Lue keskustelun säännöt.
Millaista oli 70-luvulla lapsiperheiden elämä kerrostaloissa?
03.06.2017 |
Ei ollut nettiä eikä muita aktiviteettejä kotona. Oliko vielä hissejäkään??
Kommentit (67)
Olin kerran yksin pihassa ja kiipesin sellaisen kiipeilytelineen huipputolpalle istumaan. Alaspäin en osannutkaan enkä uskaltanut joten killuin siellä huutamassa kunnes joku aikuinen osui paikalle avuksi. En kiivennyt toiste ylös asti. Ikää noin 4v. Tekemistä ei mukuloilta puuttunut ja keksittiin jos ei valmista ideaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa. Oli kavereita samasta sekä naapuritalosta, ja aikuiset naapurit pysähtyivät juttusille tai sai käydä kylässä.
Naistensauna myös oli kiva juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistavaa aikaa. Paljon tekemistä ja kavereita. Maailma ei ollut niin pelottava paikka, kuin nykyään. Jo hyvin pienet lapset leikkivät pihalla ilman valvontaa. Lähiöiden ympärillä oli luontoa, jossa myös leikittiin. Avain kaulassa. Kotona käytiin ainoastaan syömässä.
Maailma oli lapsille paljon pelottavampi paikka kuin nykyään. Lapsia kuoli moninkertaisesti tapaturmiin, pahoinpitelyihin, hukkumisiin.
Vaarallisempi oli, mutta ei silloin pelätty. Nykyään keksitään kaikkea mahdollista pelättävää.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani äiti ja isä olivat kotona ollessaan myös henkisesti läsnä eivätkä roikkuneet koko ajan facebookissa tai vauva-palstalla niin kuin nyt.
Ai niinkö? Meillä ja muillakin vanhemmat oli poissa. Töissä, juopottelrmassa tms.
Lapset sai pitkälti pärjätä ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistavaa aikaa. Paljon tekemistä ja kavereita. Maailma ei ollut niin pelottava paikka, kuin nykyään. Jo hyvin pienet lapset leikkivät pihalla ilman valvontaa. Lähiöiden ympärillä oli luontoa, jossa myös leikittiin. Avain kaulassa. Kotona käytiin ainoastaan syömässä.
Maailma oli lapsille paljon pelottavampi paikka kuin nykyään. Lapsia kuoli moninkertaisesti tapaturmiin, pahoinpitelyihin, hukkumisiin.
Vaarallisempi oli, mutta ei silloin pelätty. Nykyään keksitään kaikkea mahdollista pelättävää.
Onko se mielestäsi hyvä asia, ettei pelätty. Tai siis ymmärretty, ettei lapset voi yksin olla pihassa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olivat myöhään iltaan asti töissä, hain koulun älkeen siskon perhepäivähoitajalta ja ja huolehdin kunnes vanhemmat tuli kotiin. Syötiin voileipiä, piirreltiin ja sen semmoista. Tykkäsin huolehtia siskosta mutta se oli rasittavaa, että vaikka vanhemmat oli kotona niin sisko piti ottaa mukaan. Kerran hän hävisi johonkin ja löytyi lopulta yhden mummelin kotoa, olinkohan minä 9 ja sisko 5, sain hirveät huudot ja selkäsaunan.
Niin 70 -luvun lapsilla oli niitä selkäsaunoja. Monen luokkatoverin kotona oli se risu jossain katonrajassa. Meillä ei koskaan lapsia lyöty kuitenkaan.
elinikäinen ystävyys vousittain kokoonnumme yhteen muutenkin on talkoita ja muuttoja ei ole "selät kipeitä" vaikka olisikin sitten tulee grilli mestariksi. TODELLISTA YSTÄVYYTTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olivat myöhään iltaan asti töissä, hain koulun älkeen siskon perhepäivähoitajalta ja ja huolehdin kunnes vanhemmat tuli kotiin. Syötiin voileipiä, piirreltiin ja sen semmoista. Tykkäsin huolehtia siskosta mutta se oli rasittavaa, että vaikka vanhemmat oli kotona niin sisko piti ottaa mukaan. Kerran hän hävisi johonkin ja löytyi lopulta yhden mummelin kotoa, olinkohan minä 9 ja sisko 5, sain hirveät huudot ja selkäsaunan.
Niin 70 -luvun lapsilla oli niitä selkäsaunoja. Monen luokkatoverin kotona oli se risu jossain katonrajassa. Meillä ei koskaan lapsia lyöty kuitenkaan.
Nämä oli ne kaksi vastakkaista puolta, jotka oli erilaiset kuin nykyään. Sai olla ilman puhelinta ja täysin aikuisten valvomatta, kesäisin ja viikonloppuisin vaikka auringonnoususta auringonlaskuun jos syömättä pärjäsi. Mutta jos sitten hölmöili ja jäi kiinni siitä, niin tuli selkäsaunaa ja tukkapöllyä. Meillä lapsi sai itse käydä pihalta valitsemassa koivunoksan, ja sitten se jätettiin vielä eteiseen näkyville joksikin aikaa, muistutukseksi siitä mitä huonosta käytöksestä seuraa. Jos esim. joku naapuri, äidin tuttava tms. kävi meillä ja näki sen, niin siitä saatoi syntyä jopa keskustelu siitä, kuka meistä oli viimeksi piiskattu. Ja seurauksena ei ollut kauhistelua tästä kasvatusmenetelmästä, vaan päinvastoin siitä että lapsi oli ollut niin paha, että sitä oli "jouduttu" käyttämään häneen.
Eipä silti, muistot lapsuudesta on omassa tapauksessani voittopuolisesti kivoja. Mutta jos olisi saanut valita omille lapsille, saavatko ne nykylapsuuden vai minun lapsuuteni kaltaisen lapsuuden, niin kyllä se nykylapsuus olisi ollut ainoa mahdollinen valinta.
Muistan itsekkin olin joku 7-vuotias ja ihan kaveriporukalla mentiin johonkin kauemmas leikkimään. Ei ollut vanhempia missään eikä tarvinnut pelätä pedareita kun niitä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani äiti ja isä olivat kotona ollessaan myös henkisesti läsnä eivätkä roikkuneet koko ajan facebookissa tai vauva-palstalla niin kuin nyt.
Minun vanhempani eivät olleet henkisesti läsnä, vaikka fyysisesti olivatkin. En tiedä yhtään ketä he ovat, eivät puhuneet mitään.
Jos aihepiiri kiinnostaa tai siitä on omia muistoja, Munkkivuori-sarja kannattaa katsoa viimeistään silloin, kun se tulee ilmaiseksi katsottavaksi (ilmeisesti Neloselta myöhemmin tänä vuonna). Siinä on keskiössä nimenomaan lapsiperheiden elämä kerrostalossa kuvattuna lasten näkökulmasta. Tosin se tapahtuu 80-luvun alussa, mutta juuri mikään merkittävä tämän puheena olevan elämänmuodon piirre ei vielä siinä vaiheessa ollut ehtinyt olennaisesti muuttua 70-luvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan itsekkin olin joku 7-vuotias ja ihan kaveriporukalla mentiin johonkin kauemmas leikkimään. Ei ollut vanhempia missään eikä tarvinnut pelätä pedareita kun niitä ei ollut.
Voi, ikävä kyllä pedareita oli jo silloin. Eräskin katseli meitä lapsia leikkimässä ja yritti houkutella mukaan. Hieman vanhempana yksi äijä tumputti koulun läheisyydessä. Nämä nimenomaan 1970-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos aihepiiri kiinnostaa tai siitä on omia muistoja, Munkkivuori-sarja kannattaa katsoa viimeistään silloin, kun se tulee ilmaiseksi katsottavaksi (ilmeisesti Neloselta myöhemmin tänä vuonna). Siinä on keskiössä nimenomaan lapsiperheiden elämä kerrostalossa kuvattuna lasten näkökulmasta. Tosin se tapahtuu 80-luvun alussa, mutta juuri mikään merkittävä tämän puheena olevan elämänmuodon piirre ei vielä siinä vaiheessa ollut ehtinyt olennaisesti muuttua 70-luvusta.
Kiitos vinkistä.👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakaralaumat juoksivat pitkin lähiötä ja metsiä vapaasti, Kärpästen herran hengessä. Välillä asiallisissa leikeissä/peleissä välillä jossain älyvapaissa hasardihommissa.
Joskus jollain luita murtui, jossain paloi jotain tai joku putosi päälleen puusta tai kalliolta - ihmeellisesti kukaan ei tainnut kuitenkaan kuolla.
Vanhemmat olivat iltapäivät kaikilla töissä ja eivät iltaisinkaan isommin sotkeutuneet lasten puuhiin.
Ne aktiviteetit olivat majojen rakentelu peitoista, eläinten leikkiminen ja piirtäminen. Hippa ym juoksuleikit olivat sisällä kielletty, meillä ainakin.
ULkona olikin sitten enemmän mahdollisuuksia ja usein oltiin keinupolttista tms koko taloyhtiön muksut.
Hissi oli, mutta siihen eivät lapset saaneet mennä yksin tai keskenään. Ja sitten rapun pahin kyylä kitisi kun penskat juoksee rapussa..
Tuttuja juttuja ketjussa 😊 Välillä kun iski karkkihimo niin mentiin poimimaan kukkia, valkovuokkoja tms. ja mentiin myymään kukkakimppuja bussipysäkille viiden aikaan kun aikuisia alkoi tulla töistä kotiin. Monet ostivat kukkakimpun 50 pennillä, jotkut jopa markalla. Sitten kioskille ostamaan irtokarkkeja. Ja noilla penneillä saikin ostettua paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistavaa aikaa. Paljon tekemistä ja kavereita. Maailma ei ollut niin pelottava paikka, kuin nykyään. Jo hyvin pienet lapset leikkivät pihalla ilman valvontaa. Lähiöiden ympärillä oli luontoa, jossa myös leikittiin. Avain kaulassa. Kotona käytiin ainoastaan syömässä.
Maailma oli lapsille paljon pelottavampi paikka kuin nykyään. Lapsia kuoli moninkertaisesti tapaturmiin, pahoinpitelyihin, hukkumisiin.
Vaarallisempi oli, mutta ei silloin pelätty. Nykyään keksitään kaikkea mahdollista pelättävää.
Onko se mielestäsi hyvä asia, ettei pelätty. Tai siis ymmärretty, ettei lapset voi yksin olla pihassa ym.
Se oli hyvä asia silloin kuin oli, ja joskus huono tai traaginenkin asia. Monilla on aiheesta hyvät muistot, itsellänikin, mutta olen kyllä kuullut niistä varjoisista vesistä.
Ihanaa, lapset leikkivät pihalla pihaleikkejä kesät talvet ja pelattiin myös jalkapalloa kerrostalon viereisellä viheriöllä! Kyllä silloin aktiviteetteja riitti lapsille ja kunto pysyi kovana!
Se oli kivaa aikaa. Asuttiin kerrostalokaksiossa
5-henkinen henkinen perhe. Me kolme lasta jaettiin makuuhuone ja vanhemmat nukkuivat olohuoneen levitettävässä sängyssä.
Tosi paljon oli kavereita ja meillä kävi kylässä lapsiperheitä. Äiti ja isä olivat teinivanhempia, mutta meistä pidettiin hyvää huolta. Rikollisuutta ja pahoinpitelyjä ei ollut, eikä lapsia kiusattu kotona eikä koulussa.
Oltiin onnellisia ja tyytyväisiä.
Nykymeno on hirveää kun heitteillä olevat lapset puu kot tavat ja tap pa vat toisiaan.
Lasten huostaanotto on jokapäiväistä hommaa. Mikä auttaisi ihmisten pahaan oloon?
Tytär, äiti ja isoäiti 53v.
Maailma oli lapsille paljon pelottavampi paikka kuin nykyään. Lapsia kuoli moninkertaisesti tapaturmiin, pahoinpitelyihin, hukkumisiin.