Lue keskustelun säännöt.
Puoliso haluaisi 3.lapsen, minä en
03.06.2017 |
Säännöllisestä ehkäisystä huolimatta saatan olla raskaana, kuukautiset myöhässä, tuntemukset samankaltaisia kuin 2 aiemmassa raskaudessa.
Mieheni haluaisi kolmannen lapsen, minä en. Meillä on 2 lasta: tyttö 6v ja poika 3v. Lapset ovat ihania, terveitä ja nyt jo hyvin omatoimisia. Meillä miehen kanssa on molemmilla hyvät, vakituiset, mielenkiintoiset työt.
Meillä on hyvä parisuhde ja keskusteluyhteys. Hän tietää, etten halua enää lapsia ja on aiemmin tyytynyt siihen. Nyt toivo selvästi heräsi ja mahdollisen raskauden keskeytys tuntuisi sanojensa mukaan todella pahalta.
En halua enää lapsia. En millään haluaisi olla enää raskaana, synnyttää tai hoitaa vauvaa. Isommat lapset ovat ihania, mutta vauva-aika oli epämiellyttävä. Pelkään kuitenkin sitä, minkälaisen juovan raskauden keskeytys jättäisi mieheni ja minun välille. Pelkään kuollakseni voisiko se jopa kaataa avioliittomme? Ainoa syy miksi antaisin mahdollisen raskauden jatkua olisi mieheni toive, tunnen olevani umpikujassa.
Muita vastaavan tilanteen kokeneita, mitä te teitte?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Meillä melkein sama tilanne, mutta lapsia meillä on vain yksi. Mies haluaisi lisää, minä en. Pidän siitä kuinka helppoa meillä on nyt, enkä tosiaan kaipaa uutta vaipparallia ja yövalvomisia.
Sama täällä. t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon rakastat lapsia että olet valmis tappamaan yllätysvauvan. Hah.
No ei se kolmas sitä elämää nyt enään niin kauheasti muuta. Sun edellisetkin vielä suht pieniä. Äkkiä noi vauvat kasvaa. Vuodessa ne on jo joka paikkaan ehtiviä ja isompien sisarusten perään kaipaavia pikku ihmisiä ilman yö valvomisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kinkkinen tilanne.
Jos et vastusta kolmatta noin niin kuin kaikella tapaa, vaan ainoastaan raskauden, synnytyksen ja vauvanhoidon vuoksi, niin muista, että vauva-aika kestää vain vähän aikaa. Raskautta ei pysty kiertämään, mutta synnytys onnistuu sektiolla (toki voi olla hitaampi parantuminen) ja voitte sopia, että mies jää vanhempainvapaalle heti 4 kk:n äitiyslomasi jälkeen ja kantaa päävastuun vauvanhoidosta.
Toki jos ajatus kolmannesta on sinulle erittäin vastenmielistä, en suosittele pitämään. Silläkin uhalla, että ero tulee. Sillä mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa toivottu ja rakastettu - molempien vanhempien taholta. Mutta avoin keskustelu, useita, ennen lopullista päätöstä. Punnitkaa tarkoin kaikki vaihtoehdot ja miettikää elämäänne 5, 10 ja 25 vuoden päähän molemmilla vaihtoehdoilla ja joka suunnasta: taloudellinen puoli, psyykkinen (miten kumpikin päätös teihin kumpaankin vaikuttaa paitsi lyhyellä, myös pidemmällä tähtäimellä), ajankäyttö, työ, harrastukset ym.
Päätös ei ole helppo, mutta tehkää se yhdessä, että molemmat kokevat tulleensa kuulluiksi.
Tsemppiä!!
Vierailija kirjoitti:
Kinkkinen tilanne.
Jos et vastusta kolmatta noin niin kuin kaikella tapaa, vaan ainoastaan raskauden, synnytyksen ja vauvanhoidon vuoksi, niin muista, että vauva-aika kestää vain vähän aikaa. Raskautta ei pysty kiertämään, mutta synnytys onnistuu sektiolla (toki voi olla hitaampi parantuminen) ja voitte sopia, että mies jää vanhempainvapaalle heti 4 kk:n äitiyslomasi jälkeen ja kantaa päävastuun vauvanhoidosta.
Toki jos ajatus kolmannesta on sinulle erittäin vastenmielistä, en suosittele pitämään. Silläkin uhalla, että ero tulee. Sillä mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa toivottu ja rakastettu - molempien vanhempien taholta. Mutta avoin keskustelu, useita, ennen lopullista päätöstä. Punnitkaa tarkoin kaikki vaihtoehdot ja miettikää elämäänne 5, 10 ja 25 vuoden päähän molemmilla vaihtoehdoilla ja joka suunnasta: taloudellinen puoli, psyykkinen (miten kumpikin päätös teihin kumpaankin vaikuttaa paitsi lyhyellä, myös pidemmällä tähtäimellä), ajankäyttö, työ, harrastukset ym.
Päätös ei ole helppo, mutta tehkää se yhdessä, että molemmat kokevat tulleensa kuulluiksi.
Tsemppiä!!
Kiitos kannustavasta kommentista, ap tässä.
Suoraan sanottuna tuntuu, että kolmas lapsi pilaisi kaiken. Perhedynamiikan, minun työelämäni, kaksi seuraavaa vuotta kokonaan.
Mies on sellaisessa työssä, ettei hän voi ottaa päävastuuta lapsesta ja minun tehdessä niin, tärkeät työprojektini menisivät puihin.
Voisin adoptoida kolmannen lapsen muutaman vuoden ikäisenä, mutta sitä vauva-aikaa en tahdo. Tärkein mulle kuitenkin mieheni ja avioliittoni enkä millään tahdo häntä menettää.
Ahdistaa niin paljon etten saa henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet raskaana, tee abortti ja sano että meni kesken.
Itse sain klipsit pitkän taistelun jälkeen tokan sektion yhteydessä ja kaivaisin sikiön vaikka haarukalla pihalle jos tulisin nyt raskaaksi eikä aborttiin syystä x suostuttaisi. Olen just päässyt pikkuhiljaa takaisin työelämään, lapset nukkuu täysiä öitä jne, ja vaikka nuorimmainen on vielä vaipoissa niin elämä on sillä tavalla suhteellisen helppoa.
En todellakaan lähtisi enää siihen himpuran ralliin, kummipoika oli taannoin yötä ja voi helvetti se yö oli kamala.
Ihmisiä on kahdenlaisia. On ihmisiä jotka rakastavat lapsia ja ihmisiä jotka vihaavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kinkkinen tilanne.
Jos et vastusta kolmatta noin niin kuin kaikella tapaa, vaan ainoastaan raskauden, synnytyksen ja vauvanhoidon vuoksi, niin muista, että vauva-aika kestää vain vähän aikaa. Raskautta ei pysty kiertämään, mutta synnytys onnistuu sektiolla (toki voi olla hitaampi parantuminen) ja voitte sopia, että mies jää vanhempainvapaalle heti 4 kk:n äitiyslomasi jälkeen ja kantaa päävastuun vauvanhoidosta.
Toki jos ajatus kolmannesta on sinulle erittäin vastenmielistä, en suosittele pitämään. Silläkin uhalla, että ero tulee. Sillä mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada kokea olevansa toivottu ja rakastettu - molempien vanhempien taholta. Mutta avoin keskustelu, useita, ennen lopullista päätöstä. Punnitkaa tarkoin kaikki vaihtoehdot ja miettikää elämäänne 5, 10 ja 25 vuoden päähän molemmilla vaihtoehdoilla ja joka suunnasta: taloudellinen puoli, psyykkinen (miten kumpikin päätös teihin kumpaankin vaikuttaa paitsi lyhyellä, myös pidemmällä tähtäimellä), ajankäyttö, työ, harrastukset ym.
Päätös ei ole helppo, mutta tehkää se yhdessä, että molemmat kokevat tulleensa kuulluiksi.
Tsemppiä!!Kiitos kannustavasta kommentista, ap tässä.
Suoraan sanottuna tuntuu, että kolmas lapsi pilaisi kaiken. Perhedynamiikan, minun työelämäni, kaksi seuraavaa vuotta kokonaan.
Mies on sellaisessa työssä, ettei hän voi ottaa päävastuuta lapsesta ja minun tehdessä niin, tärkeät työprojektini menisivät puihin.
Voisin adoptoida kolmannen lapsen muutaman vuoden ikäisenä, mutta sitä vauva-aikaa en tahdo. Tärkein mulle kuitenkin mieheni ja avioliittoni enkä millään tahdo häntä menettää.
Ahdistaa niin paljon etten saa henkeä.
NiinMIKä se ehkäisy on joka ehkä petti??!!
Ymmärtäisin tämän pohdinnan, jos et vielä olisi raskaana, mutta tässä tilanteessa en kyllä ymmärrä, että edes harkitset aborttia. Sinulla on rakastava mies, joka haluaa lapsen, kaksi lasta ennestään, molemmilla työt ja ihan sopivassa iässäkin vielä. Minusta aika hyvät lähtökohdat yllätysraskaudelle. Tulet kyllä ihan varmasti rakastamaan sitä kolmattakin lasta!! Mitä merkitystä niillä sun työprojekteilla ihan oikeasti on vaikka muutaman vuoden päästä? Uusia tulee ihan varmasti. Ja jos nyt oikeasti vaivan hoito tuntuu niin vaikealta, niin voihan miehesikin jäädä kotiin vauvan kanssa? Vauva on pieni vain vuoden ja parin vuoden päästä se on jo yllättävän iso. Meillä on kolme lasta, kolmas ei millään muotoa kyllä "pilannut" meidän neljän hengen perhemuotoa. Rikastutti kyllä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos 3. synnytys jättää vaikka pysyvät vauriot alapäähän niin että seksielämä kuolee ja mies lähtee joka tapauksessa?!! Siinä nainen siten on loppuikänsä kusessa kolmen lapsen yksinhuoltajana ilman seksiä.
Kyllä sun ehdottomasti pitää tehdä niin kuin sydän sanoo.
Jos mies olisi kykenevä kantamaan päävastuun lapsen hoidosta, voisin itse edes harkita lapsen pitämistä, mutta kuvailemassasi tilanteessa en. Koska se on sun kroppa, elämä ja hoitovastuu, viime kädessä myös sun päätös. Tämän oikeuden vuoksi ovat naiset historian saatossa taistelleet.
Ongelma ei siis tältä osin mun mielestä kiteydy siihen, mitä pitää tehdä (se on selvää), vaan siihen miten miehen suhtautumisen saisi tätä päätöstä tukemaan.
Miten yleensä ratkaisette erimielisyydet suhteessanne? Pitäisikö keskustella asiasta psykologin tai vastaavan kanssa, nyt kun asia on niin iso?
Tuolla aiemmin oli hyvä esimerkki siitä, että miettisitte molemmissa vaihtoehdoissa elämäänne 5-10-15v päästä. Toinen tapa lähestyä asiaa on miettiä miten se teidän kummankin elämäänne vaikuttaisi (sinä synnytät, hoidat jne, miehelle ei vaikuta läheskään yhtä voimakkaasti). Jospa mies tajuisi miten suurta asiaa pyytää/vaatii sinulta vastoin tahtoasi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos 3. synnytys jättää vaikka pysyvät vauriot alapäähän niin että seksielämä kuolee ja mies lähtee joka tapauksessa?!! Siinä nainen siten on loppuikänsä kusessa kolmen lapsen yksinhuoltajana ilman seksiä.
Tuskinpa mies tuosta perheestä lähtee ilman että taistelee lasten huoltajuudesta. Kyllä oli taas hullu puolustuspuhe abortin kannattajalta.
Miehen kanssa paperi käteen ja mietitty +-..onko miehen työ oikeesti semmoinen ettei jousta ja mies voi jäädä kotiin?Entäs päivähoito..8kk voi jo laittaa päivähoitoon ja jopa pienenmälle palkata hoitajan eli miettisin näitä vaihtoehtoja..ei ole lapsen etu että kotona sinnitellään 2-vuotta väkisin..minä pitäisin vauvan,mutta miettisin sen vauva-ajan etukäteen miten hoidettaisiin niin että jos on niitä työprojekteja missä haluat olla niin pääset niihin..monia asioita ihminen elämässään katuu,mutta harva lapsiaan❤️
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos 3. synnytys jättää vaikka pysyvät vauriot alapäähän niin että seksielämä kuolee ja mies lähtee joka tapauksessa?!! Siinä nainen siten on loppuikänsä kusessa kolmen lapsen yksinhuoltajana ilman seksiä.
Jep ja mies sanoo "en minä tälläistä halunnut." no etpä tietenkään niin. Sama jos nainen sitten pitää lapsen kun mies haluaa ja ehdottaa että mies kantaa päävastuun hoidosta niin "eikun haluan että sinä." mies haluaa ja haluaa ja haluaa.
Tätä voisi miettiä myös niin että kuinka moni suostuisi abortoimaan lapsensa miehen toiveesta? Kuinka moni kääntäisi päänsä lapsen pitämisestä abortin kannalle miehen vuoksi? Etenkin jos olisi aina ollut abortteja vastaan. Miksi ap:n miehen pitäisi hyväksyä abortti vastoin omaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Tätä voisi miettiä myös niin että kuinka moni suostuisi abortoimaan lapsensa miehen toiveesta? Kuinka moni kääntäisi päänsä lapsen pitämisestä abortin kannalle miehen vuoksi? Etenkin jos olisi aina ollut abortteja vastaan. Miksi ap:n miehen pitäisi hyväksyä abortti vastoin omaa mieltä?
KOSKA miehen alapää ei repeä kersan takia!!!
Kaikki on hyvin ja sinä pohdit jotain perhedynamiikkaa.
Oikeasti olet kylmä laskelmoiva ihminen.
Ymmärrän, jos ei halua kolmatta lasta, mutta kun se lapsi on jo tulossa.
Sinulla ei ole yhtään oikeaa syytä miksi et lasta voi synnyttää, elämä ei vain mennyt niinkuin sinä halusit. Harvoin menee.
Ap tässä, mieheni on lapsirakas ja erittäin hyvä isä lapsilleen.
Kuulostaapa kamalalta, että niin monen mielestä mies saisi jättää minut jos raskaus keskeytettäisiin. Toisaalta lohdullista, että monella muullakin ollut vastaavia tilanteita. Pelkään, että katkeroidun jos suostun miehen tahtoon. Rakastan lapsiamme ja nykyistä elintilannetta, minulle tämä on juuri sopiva.