Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mistä johtuu se, että olet jäänyt ilman seurustelukumppania?
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
En käy missään, enkä tee ollenkaan aloitteita. Tämä on miehelle aika paha kombo. Ainut hyvä asia on se, että olisin ainakin uskollinen 100%.
Sama. Ei ole hyvä kombo naisellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta. Tarjolla on ihmisiä, mutta olen tehnyt selväksi, että en kykene parisuhteeseen vaikka vaikutan täysin normaalilta ja tasapainoiselta ulospäin.
Kärsin dissosiaatio häiriöstä (jakautunut persoonallisuus). Kanssani eläminen olisi varmasti hyvin hankalaa, enkä halua aiheuttaa sitä tuskaa kumppanilleni, että tietävät olevansa täysin vastenmielisiä minulle toisinaan, vaikka muuten rakastaisin heitä. Tämä, tai sitten en kerro koko asiasta, jolloin saavat sitten ihmetellä miksi välttelen heitä.
Olin nuorena nätti, sporttinen ja sosiaalinen, mutta mm. huonot parisuhteet ja vuosien sairastelu on tehnyt musta erakon ja ulkonäkökin on kohtuullisen rapistunut. Vietän aikaa kodin lisäksi lenkillä koiran kanssa, tallilla, töissä ja ruokakaupassa, joten ei tarvi seuraa hirveesti pelätä. Lisäksi ajatusmaailmani on monelle jotenkin liian outo, joten mieluummin sitä on yksin, kun suhteessa yksin. Joskus sitä haaveilee tapaavansa jonkun sielunkumppanin ja suunnittelee jo kampaajalla käyntiä, mutta sitten se jo unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta. Tarjolla on ihmisiä, mutta olen tehnyt selväksi, että en kykene parisuhteeseen vaikka vaikutan täysin normaalilta ja tasapainoiselta ulospäin.
Kärsin dissosiaatio häiriöstä (jakautunut persoonallisuus). Kanssani eläminen olisi varmasti hyvin hankalaa, enkä halua aiheuttaa sitä tuskaa kumppanilleni, että tietävät olevansa täysin vastenmielisiä minulle toisinaan, vaikka muuten rakastaisin heitä. Tämä, tai sitten en kerro koko asiasta, jolloin saavat sitten ihmetellä miksi välttelen heitä.
Asutte erillään ja olet aina itsekseen silloin, kun inhokausi on tulilla. Varmasti löytyy joku mies, jolle tämä sopii. Joku joka tykkää itsekin olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin 22-vuotiaaksi saakka ilman yhtään seurustelukokemusta. Ajattelin, että olin todella epäviehättävä johtuen koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta. Minua haukuttiin läskiksi ja ällöttäväksi vuosien ajan joidenkin ihmisten toimesta. Minusta tuli arka poikien/miesten seurassa. Muutamia hyviä kavereita oli ja sanoivat, että en todellakaan ole ruma tms. Mutta itsetunto oli lytätty. Jos joku mies yritti myöhemmin lähestyä, niin menin ihan puihin. En osannut oikein puhua mitään ja vaikutin varmasti todella tylsältä. Kavereiden kanssa taas olin tosi puhelias.
No sitten 22-vuotiaana tapasin miehen joka vaan runnoi läpi suojakuoresta. Jutteli ja sai minut avautumaan. Ollaan yhdessä edelleen vielä 17 vuoden jälkeen. Jos mies itse ei olisi ollut aktiivinen ja kärsivällinen, niin todennäköisesti olisin vieläkin sinkku. Edelleenkin olen varuillani suurimman osan miehistä kanssa. Ihan muutama kaverimies on elämään siunaantunut ja heidän kanssaan voin jutella ja heittää läppää kuten naispuoleisten ystävienkin kanssa.
Myöhemmin elämässäni olen katsellut kuvia, joita on otettu niinä vuosina, jolloin minua kiusattiin. Olin ihan nätti tyttö enkä edes mikään kamala läski. Vähän ylipainoinen kyllä. Mutta itsetunto tuhoontui aivan täysin ja meni vuosia, että aloin nähdä itseni edes jotenkin siedettävänä.
Kuin omasta elämästäni! Siis tuo alku. Tilanne edelleen tuo vaikka olen 29.olen laihtunut normaalipainoon ja olen ihan nätti, ja on kiinnostuneita ollut. Mutta juurikin jäädyn kun joku tulee juttelemaan. Vaikutan varmaan tosi ynseältä.. en ole koskaan jutellut miehille luonnollisesti. Ja olen kauhuissani jos joutuisin itse aloittamaan keskustelun. Olisipa jossain samanlainen mies kuin sinulla. Olet onnekas, hyvää jatkoa sinulle 😊
Itsellä sama, mutta tilannetta auttoi se että tutustuin miehiin vain kaveripohjalla. (esim. ystävän miehen miespuolisiin ystäviin). Sellaisessa hommassa on siedettävissä määrin sellaista pientä kiinnostusta, joka ei kuitenkaan rupea ahdistamaan. Itse löysin tuollalailla uudestaan itseni sekä seurustelukumppanin joka tulee näin viidenkin rakkausvuoden jälkeen olemaan pohjimmiltaan todella hyvä ystävä. Vieläkin jos vieraat miehet lirkuttelee menen ihan paniikkiin, mutta tässä vaiheessa sillä ei ole enää mitään merkitystä onneksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella yksinäinen. On vaikea edes ajatella suhdetta kun ei mulla ole mitään annettavaa eikä ketään jolle esittelikin miehen. Ei kukaan halua yksinäistä. Mulla ei siis ole kavereita yhtään.
No meitä yksinäisiä miehiä on paljon enemmän, joten valinnanvaraa sinulla kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta. Tarjolla on ihmisiä, mutta olen tehnyt selväksi, että en kykene parisuhteeseen vaikka vaikutan täysin normaalilta ja tasapainoiselta ulospäin.
Kärsin dissosiaatio häiriöstä (jakautunut persoonallisuus). Kanssani eläminen olisi varmasti hyvin hankalaa, enkä halua aiheuttaa sitä tuskaa kumppanilleni, että tietävät olevansa täysin vastenmielisiä minulle toisinaan, vaikka muuten rakastaisin heitä. Tämä, tai sitten en kerro koko asiasta, jolloin saavat sitten ihmetellä miksi välttelen heitä.
Kannattaisi silti yrittää! Esim. michael douglas ja catherina zeta jones ovat eläneet vaikka kuinka monta vuotta yhdessä vaikka catherinalla kuulemma sama tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-20 vuotiaana olin ujo ja arka.
20-25 vuotiaana mulla oli itsetunnnossa puutteita ja vikaa.
26-30 vuotiaana mulla oli parempaa tekemistä ja olin kiireinen opiskelujen ja uran kanssa.
31- 35 vuotiaana En osaa edes kuvitella miestä joka sopisi minun elämääni niin ettei minun ole taivuttava häne kotipiiakseen, esittelyvaimokseen , lapsenlikakseen. Tarjokkeja on jokainen haluaa minusta ainakin yhtä edella mainittua piirrettä.
Minulla on todella huono itsetunto ylipainon takia ja koen etten kelpaisi kenellekkään joten en edes ole aktiivisesti yrittänyt päästä parisuhteeseen. Haluaisin kyllä miesystävän, mutta ajattelen, että yritän sitten vasta kun olen laihtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosiaalisesti kyvytön, tylsä ja korkeintaan keskinkertaisen näköinen. N26
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella huono itsetunto ylipainon takia ja koen etten kelpaisi kenellekkään joten en edes ole aktiivisesti yrittänyt päästä parisuhteeseen. Haluaisin kyllä miesystävän, mutta ajattelen, että yritän sitten vasta kun olen laihtunut.
"Tuo sitten kun laihdun..." toitottelu itselle on niin tuttua. Harmi että se sinulla vaikuttaa myös parisuhdeajatteluun. Se on todella rampauttava ajatustapa, sillä itse en ainakaan ole vielä tähänkään päivään mennessä onnistunut laihduttamaan. Elä laita elämääsi narikkaan tuollaisen asian vuoksi. Itseä auttaa se, että pukeudun esim. uloslähtiessä kauniisti, laitan klassisia kampauksia ja meikkaan nätisti. Parisuhteessa voi edetä todella hitaastikin. Anna itsellesi aikaa avautua miehen kanssa. Itsellä esimerkiksi kesti kuukausi intensiivistä seurustelua ennen kuin uskalsin paljasta pintaa näyttää miehelle. Monet pelot on turhia ja pinnalla ei ole merkitystä jos tunteita toista kohtaan oikeasti löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sosiaalisesti kyvytön, tylsä ja korkeintaan keskinkertaisen näköinen. N26
Kommentistasi tulikin mieleeni, että tosi moni nainen on aivan järkyttävän epävarma itsestään, vaikka aihetta ei edes olisi. Tunnen nättejä sinkkunaisia, jotka vain haukkuvat ja arvostelevat itseään eivätkä uskalla lähestyä miehiä koska kokevat olevansa rumia/tylsiä/huonoja. Taitaa jatkuva naisten ulkonäön arvosteleminen teettää tätä.
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen itsetunto on huono ja tuntuu, ettei minulla ole mitään tarjottavaa. Niinpä ei tule tehtyä aloitteitakaan.
Niinpä. Heti eron jälkeen olisi ollut tunkua ja periaatteessa mahdollisuus uuteen alkuun, mutta silloin olin liian maassa. Nyt olen liian yksinäinen ja elämäni tyhjä, että pysyisin tarjoamaan naisille mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta jo selviää asenne että on jotenkin surkeaa jos ei ole jotakuta, ketä tahansa, käsipuolessa. Sitten katsellaan ryyppäämistä, haukkumista ja väkivaltaa, kun se ei vaan sovi että yksinkin on hyvä olla. "Et saa ketään muutakaan ja kuolet yksinäisenä luuserina" on varmaan yleisin väkivaltaisen puolison väite ennenkuin nyrkki taas heilahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella huono itsetunto ylipainon takia ja koen etten kelpaisi kenellekkään joten en edes ole aktiivisesti yrittänyt päästä parisuhteeseen. Haluaisin kyllä miesystävän, mutta ajattelen, että yritän sitten vasta kun olen laihtunut.
Laihduttamisen ja kuntoilun aloittamisen lisäksi ajattelin maksaa velkani, tehdä kiireisimmät työprojektit ja hoitaa vanhemman omaisen asiat mallilleen. Sitten nuorennan itseäni 20 vuotta ja avot olen valmis seurustelemaan.
Suomeksi: Jokainen vuosi, jonka odotat, on ainakin ulkonäön ja ihmissuhteiden oppimisen kannalta menetettyä pääomaa. Laihduttaa voi seurustelun aikanakin.
Olen tylsä, passiivinen ja ylivarovainen miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta jo selviää asenne että on jotenkin surkeaa jos ei ole jotakuta, ketä tahansa, käsipuolessa. Sitten katsellaan ryyppäämistä, haukkumista ja väkivaltaa, kun se ei vaan sovi että yksinkin on hyvä olla. "Et saa ketään muutakaan ja kuolet yksinäisenä luuserina" on varmaan yleisin väkivaltaisen puolison väite ennenkuin nyrkki taas heilahtaa.
Tuo se vasta asenne onkin, että seurustelu tarkoittaa automaattisesti perheväkivallan uhriksi joutumista. Olen pahoillani puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin voi kysyä miksi löydän aina ne kusipäät tai ne jotka eivät halua suhdetta.
N46
Samanlaiset linnut yhdessä lentelee. Sentähden löydät aina ne mainitsemasi asiat.
Pidän itseäni (reilusti) vanhemmista miehistä. Syytä tähän en tiedä, mutta näin on aina ollut. Neljän- ja viidenkympin välillä olevat miehet ovat joko naimisissa tai eronneita ja viimeksi mainituilla on menovaihde päällä koska "Vapaus pitkän suhteen jälkeen!", ts. he eivät halua parisuhdetta vaan panokaverin.
Itseni ikäiset miehet (jos siis tapaisin jonkun oman ikäiseni, joka viehättäisi minua) sitten ovat joko naimisissa tai epätoivoisia, koska olisi jo kiire perustaa perhe ja minä en halua lapsia.
Pelko siitä, että vietän loppuelämäni yksin, on ihan todellinen. :(
En osaa jutella miesten kanssa. En ole koskaan jutellut ja kynnys on jo liian suuri. Tämä on kai syy sinkkuuteeni, olen ihan perusnätti ja hoikka nainen.
ikisinkku N29