Eikö ole törkeetä, että kiltti lapsi saa vain välttävän ympäristön huomioinnista koulutodistukseen

Ja siis ope on kehitellyt ja tiennytkin tekniikoita, joilla lasta saa aktivoitua huomioasioissa. Kiitos hänelle siitä. Mutta eikö ne sitten riitä, vai saako ruksin siitä, että ne joutuu ottamaan käyttöön, en yhtään ymmärrä. En halua että ope luulee minun moittivan häntäkään, niin asiaa on hassu kysyä. Ehkä silti pitää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää kotona tehdä enemmän töitä.

Minkähän tyyppisiä töitä? Ja liittyy ketjuun miten?

ap

Tukea sitä lasta paremmin.

No en minä tiedä jostain ajatuksiinsa uppoutuvien lasten tukemisesta mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää kotona tehdä enemmän töitä.

Minkähän tyyppisiä töitä? Ja liittyy ketjuun miten?

ap

Tukea sitä lasta paremmin.

No en minä tiedä jostain ajatuksiinsa uppoutuvien lasten tukemisesta mitään.

ap

Pitää opetella.

En tiennytkään, että noihin kirjaindiagnooseihin kuuluu liitännäisenä myös kuulovamma eli kun annetaan ohjeita, niin nämä eivät kuule niitä. Outoa.

Ap:lla on aikamoinen asennevamma...

Olin jo valmis tukemaan ekan viestin perusteella ap:ta, koska kyllähän käyttäytymisen arvostelu on sellainen paikka, jossa voisi suhteuttaa lapsen omaan tasoon ja yrittämiseen sitä toteutunutta käyttäytymistä. Varsinkin, jos ei ole kiusaaja tai häirikkö.

Mutta eipä loppuviestien perusteella kuulosta, että on edes yritetty tehdä asian eteen töitä, vaan ap odottaa, että koulussa vaan itsestään tapahtuisi jotain, eikä kotona tarvitse yrittää mitään. Jos on tiedossa keskittymisongelma, niin siihen on paljon erilaisia tekniikoita ja apuvälineitä, joilla tilannetta voisi helpottaa. Ja se auttaisi myös sitä lasta itseään enemmän kuin voivottelu yksittäisestä arvioinnista.

Mitä keinoja olette keksineet siihen, että lapsi pysyisi paremmin hereillä kun ohjeita annetaan? Yhteistyö toimii molempiin suuntiin, myös lapsella on vastuu ottaa koppi siitä mitä on suunniteltu ja harjoittaa siinä osaamistaan.

Sanokaa jos olen väärässä, mutta minusta tuo Ympäristön huomioiminen on muutakin kuin ohjeiden kuuntelua; se on yhteisistä työvälineistä, siisteydestä ym huolehtimista, käytöstapoja, toisten huomioimista ja arvostamista, työrauhan antamista ja edistämistä, yhteistyökykyä ym.?

Lapsen käytösongelma täsä tapauksessa lähtee kotoa, tyypillinen rajatapaus adhd/add-lapsesta jolla on lievää häikkää hermotuksessaan, mutta pääasiassa haasteellinen persoonallisuus ja jonka kotona kasvatuksen puute saa ongelman oikein kukkimaan. Eli lapsi on pääosin normaali, vanhemmat välinpitämättömiä. Ap:lla on se alkuperäinen asennevamma joka aiheuttaa sen, että hän ulkoistaa haastavan lapsensa kasvatuksen muille, itse kohauttelee olkapäitään ja toteaa "en mä tiedä mitä mun pitäis tehdä". Koko muun maailman pitäisi mukautua hänen pikku Nico-Jennican oikkuihin, koska "sillä on diagnoosi".

Jos on ongelmia ja vaikeuksia, ne hoidetaan panostamalla entistä enemmän sen hankaluuksia tuottavan asian kanssa työskentelyyn. Ei lyömällä hanskoja tiskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää kotona tehdä enemmän töitä.

Minkähän tyyppisiä töitä? Ja liittyy ketjuun miten?

ap

Tukea sitä lasta paremmin.

No en minä tiedä jostain ajatuksiinsa uppoutuvien lasten tukemisesta mitään.

ap

Jos lapsi tarvitsee noin paljon enemmän tukea, kai on vähintään pienluokalla? Normaali luokka ei selvästikään ole oikea paikka.

Meillä on tiedossa että nyt syksyllä eskarin aloittavalla voi tulla vaikeuksia. Joulukuussa syntynyt ja puheenviivästymää lisäksi koska oli liki kuuro (luki huulilta) kivuttomien korvatulehdusten vuoksi siinä vaiheessa kun puhetta alkoi oppimaan. Viskarina jo ollut hankaluuksia samana vuonna toimivien kanssa juurikin monisanaisten ohjeiden kanssa. Aloittaa eskarin pienemmässä ryhmässä ja eskarivuoden lopulla mietimme tuplaako, onko asiat korjaantuneet jo iän myötä vai meneekö johonkin pienluokalle. Eli katsomme tilannetta lapsen mukaan.

Yritämme miettiä sen lapsen kannalta sitten kun ajankohtaista, ja jos ei sitten tarvitsisi pohtia "epäreiluja" arvosteluja. Jos aloittaa normiluokalla, en odota minkäänlaista lepsumpaa arvostelua.  Parempi se on itse tietää missä mennään.

Mitä lapsen HOJKS:aan on kirjattu tavoitteista ja niiden arvioinnista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää kotona tehdä enemmän töitä.

Minkähän tyyppisiä töitä? Ja liittyy ketjuun miten?

ap

Tukea sitä lasta paremmin.

No en minä tiedä jostain ajatuksiinsa uppoutuvien lasten tukemisesta mitään.

ap

Pitää opetella.

Aivan sama kuin sanoisit henkilölle jolta puuttuu raajat, että opettele virkkaamaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää kotona tehdä enemmän töitä.

Minkähän tyyppisiä töitä? Ja liittyy ketjuun miten?

ap

Tukea sitä lasta paremmin.

No en minä tiedä jostain ajatuksiinsa uppoutuvien lasten tukemisesta mitään.

ap

Pitää opetella.

Aivan sama kuin sanoisit henkilölle jolta puuttuu raajat, että opettele virkkaamaan.

ap

Eli mikä sinulta puuttuu sellaista ettet voi olla äiti?

Vierailija kirjoitti:

Mitä keinoja olette keksineet siihen, että lapsi pysyisi paremmin hereillä kun ohjeita annetaan? Yhteistyö toimii molempiin suuntiin, myös lapsella on vastuu ottaa koppi siitä mitä on suunniteltu ja harjoittaa siinä osaamistaan.

Sanokaa jos olen väärässä, mutta minusta tuo Ympäristön huomioiminen on muutakin kuin ohjeiden kuuntelua; se on yhteisistä työvälineistä, siisteydestä ym huolehtimista, käytöstapoja, toisten huomioimista ja arvostamista, työrauhan antamista ja edistämistä, yhteistyökykyä ym.?

Onhan se muutakin, kuin se että kuulee ohjeet. Mutta jos lapsi ei osaa huomioida ympäristöään, niin aika törkeää ympäristön lyödä huonolla arvioinnilla siitä. Todella paskaa toimintaa, sanon minä!

Ei se ruksi siinä saa asioita paremmaksi mitenkään! Jos on asperger niin ei ymmärrä muiden odotuksia. Lapsella on haasteita siinä. En osaa siinä tukea, koska minusta on tärkeämpää auttaa lasta itsetunnossa, joka on mennyt varmaan takiani alas. Olen vaatinut käytöstä johon lapsi ei pysty. Jos hän aloittaa monologin kohdassa, jossa sitä ei ehtisi kuunnella eikä osaa lukea tilanteita (=ympäristöä), että ollaan vaikka kesken kiireistä siirtymätilannetta, niin jos siitä sanoo, lapsi painaa leuan rintaan ja sanoo etttä on huono.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää kotona tehdä enemmän töitä.

Minkähän tyyppisiä töitä? Ja liittyy ketjuun miten?

ap

Tukea sitä lasta paremmin.

No en minä tiedä jostain ajatuksiinsa uppoutuvien lasten tukemisesta mitään.

ap

Pitää opetella.

Aivan sama kuin sanoisit henkilölle jolta puuttuu raajat, että opettele virkkaamaan.

ap

Eli mikä sinulta puuttuu sellaista ettet voi olla äiti?

Olen vaatinut toimia, käytöstä ja asioita, joihin lapsi ei pysty! Oma äitiyteni on murrettu sillä, että niin on minultakin. Ja se ei tehnyt millekään hyvää. Minua ei kukaan puolustanut siltä, minä en anna open alistaa omaa lastani siinä samassa asiassa. Jos ei pysty johonkin niin jo nyt on kumma antaa siitä moite!

ap

Jos olisin poikani, niin ei mua ainakaan edes kiinnostaisi välittääkään muista koulussa, jos mua moitittaisiin siitä, että aivoni menevät usein pois päältä, eivätkä tunnista muiden toiveita!

ap

Ja siis ope ei varmaan haluakaan nyt alistaa, sanoin sen vähän väärin ja hassusti, vaan lapsi voi luulla, että siinä on sellainen tarkoitus. Tai pitää muita huonompana.

ap

Että siinä on tarkoitus että hän nyt tietää olevansa muita huonompi sitten. Lapsi voi luulla niin. En tiedä, miten selittäisin, ettei ole, koska se sille vaikuttaa minusta. En ymmärrä koko arvion mielekkyyttä, enkä pointtia.

ap

Ja tuossa arvioidaan kuitenkin persoonaa. Minusta joku aineen huono arvosana on hiukan eri asia.

ap

Ai tää olikin tää hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitää kotona tehdä enemmän töitä.

Minkähän tyyppisiä töitä? Ja liittyy ketjuun miten?

ap

Tukea sitä lasta paremmin.

No en minä tiedä jostain ajatuksiinsa uppoutuvien lasten tukemisesta mitään.

ap

Pitää opetella.

Aivan sama kuin sanoisit henkilölle jolta puuttuu raajat, että opettele virkkaamaan.

ap

Mitä hemmettiä oikein horiset?? Sinun velvollisuutesi erityislapsen vanhempana on ottaa selvää hänen diagnoosinsa liittyvistä asioista! Tottakai sinun pitää opetella tukemaan lastasi hänen pulmansa huomioon ottaen. Miksi ette voisi kotona vaikka soveltaa niitä samoja juttuja, mitä kerroit opettajan koulussa tekevän, jotta lapsesi tarkkaavaisuus ja keskittymis- ja huomiointikyky kehittyisi? Ja aivan hyvin voit myös hakea netistä lisää tietoa ja vinkkejä vaikka muiden erityislasten vanhemmilta ja tietysti ammattijulkaisuistakin.

Ihminen jolla ei ole raajoja, ei ehkä voi ryhtyä virkkaamaan, mutta sinulla ei ole mitään estettä ottaa selvää siitä, kuinka tukea omaa lastasi! Ajattele nyt järkevästi!