Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
06.06.2017 |
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit, että "ei mies osaa" vähättelevät miessukupuolta. Kyllä osa osaa. Ei se huomioiminen ole rakettitiedettä. Kavereiden miehistä suurin osa on "osannut", kyse on enemmänkin viitseliäisyydestä.
Se huomioonottaminen ei tosiaan ole spektaakkelin omaisia syntymäpäiviä vaan niitä arjen pienea huomioon ottamisia.
Ja mistä niistä kavereiden miehistä tietään kuinka paljon vaimon sormet on ollut pelissä mukana.
Mitä ihmettä, miksi edelleen vähättelet miesten kykyjä? Ei edes juhlien tai tässä tapauksessa matkan järjestäminen todellakaan ole sitä rakettitiedettä. Jos apn mies ei olisi keksinyt matkalle ohjelmaa, niin pelkkä lentojen ja hotellien varaus olisi varmaan riittänyt.
Kyllä miehet osaa, ei ole mitään syytä miksei osaisi. Osa ei vaan viitsi ajatella tippaakaan ja nähdä vaivaa.
Miehet eivät viitsi, koska pieleen menisi kuitenkin. Yleensä nämä naiset, jotka ovat suurimpia lahjoja vailla, eivät osaa kohdella kumppaniaan arvostavasti arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne miehet osaa järjestää polttareita, kavereiden synttäreitä, kaveriporukan reissuja, jne. Mutta vaimolle ei mitenkään tietenkään voi mitään erikoista hommata. Onko siis kyse siitä ettei mies vain välitä enää puolisostaan?
Teillä on pitkä suhde takana ja sä ihmettelet miehen käytöstä? Ette vissiin ihan hirveen hyvin tunne toisianne..
Mua pisti silmiin tarinassa, että olet JOUTUNUT järkkäämään vuosien varrella yhtä toista. Miksi sä uhriudut? Eikö susta ole ollut kivaa järjestää ja tehdä asioita?
Ymmärrän, että vituttaa, mutta eihän tuo nyt yllärinä voi tulla. Miehes näkee asian, että reissu järkätty siistii! Pääsette sitten yhdessä touhuamaan. Äläkä odota reissulta mitään, menkää tuulen mukana.
Jos et pääse arvoton ajatuksesta yli, niin tietenkin puhut miehesi kanssa kahden kesken, että sulla on paha mieli.
Onnea nyt kuitenkin sulle! Älä jää murheisiin makaamaan, vaan tee reissusta itsesi oloinen.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä suhde takana ja sä ihmettelet miehen käytöstä? Ette vissiin ihan hirveen hyvin tunne toisianne..
Mua pisti silmiin tarinassa, että olet JOUTUNUT järkkäämään vuosien varrella yhtä toista. Miksi sä uhriudut? Eikö susta ole ollut kivaa järjestää ja tehdä asioita?
Ymmärrän, että vituttaa, mutta eihän tuo nyt yllärinä voi tulla. Miehes näkee asian, että reissu järkätty siistii! Pääsette sitten yhdessä touhuamaan. Äläkä odota reissulta mitään, menkää tuulen mukana.
Jos et pääse arvoton ajatuksesta yli, niin tietenkin puhut miehesi kanssa kahden kesken, että sulla on paha mieli.
Onnea nyt kuitenkin sulle! Älä jää murheisiin makaamaan, vaan tee reissusta itsesi oloinen.
Olen järkännyt aina kaiken itse, koska muuten mitään kivoja reissuja ja tekemisiä ei olisi näinä vuosina ollut. Mies on aina ollut vätys ja sellaisena pysyy. Että yllätys tämä ei kai sitten ollut. Edellisvuosina on sentään jotenkin noteerannut, edes aamukahvin keittänyt. Vituttaa niin, että päätin lähteä sinne reissuun yksin. Se on helppoa, koska mies tuskin edes muistaa minne ollaan menossa. Tai milloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa lapsellinen.
Minä tein miehelleni heti suhteen alussa selväksi että en koskaan muista kenenkään merkkipäiviä eikä minun merkkipäiviäni tarvitse muistaa. Jos muuten haluaa huomioida, spontaanisti, niin toki arvostan, mutta en näe mitään järkeä siinä että tehdään jumalaton numero siitä päivästä minä joku on sattunut syntymään -oli se sitten ihminen itse tai Jeesus.
Me emme yleensä anna toisille mitään lahjoja. Jos toinen näkee kaupassa jotain mistä toinen voisi tykätä, tuomme sen, oli päivä mikä hyvänsä. Tai jos haluamme syödä hyvin, voimme tehdä sen ja juhlia elämää vaikka olisi vain tavallinen keskiviikko. Mutta olemme vapauttaneet itsemme tuosta pakollisten kissanristiäisten stressistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä suhde takana ja sä ihmettelet miehen käytöstä? Ette vissiin ihan hirveen hyvin tunne toisianne..
Mua pisti silmiin tarinassa, että olet JOUTUNUT järkkäämään vuosien varrella yhtä toista. Miksi sä uhriudut? Eikö susta ole ollut kivaa järjestää ja tehdä asioita?
Ymmärrän, että vituttaa, mutta eihän tuo nyt yllärinä voi tulla. Miehes näkee asian, että reissu järkätty siistii! Pääsette sitten yhdessä touhuamaan. Äläkä odota reissulta mitään, menkää tuulen mukana.
Jos et pääse arvoton ajatuksesta yli, niin tietenkin puhut miehesi kanssa kahden kesken, että sulla on paha mieli.
Onnea nyt kuitenkin sulle! Älä jää murheisiin makaamaan, vaan tee reissusta itsesi oloinen.
Olen järkännyt aina kaiken itse, koska muuten mitään kivoja reissuja ja tekemisiä ei olisi näinä vuosina ollut. Mies on aina ollut vätys ja sellaisena pysyy. Että yllätys tämä ei kai sitten ollut. Edellisvuosina on sentään jotenkin noteerannut, edes aamukahvin keittänyt. Vituttaa niin, että päätin lähteä sinne reissuun yksin. Se on helppoa, koska mies tuskin edes muistaa minne ollaan menossa. Tai milloin.
Miksi sitten olet alunperin edes ottanut tuon miehen ja vielä kakaroita vääntänyt sen kanssa jos siitä ei ole mihinkään?
Elämä on monivalintatehtävä. Jos tekee huonoja valintoja, on ihan turha vinkua keskustelupalstalla niiden seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet vain ovat tuollaisia. Vihjeitä ne eivät oikeasti ymmärrä, vaan kaikki pitää antaa A4 ja mielellään tavutettuina ohjeina..
Eli asetun samaan jonoon. Täytin 30 kukaan ei muistanut, kuin äiti ja sisarukset. Täytin 40, lapsilta sain munkkikahvit ja silloinen mieheni osti minulle telkkarin lahjaksi, mikä oli kyllä parisuhteemme paras vitsi. Hän itse vietti tuon telkkarin kanssa aikaa 24/7, kun minä olin töissä..kiitos siitä.
Nyt sitten on uusi mies ja uudet kujeet..todellakin, hän kertoi, kuinka aiempia kumppaneitaan on käyttänyt jos jonkinlaisissa ravintoloissa syömässä syntymäpäivän kunniaksi. Ja vielä puhelimessa kyseli, mitä haluan ja esitin toiveen illanvietosta. Sain kytysen viinipullon ja siinä kaikki. Eli en ole sen arvoinen, että minut voisi viedä ravintolaan juhlan kunniaksi, mutta viettihän hän omat synttärinsäkin ravintolassa lähisuvun ja ystäviensä kanssa ilman minua. Oli kuulemma liian pitkä matka. Ehkä niin, mutta kuitenkin jäi kaivelemaan.
Eli kyllä se on miehelle tuo muistaminen enemmänkin vain ajatustasolla. Eivät he osaa, eivätkä ymmärrä sen merkitystä. Entisessä elämässäni olen ostanut monen miehen vaimoille lahjat, niin syntymäpäiville kuin äitienpäivillekin, jopa joululahjoja olen käynyt hakemassa. Toivottavasti näiden miesten vaimot ovat olleet tyytyväisiä. Eräs heistä arvasikin minun olleen takapiruna, kun kehuin hänen korvakorujaan, hän vastasi, että sinähän nämä olet valinnutkin. Niinpä niin, mutta ajatus oli kaunis.
Ei voi odottaa mitään! Milloin ihmiset hyväksyvät asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa, että täällä mammat ovat kilvan lyttäämässä AP:ta, kun hän on teiniprinsessa, eikä ole ymmärtänyt sitä, minkä kaikki oikeasti aikuiset tajuavat eli miehiltä ei saa vaatia tai odottaa minkäänlaista muiden ihmisten huomioimista.
Oikeasti, miksi naiset on niin paskoja toisilleen? Missä vaiheessa on tullut miehen rodulliseksi luonteenpiirteeksi itsekkyys ja kyky olla huomioimatta toisia? Että se nyt vaan on geeneissä, niin ei voi vaatia, että pystyisi käyttäytymään toisin. On naisia, jotka eivät itse piittaa lahjoista tai huomiosta ja se on ok. Älkää nyt kuitenkaan levittäkö jonain yleisenä totuutena sitä, ettei miesten tarvitse koskaan huomioida ketään, koska ne nyt vaan on sellaisia.
Minä sanoin mun miehelle, kun suhde oli siinä vaiheessa, että lahjojen antaminen alkoi olla ajankohtaista, että yhdenkin kerran, jos unohdat ilman oikeasti pätevää syytä, niin se on sitten siinä. Kohta 20 vuotta ollaan oltu yhdessä, eikä ole unohtanut. Tuo kukkia perjantaisin, jos sattuu kauppamatkalla silmiin ja ostaa mulle friteerattuja muikkuja, jos niitä jossain tuoreeltaan saa. Kerran oli ostanut itselleen tosi hienon rannekellon ja tuli iloisena kotiin, kun oli tehnyt hyvän löydön. Ihasteltiin yhdessä kelloa ja sen jälkeen mies totesi, että lähdetäänpäs ulos syömään, niin on sullakin jotain kivaa, kun hän sai tämän kellon :)
Kaikkien mun ystävien miehet ostaa synttärilahjoja, tuliaisia jne. eli ei ole tosiaan mikään miehen "ominaisuus", ettei tajuaisi huomioida. Niin vaan käy, kun naiset sen hyväksyvät.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Oletko varma, että mies arvosti sitä, että hänen syntymäpäiväänsä noin perusteellisesti juhlittiin? Eivät kaikki mitään synttärimuistamisia edes halua.
Aika tavallistahan se on, ettei mies huomaa, miten paljon vaivaa jonkin asian järjestämisestä on. Hänelle ne synttärijuhlat vain tulla tupsahtivat jostakin ja siihen totesi että ai, tällaiset synttärit. Sinun synttäreistäsi tulla tupsahti vähän toisenlaiset, ja siihenkin hän varmaan vain totesi, että ai, tällaiset synttärit.
Onko miehesi koskaan muuten järjestänyt mitään juhlaa? Lasten synttäreitä, joulua, taloyhtiön grillibileitä niin että tietäisi, että tuollaiset voivat vaatia vähän suunnittelua - ainakin jos haluaa naisen maun mukaisen tapahtuman? Miehet usein myös tyytyvät vähempään, ei tarvitse olla mitään niin erityistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on elämäsi isoin ongelma niin ole kiitollinen. Luulisi sun tohon ikään tietävän, että ei miehet osaa itse aatella mitään erikoisia ylläreitä. Toi kömpelö kortti oli musta tosi suloinen. :3
Vierailija kirjoitti:
Oletpa lapsellinen.
Minä tein miehelleni heti suhteen alussa selväksi että en koskaan muista kenenkään merkkipäiviä eikä minun merkkipäiviäni tarvitse muistaa. Jos muuten haluaa huomioida, spontaanisti, niin toki arvostan, mutta en näe mitään järkeä siinä että tehdään jumalaton numero siitä päivästä minä joku on sattunut syntymään -oli se sitten ihminen itse tai Jeesus.
Me emme yleensä anna toisille mitään lahjoja. Jos toinen näkee kaupassa jotain mistä toinen voisi tykätä, tuomme sen, oli päivä mikä hyvänsä. Tai jos haluamme syödä hyvin, voimme tehdä sen ja juhlia elämää vaikka olisi vain tavallinen keskiviikko. Mutta olemme vapauttaneet itsemme tuosta pakollisten kissanristiäisten stressistä.
Hienoa, tuo on teidän tapanne. Ei parempi tai huonompi kuin muidenkaan tavat. Pointti on, että tykkäämme eri asioista. Parisuhteessa pitäisi voida pystyä vähän venymään ja joskus tekemään toisen mieliksi. Jos se on teillä, että merkkipäiviä ei nimenomaan haluta muistaa, niin kiva. Yhtään aikuisempaa tai parempaa se ei sinusta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä naisia, jotka merkkipäiväketjuissa haukkuvat muut naiaet, joita mies ei huomioi. Ihme marttyyreja. Jos olette itse tyytyneet huonoon suhteeseen, jossa ei viitsitä ilahduttaa toista, niin oma mokanne. Normaalisti rakastava ja puolisoa arvostava ihminen yrittää edes merkkipäivänä tuottaa toiselle iloa. Täydellinen huomioimattomuus kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei arvosta ja pidä tärkeänä. Ja todellakin miehet osaavat huomioida, kun haluavat. Kuka ties teillä, joilla mies ei koskaan pane tikkua ristiin vaimon eteen, mies touhukkaana huomioi kakkosnaista romanttisena kuin mikä. Kuulostaa ihan siltä, että pitävät vaimojaan itsestäänselvinä kynnysmattoina.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin mun miehelle, kun suhde oli siinä vaiheessa, että lahjojen antaminen alkoi olla ajankohtaista, että yhdenkin kerran, jos unohdat ilman oikeasti pätevää syytä, niin se on sitten siinä.
Eli sanoit suoraan ja selkeästi, mitä haluat, ja mitä siitä seuraa jos toivettasi (oikeammin määräystä) ei noudateta. Eli ymmärsit tasan oikein, miten keskimääräiselle miehelle pitää viestiä, jos haluaa, että jotakin tapahtuu. Siinä erosi aloittajaan.
Ei kannata vihjailla että olipa kivaa kun se naapurin Ville järkkäsi Sari-rouvalleen sellaista ja sellaista, toivoen itse siten saavansa samaa. Ei kannata omalle miehelleen järjestää jotain mukavaa ja odottaa, että vastapalveluksena saa automaattisesit saman. Kannattaa olla paaaaljon suorempi. Noin yleensä; toki miehissäkin on poikkeuksellisia ajatustenlukukyvyllä varustettuja tapauksia.
Mies pitää sua piikana jos ei viitti tuon vertaa vaivautua
Nanao kirjoitti:
Jos tämä on elämäsi isoin ongelma niin ole kiitollinen. Luulisi sun tohon ikään tietävän, että ei miehet osaa itse aatella mitään erikoisia ylläreitä. Toi kömpelö kortti oli musta tosi suloinen. :3
Aha. Mun mies tuo ihan oma-aloitteisesti kukkia ja suklaata tms pienempinä merkkipäivinä ja synttäriksi ja jouluksi yms isompia lahjoja. Hoitaa lahjat sukulaisilleenkin ja kummilapsilleen ja tilaa kuukausia ennen isompia lahjoja halvemmalla netistä omille lapsilleen. Muistaa hääpäivänkin paremmin kuin minä. Ihan mieheltä se minusta näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä suhde takana ja sä ihmettelet miehen käytöstä? Ette vissiin ihan hirveen hyvin tunne toisianne..
Mua pisti silmiin tarinassa, että olet JOUTUNUT järkkäämään vuosien varrella yhtä toista. Miksi sä uhriudut? Eikö susta ole ollut kivaa järjestää ja tehdä asioita?
Ymmärrän, että vituttaa, mutta eihän tuo nyt yllärinä voi tulla. Miehes näkee asian, että reissu järkätty siistii! Pääsette sitten yhdessä touhuamaan. Äläkä odota reissulta mitään, menkää tuulen mukana.
Jos et pääse arvoton ajatuksesta yli, niin tietenkin puhut miehesi kanssa kahden kesken, että sulla on paha mieli.
Onnea nyt kuitenkin sulle! Älä jää murheisiin makaamaan, vaan tee reissusta itsesi oloinen.
Olen järkännyt aina kaiken itse, koska muuten mitään kivoja reissuja ja tekemisiä ei olisi näinä vuosina ollut. Mies on aina ollut vätys ja sellaisena pysyy. Että yllätys tämä ei kai sitten ollut. Edellisvuosina on sentään jotenkin noteerannut, edes aamukahvin keittänyt. Vituttaa niin, että päätin lähteä sinne reissuun yksin. Se on helppoa, koska mies tuskin edes muistaa minne ollaan menossa. Tai milloin.
Miksi sitten olet alunperin edes ottanut tuon miehen ja vielä kakaroita vääntänyt sen kanssa jos siitä ei ole mihinkään?
Elämä on monivalintatehtävä. Jos tekee huonoja valintoja, on ihan turha vinkua keskustelupalstalla niiden seurauksista.
Ennen lapsia mies oli huomaavainen. Jälkikäteen en voi syntyneitä lapsia vaginaani takaisin tunkea.
Eli osaa, mutta ei enää viitsi, kun pitää itsestäänselvyytenä.
Pääsemässä reissuun ja silti valittaa.
Alue: Aihe vapaa
Onnea syntymäpäiväsi johdosta ap!
Odota päivä loppuun ja vedä raivarit vasta sitten miehelle. Mutta eihän tuo hyvältä näytä jos jouduit itse tekemään kaiken matkan eteen. Minäkin vähän ihmettelin miksi yleensä miehen otat matkalle mukaan. Olisin vastaavassa tilanteessa lähtenyt yksin tai ystävän kanssa.
Minäkin täytän 40 loppusyksystä ja olisi ihana lähteä reissuun sen kunniaksi kun en mistään juhlista välitä. Valitettavasti vain rahatilanne on sellainen, että ei mitään mahdollisuuksia reissuun :(