Minkälainen oli se työpaikka, joka kulutti sinut henkisesti loppuun?

Päiväkoti. Sijaiskielto, suuret lapsiryhmät ja välttävä johtaminen. Paljon ylitöitä jotka olisi pitänyt pitää vapaana, eikä koskaan mitään kädenojennuksia. 10v riitti.

Päiväkoti

Vierailija kirjoitti:

Tilitoimisto. 4 vuotta jaksoin, eikä koskaan enää. Pomon vaatimukset eivät loppuneet mihinkään.

Mä kestin vaan kolme! hullun hommaa!

Kamalaa, miten tutuilta osa kirjoituksista tuntuu. Se, miten jotenkin on päätynyt elämässään siihen pisteeseen, että on vain työ ja ahdistus. Pitkät työpäivät, ihan liikaa töitä ja vastuuta, inhottavat työkaverit. Aina kamala stressi, heräilyä aamuyöstä, kuukausia huonoilla yöunilla, itkemistä pahimmillaan aamuin illoin.

Jälkeen päin ajateltuna minäkään en tiedä, miten kestin. Olisi pitänyt hakea apua. Työpaikka tilitoimisto, liian monta vuotta. Onneksi, onneksi, onneksi sain töitä muualta ja nyt on helppo olla.

Kunnallinen perhepäivähoitaja. Aluksi ihan mukava työ mutta lopulta en enää jaksanut että oma koti on aina auki muille. Ja että asiani tiedetään perheiden toimesta. Paska palkka ja viikossa töitä 40 tuntia.

Minäkin olin tulossa sanomaan, että päiväkoti. Liian isot ryhmät, meteli ihan järkyttävää vaikka kuinka yrität jakaa lapsia eri tiloihin leikkimään. Sijaisia ei otettu kuin pakosta. Ei ollut aikaa olla lasten kanssa, koska oli liian paljon kirjallista hommaa. Tuntuu, etten riittänyt mihinkään. Lopullisten päätöksen alanvaihdoista tein, kun olin 20 lapsen kanssa yksin(!) pihalla koska toinen työntekijä joutui lähtemään sisälle etsimään eräälle lapselle kuivia hanskoja. Siinä selvittelin jotain riitatilannetta ja eräs lapsi loukkasi itsensä vähän pahemmin, koska minä en pystynyt millään valvomaan koko pihan kahtakymmentä lasta. hatunnosto niille, joiden pää tuota menoa vielä kestää. Minun ei. 

Päiväkoti. Pienillä riittämättömillä resursseilla pitäisi toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta. Huono vitsi.

Mä kestin tilitoimistossa vain 3 kk, aivan hullua! Kaikki paine, katkerat työkaverit ja hullu pomo. Asiakkaat osa kivoja, osa ihan sekaisin. Huh, never again..

Vierailija kirjoitti:

Ala-aste, jossa haastava oppilasaines, sisäilmaongelma ja huono johto.

Sama. Rehtorilla oli oma hovi, joka koostui muutamasta pitkään virassa olleesta opettajasta. Yhdessä sitten arvostelivat muiden työtä ja päättivät yhteisistä asioista omissa illanvietossaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilitoimisto. 4 vuotta jaksoin, eikä koskaan enää. Pomon vaatimukset eivät loppuneet mihinkään.

Mä kestin vaan kolme! hullun hommaa!

Meitähän on monta, tosin mulla ei tullut edes kolmea vuotta täyteen. Never again.

Nykyinen työni. Pieni yritys jossa pelkkiä naisia, kaikki kiireen ja tympääntymisen vuoksi piikittelevät toisiaan ja pomo on kaikista pahin- huohottaa niskaan, kaikki tekemäni päätökset ovat väärin, puhuu itsensä aina ihan pussiin eikä koskaan tiedä mikä on oikein ja väärin tapa toimia, piikittelyä, asiakkaiden edessä nolaamista jne. Saikulla ei saa olla, esim. norovirus oli omaa vikaani kuuulemma.

Joka päivä joudun tekemään ylitöitä vähintään 1/2 - 1 h koska työaika ei riitä kaikkien töiden tekemiseen. Silti saa aina haukut. Olen nykyisin tosi levoton nukkuja, herään monta kertaa.yössä ja nään painajaisia työpaikasta. Mikään muu ei pyöri mielessä kun työ ja sen ahdistus. Pohdin irtisanoutuisinko itse ja hetken päästä etsisin uusia töitä. Olen vasta vuosi sitten valmistunut ja nyt jo tulevaisuus alalla olosta ahdistaa liikaa jos samat työt jatkuvat.

Keskisuuriyritys ja olin onnesta soikeana, kun pääsin kyseiseen paikkaan. Ensimmäisenä päivänä mulle ei ollut edes järjestetty työpistettä/huonetta, eikä edes tehtävieni vaatimia laitteita. Lähin esimieheni ei sovellu esimieheksi. On enemmän konsultti tyylinen ja suunnittelee kaikenlaista mutta toteutus jätetään retuperälle. Hän ei huolehdi, että työntekijöillä on edellytykset yrityksen puolesta suorittaa tehtäviään. Esimiehen kanssa kommunikointi tapahtuu s-postein. Suunnitelmat voivat muuttua lennosta ja loppusuoralla oleva projekti voidaan yhtäkkiä hylätä ja kaikki siihen käytetty aika on siten ollut työnantajan puolelta hukkaan heitettyä aikaa. En enää välitä. Mulle maksetaan palkkaa vaikka kaikki työ olisi turhaa. 

Olisi hienoa päästä sellaisiin töihin, joissa työnteolla ja työllä olisi merkitystä.

Valokeräily.... olis kiva kuulla onko muita joita homma alkoi vituttamaan

Ikuinen kiiretyöpaikka. Joka päivä kiire kaikilla asioilla kiire. Ja työpaikka kiusaaminen.

Kiusaaminen vaikutti vähemmän kuin se ikuinen kiire. Stressi ei nimittäin helpottanut ja meni terveys.

Eräällä maitotilalla Pohjois-Pohjanmaalla. Itkien lähdin sieltä useasti kotiin. Olin vieläpä vasta harjoittelija, joten tuntui tosi pahalta, kun sain piilovittuilua jatkuvasti tilan emännältä.

Parhaani yritin, mutta kun on harjoittelija, ei asioita voi heti osata. Ajattelin, että ehkä se nainen oli vain stressaantunut, kun se tila oli todella suuri, niin olin helppo kohde, johon purkaa se vitutus. Vaikka eihän se oikeuta käyttäytyä noin. Alussa oli tosi mukava.

Oli äärettömän ahdistava paikka. Enkä tästä tilasta ole hyvää kuullut muutenkaan.

Tutkimustyö yliopistolla. Unelmapaikka, mutta en osannut hyödyntää mahdollisuuksiani. En kyennyt kieltäytymään avunpyynnöistä enkä toisaalta pyytämään muilta apua. Masennuin, menetin itseluottamukseni ja keskittymiskykyni. Tärkeätkin asiat muuttuivat minulle merkityksettömiksi, vetäydyin syrjään ihmisiltä ja tärväsin aikani joutavaan pikku puuhasteluun.

Pienen kunnan virkamiehenä. Esimiehillä ei ollut johtamistaitoa, ja kaikki kumarsivat ylemmäs ja pyllistivät alemmas. Kaikki oli minun syy jos meni huonosti ja pomon ansiota jos meni hyvin. Tämänkin pomo halusi että juoruaisin työkavereista. Vuoroin kehui, vuoroin haukkui. Otti töistäni kunniaa ylhäällä päin minkä kerkisi.

Loppuvaiheessa oli itse niin piipussa että ei muistanut mitään mitä oli sanonut, mutta ei myöntänyt sitä, vaan joku muu oli tehnyt virheen, usein minä. Aina kun joku jäi eläkkeelle, tai lähti, työt kasattiin minulle. Samalla pomo hiillosti miksi olen niin tehoton. Hän antoi minulle kiireellisiä projekteja, kertoakseen parin viikon päästä että ne olikin jo lopetettu viikko aiemmin. Hän torui että minun pitäisi ohjata nuorempien kollegojen töitä, sitten meni suoraan heille sanomaan että minun antamia hommia ei pidä tehdä ja antoi muuta kertomatta minulle

Vastavalmistuneena tk-lääkärin homma alueella, jossa oli iäkkäitä, köyhiä ja monisairaita ihmisiä. Paljon sosiaalisia ongelmia, mielenterveyssairauksia, päihteitä. Ei työaikaa, osa viroista vuosia täyttämättä, viikot venyivät yli 60-tuntisiksi eikä ylitöistä maksettu eikä niitä saanut vapaana. Halusin tehdä työni hyvin ja paneutua rauhassa potilaiden kokonaistilanteeseen, mutta olisi vain pitänyt ottaa lukumäärällisesti mahdollisimman monta potilasta päivässä, koska jonot olivat tolkuttoman pitkät. Päivästä toiseen joutui hyväksymään ylimääräiset potilaat ja tekemään lausuntoja, lähetteitä jne omalla ajalla. Palkka oli 3500e/kk brutto, toki hyvä palkka, muttei todellakaan lohduttanut tuossa suossa.

Vuoden jaksoin, sitten jäin sairauslomalle ja lopulta irtisanouduin ja lähdin hakemaan muualta töitä. Lopullinen toipuminen vei yli vuoden.

Yläkoulun pienluokka, jossa oppilaita, joilla ei mitään taitoja esim. matikassa. Plussalaskut eivät auenneet millään, vaikka miten piirtelin pallukoita vihkoon. Useampi samanlainen siellä neljän seinän sisällä ja saatoin teettää samaa tehtävää seuraavana päivänä, kun en muistanut, että ollaan just tehty eivätkä oppilaat huomanneet mitään. Huh, erityisopettaja en ole, enkä tajunnut että joudun erityisopen töitä tekemään. Kyllä aivan puhki, koska tunsin olevani riittämätön. Nyt aineenopettajan työtä omalta alalta, jo on helppoa!

Vierailija kirjoitti:

Liikkeenjohdon konsultti (IT). Samoissa hommissa vieläkin olen. Meillä on hyvin sesonkivaikutteinen työkuorma. Välillä on kivempaa ja sopivasti duunia, mutta kaikki syksyt on liian täyteenahdettuja (maksimaalinen liikevaihto tehdään mahdollisimman vähillä ihmisillä ja työkulttuurissa ei ole inhimillisyyttä). Pahin tähänastisista syksyistä oli sellainen, että istuin 3 kk kirjaimellisesti aamusta yöhön töissä ja monesti viikonloppuisinkin. En ehtinyt syödä, liikkua, pitää yllä sosiaalisia suhteita ja viikonloput kittasin alkoholia, että pääsin hetkeksi paineesta pois. Oli valtava stressi ja ahdistus, en nukkunut, ja joka yö valvoin ja mietin tekemättömiä asioita ja sitä, että miten ehdin tehdä kaiken ajoissa. Tunnollinen vielä kun olen. Kollegoilla oli samoja oireita. Noina kuukausina tuli 120 tuntia ylitöitä. Sain sitten diagnoosin määrittelemättömästä ahdistuksesta ja keskivaikeasta masennuksesta, ja essitalopraamit ja nukkumista edistävät depressiolääkkeet päälle. Nuo essitalopraamit pelastivat henkisen terveyteni ja loputon ahdistus lakkasi. Sain 10 kg painoa lisää parissa kuukaudessa, mutta aivan sama, koska pääsin siitä tuskasta pois lääkkeillä. Pahin työkuormituskin loppui sopivasti, kun lääkkeet olivat alkaneet vaikuttaa. Sairas duuni, en tiedä miksi teen sitä.

Tismalleen sama kokemus (ilman masennusta) toisen alan konsulttityöstä. Meinasi mennä perhe, oli pakko etsiä uusi työ tämän takia.