Minkälainen oli se työpaikka, joka kulutti sinut henkisesti loppuun?

Firma ja ala ihan ok, en mainitse niistä sen kummemmin, mutta yksi hullu ämmä pilasi sen duunin multa. Narsisti, kantelija, juoruilija, orjuuttava, katkera, pahansuopa nelikymppinen nainen kyseessä. On se jännä kun yksi ihminen voi pilata työilmapiirin monelta ihmiseltä. Tämä nainen oli tullut firmaan jäädäkseen joten mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin itse lähteä muuten kivasta työstä. Nyt olen pitkäaikaistyötön...

Laman konkurssista ja velkahelvetistä yhden miehen hartiavoimin noussut perheyritys. Matkailuala.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ollut työpaikka joka poltti minut loppuun. Se olin minä itse.

Olen ammatiltani sairaanhoitaja, ja todellakin jo perusluonteeltani Hoitaja! Minulle oli rima todella korkealla. Minun täytyi ehtiä ja osata. Tehdä muittenkin puolesta (siksi minua käytettiin hyväksi.)  Jos iltavuorosta ilmoitettiin poissaolo ja kysyttiin voisiko joku jäädä, se olin tietysti minä. Monet oli ne kerrat kun aamuvuorosta päästyäni palasin illalla tekemään yötä. Ja työ oli tehtävä hyvin! Tosin vieläkin mottoni on, että älä ota työtä jota et halua tehdä kunnolla.

Niinpä siinä kävi niin, että aloin olla kiukkuinen ja vaikea työkaveri. Halusin tehdä kaiken yksin, en sietänyt ketään työpariksi. Kun aloin purkaa kiukkua potilaille, olin tulossa aggressiiviseksi, onneksi heräsin huomaamaan mitä tapahtuu! Romahdin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Olin uskomattoman väsynyt, täysin poikki.

Sain sairauslomaa. Ja sitä jatkettiin. Lopulta olin vuoden pois työkuvioista. Onneksi tässä maassa jossa asun, sain palata työelämään pikkuhiljaa, ensin ns. aktiivisella sairauslomalla eli sain tehdä juuri niin pitkän päivän kuin tunsin jaksavani, ja työtaakkaa kevennettiin tuntuvasti. Siitä sitten vähitellen palasin normaaliin työhön.

Tästä on nyt muutama vuosi aikaa. Ja mihinkäs seepra raidoistaan pääsee, edelleen saan toppuutella itseäni ja tietoisesti laskemaan rimaa ja vaatimuksia itseni suhteen! Rakastan työtäni ja haluan tehdä sen hyvin. On kuitenkin opittava etten ole kaikkivoipa, tavallinen kuolevainen kuten muutkin. 

Mikä maa?

Uskon että valtaosa elämän varrella koettu on opiksi. Näkisin että työntekijä joka ei kysy jos ei osaa jotakin, ei ole motivoitunut työhönsä, eikä kehitystä tapahdu. Sellaisen työntekijän kanssa toimiminen on äärimmäisen vaikeaa ja raskasta.

Työ kansainvälisenä mallina. Et koskaan ole varma töistäsi - kenen kanssa työskentelet, missä, mitä teet ja paljonko siitä maksetaan (jos maksetaan). Olet jatkuvasti suurennuslasin alla ja parhaimmassakin tikissä et useimmiten kelpaa sellaisena kuin olet. Olet jatkuvasti erossa perheestä ja ystävistä, maksat valtavia summia kimppakämpän punkkapedistä, useimmat toimistot yrittävät kusettaa kaikin mahdollisin tavoin... listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon että valtaosa elämän varrella koettu on opiksi. Näkisin että työntekijä joka ei kysy jos ei osaa jotakin, ei ole motivoitunut työhönsä, eikä kehitystä tapahdu. Sellaisen työntekijän kanssa toimiminen on äärimmäisen vaikeaa ja raskasta.

Ja näkisin myös että nykyiselllään on paljon nuoria, joiden jo vuorovaikutustaidot ovat hyvin heikot. Vuorovaikutustaitojen opettelulle ja niiden kehittymiselle tulisi antaa tilaa, jotta palautuminen ja kehittyminen olisi nousujohteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että valtaosa elämän varrella koettu on opiksi. Näkisin että työntekijä joka ei kysy jos ei osaa jotakin, ei ole motivoitunut työhönsä, eikä kehitystä tapahdu. Sellaisen työntekijän kanssa toimiminen on äärimmäisen vaikeaa ja raskasta.

Ja näkisin myös että nykyiselllään on paljon nuoria, joiden jo vuorovaikutustaidot ovat hyvin heikot. Vuorovaikutustaitojen opettelulle ja niiden kehittymiselle tulisi antaa tilaa, jotta palautuminen ja kehittyminen olisi nousujohteista.

Siis antaa tilaa, tulla vastaan ja ansaita luottamus. Suomessa hyvin yleistä on mm käpertyminen, erakoituminen, syrjäytyminen, katkeroituminen ja luotamuspula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että valtaosa elämän varrella koettu on opiksi. Näkisin että työntekijä joka ei kysy jos ei osaa jotakin, ei ole motivoitunut työhönsä, eikä kehitystä tapahdu. Sellaisen työntekijän kanssa toimiminen on äärimmäisen vaikeaa ja raskasta.

Ja näkisin myös että nykyiselllään on paljon nuoria, joiden jo vuorovaikutustaidot ovat hyvin heikot. Vuorovaikutustaitojen opettelulle ja niiden kehittymiselle tulisi antaa tilaa, jotta palautuminen ja kehittyminen olisi nousujohteista.

Siis antaa tilaa, tulla vastaan ja ansaita luottamus. Suomessa hyvin yleistä on mm käpertyminen, erakoituminen, syrjäytyminen, katkeroituminen ja luotamuspula.

Ja itsepäisyys, jääräpäisyys.

Esimiestyö,jossa paljon töitä ja liian vähän alaisia.Lisäksi vielä yksi valittaja ja lintsari,joka ei osannut töitään,oli koko ajan pois ja paikalla oloajan vain valitti.Lisäksi luottamusmies ja he vain ymmärsi tätä turhasta valittavaa...

Helsingin yliopisto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että valtaosa elämän varrella koettu on opiksi. Näkisin että työntekijä joka ei kysy jos ei osaa jotakin, ei ole motivoitunut työhönsä, eikä kehitystä tapahdu. Sellaisen työntekijän kanssa toimiminen on äärimmäisen vaikeaa ja raskasta.

Ja näkisin myös että nykyiselllään on paljon nuoria, joiden jo vuorovaikutustaidot ovat hyvin heikot. Vuorovaikutustaitojen opettelulle ja niiden kehittymiselle tulisi antaa tilaa, jotta palautuminen ja kehittyminen olisi nousujohteista.

Siis antaa tilaa, tulla vastaan ja ansaita luottamus. Suomessa hyvin yleistä on mm käpertyminen, erakoituminen, syrjäytyminen, katkeroituminen ja luotamuspula.

Ja itsepäisyys, jääräpäisyys.

Ja liika realismi on suomen oikein sellainen tavaramerkki.

Liika realismi tarkoittaa tässä yhteydessä varovaisuutta ja skeptisyyttä.

Baarissa työskentelin ulkomaalaiselle omistajalle. Ulkomaalaisuudella ei ole muuten väliä, mutta tällä oli ihan omat käsitykset vähän kaikesta. Saattoi ilmoittaa parin päivän varoitusajalla lähtevänsä kotimaahansa kahdeksi viikoksi. Ei siinä mitään, mutta kaikki asiat jätettiin siis tälläisellä varoitusajalla minun niskaani. Baarin aukaisu sekä sulku, viikonlopuksi lisähenkilökunnan löytäminen. Tukussa käymisen jne. Siis aivan kaikki. Eikä siinäkään mitään, mutta henkilökunnan löytäminen kahden päivän varoitusajalla voi olla todella haastavaa, koska piti käyttää niitä omia tuttuja koska rekry firmoille ei mitään sopimuksia ollut. Lisäksi 8h työvuorot muuttuivatkin 12-16h Ma-su. Hoidin myös tilitykset ja tukussa käynnitkin lisäsivät työaikaa. Tämän teki pariinkin otteeseen. Ei mitään väliä siispä mun aikataulusta tai mun elämästä. Kiitokseksi tästä sain mm lisäsäästöjä, jos pidän useamman kuin yhden tauon, hän vähentää tunnin palkastani. Tauoksi hän luokitteli tupakalla käymisen (2min). Olisi pitänyt vaan hankittava pöytiä ja olla tekevinään jotain tiskin takana vaikka asiakkaita ei olisikaan. (Puunasin kyllä sitä läävää minkä ehdin, mutta ei joka ikiselle hetkelle tekemistä löydy ja paikallaan seisominen on rankkaa. Hän kielsi istumisen minulta ja itse istui vain asiakastietokoneella päivät pitkät). Mun piti myös hoitaa esiintyjät vapaa-ajalla, tästä sain pari kymppiä sillon tällöin, tehdä juomalistat yms vapaa-ajalla ja tästä en edes korvausta saanut. Se veti kyllä mielen ja voimat maahan. En näitä voi mitenkään oppimismahdollisuutenakaan nähdä (paitsi valitsen työnantajani jatkossa paremmin ;) ), koska osasin ne jo. Yritti kyllä saada yhdessä välissä minua ostamaan puolet, mutta en suostunut. Sama meno olis jatkanu, olis vaan laittanu mut vielä lisäks hoitamaan rahaliikenne asiatkin ja olis itselleen voittoa käärinyt tekemättömistä töistä.

Päiväkoti. Pitkin päivää paljon melua ja häsellystä. Ruokatauotkin vietettiin lasten kanssa ruokaillessa heidän käytöstapojaan kohentaen siinä samalla, kun itse yrität syödä. Kotiinpäästyäni olin aivan puhki. Ei enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen missä ovat yrittäjät? Minut ajoi loppuun yksin yrittäminen. Työtaakka n.60h viikko ja jatkuva huoli tulevasta. Siis ongelma oli se ettei sitä rahaa millään saanut tahkottua riittävästi että olisi selvinnyt kaikista maksuista ja vielä palkkaa päälle. Tätä taistelua jaksoin kahdeksan vuotta, sitten tuli väsy ja lopetus. Onneksi näin niin henki säästyi eikä velkaa jäänyt. Yrittäminen on syvältä koska välistävetäjää on n i i n paljon.

Yksinyrittäminen ei ole oikeaa yrittämistä. Yksinyrittäjistä joka neljäs elää köyhyysrajan alapuolella. Useimmat ovat ryhtyneet yksinyrittäjiksi pakosta, työllistyäkseen edes siten.

Vierailija kirjoitti:

Miettikäähän sitä että se töissä saatu paha olo todellakin sairastuttaa työntekijän ja sitä myöden koko elämä menee pilalle pitkäksi aikaa ellei jopa loppuelämäksi, onko sen arvoista olla huonossa työpaikassa töissä?

Mielestäni ei kannata olla töissä jos lopputuloksena on huono elämä ,palkasta huolimatta.

Ihminen on sosiaalinen otus joka tarvitsee positiivista kohtelua ja ellei sitä töistä saa osakseen niin kyseinen  työ ei ole minkään arvoista työntekijälleen.

Asiantuntijatahoilta on esitetty arvoita siitä, paljonko työpahoinvointi maksaa yhteiskunnalle.

Työterveyslaitoksen mukaan jopa 40 mrd. Suurin paukku on ennenaikainen eläköityminen, minkä hinnaksi Työterveyslaitos laskee 18 miljardia euroa vuodessa.

24 miljardin euron luku tulee sosiaali- ja terveysministeriön (STM) pari vuotta sitten julkaisemasta raportista, jossa kuitenkin selvitetään koko menetetyn työpanoksen kustannus.

STM:n raportin laatinut ylitarkastaja Mikko Rissanen huomauttaa, että parhaimpina työpaikkoina palkituissa yrityksissä on merkittävästi keskiarvoa vähemmän sairauspoissaoloja. Joukosta ei löydy pelkkiä siistien sisätöiden yrityksiä vaan myös tehdasteollisuutta. Järkevillä, työhyvinvointia parantavilla toimenpiteillä työpanosta voidaan siis kasvattaa.

Suomalainen työelämäkulttuuri on yleisesti heikko. Johtajat osaavat vain johtaa ns. ylhäältä alas ja työntekijöiden omaa asiantuntemusta ei käytetä edes silloin, kun on kyse heidän oman työnsä tehostamisesta (tehostaminen - tuo tämän päivän sana).  Työntekijöiden kokemukset ja mahdollisuudet oman työnsä kehittämisestä jätetään siis vaille huomiota - ja näin menetetään se paras työpanos.

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että parhaiten nykyisessä työelämässä menestyvät narsistit, psykopaatit ja itsekkäät ihmiset. Jopa työpaikkahakemuksissa korostuvat nämä ominaisuudet, ikävä kyllä.

Työnantajille olemme vain ikävää, pakollista lihaa, joille lisäksi tulee maksaa palkkaa, mieluiten vain vähän.

Osasyyllisiä olemme me työntekijät. Olen itsekin vasta viime vuosina herännyt ay-liikkeen merkitykseen ja siihen, kuinka paljon parannuksia työelämään ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen on tehty ay-liikkeen taholta vuosien saatossa.

Nyt lemme tilanteessa, jossa ay-liikken asemaa pyritään murtamaan oikein tosissaan. Jos niin tapahtuu, kärsijöinä olemme me palkansaajat,monella tapaa.

Tämän ei ollut tarkoitus olla palopuhe ay-liikkeen puolesta, kunhan kerroin omista ajatuksistani. Ei siis tarvitse hyökätä.

Valtion virka. Toisilta odotetaan pilkuntarkkaa säädösten noudattamista, toiset voi tehdä vähän sinne päin. Esimiehellä ei ole osaamista tukea alaisia millään lailla työn sisältöjen yms. kehittämisessä. Esimies tukee vain yhtä alaistaan, jolla sama koulutus ja työhistoria kuin itsellään. Kukaan ei seuraa työmäärän oikeudenmukaista jakautumista, mikä on johtanut useamman henkilön uupumiseen. Johdon mielestä ongelma on vain ko. henkilöiden asenteissa. Työyhteisössä on useita henkilöitä, joita kiinnostaa enemmän muiden elämä kuin työnteko. Parille tyypille on sallittua laiminlyödä työtehtäviään; tälle jatkuvalle "unohtelulle" esimies vain nauraa.

Tuossa vain osa. Vaikea sanoa mikä työyhteisössä toimisi hyvin.

Jep, koko ajan haen uutta työtä.

Päiväkoti. Yllättäen

Homekoulu. Tappoi fyysisesti ja henkisesti, lähes.

Vielä homettakin myrkyllisempi oli koulun johto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja. Huono rehtori ajoi loppuun.

Olen sitä mieltä, että rehtoreiden hommat eivät saisi olla eläkevirkoja. Huono rehtori pilaa koko koulun. Virat voisi olla vaikka 5v määräaikaisia ja jos hommat on sujuneet hyvin, saa jatkaa.

Näin on.