisitko rakastaa jotakuta enemmän vai onko tuo juuri sitä mihin kykenet kenenkään kanssa? :) ap
Ei se rakkaus ketään muuta kohtaan sen suurempi ole tai tule olemaan. Minulla nyt on Harry Potteria quotetakseni teelusikan emotionaaliset kyvyt. Olen suoraan sanonut suhteen alkuvaiheessa, että tämä on mitä minulla on tarjota ja on sinun päätettävissä, että onko se tarpeeksi vai ei. Ilmeisesti oli tarpeeksi. Olisin kyllä ymmärtänyt, jos olisi lähtenyt lätkimään. Pyrin sitten tasoittamaan näitä eroja keksimällä kaikkea pientä muistamista ja toteuttamalla huolenpidon eleitä (ostan jotain pieniä lahjoja, joista olen kuullut ohimennen huokailevan yms ilahdutusta tai jemmaan suklaapatukan laukkuun menkka-aikoihin). Ainakin itse olen uskossa, että tasapainotan kohtalaisen hyvin tätä tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan. Oletko ajatellut että vika olisikin sinussa ??
Tarvitset liian paljon huomiota ?? Ei sekään ole tervettä.
Näinkin se on. En ole väittänyt ettei vikaa olisi minussa. Mutta hän itse tiedostaa olevansa tunneköyhä, ja ollaan tästä juteltu. Miten tunteellinen ja tunneköyhä voisivat olla läheisiä ilman että tulkitaan kumpikin toisiamme päin prinkkalaa? Ja tottakai haluan huomiota häneltä, hän on elämäni läheisimpiä ihmisiä.
ap
Tunneköyhä ihminen ilmoittautuu! Hän asettaa sinun vaatimuksille rajoja kertomalla, että on tunneköyhä eikä kykene vastaamaan tarvimallasi tavalla. Eli sinä tässä myllytät asiaa, kun et ota vinkistä vaaria ja eskaloit riitaa, kun muka hyväksyt toisen niinkuin hän on ja ei sitten kumminkaan onnistu käytännössä.
TIEDÄN!!!! Tiedän että tämä riippuu minusta kun haluan päästä niihin tunteisiin käsiksi mihin hänen on vaikea päästä edes itse. Eli olet kyllä varsin oikeassa. Tässä ainut probleema on se, että vaikka hyväksyn hänet niin silti odotan sitä vastavuoroisuutta ja sitten äkkiä tulkitsen hänen käytöksen välinpitämättömyydeksi (ja se vaivaa minua!) ja soppa on valmis. Kiitos tästä näkökulmasta sillä tarvitsen sitä.
ap
Itse olen tyytyväisin ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät ja arvostavat tapojani reagoida kaikkeen järjellä. Jos minun vaisuja tunteitani joku murhe tai muu nakertaa reagoin heittämällä ronskia mustaa huumoria. Tätä kutsutaan psykologiassa edistyneeksi defenssimekanismiksi, kun otetaan ongelma ja myllätään se helpommin nieltävään ja käsiteltävään muotoon muiden syyttelyn, tekosyiden tai ongelman välttelyn sijasta. Kovin moni ei tätä käsittelytapaa hoksaa ja sitten syytetään väliinpitämättömäksi ja kylmäksi, kun en muka ota asiaa vakavasti. Oikeasti kyseessä on vain erilainen tapa käsitellä asioita. Tämä ajaa ainakin omalla kohdalla kiilaa minun ja tunteellisempien ihmisten väliin. Kerron, jos pitäisi paikkaa teidänkin tilanteessa. Olen huomannut, että monet "järki-ihmiset" ja asioita enemmän loogisoivat ovat mustaan huumoriin taipuvaisia, kun "tunne-ihminen" itkee silmät päästä ja jakaa kokemuksia. Kannattaa pitää silmät auki myös teidän eroavaisuuksienne suhteen. Tuttavasi ei ehkä hoksaa, että sinä et saa lohtua mustasta huumorista ja joskus kaipaisit vain puisevaa "Noh noh kyllä se siitä" tukea.
Kuulostaa kovin tutulta tuo musta huumori. Tosin yleisesti tässä on kyllä syy aina muissa kuin itsessä, tapahtui mitä tapahtui.
Saako kysyä onko sinulla läheisiä ihmissuhteita? Miten näytät näille ihmisille välittämisesi? Tämän suhteen kompastuskivi on se että vaikka puhutaan paljon, toisen tulkinta ajaa meidän välillä suureen eripuraan. Mutta toki kai se välittämistä on että kompastuksista huolimatta hänkin haluaa olla kanssani.
ap
Lapsia halaan ja pussaan ja kerron ääneen. Arjessa saatan puolisoa silittää ohimennen. Teen noille ruokaa, teen kotityöt pyytämättä. Kerron kyllä ääneenkin, kun siltä tuntuu. Ei vaan usein tunnu. Pyrin sitten sillä fyysisellä halauksella tai silittelyllä ylläpitämään suhdetta, kun ei oikeen juttua irtoa. Välitän kumminkin omalla tavallani ja en halua parisuhteestani luopua. En vain koe asioita yhtä vahvasti tai koe tarvetta sanoa asioita ääneen. Itse olen selkeästi huomannut, että tässä suhteessa toinen vaan rakastaa enemmän kuin minä itse olen kykeneväinen. Pyrin sitten käytöksellä ja hyvillä teoilla vastaamaan ja luomaan sitä turvallisuuden tunnetta, mitä se toinen ansaitsee. Meillä homma toimii, koska vaimo ei kysele tai vaadi erikseen jotain tiettyä ulosantia vaan antaa minun pyöriä omilla urillani ja olen itse oppinut huomaamaan elekielestä, että on tullut oltua törppö. Kerkeän paikkailemaan ennen kuin tulee sanomista.
No tämähän on se MINUN ongelma. Kun toisen pitäisi välittää ja rakastaa yhtä paljon, ollaankin todettu että tehdään sekin erilailla. Mutta voisitko rakastaa jotakuta enemmän vai onko tuo juuri sitä mihin kykenet kenenkään kanssa? :) ap
Ei se rakkaus ketään muuta kohtaan sen suurempi ole tai tule olemaan. Minulla nyt on Harry Potteria quotetakseni teelusikan emotionaaliset kyvyt. Olen suoraan sanonut suhteen alkuvaiheessa, että tämä on mitä minulla on tarjota ja on sinun päätettävissä, että onko se tarpeeksi vai ei. Ilmeisesti oli tarpeeksi. Olisin kyllä ymmärtänyt, jos olisi lähtenyt lätkimään. Pyrin sitten tasoittamaan näitä eroja keksimällä kaikkea pientä muistamista ja toteuttamalla huolenpidon eleitä (ostan jotain pieniä lahjoja, joista olen kuullut ohimennen huokailevan yms ilahdutusta tai jemmaan suklaapatukan laukkuun menkka-aikoihin). Ainakin itse olen uskossa, että tasapainotan kohtalaisen hyvin tätä tilannetta.
Mukava ymmärtää tämäkin :) Tunneihmisenä sitä odottaa toiselta niin paljon samanlaista tunnetta. Varsinkin rakastuneena on vaikea uskoa ettei toinen tuntisi samoin mutta silti haluaisi olla sun kanssa.
Oletko ap siis itse diagnosoinut hänet vai onko diagnoosi ammattilaisen tekemä? Myös epäsosiaalisessa persoonallisuushäiriössä ja narsistisessa persoonallisuushäiriössä esiintyy tuollaista tunnekylmyyttä. Voitko olla varma, ettei kyse ole näistä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap siis itse diagnosoinut hänet vai onko diagnoosi ammattilaisen tekemä? Myös epäsosiaalisessa persoonallisuushäiriössä ja narsistisessa persoonallisuushäiriössä esiintyy tuollaista tunnekylmyyttä. Voitko olla varma, ettei kyse ole näistä?
Hän on itse diagnosoinut itsensä :D Diagnoosi ei ole minun tekemä. Voi olla jotain muutakin, mutta sen tiedän että lapsuus on vaikuttanut rajusti, eikä kykene tuntemaan kovin voimakkaasti...ainakaan positiivisia tunteita.
ap
Siis onko tämä ystävyyssuhde vai parisuhde?
Ehkä hän haluaa nähdä sinua vähemmän kuin mitä sinä haluaisit. Ystävyyssuhteita on erilaisia, joillekin riittää tapaaminen kerran vuoteen.
Ehkä voisitte tehdä jotain fyysistä aina kun näette. Menkää leffaan ja lasillisille tai vaikka urheilemaan. Ehkä hän ei halua koskaan puhua tunteistaan, ja sinun on se hyväksyttävä.
Jos tämä on parisuhdeviritys, niin... miettisin tarkkaan, kannattaako lähteä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä ystävyyssuhde vai parisuhde?
Ehkä hän haluaa nähdä sinua vähemmän kuin mitä sinä haluaisit. Ystävyyssuhteita on erilaisia, joillekin riittää tapaaminen kerran vuoteen.
Ehkä voisitte tehdä jotain fyysistä aina kun näette. Menkää leffaan ja lasillisille tai vaikka urheilemaan. Ehkä hän ei halua koskaan puhua tunteistaan, ja sinun on se hyväksyttävä.
Jos tämä on parisuhdeviritys, niin... miettisin tarkkaan, kannattaako lähteä siihen.
Miksi tunnekylmät ylipäätään hakeutuvat parisuhteeseen???
Alue: Aihe vapaa
Ikävää on leimata toinen aleksitymiasta kärsiväksi perusteella että teillä ei kemiat toimi. Raju otsikko. Miksi diagnisoit ystäväsi liian vahvasti?