Millaista oli 70-luvulla lapsiperheiden elämä kerrostaloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot istuskelivat penkeillä ja katsoivat vähän lasten perään. Talkkari raivosi kun juostiin kellarin käytävillä.

Tuo muuten kanssa oli totta. Vaikkeivät vanhemmat niin jälkikasvuaan valvoneet, niin lapsia sai komentaa muutkin kuin omat vanhemmat. Nykyäänhän vanhemmat saa hepulin jos joku muu aikuinen uskaltaa heidän kullannuppuaan ojentaa.

Miksi puhut muiden lapsista ivalliseen sävyyn kullannuppuina?

Ivallinen sävy kohdistuu vanhempiin, ei lapsiin. Vanhempiin, jotka näkevät omat lapsensa vain kullannuppuina, jotka eivät voi tehdä mitään väärää. Vanhempiin, jotka eivät usko että se oli hedän lapsensa joka oli sotkemassa alakerran ikkunat kypsyneillä ruusunmarjoilla, tai jotka pitävät tätä vain lapsen luovuutena, josta ei saa torua.

Nimittele sitten vanhempia. Sulla on muuten vastenmielisen negatiivinen asenne toisia ihmisiä kohtaan.

Aikaa, jolloin lapset saivat itse päättää mitä lapset leikkivät. Nykyisin vanhemmat päättää mitä lapsi saa harrastaa ja sitten näitä pikkuenkeleitä kuskataan paikasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Aikaa, jolloin lapset saivat itse päättää mitä lapset leikkivät. Nykyisin vanhemmat päättää mitä lapsi saa harrastaa ja sitten näitä pikkuenkeleitä kuskataan paikasta toiseen.

Tosi kiva ketju pilattiin tällaisilla viesteillä. Oli tarkoitus kertoa 70-luvun lasten leikeistä ja tekemisistä, ei nimitellä ja mollata nykypäivän lapsia ja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot istuskelivat penkeillä ja katsoivat vähän lasten perään. Talkkari raivosi kun juostiin kellarin käytävillä.

Tuo muuten kanssa oli totta. Vaikkeivät vanhemmat niin jälkikasvuaan valvoneet, niin lapsia sai komentaa muutkin kuin omat vanhemmat. Nykyäänhän vanhemmat saa hepulin jos joku muu aikuinen uskaltaa heidän kullannuppuaan ojentaa.

Miksi puhut muiden lapsista ivalliseen sävyyn kullannuppuina?

Ivallinen sävy kohdistuu vanhempiin, ei lapsiin. Vanhempiin, jotka näkevät omat lapsensa vain kullannuppuina, jotka eivät voi tehdä mitään väärää. Vanhempiin, jotka eivät usko että se oli hedän lapsensa joka oli sotkemassa alakerran ikkunat kypsyneillä ruusunmarjoilla, tai jotka pitävät tätä vain lapsen luovuutena, josta ei saa torua.

Sun pitäisi kiinnittää huomiota ilmaisukykyysi. Kurittomat lapset varmasti tekevätkin tuollaista, mutta ei ne lapset sitä osaa ymmärtää, koska vanhemmat ovat jotenkin välinpitämättömiä rajojen asettamisen suhteen. Meidän pihalla oli yksi todella kamala ikäisempi lapsi, joka nälvi ja kiusasi kaikkia. Jotenkin me kakarat tajusimme, nähtyämme hänen vanhempansa, ettei tuolla ns. kaverillamme ollut kivat vanhemmat. Ei me osattu suhtautua muulla lailla, kun että olimme hiljaa, hänen tehdessään ilkeyksiä. Nykyään tiedon lisääntyessä netin kautta, voisivat muut lapsetkin puuttua ikkunoiden sottaamiseen. Ettei tule turpiin ja seuraavilla viikoilla kuulet olevasi tyhmäX30, kun puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaa, jolloin lapset saivat itse päättää mitä lapset leikkivät. Nykyisin vanhemmat päättää mitä lapsi saa harrastaa ja sitten näitä pikkuenkeleitä kuskataan paikasta toiseen.

Tosi kiva ketju pilattiin tällaisilla viesteillä. Oli tarkoitus kertoa 70-luvun lasten leikeistä ja tekemisistä, ei nimitellä ja mollata nykypäivän lapsia ja vanhempia.

Älä tollaseen takerru. Kertoohan tuon edellisen kommentti kuitenkin, että aihe koskettaa häntäkin jotenkin. Ei ne kaikki ns. leikit ollut 70-lukulaisille niin kivojakaan, nurjaa puolta myös löytyy. 70-luvun eräitä vanhempia voisi kritisoida paljonkin.

Me kustiin ja paskannettiin rappukäytävään silloin, nykyään harvemmin. Talkkari raivosi jos oli ripulia.

Mä olen kotoisin Punavuoresta. Korttelien sisäpihat olivat turvallisia, kun siellä ei ollut autoja. Me kolmen vierekkäisen pihan lapset liikuttiin sujuvasti pihalta toiselle. Eli paljon oltiin ulkona. Yhdellä pihalla oli nurmikkoa ja pensaita, joiden väleihin sai "majoja". Yhdellä pihalla oli keinut, hiekkikset yms. Yksi oli enemmän asfalttia. Paras oli "vankila" = syvennys, joka oli erään aukinaisen portin takana. Portti muodosti kalterit. Eli rosvoa ja poliisia leikittiin usein. Talvella laskettiin pulkalla.

Pidetään ketju ystävällisenä.

Lähiössä oli piha täynnä lapsia ja lähimetsissä keksittiin vaikka mitä toimintaa. Pommisuojassa pidettiin "kerhoja" ts. askarreltiin, rakennettiin puusta kaikkea ja löyti taloyhtiöstä pingispöytäkin.

Oli hissi, mutta sitä ei saanut käyttää.. olikohan se nyt alle 13-vuotiaat yksin? Tosin sillä ei ollut ollut väliä sillä asuimme ensimmäisessä kerroksessa, tosin emme ihan maantasalla. Äiti ja isä polttivat parvekkeella, monien muut  vanhemmat sisällä ja meillä oli kissa joka kulki vapaasti parvekkeen kautta sisään ja ulos, avattiin ovi  aina kun mourusi lasin takana. Kylppärissä oli amme, äiti hoiti siellä monesti migreeniään istumalla lämpimässä vedessä valot sammuksissa ja minulla taisi vielä 10-vuotiaanakin olla kylpylelut joiden kanssa puljasin, kunnes vesi oli kylmää. Minulla oli oma huone, ainoana lapsena en joutunut jakamaan sitä ja kaverit olivat vähän näreissään :D Ikkunastani näkyi metsä jossa rakenettiin majoja ja kiipeiltiin puissa, kerran eräs tyttö tippui ja mursi kyynerpään mutta silti kukaan vanhempi ei kieltånyt kiipeilyjen jatkamista vaarallisena, ajateltiin vain että tuollaista sattuu ! Onnettomuuksia.

Pihalla leikittiin kirkkistä (kirkonrottaa), keinupolttosta ja hippaa, talvisin tehtiin valtava lumilinna johon kaikki lapset sitten ängettiin. Huideltiin myös pyörillä ties missä ja kun ei ollut kännyköitä ,eivät vanhemmat voineet tarkistaa asiaa mutta luottivat siihen että kyllä se lapsi sieltä tulee ajastaan ! Lämmin ruoka syötiin milloin kenenkin luona , se oli ihan normaalia kysyä että' voiko Mikko/Pekka/Tiina syödä myös? Ja lankapuhelimella soiteltiin lisäaikaa leikkimiseen "vielä 10 minuuttia, jooko?" Puhelimeen myös  piti  vastata omalla puhelinnumerolla, ainakin meidän perheessämme.

Pihalla kaikuivat "Äitiii tuu parvekkeelle, täällä huutaa Minna/Jenni/Ville/Kalle"- huudot, talohtiössä oli kaksi  Heliä jotka joutuivat raukat huutamaan tyyliin "Äiti tuu parvekkeelle, täällä huutaa Heli Virtanen!" Ja vastausvuoroisesti äidit huutelivat lapsiaan parvekkeilta syömään.  

Nyt tuli hirveä ikävä lapsuutta  ! :(

Kyllä silloin 1970-luvulla tekemistä oli, askartelin lehtileikevihkoja tv-ohjelmista, urheilusta ja leikkasin sanomalehdistä myös sarjakuvia keräilyvihkoon, Kesällä käytiin kavereiden kanssa uimassa, kotitöitä oli myös, esim. kasvimaan kitkemistä, haravointia, marjojen poimimista. Talvella hiihdettiin ja käytiin luistelemassa, tehtiin pihalla lumiukkoja. Kirjoja tuli luettua paljon ja tietysti leikittyä nukeilla. Apu-lehdessä oli aina joku paperinukke jotka esittivät julkkiksia. Kiiltokuvia vaihdettiin paljon kavereiden kanssa. Kyllä tekemistä oli vaikka kuinka paljon.

70-luvusta en tiedä, mutta 80-luvulla lapset olivat paljon ihan siinä kerrostalopihoilla ja leikkivät illat pitkät ja kiipeilivät puihin ja kaivelivat joskus paperinkeräysroskiksia jne. Pienimmät huusivat äitinsä ikkunalle pihalta käsin: "ÄITIII TUU IKKUNALLE, TÄÄLLÄ HUUTAA...". Se oli ihan normaalia. Nykyään paukahtaisi välittömästi lasu. Ja lasu tulisi siitäkin, jos lapset touhuavat keskenään ilman aikuista vahtimassa. Tai jos lapsi kiipeäisi pihapuuhun, niin nykyisin kaupunginosaryhmä olisi täynnä valokuvia ja joku soittaisi palokunnan ja poliisit paikalle.

Vanhemmat olivat myöhään iltaan asti töissä, hain koulun  älkeen siskon perhepäivähoitajalta ja ja huolehdin kunnes vanhemmat tuli kotiin. Syötiin voileipiä, piirreltiin ja sen semmoista. Tykkäsin huolehtia siskosta mutta se oli rasittavaa, että vaikka vanhemmat oli kotona niin sisko piti ottaa mukaan. Kerran hän hävisi johonkin ja löytyi lopulta yhden mummelin kotoa, olinkohan minä 9 ja sisko 5, sain hirveät huudot ja selkäsaunan. 

Up

Iso korttelipiha täynnä lapsia joiden kanssa leikkiä! En vaihtaisi mun 70-luvun kaupunkilaisuutta mihinkään.

70-luvulla tuli värit, ruskea, oranssi ja myrkynvihreä. Sitä ennen elettiin mustavalkoisessa maailmassa 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olivat myöhään iltaan asti töissä, hain koulun  älkeen siskon perhepäivähoitajalta ja ja huolehdin kunnes vanhemmat tuli kotiin. Syötiin voileipiä, piirreltiin ja sen semmoista. Tykkäsin huolehtia siskosta mutta se oli rasittavaa, että vaikka vanhemmat oli kotona niin sisko piti ottaa mukaan. Kerran hän hävisi johonkin ja löytyi lopulta yhden mummelin kotoa, olinkohan minä 9 ja sisko 5, sain hirveät huudot ja selkäsaunan. 

Naapurin poika hukkasi 2vee veljensä eikä istunut viikkoon. Oli ihan älytöntä tuo oletus, että pienempi menee siinä joukon jatkeena mutta silti hyvin yleistä 70 ja 80-luvuilla.

Mulla nyt ei ole pitkää kokemusta 70-luvun kerrostaloelämästä, vuosi 1979 kokonaan ja osan vuotta 1978, kerkesin juuri 5 vuotta täyttää 70-luvun puolella.

Pihalla oli leikkipaikka jossa kiikuttiin, laskettiin mäkeä, jne., ajeltiin pyörällä, mattoteline oli hyvä kiipeilylaite, lähistöllä oli isompikin leikkipuisto jossa oli semmoinen vaijerirata, roikuttiin autonrenkaassa kiinni ja vaijerirata kuljetti ratansa päätepisteeseen, jne. Siellä isossa leikkipuistossa oli semmoinen "seikkailulinna" jossa neljä tornia, ja niiden välillä lankkusilta, normaali puusilta ja kolmas oli semmoinen jyrkkä ramppi, siitä tornista oli liukumäki alaskin. Se oli hauska paikka, joskus unissani vieläkin seikkailen siinä leikkilinnassa :D

Kotona sitten oli telkkarin katselua ja jossain vaiheessa meille tuli TV pelikin, eli Pong klooni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ei ollut hissiä, sai aikaan messevän äänen kun juostiin portaita ylös alas viivoitin kourassa porraskaiteen tankoja rämpyttäen. 

Alimman portaan alla leikittiin myös, siellä oli maja, mutta siellä piti olla hiljaa jottei leikkiä tulla keskeyttämään. Talvet olivat lumisia, pihalle nousi mahtava lumilinna. Käytiin hiihtämässä ja laskemassa mäkeä, ei siellä ollut mitään vanhempia valvomassa ettei vain törmätä puuhun.

Ei ollut ja minulle sitten kävikin niin, että törmäsin puuhun. Saman tien taju kankaalle, kaveri sai heräteltyä minut siitä, talutti kotiin, josta lähdettiin saman tien viemään sairaalaan. Lievä aivotärähdys. Ihan parasta aikaa!

Me asutaan omakotitalossa ja kyllä meillä 2-vuotiaasta lähtien leikkivät itsenäisesti pihalla. Ikkunasta voi välillä vilkaista mitä pikkuinen puuhailee.