Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus että osaa sapettaa nämä näennäisesti aikuiset naiset, jotka ajattelevat ja käyttäytyvät niinkuin olisivat jotain satumaailman prinsessoja joiden ympärillä koko maailma pyörii. Heti, jos ei asiat mene niinkuin omassa päässä on haaveiltu ja visioitu, niin tullaan mammapalstalle keräämään sympatiat väritetyllä tarinalla jossa tietysti -kuinkas muuten- mies on tarinan roisto.
Ehkäpä nyt kun neljäkymppiä on tullut täyteen olisi ihan oikeasti aika kasvaa aikuiseksi, herätä, päästää kissa ulos ja alkaa elämään itse itseään varten.
Kyllä, voin ottaa onnen omiin käsiini ja lähteä tästä suhteesta. Jos oman puolison mieliksi ei jaksa nähdä mitään vaivaa, niin se valitettavasti kertoo meillä myös muusta arvostuksen puutteesta. Mitä tällaisella miehellä teen? Olen nimenomaan vahva ja itsenäinen, ja tällainen vätys on vain riippakivi.
40v. voimaantuminen <3
Ero ja Kaija Koota soimaan.
*reps*
Kiitos en saa pois mielestäni kuinka ap vetää korkkarit kattoon ripsivärit poskella kun on niin vahva ja itsenäinen ja nainen. Ja sitten itkee itsensä uneen kun ei saa miestä :D
Nämä kommentit, että "ei mies osaa" vähättelevät miessukupuolta. Kyllä osa osaa. Ei se huomioiminen ole rakettitiedettä. Kavereiden miehistä suurin osa on "osannut", kyse on enemmänkin viitseliäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus että osaa sapettaa nämä näennäisesti aikuiset naiset, jotka ajattelevat ja käyttäytyvät niinkuin olisivat jotain satumaailman prinsessoja joiden ympärillä koko maailma pyörii. Heti, jos ei asiat mene niinkuin omassa päässä on haaveiltu ja visioitu, niin tullaan mammapalstalle keräämään sympatiat väritetyllä tarinalla jossa tietysti -kuinkas muuten- mies on tarinan roisto.
Ehkäpä nyt kun neljäkymppiä on tullut täyteen olisi ihan oikeasti aika kasvaa aikuiseksi, herätä, päästää kissa ulos ja alkaa elämään itse itseään varten.
Kyllä, voin ottaa onnen omiin käsiini ja lähteä tästä suhteesta. Jos oman puolison mieliksi ei jaksa nähdä mitään vaivaa, niin se valitettavasti kertoo meillä myös muusta arvostuksen puutteesta. Mitä tällaisella miehellä teen? Olen nimenomaan vahva ja itsenäinen, ja tällainen vätys on vain riippakivi.
40v. voimaantuminen <3
Ero ja Kaija Koota soimaan.
*reps*
Kiitos en saa pois mielestäni kuinka ap vetää korkkarit kattoon ripsivärit poskella kun on niin vahva ja itsenäinen ja nainen. Ja sitten itkee itsensä uneen kun ei saa miestä :D
Voi kun olen miettinyt tätä jo vuosia. En ehkä enää kaipaa miestä elämääni. Lapset, ystävät ja hyvä ura riittävät. En edes hae uutta miestä. En vaan jaksa miestä, josta ei ole mitään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit, että "ei mies osaa" vähättelevät miessukupuolta. Kyllä osa osaa. Ei se huomioiminen ole rakettitiedettä. Kavereiden miehistä suurin osa on "osannut", kyse on enemmänkin viitseliäisyydestä.
Se huomioonottaminen ei tosiaan ole spektaakkelin omaisia syntymäpäiviä vaan niitä arjen pienea huomioon ottamisia.
Ja mistä niistä kavereiden miehistä tietään kuinka paljon vaimon sormet on ollut pelissä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tajusi muuttaa tapansa vasta kun "järkkäsin" hänelle samanlaiset synttärit kuin hän on järjestänyt minulle, eli ei mitään huomioimista, pelkkä iloinen onnea- toivotus.
Just mun unelmasynttärit. Vituttaa se vouhkaaminen ja pakko-onnittelu. Onneksi vaimo tajuaa nykyään olla järjestämättä mitään.
No hienoa, jos tämä on unelmasynttärit sulle. Mun unelmasynttärit on toisenlaiset ja mies sen tiesi. Ei vain jaksanut nähdä vaivaa.
Ajatelkaa miltä kaikelta säästyn kun en vietä synttäreitä :) Ei tyhjänpäiväisiä odotuksia ja pakkolahjoja. Eikä turhaa krääsää nurkissa. Ap:n miestä käy sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit, että "ei mies osaa" vähättelevät miessukupuolta. Kyllä osa osaa. Ei se huomioiminen ole rakettitiedettä. Kavereiden miehistä suurin osa on "osannut", kyse on enemmänkin viitseliäisyydestä.
Se huomioonottaminen ei tosiaan ole spektaakkelin omaisia syntymäpäiviä vaan niitä arjen pienea huomioon ottamisia.
Ja mistä niistä kavereiden miehistä tietään kuinka paljon vaimon sormet on ollut pelissä mukana.
Mitä ihmettä, miksi edelleen vähättelet miesten kykyjä? Ei edes juhlien tai tässä tapauksessa matkan järjestäminen todellakaan ole sitä rakettitiedettä. Jos apn mies ei olisi keksinyt matkalle ohjelmaa, niin pelkkä lentojen ja hotellien varaus olisi varmaan riittänyt.
Kyllä miehet osaa, ei ole mitään syytä miksei osaisi. Osa ei vaan viitsi ajatella tippaakaan ja nähdä vaivaa.
Mä ihmettelen enemmän sitä, että mikset lähtenyt vaikka kavereiden kanssa sinne matkalle, kun kerran itse ne jouduit järjestämään. Nythän mies pääsee reissuun ja ilman, että itse tarvitsi nähdä vaivaa ja tuskinpa se sua siellä reissussakaan mitenkään muistaa ja sulle tulee paha mieli ja matka on pilalla. Olisit kuule ottanut ne kaverit mukaan ja nauttinut rennosta tyttöjen reissusta.
M41v kirjoitti:
Minä järkkäsin kunnon ryyppäjäiset ja melkein sain pillua todella kauniilta nuorelta naiselta,silloin tajusin miten paskassa suhteessa olen.
Itse asiassa sain melkein tuon naisen äidiltäkin pillua,mutta loppujen lopuksi käsitöiksi meni niin kuin normaalistikin.
Miehille niin normaali,melkein.
Ensin sanot, että et halua isoja juhlia päivääsi vaan juhlit mielummin ulkomailla. Sitten kun mies tekee niin kuin haluat, suutut kun et saanutkaan isoja juhlia päivääsi. Mitä vttua!? Te naiset osaatte kyllä olla välillä ihan hvetin hankalia!
Hyvää syntymäpäivää! :)
Toivottavasti mies käyttäytyy fiksummin matkalla. Mainitse hänelle koneessa, että toivot hänen vievän sinut syömään kauniiseen paikkaan - ja maksavan laskun syntymäpäiväsi kunniaksi. Lisää, että ilahtuisit myös kukista hotellihuoneessa. (Hotelleista saa lainata maljakkoja.)
Olen pahoillani miehesi ajattelemattomuudesta. Hän ei varmaan oikeasti tajunnut, mitä tarkoitit, kun sanoit välttäväsi juhlintaa.
Hyvää matkaa!
Ymmärrän täysin, ap. Minä sanoin samasta asiasta vuosia, vasta kunnon paskaraivarit muutti miehen käytöksen.
Otan osaa, exäni oli samanlainen. Paras oli kun sovittiin, että"saan" ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi uudet kengät. Mitä tekee mies? Törsää ne kenkärahat ja enemmän uuteen autostereoon. Eikä meillä tosiaan ollut siihen aikaan yhtään ylimääräistä joten kuten tavallista minä jäin ilman.
Kuinka monet äitienpäivät tunsin itseni ihan arvottomaksi. Se päivä oli suoranaista kidutusta. Meillä tapana kokoontua aina sisarukset perheineen johonkin. Muut oli saanu aamupalaa, kukkia, lahjaa, kakkua yms. Kun minulta kysyttiin niin ne säälivät katseet kun mies ei mitenkään muista, muisti se yks vuosi, toi baarireissultaan hampurilaisen joka kylmänä odotti ottajaansa äitienpäiväaamuna. Sainpahan kerrankin valehdeltua, että oli tehnyt aamupalaa.
Nyt on ihanaa. Merkkipäivistä saa nauttia ilman miestä! Sen verran tiedän, että exäni teki tuota ihan tahallaan, henkistä väkivaltaa! Eron jälkeen kyllä oli muistamassa ja lahjomassa kun takaisin halus mut, liian vähän liian myöhään.
Trendin näkee yleensä muista synttäreistä. Jos ei panosta niihin, ei panosta pyöreisiinkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikista ketjuista poistetaan viestejä???
Ei tänne mitään kannata kirjoitella.
Mä ymmärrän sua täysin.. Odotan ens vuoden nelikymppisiä kauhulla. Toisaalta oon kyl vuosien saatossa aika hyvin kouluttanut mun miestä tässä asiassa, joten ehkä hän nyt tajuaa nähdä vähan vaivaa.
Hyvää syntymäpäivää! Toivotaan, että töiden jälkeen mies vielä yllättäisikin! Ehkä töissä on tullut puheeksi vaimon 40 v ja selittää siellä mitä hankki ja miten ja joku kauhistunut kollega käskyttää hänet korjaamaan tilanteen. :P
Ymmärrän ap:ta. Minä ostelin joulu ja synttäri-lahjat miehelleni, järkkäsin yllätysbileet kun täytti 30 ja 40, ostin autolehden ja lempisuklaata kun oli kipeä..
Mitä teki mies? Sain lahjoiksi hupimukeja ja halpa-hallin yöpaitoja, kun olin kipeä ja pyysin tuomaan jäätelöä mutta unohti, kun täytin 30 oli kirjoittanut sanomalehteen "onnea kulta!" ennnen töihin lähtöä, mitään lahjaa en saanut enkä juhlia ja kun täytin 40 antoi villasukat sekä soivan kortin. villasukat. Ja olen syntynyt elokuussa..
Mies myös karsasti julkisia hellyyden osoituksia, veti käden kädestäni kaupungilla ym. Ja silti halutessani eroa oli hämmentynyt ja sitä mieltä, että meillähän oli hyvä'suhde! Justiinsa .
Mulla on ADHD joten mies hoitaa kaikki matkajärjestelyt oli juhla tai ei. Muuten tulee hirveä sekasotku. Tämmöiseen ajauduttiin kauan ennen ADHD-epäilystä. Se tekee, jolta sujuu. Mä teen sitten muita asioita, sellaisia joiden ei tarvii olla niin justiinsa ja joihin ei liity päivämääriä, kellonaikoja ym. mulle hankalia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit, että "ei mies osaa" vähättelevät miessukupuolta. Kyllä osa osaa. Ei se huomioiminen ole rakettitiedettä. Kavereiden miehistä suurin osa on "osannut", kyse on enemmänkin viitseliäisyydestä.
Niinpä. Kyse on siitä, että mies ei viitsi, koska ei arvosta vaimoaan tarpeeksi vaan pitää itsestäänselvyytenä. Ruolta ulkoa voisi käydä vaikka ilmaiseksi poimimassa voikukkakimpun ja keittää lisukkeeksi aamukahvin, eli kyse ei ole edes rahallisesta panoksesta.
Voitko vielä muuttaa matkaa niin, että lähdet sinne jonkun muun kuin miehen kanssa? Mä saattaisin tehdä niin. Tuntuu, että mies tarvitsee herättelyä.
Minä vahvana itsenäisenä naisena arvostan arkista rintarinnan tehtäviä asiota, joita tehdään kumpikin omia vahvuuksia käyttäen. Miehen arvostuksen mittari ole esim. syntymäpäivät, kun ne ei vaan ole hänen juttunsa.