Puoliso haluaisi 3.lapsen, minä en

Miksi pohtia tälläistä vauvapalstalla, jos et ole vielä testiäkään tehnyt? Jos raskaana olet, niin tee abortti ja kerro miehelle, että tuli keskenmeno/ et ollutkaan raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä voisi miettiä myös niin että kuinka moni suostuisi abortoimaan lapsensa miehen toiveesta? Kuinka moni kääntäisi päänsä lapsen pitämisestä abortin kannalle miehen vuoksi? Etenkin jos olisi aina ollut abortteja vastaan. Miksi ap:n miehen pitäisi hyväksyä abortti vastoin omaa mieltä?

KOSKA miehen alapää ei repeä kersan takia!!!

Se perse on jo kaksi kertaa revennyt, eikä se voi koskaan olla syy aborttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kinkkinen tilanne.

!

Kiitos kannustavasta kommentista, ap tässä.

Suoraan sanottuna tuntuu, että kolmas lapsi pilaisi kaiken. Perhedynamiikan, minun työelämäni, kaksi seuraavaa vuotta kokonaan.

Mies on sellaisessa työssä, ettei hän voi ottaa päävastuuta lapsesta ja minun tehdessä niin, tärkeät työprojektini menisivät puihin.

Voisin adoptoida kolmannen lapsen muutaman vuoden ikäisenä, mutta sitä vauva-aikaa en tahdo. Tärkein mulle kuitenkin mieheni ja avioliittoni enkä millään tahdo häntä menettää.

Ahdistaa niin paljon etten saa henkeä.

Jos miehentyö kerran  on sellainen, ettei hän voi ottaa päävastuuta vauvasta, miten hän voi vaatia että sinä teet niin? Helppo minusta on miehen huudella, varmaan itsekin haluaisit pitää lapsen jos se ei toisi kovin isoja muutoksia arkeesi, saisit vain mukavan pikku käärön syliisi kun on sinulle sopiva aika päivästä. Näinhän se miehelläsi menisi? Pohtikaa yhdessä.

Minusta jos mies niin kovasti haluaa tämän lapsen, hän jää sitä hoitamaan. MIKÄÄN työ ei ole sellaista etteikö siitä voisi jäädä isyyslomalle ja hoitovapaalle. Miehesi voisi laittaa asiat itselleen tärkeysjärjestykseen - menisikö uuden vauvan edelle kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kinkkinen tilanne.

!

Kiitos kannustavasta kommentista, ap tässä.

Suoraan sanottuna tuntuu, että kolmas lapsi pilaisi kaiken. Perhedynamiikan, minun työelämäni, kaksi seuraavaa vuotta kokonaan.

Mies on sellaisessa työssä, ettei hän voi ottaa päävastuuta lapsesta ja minun tehdessä niin, tärkeät työprojektini menisivät puihin.

Voisin adoptoida kolmannen lapsen muutaman vuoden ikäisenä, mutta sitä vauva-aikaa en tahdo. Tärkein mulle kuitenkin mieheni ja avioliittoni enkä millään tahdo häntä menettää.

Ahdistaa niin paljon etten saa henkeä.

Jos miehentyö kerran  on sellainen, ettei hän voi ottaa päävastuuta vauvasta, miten hän voi vaatia että sinä teet niin? Helppo minusta on miehen huudella, varmaan itsekin haluaisit pitää lapsen jos se ei toisi kovin isoja muutoksia arkeesi, saisit vain mukavan pikku käärön syliisi kun on sinulle sopiva aika päivästä. Näinhän se miehelläsi menisi? Pohtikaa yhdessä.

Minusta jos mies niin kovasti haluaa tämän lapsen, hän jää sitä hoitamaan. MIKÄÄN työ ei ole sellaista etteikö siitä voisi jäädä isyyslomalle ja hoitovapaalle. Miehesi voisi laittaa asiat itselleen tärkeysjärjestykseen - menisikö uuden vauvan edelle kuitenkin?

Tämä.

Jos miehesi niin kovin toivoo tämän kolmannen syntyvän, hänen pitäisi olla valmis myös itse tekemään uhrauksia sen eteen (töistä pois). Ja jos ei, niin ei hän voi sellaista sinultakaan odottaa. Toki voi esittää sinulle tämän toiveen, mutta ei voi sitä vaatia. Kysy, miten hän tämän asian ratkaisisi niin, että sinä pystyt osallistumaan haluamiisi projekteihin ym. Ja onko todellakin valmis jäämään kotiin. Ettei käy niin, että kun sen aika olisi, hän pyytää sinua olemaan vielä kuukauden kotona, sitten toisen ja ja ja... oho.

Projekteja tulee aina uusia lisää. Sen sijaan tätä vauvaa et saa koskaan takaisin jos teet abortin. Puhumattakaan onko abortti sen arvoista että avioliittonne kaatuu.

Niin ootko sä raskaana vai et? Jos et tiedä, niin mitä jos selvittäisit sen ensin, ja vasta sen jälkeen stressaat. :-) Nyt sä vyörytät kaikkia skenaarioita tietämättä edes että onko aihetta miettiä koko asiaa.

Mutta tuohon aborttikysymykseen. Jos sä haluaisit sen lapsen muutaman vuoden ikäisenä, niin kannattaa varmaan pitää lapsi. Kuulostaa nimittäin siltä, että jos teet abortin niin sitten kun lapsi olis sen muutaman vuoden ikäinen, niin tuo asia voisi hyvinkin alkaa häiritä sua kun ajattelisit että nyt meillä olis se kolmas lapsi kivan ikäinen ja kyllähän sen vauva-ajan olis kuitenkin jollain keinolla kestänyt.

Plus lapsen saaminen on niin iso asia, että musta työkuviot jää silloin kirkkaasti kakkoseksi, ne vaan sitten järjestetään jotenkin. Ei sun tarvi huolehtia jonkin yksittäisen projektin onnistumisesta, niitä kyllä tulee uusia mutta lapsi on ainutkertainen. :-) Mutta toki jos sulla on ajatuksena että haluat kynsin hampain pitää kiinni täydellisestä urakehityksestä, niin se kertoo tietysti osaltaan että et oikeasti halua sitä lasta. Ja ihanko oikeasti on niin, että mies ei voi olla vanhempainvapaalla? Tai että teette sen pätkissä, ootte esim. vuorokuukausin kotona? Melkein sanoisin, että jos vauva on miehelle noin tärkeä, niin saa järjestää työnsä niin että pystyy hoitamaan vauvan. Edelleen työprojekteja tulee kyllä uusia, miehellekin.

Mutta joka tapauksessa sun työmäärää pitäisi saada pienemmäksi, että et rasittuisi liikaa vauva-arjesta. Mitä kaikkea mies voisi tehdä asian eteen?

Entä onko teillä verkostoja, voitteko saada apua sukulaisilta tai kavereilta, ja kuinka paljon? Sekin on aika olennainen asia miettiä, ja vaikka kysyä isovanhemmilta ym. etukäteen jotta tiedätte realiteetit. Tukiperhettä voi myös hakea, ja kodinhoidosta saa myös säännöllisesti jonkun auttamaan lasten kanssa, jos ei itsellä riitä voimat.

Tsemppiä mietintään, toivottavasti pääsette sellaiseen lopputulokseen minkä kanssa molemmat pystyy elämään. :-)

Jotenkin hämmentävää että monien mielestä on ihmeellistä että mies haluaa pitää lapsen. Ikään kuin lasta haluava mies on joku luonnonoikku.

Mies ei siis töidensä vuoksi pysty ottamaan päävastuuta tulevasta lapsesta, vaikka hän sitä enemmän haluaa. Pelkkä halu ei riitä, jos miehen tärkeysjärjestys on jatkossakin työt ensin. AP:hän ei lasta edes halua.

Kohtalo tuo teille vielä yhden lapsen. Pidä se, voi kaduttaa lopunelämää muuten.

Ymmärrän sinua ap, vaikkei tilanne olekaan itselleni ajankohtainen. Olen yhden lapsen yh, saanut lapsen kasvatettua jo pian 5-vuotiaaksi. Elämä alkaa helpottaa, lapsi on jo aika iso. Juuri viime yönä valvoin kipeän lapsen kanssa ja jos ajattelen, että se olisi jokaöistä (vauvan kanssa) niin en kestäisi. Pidän vapaudesta ja muutenkin isommista lapsista enemmän kuin vauvoista tai taaperoista. Kynnys aloittaa alusta olisi todella suuri.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hämmentävää että monien mielestä on ihmeellistä että mies haluaa pitää lapsen. Ikään kuin lasta haluava mies on joku luonnonoikku.

Yleensä lapset ovat miehelle riesa tai statuskysymys. Ehkä 1% miehistä olisi valmis ottamaan vapaaehtoisesti päävastuun lapsista, eli jäämään vauvan kanssa kotiin jne samoin kuin yleensä naiset tekevät. Helppohan se tosin on haluta, kun homma ei kaadu omaan niskaan kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pohtia tälläistä vauvapalstalla, jos et ole vielä testiäkään tehnyt? Jos raskaana olet, niin tee abortti ja kerro miehelle, että tuli keskenmeno/ et ollutkaan raskaana.

TÄMÄ. Mietin koko ajan juuri tätä. AP ei sanonut olevansa raskaana, vaan että tuntuu siltä. Itse sanoisin miehelle että väärä hälytys ja se siitä. Ja putket poikki.

Tee ihan ensin raskaustesti niin tiedät oletko raskaana. Jos olet, niin hakeudu mahdollisimman pian keskeytykseen ja sano miehelle että et raskaana ollutkaan. Jatkossa huolehdi ehkäisystä paremmin.

Ja te taliaivot kuvittelette ettei mies huomaa salaa tehtyä aborttia. Ei mies ihmettele miksi nainen ei mene töihin vaan jonnekin muualle, miksi on kipuinen, miksi vuotaa verta kauan, miksi seksiä ei voi yhtäkkiä harrastaa?

Jäämeren Mursun viesti oli hyvä. Jos mies oikeasti haluaa sen lapsen, hän on valmis osoittamaan sen myös teoilla, ei pelkillä sanoilla. "Ei pysty jäämään töistä pois" on vain selittelyä, joutuvathan ne mammatkin yleensä jäämään töistä pois ja yllättävän hyvin siihen pystyy, kun vaihtoehtoja ei mukamas ole. Jos useammat miehet alkaisivat jäädä vanhempainvapaalle, rupeaisivat miestenkin työnantajat vähitellen tottumaan siihen ajatukseen.

Meillä mies on meistä kahdesta se ns. lapsirakkaampi... Lasten ollessa pieniä hän sai olla se "kiva vanhempi" joka teki vain mukavia juttuja silleen kasuaalisti aina töiden jälkeen. Ne kerrat, kun hän on vaikkapa noussut yöhuutamisen takia sängystä ylös, voi laskea yhden käden sormilla. Ennen lasten saamista vannoi ja vakuutteli, että imetyksen loppumisen jälkeen hoidetaan lapset 50/50. Hahhah :D Olin mammalomalla ihan zombi, se oli uskomattoman perseestä. Jos mies haluaisi lisää lapsia, niin mä voisin kyllä hoitaa sen raskauden, synnytyksen ja ehkä imetyksenkin, mutta sen jälkeen muuttaisin itse toiseen huoneeseen nukkumaan. Lähtisin töihin, mies saisi jäädä kersan kanssa kotiin "rentoutumaan", ja kokemaan sitten että millaista se paskavaipparalli ja koliikkirääkynä järkyttävässä univajeessa hohdokkaimmillaan on, kun hänellä ei ole siitä mitään realistista käsitystä.

...mutta ihan ekaksi kannattaisi varmaan tehdä se raskaustesti?

Aika hupaisaa että mies kovasti haluaa kolmannen mutta ei ole edes sen verran valmis panostamaan että voisi olla sen kanssa vauvana kotona.

Helppo se on muille huudella miten pitäisi elää, kunhan itse saa tusinat pullasta eli elämä ei liikaa muutu ja saa vain osallistua niihin kivoihin juttuihin.

Juu se onkin hupaisaa kun yrittää pelastaa lapsensa abortoinnilta. Ja hyvää / järkevää on kun se lapsi abortoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Juu se onkin hupaisaa kun yrittää pelastaa lapsensa abortoinnilta. Ja hyvää / järkevää on kun se lapsi abortoidaan.

Ai kun hienosti käänsit tämän.

Jos jotain todella haluaa, sen eteen on valmis tekemään töitä ja näkemään vaivaa. Eli vielä rautalangasta: on hupaisaa sanoa "haluavansa" kamalasti lasta, ja samaan hengenvetoon todeta ettei voi sen vuoksi olla töistä pois.

Kukaan ei kait ole sanonut (sinua ennen), että abortti on hyvä asia. Mutta välillä joutuu valitsemaan oienimmän pahan reitin. Oikeus saada itse päättää omien lastensa määrä on naisen perusoikeus. Ja kyllä, _naisen_, koska biologia ei valitettavasti ole tasapuolinen juttu ja nainen tekee suurimman osan töistä.

Ap tässä, kiitos hyvistä kommenteista.

Raskaustesti oli tänään positiivinen, käyn vielä huomenna lääkärissä.

Puhuimme miehen kanssa asiasta, siitä etten ollenkaan halua lasta, siitä että mies haluaa ja siitä, kuinka pelkään tämän vaikuttavan meihin kahteen. Mies on kyllä mahtava, osaa sanoa oikeat sanat ja tukea tavallaan, vaikka toive raskauden jatkamisesta taustalla on.

Olen ollut kahdesti lähes vuoden äitiyslomalla, imettänyt melkein saman ajan ja kunnia-asia on ollut ettei lasten ole tarvinnut tukiverkkojen ansiosta mennä päiväkotiin ennen kolmea vuotta. Näitä kahta lasta toivottiin ja odotettiin hartaasti ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin aina.

Voi olla, että olen kylmä ja todella itsekäs, mutta kolmas lapsi pilaisi aivan kaiken.

Jonkun antama neuvo psykologista tai perheneuvolasta oli hyvä, sitä voisi vielä kokeilla. Missään nimessä en voisi salaa keskeyttää raskautta, meillä on tosi läheinen ja avoin suhde enkä voisi elää tuollaisen salaisuuden kanssa.

^ Ja vielä : jos mies voisi viedä loppuun tämän raskauden, synnyttää ja imettää ja hoitaa lapsen kotona yhteen vuoteen, silloin kolmas lapsi olisi mahdollinen. t: ap