Mistä johtuu se, että olet jäänyt ilman seurustelukumppania?

Vierailija kirjoitti:

fsdsdff kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla se johtuu sosiaalisten tilanteiden pelosta ja estyneestä persoonallisuushäiriöstä. Jotenkin myös miesten seura ahdistaa esim. Välttelen aina mieskassoja ja lääkäreitä yms ja meen jotenkin aina lukkoon miesten seurassa.

Eikä mulla ole ollenkaan kavereita, työ tai opiskelupaikkaa eli mulla ei oo mitään elämää niin en usko et kukaan haluais olla mun kanssa ja häpeen muutenki itteeni niin paljon et en halua tutustua kehenkään enkä edes pystyisi vaikka halauaisinkin. Kaunis kyllä olen ja ulkonäkööni panostan koska ei mulla ole muutakaan ja sitä saan kuulla koko ajan, että voisit olla malli ja olet niin kaunis yms. Mutta mulla on niin huono itsetunto että en usko noita kehuja. T. Nainen 22

Niin ja vielä se että en käy ikinä missään kun kaupoilla ja terapiassa, ja asun niin korvessa. Et kukaan ei varmaan tiä et oon olemassa.

Jos sinulla tosiaan on ulkonäkö noin hyvässä kuosissa, ei sinulla normaalitilanteessa olisi mitään ongelmaa saada seuraa. Kaikki taitaa sinun kohdallasi lähteä tuosta itsetunnosta. Sen takia pakenet lähestymisiä etkä tykkää käydäkään oikein missään. Toivottavasti saat terapiasta apua siihen.

Jos sulla ei ole elämää:kavereita, työtä, opiskelupaikkaa, niin ei siinä ulkonäkö auta..

En huolisi

Huolisin, jos muuten natsaisi. Ulkopuolisilla tekijöillä ei ole merkitystä.

Mutta olenkin mies, sinä et välttämättä ole.

Naimisiin kyllä pääsin, mutta eron jälkeen näin nelikymppisenä ei ole helppo löytää uutta.

40v+

90kg+

Vierailija kirjoitti:

Punainen tukka ja pisamat. Eivät vain sovi miehelle (minulle)

Sopiihan. Komeimmat miehet on tolla kombolla :)

Vierailija kirjoitti:

Poikuus tallella niin ei kehtaa etsiä seuraa.

No kun kuule sitä ei miehestä mitenkään huomaa.

Seurustelin teinistä päälle parikymppiseksi 6 vuoden ajan, mikämon tähänastinen "ennätys". Sen jälkeen muutin ulkomaille ja paikasta toiseen kunnes nyt 10 vuotta myöhemmin olen hieman asettunut aloilleni.Takana lisäksi suhteenpoikasia ja romansseja ja olen todennut, että miehiä kiinnostaa lähinnä seksi. Myös minun on kaiken kokemani jälkeen vaikea kiinnostua.Kiinnostukseni lopahtaa helposti, kun huomaan, että mies haluaa vain seksiä , tai ylipäänsä passiivinen tässä elämässä eikä kiinnostunut mistään.En ole myöskään miellyttäjä tai alistuvaa tyyppiä ja tarvitsen paljon omaa tilaa.Näin ollen puntaroin jaksanko yrittää etsiä enää..näinkin olen melko tyytyväinen.Mutta jotenkin lohduttaa, että meitä on paljon tässä samassa tilanteessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska niille joista kiinnostun kelpaan vain seksiseuraksi :( Kunpa vain tietäisikin mistä tämä sitten johtuu. Paras keksimäni selitys on se että Helsingissä hyvännäköiset miehet eivät kerta kaikkiaan halua seurustella vakavissaan kun naisseuraa riittää muutenkin.

Oletko sitten itse poikkeuksellisen hyvännäköinen?

Miksi sinulle itsellesi kelpaisi seurustelukumppaniksi vain hyvännäköinen mies eikä tavallinen?

Kyllä ne hyvännäköisetkin miehet jonkun kauniin kanssa seurustelevat, mutta tavallisia naisia huolivat vain seksiseuraksi

Ei voi kehua koska täällä sitten aina joku tulee lyttäämään mutta en ainakaan poikkeuksellisen huononnäköinen ole. Täytän kaikki pituus-, paino-, yms. tavalliset ulkonäkökriteerit, omaan fitnessmallin kropan ja saan vähintään joka viikko kuulla kehuja siitä miten kaunis olen, sekä miehiltä että naisilta. Enkä edes vaadi mitään superkomeutta mutta ruman kanssa ei vaan pysty. Ilmeisesti ei taso siltikään riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska niille joista kiinnostun kelpaan vain seksiseuraksi :( Kunpa vain tietäisikin mistä tämä sitten johtuu. Paras keksimäni selitys on se että Helsingissä hyvännäköiset miehet eivät kerta kaikkiaan halua seurustella vakavissaan kun naisseuraa riittää muutenkin.

Oletko sitten itse poikkeuksellisen hyvännäköinen?

Miksi sinulle itsellesi kelpaisi seurustelukumppaniksi vain hyvännäköinen mies eikä tavallinen?

Kyllä ne hyvännäköisetkin miehet jonkun kauniin kanssa seurustelevat, mutta tavallisia naisia huolivat vain seksiseuraksi

Ei voi kehua koska täällä sitten aina joku tulee lyttäämään mutta en ainakaan poikkeuksellisen huononnäköinen ole. Täytän kaikki pituus-, paino-, yms. tavalliset ulkonäkökriteerit, omaan fitnessmallin kropan ja saan vähintään joka viikko kuulla kehuja siitä miten kaunis olen, sekä miehiltä että naisilta. Enkä edes vaadi mitään superkomeutta mutta ruman kanssa ei vaan pysty. Ilmeisesti ei taso siltikään riitä.

Eli korkeintaan 165cm ja enintään 62kg? Josta rasvaa on alle 20%.

Kalju pää, vain 165 cm pituutta ja naamakin rumahko eli ei mitään mahdollisuuksia löytää ikäisistäni 20 vuotiaista naisystävää.

Höpö höpö.

Kaupan kassajono, bussi- ja juna-asemat ym, kirjastot kävelykadut, harrastuspaikat, missä ikinä liikutkin.

It´s all up to you.

Sinä pystyt siihen:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska niille joista kiinnostun kelpaan vain seksiseuraksi :( Kunpa vain tietäisikin mistä tämä sitten johtuu. Paras keksimäni selitys on se että Helsingissä hyvännäköiset miehet eivät kerta kaikkiaan halua seurustella vakavissaan kun naisseuraa riittää muutenkin.

Oletko sitten itse poikkeuksellisen hyvännäköinen?

Miksi sinulle itsellesi kelpaisi seurustelukumppaniksi vain hyvännäköinen mies eikä tavallinen?

Kyllä ne hyvännäköisetkin miehet jonkun kauniin kanssa seurustelevat, mutta tavallisia naisia huolivat vain seksiseuraksi

Ei voi kehua koska täällä sitten aina joku tulee lyttäämään mutta en ainakaan poikkeuksellisen huononnäköinen ole. Täytän kaikki pituus-, paino-, yms. tavalliset ulkonäkökriteerit, omaan fitnessmallin kropan ja saan vähintään joka viikko kuulla kehuja siitä miten kaunis olen, sekä miehiltä että naisilta. Enkä edes vaadi mitään superkomeutta mutta ruman kanssa ei vaan pysty. Ilmeisesti ei taso siltikään riitä.

Eli korkeintaan 165cm ja enintään 62kg? Josta rasvaa on alle 20%.

Miksi alapeukkuja? Onko joku tosiaan eri mieltä? :D

Siitä etten osaa pitää tarpeeksi kenestäkään niistä miehistä joita olen tavannut. Olen sillä tavalla sisäänpäinkääntynyt ettei mulla jonkun random kauppareissulla/kahvilassa tavatun miehen kanssa synny juttua joka voisi johonkin johtaa, ei välttämättä oikeen edes työkavereiden kanssa. En kulje baareissa eikä ole kaveriporukoitakaan joista olisi joku löytynyt. Enkä suostu muuttamaan miehen perässä. Enkä halua välttämättä perinteistä perhe-elämää, oikeasti tuntuu että monet miehet hakee naista täyttämään aika perinteistä naisen roolia elämässään; on tavallaan semmonen kiintiönaisen paikka auki.

Että näin... Päällimmäinen syy tosin taitaa olla se että en ole pystynyt "tyytymään" keneenkään niistä mitä tarjolla olisi (ollut). Useimmat miehet ärsyttävät mua liikaa. Lisäksi miehille seksi taitaa olla seuranhaun ykkösasia, mikä sekin ärsyttää koska mulle ehkä muut asiat ois tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut vuosia ja sitten, ja ikää jo 40+. Itsetuntoni on huono, ja olen jo pitkään ajatellut, että aktivoidun sosiaalisesti ja kokeilen jopa nettitreffeilua, kunhan olen saanut viisi kiloa laihdutettua. Projekti on ollut käynnissä kolmisen vuotta. Tätä kirjoittaessani mieleeni pälkähti, että ehkä en haluakaan laihtua, koska silloin pitäisi tehdä elämälleen jotain.

Tuossa tilanteessa päätin olla odottamatta laihtumista ja tein profiilin kumminkin. Löytyi mies joka tykkää musta tällaisena :) tsemppiä!

Mulla on monta juttua, jotka tätä "pariutumista " haittaavat...

En ole miesten mieleen ulkonäöllisesti, olen hoikka/sporttinen, mutta piirteet on kolhot/epäsymmetriset. Lisäksi olen introvertti ja osaan olla rennosti oma itseni vasta kun luotan ihmisiin, en viihdy ravintoloissa, tapahtumissa jne. Sitten mun mielenkiinnonkohteet ei kohtaa monenkaan kanssa ja esim.eläimet on mulle kaikki kaikessa. En myöskään ihastu tai kiinny helposti enkä koe ihmisten kanssa aitoa samanhenkisyyttä eikä seksi itsessään merkkaa mulle juuri mitään. Ainoastaan, jos olen rakastunut/ihastunut kunnolla.

Aiemmat suhteet ovat kaatuneet siihen, että miehillä ollut alkoholin kanssa suuria ongelmia eikä ole ollut kuitenkaan todellista halua raitistua. Ehkä parhaiten koen viihtyväni ihmisten kanssa, joilla myös ollut jonkinlaisia vaikeuksia elämässä, koska mulla ollut haastava elämä & se luo pohjan tietynlaiselle vakavuudelle, joka minussa on ja pysyy. Tää nykyinen kevyt deittailumeininki on mulle jotain aivan kamalaa eikä anna mulle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska niille joista kiinnostun kelpaan vain seksiseuraksi :( Kunpa vain tietäisikin mistä tämä sitten johtuu. Paras keksimäni selitys on se että Helsingissä hyvännäköiset miehet eivät kerta kaikkiaan halua seurustella vakavissaan kun naisseuraa riittää muutenkin.

Ei se nyt rakettitiedettä ole. Ulkonäkösi ja ehkä myös käytöksesi ei riitä heidän tasolle.

Ai no minut on jatkuvasti feidattu itseäni rumempien takia? Heidän kanssaan sitten aletaan seurustella?

En tiedä vastausta otsikkoon:(

Se on sitten eri asia ovatko rumempia noiden miestenkin mielestä.

Niin totta, enhän voi mitenkään hoikkana, treenattuna ja missikasvoisena verrata itseäni pullukoihin sarah jessica parkerin kaksoisolentoihin.

Enkä viitsi edes verrata kun ovat niin eri sfääreistä ko. naiset.

Aika puusilmä saa olla jos on tuota mieltä (varsinkin kun nämä miehet ovat itse kehuneet minua kauneimmaksi tapaamakseen), mutta kai se on sitten hyväksyttävä tämä rujouteni...

Eihän se nyt ole mahdollista että muut ominaisuuteni, kuten poikkeuksellisen vaikea luonne karkoittaisivat miehet ulkonäöstä huolimatta.

Naisia moitiskellaan usein siitä, että he eivät tee aloitteita. Tällainen olen itsekin, ei random vastaantulija tai baarissaistuja saa pöksyjä märäksi tai kiinnosta sen kummemmin muutenkaan, ennen kuin olen vähän tutustunut. Miehet ehkä helpommin viehättyvät jonkun ulkonäöstä niin, että tulevat jutulle.

Jännämiehet ja varatut ovat siis minullekin tuttuja, koska he tekevät aktiivisesti aloitteita ja saavat jahdatessa kiinnostukseni heräämään. En näe siinä suurta ongelmaa, sillä intressinikin ovat samansuuntaiset. Pidän seksistä, en halua lapsia elämääni, haluan asua yksin. Ihanteellinen suhde olisi parisuhde erillään asuen, mutta kaikkea ei voi saada.

En ole komea. Muuten olen kai ihan kiinnostava ystävänä naisille seuraksi kun musikaalinen ja kuunteleva. Mutta tosiaan kukaan ei näe minua hyvänä kumppaniehdokkaana juuri ulkonäön takia

Miten niin "jäänyt ilman"?

Minulla on huono isäsuhde ja olen sen takia kusipäille oikea magneetti. Siis helppo uhri. Mieluummin yksin ja onnellinen. Kokemusta on.

Jos haluaisin seurustella, löytäisin kyllä jonkun, mutta se olisi varmasti taas yksi kusipää lisää.