Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
06.06.2017 |
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Pääsemässä reissuun ja silti valittaa.
Ihan samalla lailla pääsee reissuun vaikka eron jälkeen, kun hän jo nytkin joutuu matkan itse itselleen tilaamaan ja maksamaan.
Ehkäpä erolta voi vielä välttyä, jos saa miehen havahtumaan ja arvostamaan vaimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain viimevuonna "synttärilahjaksi" sen et mies sano et voin käydä ostaa mekon itselleni. :D olin ihan et mitä ihmettä. Eipä ollu mekolle tarvetta kun loppukesää elettiin ja kesämekot oli jo ostettu. Mikäs lahja se on kun muutenkin ihan itse hankin omalla rahallani itselleni vaatteita lupia kyselemättä. Ja siis mitään rahaa ei mekkoon antanut tai mitään. Itseasiassa pariviikkoo sit oltiin lidlissä käymässä ruokaostoksilla ja katoin siinä ohimennen jotain 6 euron mekkoa niin mies tokaisi et otappa tosta nyt itelles se viimevuoden synttärilahja. Ja arvatkaapa kumpi makso kauppaostokset :D Itse odottaa aina jotain erityistä ja arvokasta lahjaa synttäreinä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä naisia, jotka merkkipäiväketjuissa haukkuvat muut naiaet, joita mies ei huomioi. Ihme marttyyreja. Jos olette itse tyytyneet huonoon suhteeseen, jossa ei viitsitä ilahduttaa toista, niin oma mokanne. Normaalisti rakastava ja puolisoa arvostava ihminen yrittää edes merkkipäivänä tuottaa toiselle iloa. Täydellinen huomioimattomuus kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei arvosta ja pidä tärkeänä. Ja todellakin miehet osaavat huomioida, kun haluavat. Kuka ties teillä, joilla mies ei koskaan pane tikkua ristiin vaimon eteen, mies touhukkaana huomioi kakkosnaista romanttisena kuin mikä. Kuulostaa ihan siltä, että pitävät vaimojaan itsestäänselvinä kynnysmattoina.
Mietin ketjua lukiessani, että nyt tiedän, ketä on ne naiset, kun äitienpäivänäkin huutaaan, että en ole mieheni äiti.
Vierailija kirjoitti:
Pääsemässä reissuun ja silti valittaa.
Pääsen reissuun, koska sen itse varasin ja maksoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsemässä reissuun ja silti valittaa.
Pääsen reissuun, koska sen itse varasin ja maksoin.
Kirvelee sielua tuollainen. Mitä, jos kerrot miehellesi kaikki tunteesi ja ajatuksesi? Tuota kuitenkin jäin miettimään, kun sanoit, että juhlin sitten ulkomailla; oliko mies mieltänyt että sitten vasta juhlitaan. Mutta, olisin itsekin erittäin pettynyt ja surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin mun miehelle, kun suhde oli siinä vaiheessa, että lahjojen antaminen alkoi olla ajankohtaista, että yhdenkin kerran, jos unohdat ilman oikeasti pätevää syytä, niin se on sitten siinä.
Eli sanoit suoraan ja selkeästi, mitä haluat, ja mitä siitä seuraa jos toivettasi (oikeammin määräystä) ei noudateta. Eli ymmärsit tasan oikein, miten keskimääräiselle miehelle pitää viestiä, jos haluaa, että jotakin tapahtuu. Siinä erosi aloittajaan.
Ei kannata vihjailla että olipa kivaa kun se naapurin Ville järkkäsi Sari-rouvalleen sellaista ja sellaista, toivoen itse siten saavansa samaa. Ei kannata omalle miehelleen järjestää jotain mukavaa ja odottaa, että vastapalveluksena saa automaattisesit saman. Kannattaa olla paaaaljon suorempi. Noin yleensä; toki miehissäkin on poikkeuksellisia ajatustenlukukyvyllä varustettuja tapauksia.
"Haluaisin, että järjestäisit minulle synttärireissun ja muistaisin synttärini. Voin itse maksaa matkani, lahja olisi se, että sinä kerrankin suunnittelisit meille jotain." Näin sanoin, useita kertoja vuoden varrella. Voiko suoremmin enää sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsemässä reissuun ja silti valittaa.
Pääsen reissuun, koska sen itse varasin ja maksoin.
Kirvelee sielua tuollainen. Mitä, jos kerrot miehellesi kaikki tunteesi ja ajatuksesi? Tuota kuitenkin jäin miettimään, kun sanoit, että juhlin sitten ulkomailla; oliko mies mieltänyt että sitten vasta juhlitaan. Mutta, olisin itsekin erittäin pettynyt ja surullinen.
Ei mieltänyt. Varattuani ja maksettuani reissun, sanoin, että tämä ei sitten ole synttärilahjareissu - kun itse sen varasin ja maksoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin lähtö on? Voit vielä katsoa tämän illan, että onko miehellä joku lahja tai yllätys kotiin tullessaan. Jos ei, niin on kyllä oikeus olla pettynyt ja tehdä se selväksi miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä niin ymmärrän sua. Ei munkaan mies koskaan muista mua mitenkään. Ei se osaa ajatella, kuin itseensä, vaikka meillä on jo lapsia. Monet itkut oon itkenyt asian takia. Harmittaa se.
No etpä sinäkään näköjään osaa ajatella itseäsi.
Itseppä olette miehenne valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, että täällä mammat ovat kilvan lyttäämässä AP:ta, kun hän on teiniprinsessa, eikä ole ymmärtänyt sitä, minkä kaikki oikeasti aikuiset tajuavat eli miehiltä ei saa vaatia tai odottaa minkäänlaista muiden ihmisten huomioimista.
Oikeasti, miksi naiset on niin paskoja toisilleen? Missä vaiheessa on tullut miehen rodulliseksi luonteenpiirteeksi itsekkyys ja kyky olla huomioimatta toisia? Että se nyt vaan on geeneissä, niin ei voi vaatia, että pystyisi käyttäytymään toisin. On naisia, jotka eivät itse piittaa lahjoista tai huomiosta ja se on ok. Älkää nyt kuitenkaan levittäkö jonain yleisenä totuutena sitä, ettei miesten tarvitse koskaan huomioida ketään, koska ne nyt vaan on sellaisia.
Minä sanoin mun miehelle, kun suhde oli siinä vaiheessa, että lahjojen antaminen alkoi olla ajankohtaista, että yhdenkin kerran, jos unohdat ilman oikeasti pätevää syytä, niin se on sitten siinä. Kohta 20 vuotta ollaan oltu yhdessä, eikä ole unohtanut. Tuo kukkia perjantaisin, jos sattuu kauppamatkalla silmiin ja ostaa mulle friteerattuja muikkuja, jos niitä jossain tuoreeltaan saa. Kerran oli ostanut itselleen tosi hienon rannekellon ja tuli iloisena kotiin, kun oli tehnyt hyvän löydön. Ihasteltiin yhdessä kelloa ja sen jälkeen mies totesi, että lähdetäänpäs ulos syömään, niin on sullakin jotain kivaa, kun hän sai tämän kellon :)
Kaikkien mun ystävien miehet ostaa synttärilahjoja, tuliaisia jne. eli ei ole tosiaan mikään miehen "ominaisuus", ettei tajuaisi huomioida. Niin vaan käy, kun naiset sen hyväksyvät.
Jos olisit tuon mulle sanonut ja unohtanut kerran itse arvaa olisinki parisuhdetta jatkanut.
Se on surullista mutta totta että ei kyllä miehiäkään mitenkään erikoisesti huomioida. Viime suhteessa ainoa asia mistä nainen muisti minun syntymäpäiväni oli facebookin muistutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Itseppä olette miehenne valinneet.
Vihamielinen kommentti. Ap juuri kertoi miehen olleen normaalisti huomioiva ja muuttuneen lasten syntymän jälkeen. Kukaan ei ole ennustaja, et sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanot, että et halua isoja juhlia päivääsi vaan juhlit mielummin ulkomailla. Sitten kun mies tekee niin kuin haluat, suutut kun et saanutkaan isoja juhlia päivääsi. Mitä vttua!? Te naiset osaatte kyllä olla välillä ihan hvetin hankalia!
TÄMÄ! Tää kertoo niin naisten mielentilasta. Ensin ollaan ihan että en mä mittän tarvii. Sitten kun ei saadakkaan mitään niin alkaa hvetillinen kiukuttelu ja mykkäkoulu. Mies on ihan että mitä vttua nyt taas olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun.
Sanokaa naiset suoraan mitä haluatte älkääkä olettako aina asioita. Ei kukaan osaa lukea teidän ajatuksia ja täyttää toiveita, joita ette ole ikinä esittäneetkään.!
Mikä tämä oletus on että miehet eivät muka osaisi halutessaan huomioida puolisoaan merkkipäivinä? Viitseliäisyydestä se on kiinni.
Tympii tämä ruikutus miten aikuinen ei muka saisi toivoa mitään arjesta poikkeavaa tai romanttista, heti on prinsessahaaveilija ja ties mitä, ovatko miehet muka niin itsekeskeisiä, laiskoja ja typeriä ettei miehen voi odottaa tekevän mitään vaimoaan ajatellen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus että osaa sapettaa nämä näennäisesti aikuiset naiset, jotka ajattelevat ja käyttäytyvät niinkuin olisivat jotain satumaailman prinsessoja joiden ympärillä koko maailma pyörii. Heti, jos ei asiat mene niinkuin omassa päässä on haaveiltu ja visioitu, niin tullaan mammapalstalle keräämään sympatiat väritetyllä tarinalla jossa tietysti -kuinkas muuten- mies on tarinan roisto.
Ehkäpä nyt kun neljäkymppiä on tullut täyteen olisi ihan oikeasti aika kasvaa aikuiseksi, herätä, päästää kissa ulos ja alkaa elämään itse itseään varten.
Kyllä, voin ottaa onnen omiin käsiini ja lähteä tästä suhteesta. Jos oman puolison mieliksi ei jaksa nähdä mitään vaivaa, niin se valitettavasti kertoo meillä myös muusta arvostuksen puutteesta. Mitä tällaisella miehellä teen? Olen nimenomaan vahva ja itsenäinen, ja tällainen vätys on vain riippakivi.
Teillä on erilaiset vahvuudet ja arvostatte eri asioita. Eikö silloin ole luonnollista, että annatte myös erilaisia lahjoja? Joko opettelette ymmärtämään ja arvostamaan toistenne tapoja osoittaa rakkauttaan tai etsitte itsellenne puolisoksi kopion itsestänne.
Voihan sitä itseään lohdutella, että asialle ei mitään voi, kun miehet on niin erilaisia, mutta jos mies haluaa, niin hän kyllä osaa ja pystyy järjestämään kivoja yllätyksiä puolisolleen.
Me ollaan köyhiä, eikä mihinkään reissuihin päästä, mutta usein niistä yhdessä haaveillaan ja jos rahaa olisi, niin kyllä minun mieheni innolla sellaista järjestäisi. 15 vuotta ollaan oltu yhdessä ja tiedän, että mieheni rakastaa minua, koska hän sanoo ja näyttää sen päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanot, että et halua isoja juhlia päivääsi vaan juhlit mielummin ulkomailla. Sitten kun mies tekee niin kuin haluat, suutut kun et saanutkaan isoja juhlia päivääsi. Mitä vttua!? Te naiset osaatte kyllä olla välillä ihan hvetin hankalia!
TÄMÄ! Tää kertoo niin naisten mielentilasta. Ensin ollaan ihan että en mä mittän tarvii. Sitten kun ei saadakkaan mitään niin alkaa hvetillinen kiukuttelu ja mykkäkoulu. Mies on ihan että mitä vttua nyt taas olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun.
Sanokaa naiset suoraan mitä haluatte älkääkä olettako aina asioita. Ei kukaan osaa lukea teidän ajatuksia ja täyttää toiveita, joita ette ole ikinä esittäneetkään.!
Luetun ymmärtäminen ei ole vahvin alueesi. AP:han on jo monta kertaa tässä ketjussa tuonut esiin, että hän selkeästi ja suorasanaisesti on pitkin vuotta kertonut miehelleen, että tämä 40-v. syntymäpäivälahjaksi ja -juhlinnaksi suunnittelisi ja varaisi heille yhteisen matkan. Että mitään muuta ei kaipaa, vaan tuo on se mitä hän haluaa ja pitää tärkeänä. Mielestäni varsin yksiselitteisesti esitetty toive, eikä mies vain yksinkertaisesti arvosta ap:ta sen vertaa, että olisi nähnyt vaivaa noinkin ymmärrettävien "toimintaohjeiden" toteuttamiseksi.
Se, että sinä ja kaltaisesi ette välitä ettekä kuuntele puolisoitanne, ei ole sama asia kuin että he eivät muka ilmaisi itseään tarpeeksi selkeästi.
Mulla oli 40v. synttäripäivänä koulutuspäivä, muistin vasta illalla täyttäneeni 40. Mies onnitteli viestillä seuraavana päivänä, oli työreissussa. Oli ihan varma että onnitteli oikeana päivänä :D. Meillä ei juhlita kuin lasten synttäreitä, muuten kyllä juhlitaan uudet vuodet ja juhannukset.
Miehellä parin vuoden päästä 50v juhlat, ehkä jotain voisi keksiä, ei mitään perinteistä. Saa nähdä.
Alue: Aihe vapaa
Niin näyttää arvostus puuttuvan, et arvosta miestäsi. Ei, et todellakaan ole vahva ja itsenäinen. Sisälläsi on pelko ja epävarmuutta, heikko itsetunto. Suosittelen terapiaa, traumojen käsittelya, että pääsisit eroon valheellisesta minäkuvastasi.