Ero tulossa - haluan että mies ottaa lapset

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin nyt tosiaan miehelleni, että se olen minä joka muutan nyt omilleni ja että hän saa ottaa vastuulleen yhteisen huushollimme pyörittämisen. Oli kyllä näkemisen arvoinen ilme ukolla, kun alkoi änkyttämään eikä meinannut sanaa suustaan saada. Siinä läsähti todellisuus vasten kasvoja, miettiköön nyt tekosiaan ja niiden seurauksia. Muuttuukin miehen elämä nimittäin hieman vaikeammaksi kuin mitä oli kuvitellut. En ole katkera, mutta täytyy myöntää, että nautin nähdä kuinka pasmat meni kerralla sekaisin. Ja saman hän teki minulle.

-Ap

Nautitko myös lasten ilmeistä, kun he saavat kuulla, että äiti muuttaa pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin nyt tosiaan miehelleni, että se olen minä joka muutan nyt omilleni ja että hän saa ottaa vastuulleen yhteisen huushollimme pyörittämisen. Oli kyllä näkemisen arvoinen ilme ukolla, kun alkoi änkyttämään eikä meinannut sanaa suustaan saada. Siinä läsähti todellisuus vasten kasvoja, miettiköön nyt tekosiaan ja niiden seurauksia. Muuttuukin miehen elämä nimittäin hieman vaikeammaksi kuin mitä oli kuvitellut. En ole katkera, mutta täytyy myöntää, että nautin nähdä kuinka pasmat meni kerralla sekaisin. Ja saman hän teki minulle.

-Ap

Hienoa. Lapsia pitää nyt sitten suojella tässä tilanteessa ettei mies tosiaan maalaa sinua piruksi joka jättää heidät. Ilmoita vaikka miehelle että jos lapsilta kuuluu piipahduskin siihen suuntaan, kerrot kaiken hänen suhteestaan ja kenen syy se ero olikaan. Et tietenkään kerro, mutta uhkaus tehoaa. 

Joko aloit katsomaan asuntoa?

Joo näinhän se kannattaa tietysti tehdä. Viis lapsista, pääasia että pääset näpäyttämään miestä.

Vierailija kirjoitti:

Kun mieheni ex vaimo petti ja löysi uuden, tuli ero. Ex vaimo muutti toiselle paikkakunnalle uuden miehen perässä ja jätti silloin lapset niiden isälle, siis exälleen, nykyiselle mun miehelle.

Mies hoiti siis lapsia eron jälkeen yh:na hyvin ja se muhun tekikin vaikutuksen silloin, kun hänet tapasin. Pyöritti työssäkäynnin ohella kotia ja hoiti 2 alle koulikäistä lasta. Nyt heillä on jaettu huoltajuus. Oli varmasti hyväksi lapsille saada niin tiivis suhde isään, nyt heillä on kaksi läheistä vanhempaa, eikä yhtä "oikeaa" vanhempaa ja toista vieraaksi jäänyttä etävanhempaa.

Eli todella asenteelliisia ja vanhanaikaisia kommentteja täällä, etteikö muka mies voisi osata hoitaa lapsia eron jälkeen. Ap tekee lapsille palveluksen, kun antaa isällekin mahdollisuuden olla oikea isä.

Varmaan olisi vähän vähmemän "asenteellisia ja vanhanaikaisia" kommentteja jos ap olisi esim kirjoittanut, että aikoo vaatia viikko-viikko-järjestlyä, jotta lapsilla säilyisi hyvä suhde isään,sen sijaanettä kirjoitti vaativansa miestä ottamaan lapset jotta hän pääsee bilettämään ja mies ei.

No kuulostat kyllä hieman katkeralta.

Saattapi jäädä mukuloille myöhemmällä iällä terapeutin kanssa selviteltävää, kun iskä ja äiskä tappelee siitä kumpi heidät joutuu ottamaan ja kumpi pääsee bilettämään. On siinä taas vakka kantensa valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin nyt tosiaan miehelleni, että se olen minä joka muutan nyt omilleni ja että hän saa ottaa vastuulleen yhteisen huushollimme pyörittämisen. Oli kyllä näkemisen arvoinen ilme ukolla, kun alkoi änkyttämään eikä meinannut sanaa suustaan saada. Siinä läsähti todellisuus vasten kasvoja, miettiköön nyt tekosiaan ja niiden seurauksia. Muuttuukin miehen elämä nimittäin hieman vaikeammaksi kuin mitä oli kuvitellut. En ole katkera, mutta täytyy myöntää, että nautin nähdä kuinka pasmat meni kerralla sekaisin. Ja saman hän teki minulle.

-Ap

Hienoa. Lapsia pitää nyt sitten suojella tässä tilanteessa ettei mies tosiaan maalaa sinua piruksi joka jättää heidät. Ilmoita vaikka miehelle että jos lapsilta kuuluu piipahduskin siihen suuntaan, kerrot kaiken hänen suhteestaan ja kenen syy se ero olikaan. Et tietenkään kerro, mutta uhkaus tehoaa. 

Joko aloit katsomaan asuntoa?

"Erottiin koska mies on paska ja nyt joudutte asumaan sen paskan miehen kanssa, koska se ei teitä halua ja äidille tulee hyvä mieli jos paskalla miehellä on kurjaa." 

Ootte te kyllä sairasta porukkaa. 

Tunnen yhden pariskunnan, joka erosi kun lapset oli pieniä. Eron syy oli se, että kumpikaan ei jaksanut arkea vaan halusi omaa aikaa ja mahdollisuutta olla yksin jne. Ei siis pettämisiä tms. Riitelyä siitä arjen pyörittämisestä kyllä paljonkin. Mutta heistä kumpikaan ei halunnut olla lähivanhempi. Molemmille lapset oli siis hyvin tärkeitä, mutta "lapseton" arki ja oma rauha vielä tärkeämpää. Heillä oli karmivat taistelut siitä, että kumpi suostuu pitämään lapsia enemmän. Kumpikaan ei halunnut edes viikko-viikko mallia, vaan sellaisen mallin, jossa ne lapset asuisi sen toisen luona (joka vastaisi arjen pyörittämisestä) ja itse voisi vaikka "tavata" niitä lapsia joka päivä.  

Vierailija kirjoitti:

Saattapi jäädä mukuloille myöhemmällä iällä terapeutin kanssa selviteltävää, kun iskä ja äiskä tappelee siitä kumpi heidät joutuu ottamaan ja kumpi pääsee bilettämään. On siinä taas vakka kantensa valinnut.

Mukuloiden läsnäollessa ei näitä asioita käydä läpi, vaan keskenään. Olettaen että molemmat vanhemmat tuntevat vastuunsa eivätkä ala lapsille revittelemään omaa kantaansa, niinkuin muissakaan perheissä ei vanhempien riitoja käydä läpi lasten aikana. 

Miten helvetissä lapset on pelinappuloita, jos he jäävät isälle? Mikseivät he ole pelinappuloita silloin, kun jäävät äidille? Eiköhän ap:n mies ole aivan kykenevä huolehtimaan lapsista, jos on normaaliälyinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmasti lapsista ihanaa kuulla, että vanhemmat tappelee siitä, kumpi JOUTUU heidät ottamaan. Hiton hienot vanhemmat.

No ei se kuule ole sen hienompaa, että vanhemmista kumpikin muka haluaa ne lapset, niin pahasti, että traumatisoivat kersansa mustamaalaamalla sen toisen jotta tämä ei saisi lapsiaan.

Tai että toiselle jää lapset, vaikkei niin haluaisikaan, koska velvollisuudentunto, ja toinen ei ongelmiltaan vain muuten vain lapsia voisi ottaa.

Tässä tapauksessa tuntuu olevan niin ettei kumpikaan halua lapsia vaan heidät on vaan tehty parisuhteen jatkeeksi ja nyt kun parisuhde päättyy niin halutaan myös lapset pois häiritsemästä.

Vierailija kirjoitti:

Muista varautua maksamaan miehelle elarit.

En ole ap, mutta eronnut myös. Ja voin sanoa, että neljä vuotta oon kuunnellut etäisän motkotuksia siitä kuinka oon rikas kuin kroisos, koska saan lapsilisät ja minimielatusmaksut. Mä mieluummin maksaisin ne minimielarit kuin sen mitä nyt joudun maksamaan, koska isän mielestä lasten menot ei kuulu hänelle. Kaverisynttärit, koulujen retket, harrastukset, lääkärikulut, vakuutukset, vaatteet, viikkorahat, isompi asunto, auton ylläpito. Puhelinlaskut, pelit ja vehkeet. Lapset haluaa myös välillä retkille, kavereitten kanssa leffaan. Pitää olla polkupyörät, sukset ja luistimet. Kahdella lapsista säännöllinen lääkitys eli apteekkikulut.

Jos oisin etä-äiti, mulle riittäis yksi ylimääräinen huone lapsille kun ne käy kylässä. Voisin maksaa elatusmaksujen minimit ja myhäillä isälle, että voi lapsilisistään ja muusta maksella kaikki yllättävät lasten menot. En tarvitsisi autoa, koska mun ei ois pakko kuskata lapsia hoitoon, harrastuksiin ja lääkäriin (pyöräilisin mielelläni töihin tai kulkisin julkisilla). Voisin myös muuttaa toiselle paikkakunnalle, rauhattomampaan lähiöön ja halvempaan asuntoon (nyt haluan tarjota lapsilleni hyvän, turvallisen ympäristön). Pääsisin vihdoinkin kampaajalle ja saisin uusia vaatteita mihin ei vuosiin ole ollut varaa. Voisin tavata ystäviä. Ja kaiken huipuksi voisin levänneenä ja virkeänä (parhaimmillani) tavata lapsia ja tehdä heidän kanssaan kaikkea hauskaa. Voisinpa tehä niinkuin ex tekee ja ilmoittaa lasten kuullen, että mennään huvipuistoon, jos lähivanhempi maksaa lasten liput KOSKA minähän maksan elatusmaksut (joista muuten työttömyyden tullen kela maksaa suurimman osan). Että näin. Tosi kamalaa.

Mielestäni isien pitäisikin olla niitä lähivanhempia nykyistä paljon useammin. Sanoisin, että noin 50 %:ssa tapauksia lasten pitäisi jäädä nimenomaan isän kanssa asumaan, ja äiti olisi se etävanhempi. Eikä eron syy sitä sanele, että kumpi on lähivanhempi, toisen osapuolen pettämiset ei vaikuta mielestäni siihen että kelle lapset jää. Mutta isä on oikein hyvä vaihtoehto lähivanhemmaksi, ei äiti todellakaan se ykkösvalinta ole kuin puolessa tapauksia.

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin nyt tosiaan miehelleni, että se olen minä joka muutan nyt omilleni ja että hän saa ottaa vastuulleen yhteisen huushollimme pyörittämisen. Oli kyllä näkemisen arvoinen ilme ukolla, kun alkoi änkyttämään eikä meinannut sanaa suustaan saada. Siinä läsähti todellisuus vasten kasvoja, miettiköön nyt tekosiaan ja niiden seurauksia. Muuttuukin miehen elämä nimittäin hieman vaikeammaksi kuin mitä oli kuvitellut. En ole katkera, mutta täytyy myöntää, että nautin nähdä kuinka pasmat meni kerralla sekaisin. Ja saman hän teki minulle.

-Ap

Hienoa. Lapsia pitää nyt sitten suojella tässä tilanteessa ettei mies tosiaan maalaa sinua piruksi joka jättää heidät. Ilmoita vaikka miehelle että jos lapsilta kuuluu piipahduskin siihen suuntaan, kerrot kaiken hänen suhteestaan ja kenen syy se ero olikaan. Et tietenkään kerro, mutta uhkaus tehoaa. 

Joko aloit katsomaan asuntoa?

"Erottiin koska mies on paska ja nyt joudutte asumaan sen paskan miehen kanssa, koska se ei teitä halua ja äidille tulee hyvä mieli jos paskalla miehellä on kurjaa." 

Ootte te kyllä sairasta porukkaa. 

Johan sanoin, että eroasioita ei lasten aikana puida, vaan ero selvitetään lapsille rauhallisesti yleisin termein ja niin etteivät lapset koe itseään syypäiksi. 

Ja paskakin aviomies voi olla ihan kelvollinen isä. 

Alussa tuota kiukkua ja vihaa riittää, se auttaa irtoamiseen, ymmärrän. Mutta ihan toisen tason juttu on lapset. Toivottavasti molemille löytyy sellaiset kodit iskän ja äiskän luona, että lapset mahtuu elämään oikeesti. Bailaatte sitten vuoronperään, kun on vapaa viikko, sitähän sinullekin tulee enemmän, kun ovat isällään.

Tätä vuorottelua vapaan suhteen olis voinu harjoittaa jo vuosia, olisit harrastanut ja iloinnut elämästä sinäkin. Kyllä äiti-ihminen voi ottaa aikaa myös itselleen, mutta niin monet vain touhuaa äitirooliaan ja elämä tavallaan tukehtuu sisäänpäin. No nokka pystyyn ja kohti uusia tuulia:-)

Aika tunnevammainen täytyy olla jos päällimäisenä huoltajuusasiaa pohtiessa on se, että mikä järjestely olisi exälle mahdollisimman ikävä.

Miten joku vapaaehtoisesti haluaa eroon omista lapsistaan!? Häiriintyneitä ihmisiä! Ajatelkaa jos omat vanhempanne aikoinaan olisivat niin vähän teistä välittäneet että olisivat mielihyvin työntäneet teidät muualle asumaan! Tai ehkä teille on niin tehtykin ja siksi että kykene muodostamaan nyt omiin lapsiinne oikeasti läheistä rakastavaa tunnesidettä. Minulla oli oikein hyvä lapsuus ja ihanat rakastavat vanhemmat enkä voisi kuvitellakaan että joutuisin elämään erossa omista lapsistani!

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä lapset on pelinappuloita, jos he jäävät isälle? Mikseivät he ole pelinappuloita silloin, kun jäävät äidille? Eiköhän ap:n mies ole aivan kykenevä huolehtimaan lapsista, jos on normaaliälyinen ihminen.

Lapset on pelinappuloita silloin jos lasten huoltajuudesta päätettäessä tärkein kriteeri on exän satuttaminen.  Ihan riippumatta siitä, onko ratkaisu lasten kannalta (sattumalta) paras. Aikuisen pitäisi pystyä sen verran nousemaan oman satutetun egonsa yläpuolelle, että huoltajuudesta päätettäessä lasten etu painaa enemmän kuin oma kostonhimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin nyt tosiaan miehelleni, että se olen minä joka muutan nyt omilleni ja että hän saa ottaa vastuulleen yhteisen huushollimme pyörittämisen. Oli kyllä näkemisen arvoinen ilme ukolla, kun alkoi änkyttämään eikä meinannut sanaa suustaan saada. Siinä läsähti todellisuus vasten kasvoja, miettiköön nyt tekosiaan ja niiden seurauksia. Muuttuukin miehen elämä nimittäin hieman vaikeammaksi kuin mitä oli kuvitellut. En ole katkera, mutta täytyy myöntää, että nautin nähdä kuinka pasmat meni kerralla sekaisin. Ja saman hän teki minulle.

-Ap

Hienoa. Lapsia pitää nyt sitten suojella tässä tilanteessa ettei mies tosiaan maalaa sinua piruksi joka jättää heidät. Ilmoita vaikka miehelle että jos lapsilta kuuluu piipahduskin siihen suuntaan, kerrot kaiken hänen suhteestaan ja kenen syy se ero olikaan. Et tietenkään kerro, mutta uhkaus tehoaa. 

Joko aloit katsomaan asuntoa?

Eipä miehen tuossa tarvitse kummemmin maalailla. Lapset vähän kasvaa niin ne ymmärtää ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä lapset on pelinappuloita, jos he jäävät isälle? Mikseivät he ole pelinappuloita silloin, kun jäävät äidille? Eiköhän ap:n mies ole aivan kykenevä huolehtimaan lapsista, jos on normaaliälyinen ihminen.

Lapset on pelinappuloita silloin jos lasten huoltajuudesta päätettäessä tärkein kriteeri on exän satuttaminen.  Ihan riippumatta siitä, onko ratkaisu lasten kannalta (sattumalta) paras. Aikuisen pitäisi pystyä sen verran nousemaan oman satutetun egonsa yläpuolelle, että huoltajuudesta päätettäessä lasten etu painaa enemmän kuin oma kostonhimo.

Ei se ole kostonhimoa jos haluaa toisenkin vuorostaan ottavan vetovastuun niistä yhdessä tehdyistä lapsista. Lasten etu voi hyvinkin olla elää isän kanssa. Ap:n tilanne on kärjistynyt miehen pettämiseen, ja on aivan luonnollista tuntea itsensä vihaiseksi ja katkeraksi. Eksä yrittää loikata suoraan uuteen suhteeseen pettämiskumppanin kanssa ja tuskin ajattelee lapsia paljoakaan siinä tilanteessa. Äiti hoitaa ja hän ottaa luokseen jos nyksältä ehtii. Ei sellaista pidä päästää liian helpolla, vaan vetää luikuri alas pilvilinnostaan. On typerää olettaa että äiti jää korjailemaan särkynyttä sydäntä lapsikatraan keskelle, joska mies nyt ei vaan voinut sille mitään että panetti ja Pirjo oli paljon ihanampi. Tuskin se paljon lohduttaa että kun lapset kasvavat tarpeeksi vanhoiksi ja alkavat kysellä, se kusipäisyys paljastuu.

Tässäkin jyllää se ikivanha oletus, että äiti on hirviö jos "antaa" lapset isälle ja äidin on oltava se joka kerää palaset petturin jäljiltä, kun tämä saa jatkaa puhtaalta pöydältä.