Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunneköyhyys-aleksitymia-auttakaa miten toimin tälläisen ihmisen kanssa!
06.06.2017 |
Minulla on läheinen ystävä joka on aleksityyminen... on hänellä jotakin tunteita toki mutta ne ovat lievempiä tai sitten hän ei osaa niitä oikein ilmaista. Kaikki juontaa rankasta lapsuudesta ja hän kyllä tietää tämän.
Olemme jostain ihmeen syystä olleet hyvin läheisiä. Olen poikkeuksellisessa asemassa koska hän on raottanut minulle sisimpäänsä jonkin verran. Olemme silti ajoittain todella pahalla törmäyskurssilla. Itse olen hyvin tunteikas, ja odotan toiselta jonkinlaista hyvien tunteiden ilmaisua. Sitten jos sitä ei tule, niin koen hänet hyvin kylmäksi ja torjuvaksi, ja sen jälkeen hän kokee taas ahdistusta kun en ymmärrä häntä. Meille tulee siis usein riitaa ja pelkään että välit katkeavat tämän vuoksi. Hän saattaa olla riidellessä hyvin syyllistävä ja kylmä.
Onko kellään vinkkejä, millä saisi solmut aukeamaan? Koitan ymmärtää, mutta en aina osaa, tarvitsen ihmissuhteissa paljon vastakaikua. Miten toimisin paremmin vai onko tässä mitään toivoa? onko läheinen ihmissuhde ihan mahdoton? Välitän hänestä kaikesta huolimatta ja olen valmis yrittämään.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko kaikesta avoimesti ja voitteko luottaa toisiinne? Se olisi tärkein pohja, jotta aleksitymiaa voi käsitellä, näin meillä. Et voi vaatia toista näyttämään tunteitaan, ellei hän yksinkertaisesti osaa. Tunteiden ilmaiseminen täytyy opettaa positiivisesti, mitä hänen lapsuudenkodissaan ei opetettu, tai oikeammin tunteet kiellettiin täysin pojalta.
Kiitos tästä. Puhumme avoimesti, mutta tajuan olleeni liian vaativa. Olen kärttänyt "miltä nyt tuntuu" ym juttuja ymmärtääkseni häntä, tapa jonka ehkä tajuan nyt viimein ahdistaneen. En kuitenkaan ole mikään psykologi joten tapani on ollut naiivi ja väärä. Haluaisin korjata asian, en vaan tiedä miten sen teen.
Meillä sama, tunteita ei ole saanut esittää ja ne on jätetty huomiotta. Surullista millaista jälkeä se voi jättää.
ap
Hyvä, että olet ymmärtänyt, mikä häntä ahdistaa. Häntä ahdistaa sama, mihin hän on lapsenakin tottunut, tunteita ei saa näyttää ja teet niin tai näin, aina väärinpäin. Oletteko pystynyneet käsittelemään lapsuuttanne, mitä siellä todellisuudessa tapahtui? Onko toinen vanhempi ollut persoonallisuushäiriöinen, miten se on vaikuttanut lapsuudesta aikuisuuteen asti? Oletteko pohtineet vanhemmilta opittuja tapoja ja asenteita, joita voisitte itse muuttaa omassa elämässänne? Vaikuttaako vanhemmat edelleen syyllistäen ja latistaen?
Olemme käsitelleet ja puhuneet. Ymmärrän että asiat juontaa sieltä, sitten taas tulee hetki että tuntuu että hän ei ymmärrä minua ollenkaan. Ja olen ihan voimaton ja pilaan asiat. Vanhemmat on jo kuolleet, sisaruksista kasvoi samanlaisia. Että mikään ei oikein tunnu miltään, ja ollaan asiaorientoituneita. Eikä siinä mitään, ainoa probleema tässä on nämä meidän välit. Millä ihmeellä saamme nämä vastavuoroisesti toimimaan?
ap
Olet siis lähtenyt terapoimaan ystävääsi omien tarpeittesi vuoksi. Tuollainen ei ole kovin reilua. Asetat itsesti ystäväsi yläpuolelle haluamalla, että sinä "oppisit ymmärtämään" häntä paremmin ruotimalla hänen lapsuuttaan yms.
Mitä jos koettaisit olla ihan rennosti vaan ystävä etkä kotiterapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
odotan toiselta jonkinlaista hyvien tunteiden ilmaisua.
Siinäpä se. Osaatko yhtään analysoida, miksi sellaista odotat? Eikö riitä, jos on kivaa yhdessä, ilman että toinen suoraan sanoo "minulla on kivaa seurassasi"?
Vaatimus on aika rankka ihmiselle, jolta ei luonnostaan tuollaista irtoa. Sanon omasta kokemuksesta. Kun on mukava ilta yhdessä, niin jossakin vaiheessa muistaa että ai niin sille toiselle pitäisi nyt sanoa että on mukavaa, niin tunnelma lässähtää. Kuulemma sen on nähnytkin naamaltani, toinen kysyy "no, mikä nyt tuli?" Ja kun rehellisesti kerron, mikä tuli, saan toisenkin osapuolen fiiliksen laskettua aina itkuisuuteen asti, ja alkaa syyttely "tääkin ilta meni sitten pilalle" (siis hän syyttää minua, tai väittää että minä syytän, vaikken niin ole mielestäni tehnytkään).
No en ole oikein oppinut tajuamaan ettei se ole luontaista hänelle. kaikki johtunee siitä kun oltu läheisiä ja jaettu oikeastaan kaikki. Sitä vaan jotenkin aina odotti että toinen ilmaisi että se on kivaa. Välillä kun on ollut niitä hetkiä ettei olla suunnilleen haluttu nähdä, niin siksi kai sitä kaipaisi sitä toistakin puolta jotta jaksaisi uskoa tähän... Tiedän kyllä etten saisi vaatia...se ei asiaa paranna. Opettelemista on siis itsellä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi ensimmäisenä hoksata että sun tehtäväsi ei ole olla terapeutti tai parantaa häntä. Olen ollut vähän samanhenkisessä tilanteessa ja homma meni juuri siksi puihin, kun alitajuisesti luulin että voisin jotenkin parantaa tämän ystävän. Ei se ole niin. Parantaminen on ammattilaisten ja henkilön itsensä tehtävä, ei ystävän tai puolison tehtävä.
Sun tekstistä huokuu halu parantaa. Tästä sun on päästävä irti.
Sitten, kun olet ymmärtänyt että roolisi on olla ystävä, voitte alkaa puida kommunikaatio-ongelmia.
Juurikin näin! Olet aivan oikeassa!! Tästä mun on päästävä irti kun en kuitenkaan voi toista muuttaa...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen tunteet on suojattuna, niin kuin lapsena joutunut ne jo suojaamaan.
Kovasti käytät aikaa ja vaivaa toisen analysointiin, olet diagnosoinut hänessä aleksitymiankin, mutta mietitkö itseäsi ollenkaan niin paljon? Miksi sinä olet sellainen kuin olet, riippuvainen toisen tunneilmaisusta? Onko se se mitä lapsena jäit vaille, nyt odotat että ystävä, seurustelukumppani tms. antaa sen mitä olisit tarvinnut jo aiemmin?
Empaattinen ihminen välittää ja on huolissaan aidosti. Keinojahan ap yrittää selvittää, mitä hän voisi tehdä. Ap on huolissaan myös omasta itsestään, miten tunnekylmyys vaikuttaa häneen ja se on tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan.
Juu ja ahdistuikin.
Tarkoittaako "tunneköyhä" nyt sitä, että ei tunne mitään, vai sitä, ettei tunne juuri niitä tunteita, joita aloittaja haluaisi hänen tuntevan? Esimerkiksi jos aloittaja haluaa oikein lohduttaa ja paapoa toista kun tällä on kurja olo, mutta toinen ei sitten koskaan ilmaisekaan tuntevansa kurjaa oloa, ainakaan sellaista johon haluaisi toiselta lohdutusta?
Minua on väitetty tunneköyhäksi, ja pitkään on sen jälkeen mennyt ennen kuin tajusin että kyllä minulla tunteita on, paljonkin. Esimerkiksi minun on vaikea heittää menemään mitään vanhoja tavaroitani, kun olen niihin niin kiintynyt. Ja kiintymys on tunne. Moni on tuossa suhteessa paljon minua tunneköyhempi, myös ne minua tunneköyhäksi väittäneet. Ja usein haluan surra murheitani itsekseni, ilman mitään lohduttelua, mutta ei se tee murheistani vähemmän murheita.
Tässä tapauksessa tunneköyhä tarkoittaa laimeita tunteita, jotkut elämän suuret kriisit kyllä nostattavat tunteita ja ahdistusta, stressiä, epämääräistä pahaa oloa tuntee. Omien sanojensa mukaan on tunneköyhä, mutta totuus on että on osittain tunneköyhä. Esimerkiksi ilon tunteita ei oikein osaa sanoittaa, ei koskaan ilmaisisi että sepä ihanaa tms, tai edes vaikuta kovinkaan iloiselta. Eli niitä positiivisia tunteita on vaikea välillä nähdä, mikä tekee vuorovaikutuksesta hankalaa. Negatiiviset asiat sanoo helposti koska ei ymmärrä että ne loukkaa toista. Kuitenkin itse saattaa ahdistua toisen sanoista ja mennä ihan lukkoon. Empatiaa ei aiemmin oikein osannut tuntea, nyt on yrittänyt opetella...
En tiedä selvittikö tämä yhtään asiaa. Tuntee kyllä, mutta omien sanojenkin mukaan laimeasti. Ja suurimmalti osin ei pysty ollenkaan selittämään mitä tuntee. Selittää sen fyysisyyden kautta...
ap
Ei tuollaista kannata yrittää väkisin vääntää auki. Kuljet vain rinnalla ja näytät omat tunteesi avoimesti, silloin kun niitä on, vaatimatta että toisen pitää tehdä samoin. Kun kävelyllä ohitatte ihastuttavan kukkaistutuksen, huokaiset vain "onpa ihania kukkia", jatkamatta "eikö sinustakin?", jne.
"Negatiiviset asiat sanoo helposti", no eikö niitä sitten saa sanoa? Etenkin jos sanoo ne vain asioina, faktoina, liittämättä niihin sen kummempaa tunnelatausta? Jos on kylässä luonasi ja tekemäsi ruoka on pahaa ja sanoo sen, niin sitten voitte ihan asiallisesti ruveta miettimään, mitä tehdään, lähdettäisiinkö vaikka etsimään ravintolaa josta saisi parempaa.
Pystytkö itse elämään sen kanssa, että et ehkä saa ikinä toista muutettua toiveittesi mukaiseksi? Ainoa, mitä voit muuttaa, ovat ne omat toiveesi, ja omat tunteesi. Etteivät ne niin paljon hallitsisi sinua. Jotenkin tuntuu ettet ehkä sinäkään omia tunteitasi kovin hyvin tiedosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tehty yksi tutkimus tunteista. Siinä on todettu että kaikilla meistä on yhtä paljon tunteita !! Ero on vaan siinä miten käsittelet niitä. Toiset meistä käyttävät järkeä enemmän..
Hänen tunteet on suojattuna, niin kuin lapsena joutunut ne jo suojaamaan.
Ja on järkevä. Mutta kyse ei ole nyt pelkästään siitä, vaan siitä että erilaisen tunnekäsittelyn vuoksi tulkitsemme toisiamme päin honkia, ja siksi tämä ihmissuhde on niin vaikea. Haluaisin oppia toimimaan hänen kanssa oikein, mutta miten sen teen etten kokisi itseäni aika ajoin torjutuksi ja ettei hän vaikuttaisi minun silmissäni niin välinpitämättömältä?
ap
Jotta pääset hänen sisimpäänsä, pitäisi sinun aidosti haluta ja olla kiinnostunut auttamaan häntä. Samalla pitäisi osata pitää itsensä kasassa, olla järkevä ja looginen. Jos romahdat, hän ei arvosta sinua (liittyy kiellettyihin lapsuuden tunteisiin). Vasta kun hän luottaa sinuun (ja viisauteesi hoksata aleksitymian synty ja siinä eläminen), alkaa helpottamaan. Neuvoisin, että lähtisit tutkimaan hänen lapsuuden traumojen lähteitä ja sitä kautta oppisit ymmrtämään häntä. Netistä löytyy paljon ja hyvää tietoa. Pitkä on tie, raskaskin, mutta se kannattaa kulkea.
Kiitos. Ongelmahan on että minä olen heikko, tunteilla reagoiva, dramaattinen... ja sehän se taitaa olla se ongelmiemme isompi syy :D. Kaksi täysin erilaista...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen tunteet on suojattuna, niin kuin lapsena joutunut ne jo suojaamaan.
Kovasti käytät aikaa ja vaivaa toisen analysointiin, olet diagnosoinut hänessä aleksitymiankin, mutta mietitkö itseäsi ollenkaan niin paljon? Miksi sinä olet sellainen kuin olet, riippuvainen toisen tunneilmaisusta? Onko se se mitä lapsena jäit vaille, nyt odotat että ystävä, seurustelukumppani tms. antaa sen mitä olisit tarvinnut jo aiemmin?
Empaattinen ihminen välittää ja on huolissaan aidosti. Keinojahan ap yrittää selvittää, mitä hän voisi tehdä. Ap on huolissaan myös omasta itsestään, miten tunnekylmyys vaikuttaa häneen ja se on tervettä.
Mikä tuossa aloittajan kaverin tilanteessa sitten on sellaista, josta pitäisi huolestua? Vielä ei ole tullut esille muita ongelmia hänen elämästään kuin ehkä osin vähän ongelmallinen suhde aloittajaan itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen tunteet on suojattuna, niin kuin lapsena joutunut ne jo suojaamaan.
Kovasti käytät aikaa ja vaivaa toisen analysointiin, olet diagnosoinut hänessä aleksitymiankin, mutta mietitkö itseäsi ollenkaan niin paljon? Miksi sinä olet sellainen kuin olet, riippuvainen toisen tunneilmaisusta? Onko se se mitä lapsena jäit vaille, nyt odotat että ystävä, seurustelukumppani tms. antaa sen mitä olisit tarvinnut jo aiemmin?
Empaattinen ihminen välittää ja on huolissaan aidosti. Keinojahan ap yrittää selvittää, mitä hän voisi tehdä. Ap on huolissaan myös omasta itsestään, miten tunnekylmyys vaikuttaa häneen ja se on tervettä.
Kiitos tästä. Juuri näin se taitaa olla. Haluaisin saada meidän välit toimimaan, haluaisin ymmärtää, kuitenkaan toistuvasti törmäämättä ja satuttamatta itseäni. Keinot minulla on varmasti olleet ns. väärät, olen vain välittänyt hänestä niin paljon ja siksi moni asia haavoittaa. Ei tässä ole tarkoitus muuttaa toista, vaan saada meidän kommunikaatio toimimaan ilman jatkuvia väärinymmärryksiä. Riidat hänen kanssaan eivät rakenna, vaan hajottavat. Siksi haluaisin neuvoja miten toimia. Varmasti itse tunneihmisenä kaipaan sitä tunteiden vastavuoroisuutta ja niiden näyttämistä. Sehän tästä tekee ongelmallisen myös.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen tunteet on suojattuna, niin kuin lapsena joutunut ne jo suojaamaan.
Kovasti käytät aikaa ja vaivaa toisen analysointiin, olet diagnosoinut hänessä aleksitymiankin, mutta mietitkö itseäsi ollenkaan niin paljon? Miksi sinä olet sellainen kuin olet, riippuvainen toisen tunneilmaisusta? Onko se se mitä lapsena jäit vaille, nyt odotat että ystävä, seurustelukumppani tms. antaa sen mitä olisit tarvinnut jo aiemmin?
Empaattinen ihminen välittää ja on huolissaan aidosti. Keinojahan ap yrittää selvittää, mitä hän voisi tehdä. Ap on huolissaan myös omasta itsestään, miten tunnekylmyys vaikuttaa häneen ja se on tervettä.
Mikä tuossa aloittajan kaverin tilanteessa sitten on sellaista, josta pitäisi huolestua? Vielä ei ole tullut esille muita ongelmia hänen elämästään kuin ehkä osin vähän ongelmallinen suhde aloittajaan itseensä.
Ongelma on meidän ystävyys johon tulee toistuvia ristiriitoja tunneilmaisun eroavaisuuden vuoksi, joten siksi haluaisin keksiä mitä tehdä? Muutakin kuin antaa olla... On hänellä muitakin läheisiä ihmissuhteita karissut tämän takia menneisyydessä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan hänellä tunteita jos kerran vihaa pystyy ilmaisemaan.
Juu ja ahdistuikin.
Tarkoittaako "tunneköyhä" nyt sitä, että ei tunne mitään, vai sitä, ettei tunne juuri niitä tunteita, joita aloittaja haluaisi hänen tuntevan? Esimerkiksi jos aloittaja haluaa oikein lohduttaa ja paapoa toista kun tällä on kurja olo, mutta toinen ei sitten koskaan ilmaisekaan tuntevansa kurjaa oloa, ainakaan sellaista johon haluaisi toiselta lohdutusta?
Minua on väitetty tunneköyhäksi, ja pitkään on sen jälkeen mennyt ennen kuin tajusin että kyllä minulla tunteita on, paljonkin. Esimerkiksi minun on vaikea heittää menemään mitään vanhoja tavaroitani, kun olen niihin niin kiintynyt. Ja kiintymys on tunne. Moni on tuossa suhteessa paljon minua tunneköyhempi, myös ne minua tunneköyhäksi väittäneet. Ja usein haluan surra murheitani itsekseni, ilman mitään lohduttelua, mutta ei se tee murheistani vähemmän murheita.
Tässä tapauksessa tunneköyhä tarkoittaa laimeita tunteita, jotkut elämän suuret kriisit kyllä nostattavat tunteita ja ahdistusta, stressiä, epämääräistä pahaa oloa tuntee. Omien sanojensa mukaan on tunneköyhä, mutta totuus on että on osittain tunneköyhä. Esimerkiksi ilon tunteita ei oikein osaa sanoittaa, ei koskaan ilmaisisi että sepä ihanaa tms, tai edes vaikuta kovinkaan iloiselta. Eli niitä positiivisia tunteita on vaikea välillä nähdä, mikä tekee vuorovaikutuksesta hankalaa. Negatiiviset asiat sanoo helposti koska ei ymmärrä että ne loukkaa toista. Kuitenkin itse saattaa ahdistua toisen sanoista ja mennä ihan lukkoon. Empatiaa ei aiemmin oikein osannut tuntea, nyt on yrittänyt opetella...
En tiedä selvittikö tämä yhtään asiaa. Tuntee kyllä, mutta omien sanojenkin mukaan laimeasti. Ja suurimmalti osin ei pysty ollenkaan selittämään mitä tuntee. Selittää sen fyysisyyden kautta...
ap
Ei tuollaista kannata yrittää väkisin vääntää auki. Kuljet vain rinnalla ja näytät omat tunteesi avoimesti, silloin kun niitä on, vaatimatta että toisen pitää tehdä samoin. Kun kävelyllä ohitatte ihastuttavan kukkaistutuksen, huokaiset vain "onpa ihania kukkia", jatkamatta "eikö sinustakin?", jne.
"Negatiiviset asiat sanoo helposti", no eikö niitä sitten saa sanoa? Etenkin jos sanoo ne vain asioina, faktoina, liittämättä niihin sen kummempaa tunnelatausta? Jos on kylässä luonasi ja tekemäsi ruoka on pahaa ja sanoo sen, niin sitten voitte ihan asiallisesti ruveta miettimään, mitä tehdään, lähdettäisiinkö vaikka etsimään ravintolaa josta saisi parempaa.
Pystytkö itse elämään sen kanssa, että et ehkä saa ikinä toista muutettua toiveittesi mukaiseksi? Ainoa, mitä voit muuttaa, ovat ne omat toiveesi, ja omat tunteesi. Etteivät ne niin paljon hallitsisi sinua. Jotenkin tuntuu ettet ehkä sinäkään omia tunteitasi kovin hyvin tiedosta?
Näinhän se on. Olen vaatinut häneltä ehkä liikaa, ihan vaan siksi kun olen halunnut niin kovasti päästä toisen sisimpään ja ymmärtää. Ensin täytyisi hyväksyä tosiaan tilanne. Kyllähän minua taas hallitsee tunteet niin ylenpalttisesti että on se sellaista myllerrystä, että käsiteltävää varmasti on minullakin :).
ap
Entä jos onkin vain kyse siitä, että ystäväsi ei jaksa jatkuvia ristiriitoja aiheuttavaa suhdetta ja siksi suhtautuu sinuun kylmästi? Kyse ei välttämättä ole hänen tunnekylmyydestään, niin että voisit puhua aleksitymiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat fyysiseen toimintaan, viinaan, uhkapeliin tms.
Toiset kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat muiden ihmisten tunteiden analysointiin :)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos onkin vain kyse siitä, että ystäväsi ei jaksa jatkuvia ristiriitoja aiheuttavaa suhdetta ja siksi suhtautuu sinuun kylmästi? Kyse ei välttämättä ole hänen tunnekylmyydestään, niin että voisit puhua aleksitymiasta.
Voihan toki olla niinkin, mutta onhan tämä nyt puhuttu. Ja voi olla että kylmyys lisääntyy ristiriitojen myötä, siksihän täällä koitin neuvoa kysyä kun en niitä halua tulevan!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat fyysiseen toimintaan, viinaan, uhkapeliin tms.
Toiset kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat muiden ihmisten tunteiden analysointiin :)
Se on hauskaa kun yrittää saada suhteen toimimaan, se kääntyy vain omaksi viaksi.
Ylitunteellisen ja vähätunteisen eleet ja käytös on läheisessä ihmissuhteessa kovin erilaista ja KUMPIKIN tulkitsee toista väärin, tähän olisin kaivannut neuvoja!
ap
Onko ystäväsi luotettava? Ymmärtävä? Hyväntahtoinen? Keskustelukykyinen? Kuunteleva? Kannustava?
Keksin paljon ominaisuuksia jotka liittyy hyvään ystävään. Ystävän persoonaa ei voi muuttaa eikä täydellisesti omia tarpeita vastaavaa ihmistä voi löytää. Jos hän kuitenkin on ystävänä hyvä, yritä hyväksyä hänen persoona sellaisena kuin hän on äläkä analysoi liikaa hänen luonnetta. Hyviä ystäviä ei kasva puussa. Hänellä on oikeus olla se mikä on ja sulla se mikä olet. Kahta samanlaista ihmistä ei ole. Ystäväsi voi kärsiä hankaluudesta käsitellä tunteita ja jos vaadit häneltä sellaista mihin hänä ei pysty hän varmaankin ahdistuu. Se ei ole reilua. Pitää kunnioittaa toista ja nähdä mitä hyvää hänessä on eikä kaivella huonoja puolia kun täydellisiä ihmisiä ei olekkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi luotettava? Ymmärtävä? Hyväntahtoinen? Keskustelukykyinen? Kuunteleva? Kannustava?
Keksin paljon ominaisuuksia jotka liittyy hyvään ystävään. Ystävän persoonaa ei voi muuttaa eikä täydellisesti omia tarpeita vastaavaa ihmistä voi löytää. Jos hän kuitenkin on ystävänä hyvä, yritä hyväksyä hänen persoona sellaisena kuin hän on äläkä analysoi liikaa hänen luonnetta. Hyviä ystäviä ei kasva puussa. Hänellä on oikeus olla se mikä on ja sulla se mikä olet. Kahta samanlaista ihmistä ei ole. Ystäväsi voi kärsiä hankaluudesta käsitellä tunteita ja jos vaadit häneltä sellaista mihin hänä ei pysty hän varmaankin ahdistuu. Se ei ole reilua. Pitää kunnioittaa toista ja nähdä mitä hyvää hänessä on eikä kaivella huonoja puolia kun täydellisiä ihmisiä ei olekkaan.
Kiitos taas. Olet ihan hiton oikeassa. Kyllä hänessä on monta tosi hyvää asiaa. Olen odottanut häntä antamaan itsestään enemmän kuin mihin hän pystyy. Ja tulkinnut hänen tekojaan välinpitämättömyydeksi ja takertunut ehkä lujemmin. Yritän oppia arvostamaan häntä enemmän just sellaisena kun hän on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat fyysiseen toimintaan, viinaan, uhkapeliin tms.
Toiset kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat muiden ihmisten tunteiden analysointiin :)
Se on hauskaa kun yrittää saada suhteen toimimaan, se kääntyy vain omaksi viaksi.
Ylitunteellisen ja vähätunteisen eleet ja käytös on läheisessä ihmissuhteessa kovin erilaista ja KUMPIKIN tulkitsee toista väärin, tähän olisin kaivannut neuvoja!
ap
Vika = jokin ei toimi toivotulla tavalla = tilanne jonka ehkä voi korjata.
Kysyt neuvoja tilanteen korjaamiseen, eli vika on olemassa. Vian voi korjata muuttamalla jompaakumpaa tilanteen komponenttia, joko häntä tai sinua. Yritystä toisen muuttamiseen ei pidetä suotavana ja se yleensä epäonnistuu. Niinpä kannattaa selvittää, miten voisi korjata vian muuttamalla itseään.
Ei kannata sotkea asiaan mitään syyllisyyden tunteita, jotain sotkuista "kummassa vika on" -ajattelua, vaan ajatella vikaa ihan vain käytännöllisenä muutettavana olevana asiaintilana.
Millä tavoin tämä toinen sitten tulkitsee sinua väärin? Anna jokin käytännöllinen esimerkki, niin voidaan miettiä, miten voisit viestiä selkeästi niin että vältyt väärintulkituksi tulemiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat fyysiseen toimintaan, viinaan, uhkapeliin tms.
Toiset kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat muiden ihmisten tunteiden analysointiin :)
Se on hauskaa kun yrittää saada suhteen toimimaan, se kääntyy vain omaksi viaksi.
Ylitunteellisen ja vähätunteisen eleet ja käytös on läheisessä ihmissuhteessa kovin erilaista ja KUMPIKIN tulkitsee toista väärin, tähän olisin kaivannut neuvoja!
ap
Vika = jokin ei toimi toivotulla tavalla = tilanne jonka ehkä voi korjata.
Kysyt neuvoja tilanteen korjaamiseen, eli vika on olemassa. Vian voi korjata muuttamalla jompaakumpaa tilanteen komponenttia, joko häntä tai sinua. Yritystä toisen muuttamiseen ei pidetä suotavana ja se yleensä epäonnistuu. Niinpä kannattaa selvittää, miten voisi korjata vian muuttamalla itseään.
Ei kannata sotkea asiaan mitään syyllisyyden tunteita, jotain sotkuista "kummassa vika on" -ajattelua, vaan ajatella vikaa ihan vain käytännöllisenä muutettavana olevana asiaintilana.
Millä tavoin tämä toinen sitten tulkitsee sinua väärin? Anna jokin käytännöllinen esimerkki, niin voidaan miettiä, miten voisit viestiä selkeästi niin että vältyt väärintulkituksi tulemiselta.
En tiedä väärintulkinnasta, mutta jokaikinen riita alkaa nykyään aina niin, että minä teen tai sanon jotain väärin. Vika on siis AINA minussa. Se mistä minun puolesta riidat alkaa, on ollut vaikka se jos olen halunnut nähdä enemmän ja sanonut vaikka että voisin jättää jonkin harrasteen väliin sinun takiasi. Koska olen vain halunnut tavata. Tästäkin on tullut riita ihan siksi että hän ei tekisi niin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat fyysiseen toimintaan, viinaan, uhkapeliin tms.
Toiset kun eivät ymmärrä omia tunteitaan tai osaa niitä sanoittaa, pakenevat muiden ihmisten tunteiden analysointiin :)
Se on hauskaa kun yrittää saada suhteen toimimaan, se kääntyy vain omaksi viaksi.
Ylitunteellisen ja vähätunteisen eleet ja käytös on läheisessä ihmissuhteessa kovin erilaista ja KUMPIKIN tulkitsee toista väärin, tähän olisin kaivannut neuvoja!
ap
Vika = jokin ei toimi toivotulla tavalla = tilanne jonka ehkä voi korjata.
Kysyt neuvoja tilanteen korjaamiseen, eli vika on olemassa. Vian voi korjata muuttamalla jompaakumpaa tilanteen komponenttia, joko häntä tai sinua. Yritystä toisen muuttamiseen ei pidetä suotavana ja se yleensä epäonnistuu. Niinpä kannattaa selvittää, miten voisi korjata vian muuttamalla itseään.
Ei kannata sotkea asiaan mitään syyllisyyden tunteita, jotain sotkuista "kummassa vika on" -ajattelua, vaan ajatella vikaa ihan vain käytännöllisenä muutettavana olevana asiaintilana.
Millä tavoin tämä toinen sitten tulkitsee sinua väärin? Anna jokin käytännöllinen esimerkki, niin voidaan miettiä, miten voisit viestiä selkeästi niin että vältyt väärintulkituksi tulemiselta.
En tiedä väärintulkinnasta, mutta jokaikinen riita alkaa nykyään aina niin, että minä teen tai sanon jotain väärin. Vika on siis AINA minussa. Se mistä minun puolesta riidat alkaa, on ollut vaikka se jos olen halunnut nähdä enemmän ja sanonut vaikka että voisin jättää jonkin harrasteen väliin sinun takiasi. Koska olen vain halunnut tavata. Tästäkin on tullut riita ihan siksi että hän ei tekisi niin.
ap
Miten se riita tuosta käytännössä kehkeytyy? Kirjoittaisitko tähän vaikka kuvitteellisen dialogin, miten se menee? Onko kysymyksessä kummankin mielestä riita, vai vain sinun mielestäsi? (Esim. minulla on ystävä, jonka kanssa juttelen niin että muut ovat kommentoineet, mitä me noin riitelemme, mutta emme me kumpikaan mielestämme riitele, me vain puhumme sillä tavoin.)
Alue: Aihe vapaa
Kovasti käytät aikaa ja vaivaa toisen analysointiin, olet diagnosoinut hänessä aleksitymiankin, mutta mietitkö itseäsi ollenkaan niin paljon? Miksi sinä olet sellainen kuin olet, riippuvainen toisen tunneilmaisusta? Onko se se mitä lapsena jäit vaille, nyt odotat että ystävä, seurustelukumppani tms. antaa sen mitä olisit tarvinnut jo aiemmin?