Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mistä johtuu se, että olet jäänyt ilman seurustelukumppania?
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin voi kysyä miksi löydän aina ne kusipäät tai ne jotka eivät halua suhdetta.
N46
Samanlaiset linnut yhdessä lentelee. Sentähden löydät aina ne mainitsemasi asiat.
Aha. Mä en petä, ole väkivaltainen tai liian mustasukkainen. Existä löytyy tällaisia.
Mutta syynsä siihen löytyy, miksi ex-ansioluettelosi näyttää tuollaiselle. Sellaisella joka osaa lanttua käyttää, se ei näytä tuolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella yksinäinen. On vaikea edes ajatella suhdetta kun ei mulla ole mitään annettavaa eikä ketään jolle esittelikin miehen. Ei kukaan halua yksinäistä. Mulla ei siis ole kavereita yhtään.
Eikö miehen kanssa voisi olla kahdestaan? Vai onko miehen tarkoistus olla status-symboli naiselle, jos se pitää esitellä ystävälle?
Olen tapaillut kaikenlaisia naisia tinderin kautta, oikeaa ei ole vielä löytynyt. Naisen ystävien määrä, tai yksinäisyys, ei ole edes tekijä.
-M37
Eräs aikuinen lapsuudessani murskasi itsetuntoni. Siitä kehittyi ahdistus ja alemmuudentunne aina ja kaikkialla. Muutin pois ja nyt helpottaa. En päästä ketään lähelleni. Läheisyys ahdistaa ja pussailu ja haliminen ja muu hellyys tuntuu naurettavalta. Lisäksi ulosantini uiden, kuin omien kavereideni seurassa on huonoa. En puhu mitään. Olen vain ilmeetön, eleetön puukalikka. Oikeasti olen hyvinkin eläväinen ja itsevarma.
Nyt olen kyllä tutustunut erääseen mieheen, joka tuntuu olevan kiinnostunut murtamaan kuortani, mutta en uskalla luottaa. Miksi luottaisin, kun kuitenkin vain sattuu ja tulee puheita selän takana ja turhaa draamaa...
N19
Tässä kiteytettynä syyt kuin Gentzenin järjestelmässä konsanaan:
1a) Tinder naiset on kranttuja :(
1b) Oon itekki kranttu xD
2) Tinder ELO on laskenut bronzeen enkä jaksa tehdä vielä uutta tiliä juur nyt + ei ole hyvää kameraakaan!
3) En vieraile baareis tai tanssikursseil yms. Jälkimmäisestä varmaan (kai?) löytäis kivoi flikoi, mut
kun ei tekis mieli tanssia :-(
4) Muitakin syitä varmasti, liittyen osioon 1 a-b.
Terv, M26
mlg.pokemon.trainer "at" gmailiin voi kirjoitella ajan kuluksi, jos on tosi tylsää :-P
No ykkössyy on varmaan se, että olen hiljainen ja sulkeutunut introvertti, ja mun on yleensä vaikea tutustua ihmisiin. Olen myös tylsä kuin mikä, koska mulla ei ole hirveästi elämää mistä ammentaa jutunaiheita. Small talk on kenen tahansa tuntemattoman kanssa aina ihan hirveää, kun en ikinä keksi mitään mistä vois jutella ja sit seuraa tuskallinen hiljaisuus. Lisäksi en käy ikinä oikeastaan missään, koska haluan olla vapaa-ajalla rauhassa. Baarit ja tanssilavat ei ole mun juttu, koska välttelen juomista ja tappeluita ja inhoan tanssimista. Nettiin en taas halua naamani laittaa haukuttavaksi. Ja Tinderiinkään en viitsi laittaa, kun joku työkaveri kuitenkin bongaisi sen sieltä ja kohta olisi kaikki kyselemässä ja vittuilemassa työyhteisön ainoalle "peräkammarin-Pertille". Että ne minun pariutumistodennäköisyyteni taitavat näillä lähtökohdilla olla sitä lottovoiton todennäköisyyksien luokkaa. M25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä kiteytettynä syyt kuin Gentzenin järjestelmässä konsanaan:
1a) Tinder naiset on kranttuja :(
1b) Oon itekki kranttu xD
2) Tinder ELO on laskenut bronzeen enkä jaksa tehdä vielä uutta tiliä juur nyt + ei ole hyvää kameraakaan!
3) En vieraile baareis tai tanssikursseil yms. Jälkimmäisestä varmaan (kai?) löytäis kivoi flikoi, mut
kun ei tekis mieli tanssia :-(
4) Muitakin syitä varmasti, liittyen osioon 1 a-b.
Terv, M26
mlg.pokemon.trainer "at" gmailiin voi kirjoitella ajan kuluksi, jos on tosi tylsää :-P
Miten näet sun ELO scoren?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaa miksi?
- lyhyt (alle 165cm)
- kaljuuntunut jo teinivuosista lähtien
- yksinhuoltaja
- adhd
jonoon vain naiset :D
Vierailija kirjoitti:
Eräs aikuinen lapsuudessani murskasi itsetuntoni. Siitä kehittyi ahdistus ja alemmuudentunne aina ja kaikkialla. Muutin pois ja nyt helpottaa. En päästä ketään lähelleni. Läheisyys ahdistaa ja pussailu ja haliminen ja muu hellyys tuntuu naurettavalta. Lisäksi ulosantini uiden, kuin omien kavereideni seurassa on huonoa. En puhu mitään. Olen vain ilmeetön, eleetön puukalikka. Oikeasti olen hyvinkin eläväinen ja itsevarma.
Nyt olen kyllä tutustunut erääseen mieheen, joka tuntuu olevan kiinnostunut murtamaan kuortani, mutta en uskalla luottaa. Miksi luottaisin, kun kuitenkin vain sattuu ja tulee puheita selän takana ja turhaa draamaa...
N19
Itse olen mies, mutta samanlainen kokemus lapsuudesta. Toiseen luottaminen oli ajoittain vaikeaa. Mutta siitäkin pääsi yli, kun uskalsi mennä epämukavuusalueelle. On ollut sen arvoista myöhemmin. Helpottavaa on, jos kirjoittaa omat ajatukset paperille.
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua enää niin tiivistä suhdetta kuin miehet toivovat. Takana pitkä avioliitto ja nyt riittäisi suhde, jossa asutaan omissa osoitteissa, mutta kuitenkin sitoutuneina. Tämä ei juuri miehille käy. Olen siis yksin. Ja yksin eläminen ei ole mikään ongelma minulle.
Kuten itsekin toteat, miehiä, joille tuo käy on. Toki voi olla, että ne miehet eivät muuten kiinnosta sinua.
Olen itse tuollainen mies ja tiedän tuttavapiiristä muutaman muunkin. Ikää on sitten yli 40, se voi olla rajoittava tekijä.
Vierailija kirjoitti:
No ykkössyy on varmaan se, että olen hiljainen ja sulkeutunut introvertti, ja mun on yleensä vaikea tutustua ihmisiin. Olen myös tylsä kuin mikä, koska mulla ei ole hirveästi elämää mistä ammentaa jutunaiheita. Small talk on kenen tahansa tuntemattoman kanssa aina ihan hirveää, kun en ikinä keksi mitään mistä vois jutella ja sit seuraa tuskallinen hiljaisuus. Lisäksi en käy ikinä oikeastaan missään, koska haluan olla vapaa-ajalla rauhassa. Baarit ja tanssilavat ei ole mun juttu, koska välttelen juomista ja tappeluita ja inhoan tanssimista. Nettiin en taas halua naamani laittaa haukuttavaksi. Ja Tinderiinkään en viitsi laittaa, kun joku työkaveri kuitenkin bongaisi sen sieltä ja kohta olisi kaikki kyselemässä ja vittuilemassa työyhteisön ainoalle "peräkammarin-Pertille". Että ne minun pariutumistodennäköisyyteni taitavat näillä lähtökohdilla olla sitä lottovoiton todennäköisyyksien luokkaa. M25
Olet vielä nuori, varmasti joku tykästyy vielä joku päivä sinuun:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistun seurassa, otan seurustelusta liikaa paineita ja yleensä suhteeni ovat tyhjänpäiväistä draamaa jonka aiheutan itse ja minut jätetään tai sitten minä lähden. En uskalla tutustua miehiin juuri muualla kuin jossain netissä tai muussa tämmöisessä, mutta suhteet menevät liian nopeasti ja minua ahdistaa jälleen. En siis käytännössä edes yritä kunnolla, nyt olen ajatellut parantaa tapani ja oikeasti työstää nyt ongelmiani etten pakenisi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta. Tarjolla on ihmisiä, mutta olen tehnyt selväksi, että en kykene parisuhteeseen vaikka vaikutan täysin normaalilta ja tasapainoiselta ulospäin.
Kärsin dissosiaatio häiriöstä (jakautunut persoonallisuus). Kanssani eläminen olisi varmasti hyvin hankalaa, enkä halua aiheuttaa sitä tuskaa kumppanilleni, että tietävät olevansa täysin vastenmielisiä minulle toisinaan, vaikka muuten rakastaisin heitä. Tämä, tai sitten en kerro koko asiasta, jolloin saavat sitten ihmetellä miksi välttelen heitä.
Kannattaisi silti yrittää! Esim. michael douglas ja catherina zeta jones ovat eläneet vaikka kuinka monta vuotta yhdessä vaikka catherinalla kuulemma sama tauti.
Catherine Zeta-Jonesilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on ihan eri asia kui dissosiaatiohäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itseni vääränlaiseksi tai epäkelpo monessa lajissa lievästi ja niistä yhdessä: ei kelpaa.
Nuoruutta rasitti pahasti huono kotitausta: vanhempi joi, sukua vankilassa. Suuri osa pistää leiman otsaan ja arvioi samanlaiseksi. Köyhyys. Olin todella hyvä koulussa ja viihdyin siellä.
Osa ajasta mennyt hengissä selviämiseen ja suvusta pelastumiseen; se on riippakivi minussa. Lievä aikuisiän akne, joka on tehnyt todella pahaa itsetunnolle. Seurustelin muutamaan otteeseen, olin avoliitossakin 5 vuotta.
Olen toisaalta ehdoton: en halua miehelle äidiksi ja tuo avoliittokokeilu kaatui suurimmaksi osaksi juuri siihen, että miehen mielestä nainen maksaa puolet kuluista ja tekee yksin kaikki kotityöt. Olisin halunnut tasa-arvoista kaveruutta, hyvää seksiä (sitä olikin alkuun, mutta riitely hiipii aina makuuhuoneeseen), arvostusta, kannustusta – en kitinää ja nalkutusta, kun ruoka ei ole hyvää tai koska se on valmista. En kestä alkoholin liikakäyttöä yhtään: se kiintiö on 110 % ylitetty jo minun osallani (isolla osalla vapaista miehistä tuntuu olevan alkoholiongelma).
Olen akateeminen. Luulin aina, että se puoliso löytyisi – nyt en enää ole 5. vuoteen luullut tai jaksanut edes ns. etsiä.
Olen rakastunut naiseen ja kaapissa. Tosin vielä muutama kuukausi sitten seurustelin (miehen kanssa), joten toivottavasti tämä on vain väliaikainen tilanne.
N21
Vierailija kirjoitti:
Miten näet sun ELO scoren?
Ei sitä mistään näekkään, mutta sen voi päätellä melko helposti:
Siinä vaiheessa, kun matseja tulee vain välittömästi swipettäessä ELO on alhainen, eli et saa mätseiksi niitä, jotka olet swaipannut oikealle, jos he eivät ole swaipanneet sinua ensin. Toisin sanoen, olet tykänneiden pakan pohjapuolella ja/tai sinulle näytetään epäaktiivisia profiileita.
Koska kukaan jonka kanssa olisin halunnut suhteeseen ei ole halunnut sitä minun kanssani. Ja toisinpäin, ne naiset jotka ovat minusta olleet kiinnostuneita, eivät ole sytyttäneet. Alle kaksikymppisenä kyllä seurustelin puolisen vuotta tällaisen tytön kanssa, kun en kehdannut kieltäytyäkään. Yhdessäolo ahdisti kuitenkin koko ajan, ja sen jälkeen päätin, etten enää ala suhteeseen ihmisen kanssa, jota en pidä haluttavana. Nyt olen siis jo yli nelikymppinen mies.
Olen älykäs ja erittäin ilkeä. :) Palstamiehenä olisin tietenkin kiltti, uli-uli-uli-uu.
N
Kysyntä ja tarjonta eivät ole kohdanneet.
Nuorempana oli niin kohtuuttomat vaatimukset, että oikein mikään ei kelvannut. Ja jos joskus jostain kiinnostuin, niin ne olivat yleensä sitä tasoa, että puoli kaupunkia juoksi saman tyypin perässä.
Sittemmin pari aika kipeästi kariutunutta parisuhdetta, joista masennuin ja kyllästyin koko aiheeseen niin, että en enää vuosikausiin viitsinyt enää edes yrittää uuden suhteen löytämistä.
Nykyään kelpaisi taas melkein mikä vaan, mutta en vaan jaksa enää yrittää, enkä enää halua kokea niitä samoja pettymyksiä uudelleen ja uudelleen. Mieluummin olen ilman ja keskityn muihin asioihin ja omaan elämääni
Elelen paljon mieluummin vain itsekseni kuin seurustelen vain seurustelun vuoksi. Olen aika itsenäinen nainen enkä varsinkaan mikään takertuja. Ihmiskontakteja voi olla paljon muitakin kuin se puoliso.