Mistä johtuu se, että olet jäänyt ilman seurustelukumppania?

Ikisinkku kirjoitti:

Kärsin lapsettomuudesta, jonka vuoksi pelkään miesten jättävän minut kuulleessaan asiasta. Pelkään liikaa sitä, että tulisin jätetyksi "vian" takia, jolle en voi mitään. Siksi en varsinaisesti edes yritä löytää kumppania.

Mahdollisuuksia seurusteluun on ollut paljon. Olen ilmeisesti ihan hyvännäköinen ja sosiaalinen persoona. Monesti ihmiset ihmettelevät, miksei minulla ole ketään. Olen tottunut olemaan yksin ja viihdynkin niin.

Yhdelle miehelle olen kertonut lapsettomuudesta ja hän hyväksyi asian. Seurustelimme hetken, mutta juttu ei toiminut. Mies tosin haluaisi edelleen olla kanssani.

Minulla täytyy olla todella kova luotto mieheen ennen kuin voin kertoa lapsettomuudestani. Aihe on niin arka ja kipeä minulle.

Etsi vapaaehtoisesti lapsettomia miehiä. Meille olisit kultakimpale.

5 lapsen yh. Katotaan sitten 10 vuoden kuluttua kun osa on jo muuttanut pois kotoa. Ikävä kumppania on kamalaa!

Mulla syy on masennus ja aiemmat epäonnistuneet parisuhteet. Vientiä olisi vaikka kuinka paljon, mutta itse en pysty enää kiinnostumaan kenestäkään. Tai siis mies voi olla sellainen, että tiedän, että olisin joskus aiemmin ollut erittäin kiinnostunut, mutta nyt ei vain herää kenenkään kohdalla mitään tunteita. Parin miehen kanssa olen yrittänyt seurustella tunteiden puuttumisesta huolimatta, mutta ne suhteet on pakko lopettaa nopeasti, kun alkaa tuntua väärältä, että toinen on rakastunut, mutten pysty vastaamaan hänen tunteisiin.

Ehkä loppuelämä pitää viettää sinkkuna, tai yrittää uudelleen, jos masennuksesta parantuminen tapahtuu joskus.

Olin sinkku yli 30-vuotiaaksi asti ja se johtui siitä, että olin ihan hirvittävän epävarma. En uskaltanut tehdä aloitteita, enkä toisaalta juuri koskaan kiinnostunut niistä miehistä, jotka tekivät aloitteita. Jos joku kiinnostava teki aloitteen, en uskaltanut heittäytyä tarpeeksi mukaan. Pelkäsin että tulen torjutuksi. 

Päälle kolmekymppisenä tapaamani (nykyinen) mies vain oli tarpeeksi sinnikäs.  

Vaikea löytää kiinnostavia naisia. Silloin kerran, kun sellaisen tapaan, on aika epätodennäköistä, että hän olisi myös kiinnostunut minusta. Ehkä kaksi naista sadasta on sellaisia, joiden kanssa voisin päätyä yhteen. Muut ovat joko väärän ikäisiä, varattuja, luonteeltaan vääränlaisia, minun silmääni epäviehättäviä tai sellaisia, jotka haluavat lapsia.

Vähän outo kysymyksenasettelu, koska en ole "jäänyt ilman" seurustelukumppania. Olen valinnut elää yksin.

Kymmenen vuotta sitten tulin jätetyksi (avomies löysi toisen) ja kuvittelin sen olevan maailmanloppu. Toipumiseen meni aikaa, mutta hiljalleen ymmärsin viihtyväni paremmin ilman parisuhdetta. Olen luonteeltani hirveän itsenäinen ja introvertti. Sosiaaliset tarpeeni tulevat tyydytetyksi työpaikalla ja perheenjäsenten kanssa. Muuten viihdyn omissa oloissani, vapaana ja yksinäisenä. 

Joidenkin hmisten on aika vaikea käsittää tätä valintaa, koska olen viehättävän näköinen ja sosiaaliset taitoni ovat hyvät. Sisimmissäni olen kuitenkin onnellinen erakko. 

Järkevä, itsenäinen minä haluaa elää yksin omassa rauhassa. Tunteellinen, siirappinen minä välillä arvostelee tätä päätöstä.

Ap, minullakin sen takia että olen liian kiltti.

Jos yhtään yritän löytää syytä itsestäni, niin onhan minussa pieniä negatiivisia ominaisuuksia, jotka aivan hitusen vaikuttaa tuon kiltteyden lisäksi. Ap sinulla ei varmaan ole muuta kuin tuo kiltteys.

Olen laiska pitämään yhteyttä, en kauhean kiinnostuneelta vaikuta, kun saatan ensin viestitellä ja tavata muutaman kerran, ja sitten arjen kiireissä en jaksa panostaa.

Olen introvertti ja minulla ei ole parhaat sosiaaliset taidot.

Kiireinen elämäntilanne, työt ja lapset vie lähes kaiken ajan ja kun lisää sen, että tarvitsen yksinoloa rentoutuakseni, ei kovin usein jaksa edes tavata ketään.

Vastasin kysymykseen, mutta kirjoitukseni poistettiin, koska siinä kerroin esimerkin, miten naiset minua kohtelevat, kun aloitan heille puhumisen.

Olen kai liian "jännä". Elämässä on paljon muutakin kiinnostavaa kuin naiset ja toisaalta olen aina saanut naisilta helposti sen mitä haluankin ilman perinteisen parisuhteen mukanaan tuomia kahleita, joten parin poikavuosien kokeilun jälkeen ei enää ole seurustelu kiinnostanut.

M38

Olen sinkku koska paranen vuosi vuodelta. Tienaraan rahaa nyt ensin ja pidän kropasta huolta.

35 vuotiaana katotaan uusiksi.

En koe miehenä että minulla olisi mikään kiire mihinkään.

Biologinen kello ei käy.

Kyselijöitä on kyllä mutta ei vakavasti otettavia. En harrasta yhden yön juttujakaan

Olen mies joka menee omia polkujaan

Olen todella yksinäinen. On vaikea edes ajatella suhdetta kun ei mulla ole mitään annettavaa eikä ketään jolle esittelikin miehen. Ei kukaan halua yksinäistä. Mulla ei siis ole kavereita yhtään.

Olen ilman seurustelukumppania, koska haluan olla. En tunne "jääneeni ilman" mitään. Kaksi kertaa olen ollut naimisissa ja katson ettei kumppani tuo sellaista lisäarvoa elämääni jota kaipaisin, päinvastoin imee energiaa. Olen myös riittävän vanha olemaan ihan rauhassa yksin, ilman että välittäisin ympäristön paineesta pariutua. Nuoremmalle itselleni sanoisin todellakin, että ei ole mitenkään välttämätöntä olla jonkun kanssa vaan siksi että sitä pidetään sosiaalisena pakkona. 

Koska en tiedä mitä haluan. Joskus tuntuu, että haluan olla sinkku ja joskus taas ei.

Ujoudesta ja masennuksesta. Tiedän että saisin melko helpostikin kumppanin, jos vain uskaltaisin tehdä aloitteita ja tutustua ihmisiin. Mut kun en uskalla. Enkä jaksa.

En ole enää halunnut ketään passattavaa omaan huusholliini :)

Ei kyllä tunkuakaan ole ollut mutta ihan sama, näin on paras.

Minulle on sanottu että ei kukaan tule kotoa hakemaan, johon olen todennut että Luojan kiitos, saan olla rauhassa :D

Olen introvertti ja kaipaan paljon yksinoloa. En voisi asua kenenkään kanssa, koska väsyn kohtuuttomasti toisen jatkuvasta huomioon ottamisesta.

Minulle sopisi sellainen suhde, jossa nähdään ehkä parin viikon välein, käydään reissussa yhdessä tms. Aika harva mies tällaiseen on halukas, joten parempi on elellä yksikseen.

Olen kyllä seurustellut useampaan otteeseen, mutta nyt olen ollut vuosia sinkku.

Syitä on varmaan monia: En ole oikein tavannut tarpeeksi kiinnostavia ihmisiä, ja ne muutama jotka ovat kiinnostaneet, ovat olleet varattuja. Epäkiinnostavia tarjokkaita kyllä on ollut. Olen siis sekä nirso että liian korkeamoraalinen toisen omaa vokotellakseni :) En liiku tarpeeksi ihmisten ilmoilla uusiin ihmisiin tutustuakseni. Kannattaisi koettaa laajentaa tuttavapiiriäänkin, siis niiden ihmisten joukkoa joiden kanssa ei kuvittelekaan että seurutelisi, sillä joku kaverin kaverin kaverihan saattaisi olla se, jonka kanssa kemiat kävisivät yksiin. Mutta ei, olen sosiaalisesti liian passiivinen, ja kai jonkin verran itsetunto-ongelmainenkin - en pidä itseäni niin kiinnostavana, että seuraan tyrkyttäytyisin tai yhteisiä aktiviteetteja ehdottelisin.

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkku kirjoitti:

Kärsin lapsettomuudesta, jonka vuoksi pelkään miesten jättävän minut kuulleessaan asiasta. Pelkään liikaa sitä, että tulisin jätetyksi "vian" takia, jolle en voi mitään. Siksi en varsinaisesti edes yritä löytää kumppania.

Mahdollisuuksia seurusteluun on ollut paljon. Olen ilmeisesti ihan hyvännäköinen ja sosiaalinen persoona. Monesti ihmiset ihmettelevät, miksei minulla ole ketään. Olen tottunut olemaan yksin ja viihdynkin niin.

Yhdelle miehelle olen kertonut lapsettomuudesta ja hän hyväksyi asian. Seurustelimme hetken, mutta juttu ei toiminut. Mies tosin haluaisi edelleen olla kanssani.

Minulla täytyy olla todella kova luotto mieheen ennen kuin voin kertoa lapsettomuudestani. Aihe on niin arka ja kipeä minulle.

Etsi vapaaehtoisesti lapsettomia miehiä. Meille olisit kultakimpale.

Kyllähän vapaaehtoisesti lapseton nainen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin lapsettomuudesta kärsivä. Hän saattaa jopa kyseenalaistaa vapaaehtoisen arvomaailman.

Vierailija kirjoitti:

Vähän outo kysymyksenasettelu, koska en ole "jäänyt ilman" seurustelukumppania. Olen valinnut elää yksin.

Enemmänkin outo vastaus sinulta. Minähän kysyin että miksi olet jäänyt ilman, en että miksi olet valinnut yksin elämisen.

-ap