Millaista oli 70-luvulla lapsiperheiden elämä kerrostaloissa?

Ai ettei muka ollut aktiviteetteja :)  Askartelua, palapelejä, kirjoja ja sarjakuvia, lautapelejä, autorata ja muita leluja, värikyniä ja paperia,... Kyllä tekemistä riitti, ei tullut aika pitkäksi. Ja tietysti pihaleikit naapuruston lasten kanssa. Lasten annettiin liikkua vapaammin, sai kiivetä puuhun ja lähteä pyörällä ajelemaan kauaskin, käydä omin päin uimassa vaikka.

Talosta riippui oliko hissiä, ja niinhän se on nytkin.

Me pelattiin nelistä. Ja avaimet kaulassa.

Omassa lapsuudessani äiti ja isä olivat kotona ollessaan myös henkisesti läsnä eivätkä roikkuneet koko ajan facebookissa tai vauva-palstalla niin kuin nyt.

Paljon kavereita, pihaleikkejä isolla porukalla. Talvella luisteltiin kovasti, pojat pelasivat lätkää kaiket illat. 

Kesällä aina jostain kuului Äiti tuu ik-ku-naan, täällä huutaa Mai-ja  :D Piti sanoa nimensä kun kakaroita oli niin paljon. 

Silloin lapset sentään osas leikkiä. Nykyajan pullamössöt ei muuta tee kun on nenä kiinni kännykässä.

Loistavaa aikaa. Paljon tekemistä ja kavereita. Maailma ei ollut niin pelottava paikka, kuin nykyään. Jo hyvin pienet lapset leikkivät pihalla ilman valvontaa. Lähiöiden ympärillä oli luontoa, jossa myös leikittiin. Avain kaulassa. Kotona käytiin ainoastaan syömässä.

Tuntuu että 70-luvulla oli aktiviteetteja enemmän kuin nykyään. Nykyään tuntuu että lapsella kuin lapsella on jotain harrastusta monena iltana viikossa, vanhemmat roudaa. Loppu aika istutaan sisällä nenä tabletissa. 70-luvulla harvemmalla mitään harrastuksia oli, mutta tekemistä osattiin keksiä ja järjestää ihan itse. Osa oli tietysti vähän luvatonta, esim. käytiin kiipeilemässä läheisen sahan varastoalueen lautataapeleilla... Samaa mieltä siitä että lapsia ei valvottu, paimennettu ja varoiteltu kaikesta ollenkaan samalla lailla kuin nykyään. 

Ja kun ei ollut hissiä, sai aikaan messevän äänen kun juostiin portaita ylös alas viivoitin kourassa porraskaiteen tankoja rämpyttäen. 

Oli hissi, mutta sitä sai käyttää vasta 12-vuotiaana yksin. Oli paljon nopeampaa juosta portaita alas ja ylös, kuin odptella hissiä (4.krs).

Kaverille naapurirappuun kuljin usein vintin kautta isompana, koska se oli seuraava kerros ylempänä ja vain pari alas toisessa rapussa :)

Pihalla oli aina leikkiseuraa, leikittiin kirkkistä, peffistä, tvistiä, väriä, hyppynarua jne. Lähellä (200m) oli uimaranta jossa palloiltiin kesät, sellainen tolppa, jossa oli roikkumiseen ja tolpan ympäri kiertämiseen (vauhtia otettiin jaloin) tarkoitetut pinnapuut oli mahtava.

Kotona oli oma huone, kokolattiamatto ja telkkari, levysoitin ja koira ja kissa.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ei ollut hissiä, sai aikaan messevän äänen kun juostiin portaita ylös alas viivoitin kourassa porraskaiteen tankoja rämpyttäen. 

Alimman portaan alla leikittiin myös, siellä oli maja, mutta siellä piti olla hiljaa jottei leikkiä tulla keskeyttämään. Talvet olivat lumisia, pihalle nousi mahtava lumilinna. Käytiin hiihtämässä ja laskemassa mäkeä, ei siellä ollut mitään vanhempia valvomassa ettei vain törmätä puuhun.

Allekirjoitan edellisten sanomiset täysin!

Aktiviteettia oli vaikka mitä. Ihan älyttömästi oltiin ulkona, just pihaleikeissä, pyöräilemässä, metsässä leikkimässä. Uimaan me ei saatu mennä yksin ennen kuin oltiin jotain 10-11 v ja silloin 70-luku oli mulla ohi.

Talvisin käytiin todella paljon luistelemassa, pulkkamäessä, hiihtämässä ja laskemassa suksilla mäestä.

Kaikki pihan lapset osallistuivat, helposti sai kasaan isot jengit  peleihin ja porukkaa oli rosvoon ja poliisiin yms. aina tarpeeksi.

Mummot istuskelivat penkeillä ja katsoivat vähän lasten perään. Talkkari raivosi kun juostiin kellarin käytävillä.

Vierailija kirjoitti:

Mummot istuskelivat penkeillä ja katsoivat vähän lasten perään. Talkkari raivosi kun juostiin kellarin käytävillä.

Tuo muuten kanssa oli totta. Vaikkeivät vanhemmat niin jälkikasvuaan valvoneet, niin lapsia sai komentaa muutkin kuin omat vanhemmat. Nykyäänhän vanhemmat saa hepulin jos joku muu aikuinen uskaltaa heidän kullannuppuaan ojentaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin lapset sentään osas leikkiä. Nykyajan pullamössöt ei muuta tee kun on nenä kiinni kännykässä.

Miten joku vielä jaksaa hokea tuota iänikuista "nykyajan pullamössö" sönkötystä? Eikö edes 70-luvusta voi puhua haukkumatta tämän päivän lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Miten joku vielä jaksaa hokea tuota iänikuista "nykyajan pullamössö" sönkötystä? Eikö edes 70-luvusta voi puhua haukkumatta tämän päivän lapsia?

Minä haukkuisin mieluummin tämän päivän vanhempia. Ylisuojelevia hössöttäjiä moni, paapojia jotka huolestuvat heti jos lapsi valittaa että on tylsää ja rupeavat keksimään tekemistä, sen sijaan että antavat lapsen keksiä itse. Ja "valmentajia", joiden mielestä lapsella on pakko olla kehittäviä harrastuksia.

Toisaalta ei se 70-luku kaikille lapsille mitään ihanaa aikaa ollut. Osa oli suoranaisesti heitteillä, osalla meni illat taloustöissä ja pikkusisaruksista huolehtimisessa. Eikä kaikkia silloinkaan huolittu mukaan porukkaan. Kaikki eivät saaneet tuoda kavereita kotiinsa, minkä sikäli osin ymmärtää että asuttiin ahtaammin kuin nykyään. Ei ollut joka lapsella aina omaa huonetta.

Minusta tuntuu, että 70-luvun lelut ei olleet niin "valmiita" kuin lelut nykyään. Esim. legoja myytiin ihan peruspaketeissa ts. sellaisia 2 x 8 "nystyrän" palasia, ja niistä joutui itse keksimään, miten rakentaa jonkun haluamansa härvelin. Nyt ne härvelit on valmiina tarjolla. Jollekin barbille saatettiin ommella vaatteita itsekin, äiti vähän auttoi (tämä muistikuva vuosikymmenen alusta). Muovisia pieniä leikkieläimiä sentään sai kaupasta valmiina, ei tarvinnut käpylehmää askarrella :) Mutta itse olin kova tyttö askartelemaan, rakentelin itse nukkekodin pahvilaatikosta ja sinne huonekaluja tyhjistä tikkuaskeista ym. (joita kertyi kun isä tupakoi). En teidä kumpi oli hauskempaa, rakentelu vai leikkiminen valmiilla tuotoksella.

Paljon oltiin ulkona ala-asteikäisenä. Pihalla puusnadee, pehvistä, kirkkistä, rofee ja polee. Hypittiin tuntitolkulla twistii ja hyppistä. Talvella käytiin paljon luistelemassa ja joskus hiihtelee.

Tämä 70-80 -lukujen vaihteessa pks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot istuskelivat penkeillä ja katsoivat vähän lasten perään. Talkkari raivosi kun juostiin kellarin käytävillä.

Tuo muuten kanssa oli totta. Vaikkeivät vanhemmat niin jälkikasvuaan valvoneet, niin lapsia sai komentaa muutkin kuin omat vanhemmat. Nykyäänhän vanhemmat saa hepulin jos joku muu aikuinen uskaltaa heidän kullannuppuaan ojentaa.

Miksi puhut muiden lapsista ivalliseen sävyyn kullannuppuina?

Vierailija kirjoitti:

Silloin lapset sentään osas leikkiä. Nykyajan pullamössöt ei muuta tee kun on nenä kiinni kännykässä.

Vaihda jo levyä negatiivinen valittaja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että 70-luvun lelut ei olleet niin "valmiita" kuin lelut nykyään. Esim. legoja myytiin ihan peruspaketeissa ts. sellaisia 2 x 8 "nystyrän" palasia, ja niistä joutui itse keksimään, miten rakentaa jonkun haluamansa härvelin. Nyt ne härvelit on valmiina tarjolla. Jollekin barbille saatettiin ommella vaatteita itsekin, äiti vähän auttoi (tämä muistikuva vuosikymmenen alusta). Muovisia pieniä leikkieläimiä sentään sai kaupasta valmiina, ei tarvinnut käpylehmää askarrella :) Mutta itse olin kova tyttö askartelemaan, rakentelin itse nukkekodin pahvilaatikosta ja sinne huonekaluja tyhjistä tikkuaskeista ym. (joita kertyi kun isä tupakoi). En teidä kumpi oli hauskempaa, rakentelu vai leikkiminen valmiilla tuotoksella.

Vähäisillä samoilla peruslegoilla leikittiin.  Omistin yhden barbin, jolta olin pienempänä leikannut tukan pois, uuttaa ei tullut. Barbilla oli yksi valkoinen pitsimekko, joka oli tullut ostospaketissa. Lopulta se oli harmaa ja rikki, alastomalla nukella silti leikin. Muovieläimiä ei saatu, mielestäni ne olivat todella hienoja, naapurin lapsilla niitä oli. Kesäisin leikimme käpylehmillä, naruista ja nauloista teimme laitumet. Tulitikkuaskit säästettiin, äiti teki niistä jouluisin meille adventtikalenterin. Askin sisältä tuli monina päivinä rusinoita. Tottakai katsoimme seuraavienkin päivien askit, mutta ne olivat aina tyhjät. En tiedä, missä välissä äiti oli aamulla laittanut rusinat tulevan päivän laatikkoon. Vietimme lapsuuden kerrostalon pihalla muiden lasten kanssa, joukossa oli kiusaajat ja arat lapset, pakko oli selvitä, vanhemmat eivät välittäneet. Joskus menimme kellaritiloihin leikkimään barbeilla tai pengastamaan uteliaisuudesta jonkun asunnon kaappeja, kun vanhemmat olivat poissa kotoa. Aika iso positiivinen merkitys on ollut muilla kerrostalon lapsilla, että heidän kanssaan sai olla, eikä tarvinnut olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot istuskelivat penkeillä ja katsoivat vähän lasten perään. Talkkari raivosi kun juostiin kellarin käytävillä.

Tuo muuten kanssa oli totta. Vaikkeivät vanhemmat niin jälkikasvuaan valvoneet, niin lapsia sai komentaa muutkin kuin omat vanhemmat. Nykyäänhän vanhemmat saa hepulin jos joku muu aikuinen uskaltaa heidän kullannuppuaan ojentaa.

Miksi puhut muiden lapsista ivalliseen sävyyn kullannuppuina?

Ivallinen sävy kohdistuu vanhempiin, ei lapsiin. Vanhempiin, jotka näkevät omat lapsensa vain kullannuppuina, jotka eivät voi tehdä mitään väärää. Vanhempiin, jotka eivät usko että se oli hedän lapsensa joka oli sotkemassa alakerran ikkunat kypsyneillä ruusunmarjoilla, tai jotka pitävät tätä vain lapsen luovuutena, josta ei saa torua.